Lue keskustelun säännöt.
Kirjolla
27.03.2023 |
Hyvä sarja Aspergereista
Kommentit (1223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä dokumenttisarja pitäisi näyttää jokaiselle koulussa heti ensimmäisillä luokilla. Erilaisuudesta puhutaan liian vähän ja olisi hyvä tarjota kaikille referenssiä pienestä pitäen. Lapset eivät välttämättä ymmärrä sitä, miksi joku ihminen käyttäytyy eri tavalla kuin valtavirta ja helposti aletaan kiusaamaan. Sitä ei ajatella pidemmälle asti. Kun kerrotaan konkeerttisesti syitä käytökselle niin voidaan jo nuorena tajuta ettei kiusata.
Ja miten oletat ekaluokkalaisten ymmärtävän, ei niillä ole vielä kriteerejä poikkeavalle.
Poikkeavia lapsia kiusataan jo päiväkodissa. Jo pienet lapset ovat hyvin tarkkoja sen suhteen mikä on normaalia ja mikä ei.
Se on kuitenkin täysin eri asia kuin mitä tuossa dokumentissa tuodaan esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija169 kirjoitti:
Upea sarja.
Kaikki sarjan henkilöt omalla tavallaan aivan mahtavia persoonia.
Mahtavaa, että sarjassa tuotiin esille, että miten erilaisia persoonia he ovat ja ennenkaikkea kuinka älykkäitä he ovat.JOS SARJAN HENKILÖT LUETTE TÄMÄN: Olkaa omia itsejänne ja älkää välittäkö mitä muut ajattelevat, sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.
Kunhan itse olet onnellinen elämässäsi, kaikki muu kyllä seuraa perässä. :) Älkää koskaan muuttuko muiden ihmisten takia!
Voi kun tällaista kannustusta tulisi oikeassakin elämässä.
Todellisen elämän kannustust on enemmän sitä, että sosiaalisesti lahjakkaat neurotyypilliset tulevat sanomaan, että 'ole aito oma itsesi, mutta älä ole tuollainen' .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija169 kirjoitti:
Upea sarja.
Kaikki sarjan henkilöt omalla tavallaan aivan mahtavia persoonia.
Mahtavaa, että sarjassa tuotiin esille, että miten erilaisia persoonia he ovat ja ennenkaikkea kuinka älykkäitä he ovat.JOS SARJAN HENKILÖT LUETTE TÄMÄN: Olkaa omia itsejänne ja älkää välittäkö mitä muut ajattelevat, sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.
Kunhan itse olet onnellinen elämässäsi, kaikki muu kyllä seuraa perässä. :) Älkää koskaan muuttuko muiden ihmisten takia!Voi kun tällaista kannustusta tulisi oikeassakin elämässä.
Todellisen elämän kannustust on enemmän sitä, että sosiaalisesti lahjakkaat neurotyypilliset tulevat sanomaan, että 'ole aito oma itsesi, mutta älä ole tuollainen' .
Kannustuksen kirjoittaja vastaa: He jotka tulevat sanomaan "älä ole tuollainen" luultavasti kantavat itse pahaa oloa sisällään.
Ihminen joka on aidosti sinut itsensä kanssa ei koe tarvetta ilkeillä muille.
Ilkeiliöistä ei kannata välittää.
Tärkeintä on, että sydämmessään itse tietää miten asiat oikeasti ovat.
Kiinnostava keskustelu. Pidin sarjasta, kun siinä pystyi näkemään autismin kirjon ihmisiä, joilla menevät asiat suhteellisen hyvin.
Omassa työssäni rikos- ja päihdetaustaisten ihmisten kanssa olen tavannut monia autismin kirjon ihmisiä, joilla menee hyvin huonosti. Heillä ei ole ollut elämässään ymmärrystä ja tukea heidän haasteilleen ja ovat usein vielä huonommassa tilassa kuin neurotyypilliset syrjäytyneet ihmiset. Ensin pitäisi esim. ratkaista päihdeongelma ennen kun voi saada kuntoutusta muihin asioihin eikä se ole kovin helppoa.
