Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Silloin kun mun anoppi tulee meille pikkulapsiperheeseen kylään, hän yleensä tuo mukanaan valmista ruokaa niin paljon, että kaikille riittää ja seuraavallekin päivälle. Haluaa olla avuksi, ei vaivaksi. Aina se ruoka ei ole juuri lasten makuun, mutta olen kiitollinen että sentään minulle on ruokaa valmiina. Ylimääräiset ruuat laitan annoksina pakkaseen. Siitä on suuri apu niinä kertoina, kun lasten lempiruokien jämiä on jäljellä sen verran, että riittää vain lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, joilla molemmilla on useampi lapsi. Olen ollut lapsenvahtina kummassakin perheessä monta kertaa ihan sovitusti, mutta mitään tarjottavaa minua varten ei yleensä ole varattu. Olen syönyt samaa, mitä olen lapsillekin antanut. Kun lapset olivat pienempiä ja söivät vauvaruokia, opin ottamaan omat eväät mukaan. Kerran sattui niin, että vanhemmat olivat pitempään poissa ja minulla oli mukanani enemmän eväitä. Miniän sisar tuli minun jälkeeni jatkamaan lapsenvahtina, jolloin tarjosin omia eväitäni hänellekin. Hän vastasi, ettei tarvitse, sillä hänkin oli huomannut, ettei lapsenvahdille ole siellä varattu ruokaa, joten omat eväät oli hänelläkin mukana. Tässä perheessä minulle ei ole koskaan tarjottu ruokaa, mutta kahvia kylläkin. Poikani on perheen kokki. Jos vien sinne ikään kuin avuksi itse laittamiani ruokia, hän ei selvästikään pidä siitä. Toisen poikani perheessä on sama järjestys eli poika on pääkokki. Siellä minulle on tarjottu ruokaa ja se perhe ottaa vastaan myös minun tekemiäni ruokatuliaisia. Molemmat perheet käyvät luonani joskus sunnuntailounailla. Ja molempien perheiden lapset yökyläilevät mummillaan ja syövät halulla ruokiani. Miniöiden kanssa juttuni sujuu melkein paremmin kuin poikieni kanssa. - Eli ei kannata hakea kattavaa selitystä. Perheet ja ihmiset vain ovat erilaisia. Omien mallien tuputtamista kannattaa kyllä välttää.
Tai sitten ne poikasi ei sen kummemmin ole pääkokkeja, perheessä on vain linjaus, että kumpikin vastaa omista sukulaisistaan.
Kyllä pojat ovat pääkokkeja. Lapsenlapset kertovat asiasta avoimesti ja miniät ihan itsekin. Toinen miniä on kyllä innokas leipuri. Miniöillä on myös muita, aivan erinomaisia taitoja.
Avoimesti???? Aivan kuin se olisi jotenkin hävettävä asia.
Woke, woke
Mun mummoni sanonta "talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan"
...
Meillä on tapana kestitä isovanhempia , jotka kaikki asuvat ihan lähellä. Koska haluan. Se on huomaavaista ja lapsille tärkeää.
Tiedän myös niitä, jotka ei tarjoa mitään ja kaikki pitäisi esim. Maksaa puoliksi jos jotakin syödään yhdessä.
Tapoja on monia.
Viet ruoka-aineet tuliaisiksi ja kerrot, että tänään kokataan yhdessä.
Minä kestitsin anoppia silloin kun minulla oli ylimääräistä aikaa ja energiaa. Työssäkäyvänä pikkulapsien äitinä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä pari ehdotusta ap:lle:
1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.
2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.
3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia
Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.
Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä
1. Pitääpä kysyä, en itse noita lempiruokia oikein ymmärrä. Meillä on aikuinen päättänyt tarjoilut, lapset syöneet tai jättäneet syömättä.
