Tunnetko ketään, jolla on syöpä? Miten ilmeni ja miten nopeasti pääsi hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että syövästä ei voi parantua täysin. On kuin sienirihmasto. Aina jää jotain elimistöön ja pulpahtaa taas uudestaan esiin.

Syövästä paraneminen ei ole mielipideasia. Siitä voi parantua täysin.

Jokaisella on elimistössään syöpäsoluja ja jopa pieniä syöpäkasvaimia saattaa muodostua elämän aikana jokaiselle. Elimistö useimmiten korjaa syöpäsolut tai syövän ennenkuin se villiintyy niin, että edes aiheuttaisi oireita ja diagnosoitaisiin.

Näin ollen syövästä on mahdollista palata takaisin kasvaimettomaan tilaan myös hoidon jälkeen, mutta syöpäsoluja tulee aina esiintymään.

Elimistön omaa kykyä tuhota mutatoituneet solut ja korjata virheet ei pitäisi häiritä. Jatkuva rokottautuminen saattaa häiritä ihmisen omaa puolustusjärjestelmää. Sekä se, että vaikeampi hoitoon pääsy korona-aikana ovat olleet lisäämässä kuolleisuutta, joka on kasvanut odotettua enemmän vuoden 2021 lopulta alkaen.

Euroopan terveysvirasto varoitti siitä, että oma immuniteetti saattaa heiketä, jos rokotetaan liian usein. Sitä en tiedä liittyykö syöpiin mitenkään. Lähipiirissä on ollut nyt useampia tapauksia, mutta kolmasosa suomalaisista sairastuu joka tapauksessa jossain vaiheessa elämäänsä syöpään.

Tänä päivänä terve voi olla huomenna vakavasti sairas. Tämän kun jokainen muistaisi kun kuulee jonkun toisen sairastumisesta. Pilkka sattuu aina omaan nilkkaan. AINA! Olen nähnyt sen kymmeniä kertoja elämäni aikana. Jokainen minun sairauksille nauranut, on hetken päästä itse sairas ja sitten ei enää kehdata edes minuun päin katsoa. Ollaan niin lyötyä ja nöyrää.

Eräällä työpaikalla nauroivat kun pelkäsin syöpätutkimuksiin ja koepalaan menoa. Työntekijöitä oli reilut 30. Hymyt hyytyi kun sanoin että joka kolmas sairastuu syöpään eli meistäkin vähintään 10 työntekijää. Kenelle osuu se huono arpa, kuka uskoo olevansa turvassa? Ei tullut vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava sai Suomessa kuolemantuomion, koska syöpä oli levinnyt. On käynyt nyt Saksassa hoidoissa ja kasvaimet ovat kutistuneet. Että sellaista hoitoa Suomessa.

Se, että kasvaimet ovat supistuneet ei tod meinaa että voit huokaista helpotuksesta tai että olisit lähelläkään paranemista. Henki voi ihan hyvin lähteä silti ja lähteekin.

Että sellaista maallikon analyysia sinulta.

Juu, esimerkiksi äitini kohdalla kävi niin, että hänen syöpähoidot sujui hyvin, syöpä ei enää levinnyt ja ne verikokeilla katsotut syöpäsolut (tai mitä ne ikinä onkaan, enhän mä niistä mitään ymmärrä) palasi takaisin normaalitasolle. Ja mä olin ihan että jee, äiti selviää tästä.

Sitten tuli lääkärin tapaaminen, johon pyydettiin lähiomainen paikalle ja pudotettiin pommi. Että ei ole mitään enää tehtävissä ja aloitetaan palliatiivinen hoito. Mikä tarkoittaa siis saattohoitoa lopulta, jos sinne asti edes päästään. Äitini ei päässyt/joutunut koska kaikki kävi nopeasti.

Olin ihan shokissa koska koko ajan oli tullut hyviä tuloksia syöpähoidoista. Mutta ei ne vaan olleet riittävän hyviä, siis parantumisen kannalta ja äidin terveys oli jo liian heikentynyt rajujen syöpähoitojen jatkamiseenkaan. Tästä lääkärin tuomiosta meni vain 2 kuukautta niin äitini kuoli omalle sohvalleen!

Eli se voi todella käydä nopeasti. Äitini oli jo ajoissa hoidossa seulantojen takia, kaikki huomattiin heti alussa jo ja silti kävi näin. En halua pelotella ketään, mutta tämä on se realiteetti mitä me eletään. Ihmisillä on liian positiivinen käsitys siitä kuinka hyvin syövät ovat hoidettavissa. Siitä oli jokin aika sitten jossain lehdessäkin juttua.

On jo kohta 20v aikaa.

Puolisoni poistatti jalkapohjasta patin.

Sai kutsun lääkärille parin kk päästä, patti olikin syöpä.

Parin kk päästa jalka leikattiin, osa jalkaterää amputoitiin.

Syöpä tuli sillä erää selätettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava sai Suomessa kuolemantuomion, koska syöpä oli levinnyt. On käynyt nyt Saksassa hoidoissa ja kasvaimet ovat kutistuneet. Että sellaista hoitoa Suomessa.