Oli siis hyvä nähdä tämä valoisampikin puoli. Topin äitikin on lastenpsykiatri, mikä vaikuttanee paljon nykytilanteeseen.
Siinä mielessä en toisaalta ymmärrä jos heidän vaikeuksiaan esim sosiaalisissa tilanteissa pidetään huonona juttuna, kun onhan meitä muitakin (kuten esim minä) joka on vaikeuksissa jo ilman mitään "erityisyyttäkin".Tarkoitan siis sitä, että liikaa vaaditaan sosiaalista osaamista kaikilta. Itsellä on ongelmana jännitys ja koen kaikki sosiaaliset jutut vaikeiksi. Luontaa juurensa kiusaamiseen. Olin aiemmin rohkeampi. Jos mietin tätä kaikkea niin olisi todellakin hyvä ymmärtää kaikkia joilla on vaikeuksia. Löytyy paljon kaikenlaista sieltä taustalta. Jos mietin itseäni niin ehkä olen lievästi ADD piirteinen. Tuttua on se kuinka innostun hetkeksi jostain jutusta, tai kuinka en meinaa saada siivottua. Haaveilen myös paljon. Tykkäisin keräillä esim lasikoristeita, mutta raha rajoittaa sitä. Samalla rutiinit ovat itsellekin tärkeitä. En toisaalta varmaan saisi diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija169 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija169 kirjoitti:
Upea sarja.
Kaikki sarjan henkilöt omalla tavallaan aivan mahtavia persoonia.
Mahtavaa, että sarjassa tuotiin esille, että miten erilaisia persoonia he ovat ja ennenkaikkea kuinka älykkäitä he ovat.JOS SARJAN HENKILÖT LUETTE TÄMÄN: Olkaa omia itsejänne ja älkää välittäkö mitä muut ajattelevat, sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.
Kunhan itse olet onnellinen elämässäsi, kaikki muu kyllä seuraa perässä. :) Älkää koskaan muuttuko muiden ihmisten takia!Voi kun tällaista kannustusta tulisi oikeassakin elämässä.
Todellisen elämän kannustust on enemmän sitä, että sosiaalisesti lahjakkaat neurotyypilliset tulevat sanomaan, että 'ole aito oma itsesi, mutta älä ole tuollainen' .
Kannustuksen kirjoittaja vastaa: He jotka tulevat sanomaan "älä ole tuollainen" luultavasti kantavat itse pahaa oloa sisällään.
Ihminen joka on aidosti sinut itsensä kanssa ei koe tarvetta ilkeillä muille.
Ilkeiliöistä ei kannata välittää.
Tärkeintä on, että sydämmessään itse tietää miten asiat oikeasti ovat.
Mutta kun käytännössä asia menee näin:
Toki saat olla autistinen, mutta voisitko käyttäytyä kuten me? Älä tee asioita hankalaksi, älä ole jääräpää, sopeudu muiden hyväksi, käyttäydy normaalisti niin sinusta pidetään! (!!!)
Pitää vielä nostaa se asia esiin kuinka itsekin ymmärrän sen, että näiden jaksojen ihmisillä on onneksi läheisiä tukenaan. Se on suuri asia ja saavat ymmärrystä ja apua. Kaikilla ei ole ja se ikävä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla on erittäin suuri rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä. Jos vanhemmat eivät hyväksy, perehdy ja hoida nuoren asioita, niin lopputulos voi olla lohduton. Olen nähnyt paljon hyväksikäyttöä, taloudellista, seksuaalista yms. kun ihminen ei osaa pitää kiinni rajoistaan, ei ole holhouksen tai edes edunvalvonnan piirissä. Näitä tapauksia on paljon yhä vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Pitää vielä nostaa se asia esiin kuinka itsekin ymmärrän sen, että näiden jaksojen ihmisillä on onneksi läheisiä tukenaan. Se on suuri asia ja saavat ymmärrystä ja apua. Kaikilla ei ole ja se ikävä juttu.
Tämä. Ottaen huomioon, että suurimmalla osalla on todella suuria vaikeuksia ystävystyä, korostuu perheen tuki aika valtavana. Jos sitä ei ole, on maailma aika kylmä ja julma paikka seikkailla erilaisena. Ihmisyys on kovin varjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija169 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija169 kirjoitti:
Upea sarja.