2. Käyvät kylässä, annan ruokaa.
3. Olen tarjonnut vapaahetkeä ottamalla vauvan hoitoon ja miniä olisi voinut lähteä shoppailemaan. Olisi tehnyt hänelle varmasti hyvää, kun vauva oli silloin vain muutaman viikon vanha ja valvotti yöllä. Totta puhuen olisi myös mielelläni viettänyt aikaa vauvan kanssa ilman että miniä tuijottaa koko ajan vieressä. Tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä.
Minä olen lopettanut kaikki kestitsemiset, koska se on nykyään liian vaikeaa. Niin harvalle nykyään kelpaa mikä tahansa syötävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin olen ihmetellyt kun kaukaa tulen kyläilemään eikä koskaan saa lämmintä ruokaa. Itse aina kysyn heiltä, kun ilmoittavat tulevansa kylään, haluavatko syödä oikean ruoan vai riittääkö jokin pienempi. Aina syövät ja hyvällä ruokahalulla. Mutta kun menen heille, kerran vuodessa, mitään ei tarjota. Ensimmäisen kerran olin hirveässä ripulissa kun en saanut ruokaa ollenkaan ja maha huusi tyhjillään tuntikausia. Kuljen julkisilla joten matkalla ei voi kaupassa käydä. Perillä sitten on kaupasta itse haettava ruoat kun joutuu yöksi jäämään. Koen epäonnistuneeni kasvatuksessa vaikka esimerkkiä olen näyttänyt että vieraille katetaan aina runsas pöytä vaikka olisi kuinka vähissä varoissa. Nykynuorilla ei tätä tapaa ole vaikka tulot ovat kymmenkertaiset omiin tuloihini verrattuna. Laiskuutta se on ja vierasta ei arvosteta. Toisaalta roolin vaihto tuntuu olevan vaikeaa kun on aina tottuneet että äiti ruokkii. Kun pitäisi tehdä toisin päin, ei haluta eikä osata. Äiti on itsestäänselvyys.
Siis käyt vain kerran vuodessa lapsesi perheen luona? Miksi näin harvoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pari ehdotusta ap:lle:
1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.
2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.
3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia
Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.
Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä
1. Pitääpä kysyä, en itse noita lempiruokia oikein ymmärrä. Meillä on aikuinen päättänyt tarjoilut, lapset syöneet tai jättäneet syömättä.
2. Käyvät kylässä, annan ruokaa.
3. Olen tarjonnut vapaahetkeä ottamalla vauvan hoitoon ja miniä olisi voinut lähteä shoppailemaan. Olisi tehnyt hänelle varmasti hyvää, kun vauva oli silloin vain muutaman viikon vanha ja valvotti yöllä. Totta puhuen olisi myös mielelläni viettänyt aikaa vauvan kanssa ilman että miniä tuijottaa koko ajan vieressä. Tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä.
On epäkohteliasta tehdä pelkästään oman päänsä mukaan ruokia muille. Toisaalta, jos tulee pikkulapsiperheeseen vaatimaan pihvejä lounaaksi, niin sehän jo kertookin kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat varmaan taloudellisesti tiukoilla ja hävettää laittaa tarjottavaksi jotain puuroa, sosekeittoa tai eineskalapuikkoja lounaaksi. Ilmankos meni solmuun kun ehdotit pihvilounaan. Käy jollain verukkeella katsomassa löytyykö jääkaapista muuta kuin valo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pari ehdotusta ap:lle:
1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.
2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.
3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia
Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.
Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä
1. Pitääpä kysyä, en itse noita lempiruokia oikein ymmärrä. Meillä on aikuinen päättänyt tarjoilut, lapset syöneet tai jättäneet syömättä.
2. Käyvät kylässä, annan ruokaa.
3. Olen tarjonnut vapaahetkeä ottamalla vauvan hoitoon ja miniä olisi voinut lähteä shoppailemaan. Olisi tehnyt hänelle varmasti hyvää, kun vauva oli silloin vain muutaman viikon vanha ja valvotti yöllä. Totta puhuen olisi myös mielelläni viettänyt aikaa vauvan kanssa ilman että miniä tuijottaa koko ajan vieressä. Tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä.