Se, että kasvaimet ovat supistuneet ei tod meinaa että voit huokaista helpotuksesta tai että olisit lähelläkään paranemista. Henki voi ihan hyvin lähteä silti ja lähteekin.

Että sellaista maallikon analyysia sinulta.

Juu, esimerkiksi äitini kohdalla kävi niin, että hänen syöpähoidot sujui hyvin, syöpä ei enää levinnyt ja ne verikokeilla katsotut syöpäsolut (tai mitä ne ikinä onkaan, enhän mä niistä mitään ymmärrä) palasi takaisin normaalitasolle. Ja mä olin ihan että jee, äiti selviää tästä.

Sitten tuli lääkärin tapaaminen, johon pyydettiin lähiomainen paikalle ja pudotettiin pommi. Että ei ole mitään enää tehtävissä ja aloitetaan palliatiivinen hoito. Mikä tarkoittaa siis saattohoitoa lopulta, jos sinne asti edes päästään. Äitini ei päässyt/joutunut koska kaikki kävi nopeasti.

Olin ihan shokissa koska koko ajan oli tullut hyviä tuloksia syöpähoidoista. Mutta ei ne vaan olleet riittävän hyviä, siis parantumisen kannalta ja äidin terveys oli jo liian heikentynyt rajujen syöpähoitojen jatkamiseenkaan. Tästä lääkärin tuomiosta meni vain 2 kuukautta niin äitini kuoli omalle sohvalleen!

Eli se voi todella käydä nopeasti. Äitini oli jo ajoissa hoidossa seulantojen takia, kaikki huomattiin heti alussa jo ja silti kävi näin. En halua pelotella ketään, mutta tämä on se realiteetti mitä me eletään. Ihmisillä on liian positiivinen käsitys siitä kuinka hyvin syövät ovat hoidettavissa. Siitä oli jokin aika sitten jossain lehdessäkin juttua.

Tämäkin pitää muistaa. Tuntuu, että ihmisillä on kovin kahden ääripään näkemystä.

1. syöpä voidaan melkein aina parantaa, jos löydetään ajoissa.

2. syöpä on aina pikainen kuolemantuomio.

T: se, jonka puoliso selvisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava sai Suomessa kuolemantuomion, koska syöpä oli levinnyt. On käynyt nyt Saksassa hoidoissa ja kasvaimet ovat kutistuneet. Että sellaista hoitoa Suomessa.

Se, että kasvaimet ovat supistuneet ei tod meinaa että voit huokaista helpotuksesta tai että olisit lähelläkään paranemista. Henki voi ihan hyvin lähteä silti ja lähteekin.

Että sellaista maallikon analyysia sinulta.

Juu, esimerkiksi äitini kohdalla kävi niin, että hänen syöpähoidot sujui hyvin, syöpä ei enää levinnyt ja ne verikokeilla katsotut syöpäsolut (tai mitä ne ikinä onkaan, enhän mä niistä mitään ymmärrä) palasi takaisin normaalitasolle. Ja mä olin ihan että jee, äiti selviää tästä.

Sitten tuli lääkärin tapaaminen, johon pyydettiin lähiomainen paikalle ja pudotettiin pommi. Että ei ole mitään enää tehtävissä ja aloitetaan palliatiivinen hoito. Mikä tarkoittaa siis saattohoitoa lopulta, jos sinne asti edes päästään. Äitini ei päässyt/joutunut koska kaikki kävi nopeasti.

Olin ihan shokissa koska koko ajan oli tullut hyviä tuloksia syöpähoidoista. Mutta ei ne vaan olleet riittävän hyviä, siis parantumisen kannalta ja äidin terveys oli jo liian heikentynyt rajujen syöpähoitojen jatkamiseenkaan. Tästä lääkärin tuomiosta meni vain 2 kuukautta niin äitini kuoli omalle sohvalleen!

Eli se voi todella käydä nopeasti. Äitini oli jo ajoissa hoidossa seulantojen takia, kaikki huomattiin heti alussa jo ja silti kävi näin. En halua pelotella ketään, mutta tämä on se realiteetti mitä me eletään. Ihmisillä on liian positiivinen käsitys siitä kuinka hyvin syövät ovat hoidettavissa. Siitä oli jokin aika sitten jossain lehdessäkin juttua.

Tämäkin pitää muistaa. Tuntuu, että ihmisillä on kovin kahden ääripään näkemystä.

1. syöpä voidaan melkein aina parantaa, jos löydetään ajoissa.

2. syöpä on aina pikainen kuolemantuomio.

T: se, jonka puoliso selvisi

Ja 3. äärinäkemys:

Syöpään ei sairastu, jos on terveet elämäntavat

Itselläni oli kilpirauhassyöpä 2014, sain kaikki tutkimukset ja hoidot tosi nopeasti. En oikein edes ehtinyt kunnolla käsittää että minulla oli syöpä, kun se oli jo hoidettu. Tajusin tilanteen kunnolla vasta kun olin jo parantunut. Tosin minulla oli ihan selkeästi näkyvä kasvain kaulassa, voihan tietty olla että jos kasvain ei ole niin näkyvällä paikalla hoitoa ei niin helposti ehkä saa. Itsekään en olisi tajunnut että minulla oli syöpä, koska minulla ei ollut mitään oireita, yksi päivä äitini vaan huomasi kyhmyn kaulassani.