Kaikki sarjan henkilöt omalla tavallaan aivan mahtavia persoonia.
Mahtavaa, että sarjassa tuotiin esille, että miten erilaisia persoonia he ovat ja ennenkaikkea kuinka älykkäitä he ovat.JOS SARJAN HENKILÖT LUETTE TÄMÄN: Olkaa omia itsejänne ja älkää välittäkö mitä muut ajattelevat, sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.
Kunhan itse olet onnellinen elämässäsi, kaikki muu kyllä seuraa perässä. :) Älkää koskaan muuttuko muiden ihmisten takia!Voi kun tällaista kannustusta tulisi oikeassakin elämässä.
Todellisen elämän kannustust on enemmän sitä, että sosiaalisesti lahjakkaat neurotyypilliset tulevat sanomaan, että 'ole aito oma itsesi, mutta älä ole tuollainen' .
Kannustuksen kirjoittaja vastaa: He jotka tulevat sanomaan "älä ole tuollainen" luultavasti kantavat itse pahaa oloa sisällään.
Ihminen joka on aidosti sinut itsensä kanssa ei koe tarvetta ilkeillä muille.
Ilkeiliöistä ei kannata välittää.
Tärkeintä on, että sydämmessään itse tietää miten asiat oikeasti ovat.Mutta kun käytännössä asia menee näin:
Toki saat olla autistinen, mutta voisitko käyttäytyä kuten me? Älä tee asioita hankalaksi, älä ole jääräpää, sopeudu muiden hyväksi, käyttäydy normaalisti niin sinusta pidetään! (!!!)
Näin. OLE NORMAALI, YRITÄ EDES! Tätä minä olen kuullut. ET OLE NORMAALI!
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.
Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.
Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kulkee autismin viittaavan innostuksen raja? Tunnen ns. elämäntapaurheilijoita, jotka treenaavat melkein joka ilta työpäivän jälkeen ja puhuvat harrastuksestaan (esim. ultrajuoksijat) kuin hypnoottisina. Käyttävät harrastukseensa kaiken vapaa-ajan ja määrättömästi rahaa. Ja näitä on paljon! Milloin harrastusinnostus on neurotyypillistä ja milloin autistista?
Olen jo vuosia ajatellut että saatan olla autismin kirjolla mutta en ole mitään diagnooseja saanut aikaiseksi yrittää. Tuli tuosta sen nuoren pojan äitin kertomuksesta mieleen kun hän sanoi että lapsi aina kirkui kun piti mennä kylppäriin ja myöhemmin kertoi että siellä oli jokin matto joka tuntui inhottavalta. Mulla on pienestä pitäen ollut samanlaisia tuntemuksia: kaihdan tiettyjä tekstiilejä esim fleeceä ja nykyään niitä sutturakarvaisia takkeja joita jotkut naiset käyttää. Pienenä muistan kuinka epätoivoinen olin kun äitini yritti pakottaa minut käyttämään vakosamettista vaatetta. Mutta olin hiljainen ja kiltti tyttö enkä koskaan kiljunut, tunsin vain sisäistä ahdistusta.
Vasta aikuisiällä olen opetellut pitämään tietyistä ruuista. Esim sienet, kananmunat, oliivit, katkaravut ja juusto olivat ruokia joita en missään nimessä suostunut syömään, mutta nyt pystyn syömään melko lailla normaalisti vaikkakin vain tietyllä tavalla.
Diagnoosin saaminen kolmikymppisenä naisena tuntuu jotenkin turhalta, varsinkin kun pärjään ihan ok vaikka työelämässä onkin ollut haasteita. Ja voi olla että se olisikin sitten jotain ihan muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tykkäämään juliuksen hissikanavasta
Vierailija kirjoitti:
Missä kulkee autismin viittaavan innostuksen raja? Tunnen ns. elämäntapaurheilijoita, jotka treenaavat melkein joka ilta työpäivän jälkeen ja puhuvat harrastuksestaan (esim. ultrajuoksijat) kuin hypnoottisina. Käyttävät harrastukseensa kaiken vapaa-ajan ja määrättömästi rahaa. Ja näitä on paljon! Milloin harrastusinnostus on neurotyypillistä ja milloin autistista?