On epäkohteliasta tehdä pelkästään oman päänsä mukaan ruokia muille. Toisaalta, jos tulee pikkulapsiperheeseen vaatimaan pihvejä lounaaksi, niin sehän jo kertookin kaiken.
Miksi tartutte noihin pihveihin? Mitä väärää siinä on, jos poika kutsuu äidin kylään ja paistaa äidilleen hyvät pippuripihvit lisukkeineen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat varmaan taloudellisesti tiukoilla ja hävettää laittaa tarjottavaksi jotain puuroa, sosekeittoa tai eineskalapuikkoja lounaaksi. Ilmankos meni solmuun kun ehdotit pihvilounaan. Käy jollain verukkeella katsomassa löytyykö jääkaapista muuta kuin valo
Eivät ole taloudellisesti tiukoilla, brutto heillä yhteensä yli 7 tuhatta euroa, toki miniällä nyt vähemmän kun on hoitovapaalla. Ei minulla ole tuollaisia rahoja ollut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pari ehdotusta ap:lle:
1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.
2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.
3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia
Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.
Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä
1. Pitääpä kysyä, en itse noita lempiruokia oikein ymmärrä. Meillä on aikuinen päättänyt tarjoilut, lapset syöneet tai jättäneet syömättä.
2. Käyvät kylässä, annan ruokaa.
3. Olen tarjonnut vapaahetkeä ottamalla vauvan hoitoon ja miniä olisi voinut lähteä shoppailemaan. Olisi tehnyt hänelle varmasti hyvää, kun vauva oli silloin vain muutaman viikon vanha ja valvotti yöllä. Totta puhuen olisi myös mielelläni viettänyt aikaa vauvan kanssa ilman että miniä tuijottaa koko ajan vieressä. Tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä.
1. Eli lasten ei ole edes tarkoitus kokea olevansa tervetulleita. Miksi tuollainen asenne heihin?
2. Eli sama asia: Teet kaikkesi että tulee ei-tervetullut olo.
3. Miksi juuri miniä? Miksi shoppailemaan? Sinäkö sen päätät? Ja tietenkin se lapsne äiti saa olla paikalla ja hän tietää miten hänen lastaan hoidetaan.
Tuonikäinen ei kuulu ollenkaan vielä vieraalle hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat varmaan taloudellisesti tiukoilla ja hävettää laittaa tarjottavaksi jotain puuroa, sosekeittoa tai eineskalapuikkoja lounaaksi. Ilmankos meni solmuun kun ehdotit pihvilounaan. Käy jollain verukkeella katsomassa löytyykö jääkaapista muuta kuin valo
Eivät ole taloudellisesti tiukoilla, brutto heillä yhteensä yli 7 tuhatta euroa, toki miniällä nyt vähemmän kun on hoitovapaalla. Ei minulla ole tuollaisia rahoja ollut koskaan.
Niin brutto tuon verran, mutta entäs heidän menot? Lainan korot on muuten noussut aika paljon suurella osalla...
Tää aina jaksaa huvittaa , meillekin usein sanotaan, että kun teillä on sitä ja tätä. Ei ymmärretä, että velkaa on talosta jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pari ehdotusta ap:lle:
1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.
2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.
3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia
Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.
Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä
1. Pitääpä kysyä, en itse noita lempiruokia oikein ymmärrä. Meillä on aikuinen päättänyt tarjoilut, lapset syöneet tai jättäneet syömättä.
2. Käyvät kylässä, annan ruokaa.
3. Olen tarjonnut vapaahetkeä ottamalla vauvan hoitoon ja miniä olisi voinut lähteä shoppailemaan. Olisi tehnyt hänelle varmasti hyvää, kun vauva oli silloin vain muutaman viikon vanha ja valvotti yöllä. Totta puhuen olisi myös mielelläni viettänyt aikaa vauvan kanssa ilman että miniä tuijottaa koko ajan vieressä. Tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä.
Olikos perheessä muitakin lapsia kuin vauva? Taisi olla ainakin joku jolle ei sinun tarjoomukset kelvannut? Sinuna koittaisin tarjoutua viemään ne muut lapset jonnekin. Muutaman viikon vanha vauva on vielä hyvin pieni ja ymmärrän, jos äiti haluaa olla hänen kanssaan koko ajan. Itsekin halusin.
Poika kutsuu usein syömään ja laittaa silloin ruoan. Miniä kysyy aina, haluanko syödä jotain, kahvia tai muuta. Vien kuitenkin aika usein itse tekemääni ruokaa mukanani helpottaakseni näin pikkulapsiarkea.
En tarjoa ruokaa ellei ole erikseen sovittu tai ole tietysti yön yli vierailu (enkä silloinkaan jos tulevat vasta illalla ja lähtevät ennen lounasta). En myöskään odota saavani sellaista kylässä.
Kahvia tietysti tarjoan ja kahvitarjoiluja, suolaista ja/tai makeaa.
Mutta pääsääntöisesti minä vastaan omista vieraistani ja mies omistaan. Eli miehen äidille mies hoitaa tarjoilut, kuten myös kavereilleen. Voisiko teillä olla syy nihkeisiin tarjoiluhin pojassasi? Poika kuvittelee tarjoamisen olevan akkojen tehtävä, mutta miniä pitää kiinni kannastaan että ei hänelle kuulu. Eikö voisi pojalta kysyä? Miten, muistitko kasvattaa hänet vieraanvaraisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat varmaan taloudellisesti tiukoilla ja hävettää laittaa tarjottavaksi jotain puuroa, sosekeittoa tai eineskalapuikkoja lounaaksi. Ilmankos meni solmuun kun ehdotit pihvilounaan. Käy jollain verukkeella katsomassa löytyykö jääkaapista muuta kuin valo
Eivät ole taloudellisesti tiukoilla, brutto heillä yhteensä yli 7 tuhatta euroa, toki miniällä nyt vähemmän kun on hoitovapaalla. Ei minulla ole tuollaisia rahoja ollut koskaan.
Ei tuo nyt kovin paljon ole, kun se jakaa kahdelle aikuiselle ja lapsille. Veroja menee paljon ja enemmän kuin yhdeltä 3500 euroa ansaitsevalta. Naudanliha sisäfileepihvi voi maksaa kaupassa jopa 80 euroa kg, kahden pilvin hinnaksi tulee 24 euroa. Ainakin 50 euroa menisi jo neljään pihviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat varmaan taloudellisesti tiukoilla ja hävettää laittaa tarjottavaksi jotain puuroa, sosekeittoa tai eineskalapuikkoja lounaaksi. Ilmankos meni solmuun kun ehdotit pihvilounaan. Käy jollain verukkeella katsomassa löytyykö jääkaapista muuta kuin valo
Eivät ole taloudellisesti tiukoilla, brutto heillä yhteensä yli 7 tuhatta euroa, toki miniällä nyt vähemmän kun on hoitovapaalla. Ei minulla ole tuollaisia rahoja ollut koskaan.
Ei tuo nyt kovin paljon ole, kun se jakaa kahdelle aikuiselle ja lapsille. Veroja menee paljon ja enemmän kuin yhdeltä 3500 euroa ansaitsevalta. Naudanliha sisäfileepihvi voi maksaa kaupassa jopa 80 euroa kg, kahden pilvin hinnaksi tulee 24 euroa. Ainakin 50 euroa menisi jo neljään pihviin.
Niin mutta eivät ole tiukoilla. Voihan arjessa olla vähän juhlaakin, hyvät pihvit ja jopa lasillinen viiniä, ei pojan perheen talous siihen kaatuisi jos kestittäisivät vanhaa äitiä edes minimin.
Mua naurattaa myös aina nämä. Usein kuulee joidenkin juhlanjärjestäjien suusta, että pitää olla sitä ja tätä oikein ruokaisaa salaattia, kun tulee pitkän matkalaisia (1,5-2h ajomatkan päästä) ihan kun ei porukka osaisi käydä huoltoasemalla syömässä ennen kahveja