Meissä kaikissa on joitain piirteitä, jotka voisi tietyllä tulkinnalla olla myös autistisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä, tää keskustelu taas on jotenkin mennyt siihen, että nainen on jotenkin vääränlainen tai vaan laiska, tai epävakaa (ennen vanhaan ois varmaan sanottu hysteerinen) ja häntä hyysätään tarpeettomasti. Miehiä ymmärretään, he käyttäytyvät kuten ''kunnon'' autistin kuuluukin, tai ainakin sillä lailla mikä suuren yleisön käsitys autistista on.
Minä en ole huomannut tuollaista asettelua täällä keskustelussa lainkaan. Jos jossakin kohtaa suhtautuminen poikkeaa, niin se on kyllä ihan tämän sarjan tekijöiden kädenjälkeä. Onko miehet vahingossa kuvattu innovatiivisina ja pärjäävinä erityisyksilöinä ja nainen vähän ressukkana, jolle ei mikään kelpaa ja joka vain makaa sohvalla?
Varmasti tekijätiimi tietää paremmin. Lieneekö kaikkia edes kuvannut sama porukka vai onko kaikkia jo lähtökohtaisesti katsottu vähän eri perspektiivistä?
Luitko koko ketjua?
sivulla 3: - Siitä naisesta ei olisi huomannut, että hänellä on asperger tai mitään muutakaan erityistä.
- Ehkä tosiasiassa vain epävakaa, itsemurhatematiikkaa ym. Barbiharrastus ihan normaali, olihan siellä kutsuillakin paljon keräilijöitä.
sivulla 4: - Huomasi kyllä sen että kaikki muu uuvutti (jopa sohvan petaaminen" paitsi rimpsalla käynti ja barbinukkejen tilaaminen.
- Ohjelman nuorella naisella on iäkkäät kiltit vanhemmat, jotka passaavat. Suisidaalisuus ym. ei oikein aspergeriin viittaa. Kaikissa muissa ohjelman päähenkilöissä autistisuus on ilmiselvää. Ihania ihmisiä.
Lisäänpä vielä tuossa ylempänä olevan kommentin
- Siitä tytöstä tuli mieleen Andersenin satu Todellinen prinsessa.
Sarjan miehiä kehutaan ihaniksi ja ymmärretään heidän haasteitaan, mutta naista pidetään yliherkkänä hemmoteltuna prinsessana. Ihmiset on aika sokeita näille asenteille.
Entäs jos kyse ei olekaan sukupuolesta, vaan esim. ulkonäöstä? Nuo miespuoliset henkilöthän ovat joko viehättäviä tai poikkeuksellisen viehättäviä ulkoisesti. Jos joukossa olisi esim. joku sairaalloisen y-painoinen ja epäsiisti mies, voisi tilanne näyttää toiselta.
Yläkoulun opena olisin kyllästynyt työhöni täysin jo, ellei olisi Asperger-oppilaita. Sellaisia, jotka jaksavat kaivautua asioihin. Joilta löytyy omaperäisiä näkökulmia. Jotka ovat joskus jopa tuskallisen rehellisiä ympäristölleen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Vierailija kirjoitti:
Yleltä kannattaa katsoa myös Louis Therouxin dokumentti autisteista. Saa vähän erilaista näkökulmaa..
Nicky Ingressia on mielenkiintoisin tapaus: Kuusivuotiaaksi asti täysin puhumaton, sitten käynti kirkossa ja rukoilu - ja seuraavana päivänä sanainen arkku avautui, yhtäkkiä.
Ohjelmassa Nicky aloitti koulun yleisopetuksessa käytyään siihen asti autisteille suunnattua koulua.
Noin ylipäätään, USA:ssa taitaa Aspergerinkin elämä olla haasteellisempaa kuin Suomessa. Meillähän introverttiys on vielä täysin normaalia.
Poikkeavia lapsia kiusataan jo päiväkodissa. Jo pienet lapset ovat hyvin tarkkoja sen suhteen mikä on normaalia ja mikä ei.