Tämä oli pääkaupunki seudulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava sai Suomessa kuolemantuomion, koska syöpä oli levinnyt. On käynyt nyt Saksassa hoidoissa ja kasvaimet ovat kutistuneet. Että sellaista hoitoa Suomessa.

Se, että kasvaimet ovat supistuneet ei tod meinaa että voit huokaista helpotuksesta tai että olisit lähelläkään paranemista. Henki voi ihan hyvin lähteä silti ja lähteekin.

Että sellaista maallikon analyysia sinulta.

Juu, esimerkiksi äitini kohdalla kävi niin, että hänen syöpähoidot sujui hyvin, syöpä ei enää levinnyt ja ne verikokeilla katsotut syöpäsolut (tai mitä ne ikinä onkaan, enhän mä niistä mitään ymmärrä) palasi takaisin normaalitasolle. Ja mä olin ihan että jee, äiti selviää tästä.

Sitten tuli lääkärin tapaaminen, johon pyydettiin lähiomainen paikalle ja pudotettiin pommi. Että ei ole mitään enää tehtävissä ja aloitetaan palliatiivinen hoito. Mikä tarkoittaa siis saattohoitoa lopulta, jos sinne asti edes päästään. Äitini ei päässyt/joutunut koska kaikki kävi nopeasti.

Olin ihan shokissa koska koko ajan oli tullut hyviä tuloksia syöpähoidoista. Mutta ei ne vaan olleet riittävän hyviä, siis parantumisen kannalta ja äidin terveys oli jo liian heikentynyt rajujen syöpähoitojen jatkamiseenkaan. Tästä lääkärin tuomiosta meni vain 2 kuukautta niin äitini kuoli omalle sohvalleen!

Eli se voi todella käydä nopeasti. Äitini oli jo ajoissa hoidossa seulantojen takia, kaikki huomattiin heti alussa jo ja silti kävi näin. En halua pelotella ketään, mutta tämä on se realiteetti mitä me eletään. Ihmisillä on liian positiivinen käsitys siitä kuinka hyvin syövät ovat hoidettavissa. Siitä oli jokin aika sitten jossain lehdessäkin juttua.

Tämäkin pitää muistaa. Tuntuu, että ihmisillä on kovin kahden ääripään näkemystä.

1. syöpä voidaan melkein aina parantaa, jos löydetään ajoissa.

2. syöpä on aina pikainen kuolemantuomio.

T: se, jonka puoliso selvisi

Ja 3. äärinäkemys:

Syöpään ei sairastu, jos on terveet elämäntavat

Kyllä syöpä voi olla ihan vaan huonosta tuuristakin kiinni. Ja nykyään on niin paljon mikromuovia, kasvimyrkkyjä ja hormooneja (e pillereistä yms) vesistössä, että vaikka olisi kuinka terveet elintavat että silti kaikki altistuu noille ja saattaa saada niiden takia syövän.

Terveyskeskuslääkärille pääsin samana päivänä, laittoi lähetteen ja odotin noin 3 kk paksusuolen tähystykseen. Siitä samana päivänä tt kuvaukseen. Noin 3 viikon päästä päästä tästä olin leikkauspöydällä. Nopeeta toimintaa kun jotain tutkimuksissa löytyy, mutta aika kauan saa odottaa, ennen kuin pääsee tutkimuksiin.

Veljelläni todettiin vuosi sitten yksityisellä lääkärillä haimasyöpä. Pääsi heiti hoitoon Meilahden sairaalan syöpäklinikalle. Rajuista hoidoista huolimatta kuoli m. 5 kk sisällä. Oli 70v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava sai Suomessa kuolemantuomion, koska syöpä oli levinnyt. On käynyt nyt Saksassa hoidoissa ja kasvaimet ovat kutistuneet. Että sellaista hoitoa Suomessa.

Se, että kasvaimet ovat supistuneet ei tod meinaa että voit huokaista helpotuksesta tai että olisit lähelläkään paranemista. Henki voi ihan hyvin lähteä silti ja lähteekin.

Että sellaista maallikon analyysia sinulta.

Juu, esimerkiksi äitini kohdalla kävi niin, että hänen syöpähoidot sujui hyvin, syöpä ei enää levinnyt ja ne verikokeilla katsotut syöpäsolut (tai mitä ne ikinä onkaan, enhän mä niistä mitään ymmärrä) palasi takaisin normaalitasolle. Ja mä olin ihan että jee, äiti selviää tästä.

Sitten tuli lääkärin tapaaminen, johon pyydettiin lähiomainen paikalle ja pudotettiin pommi. Että ei ole mitään enää tehtävissä ja aloitetaan palliatiivinen hoito. Mikä tarkoittaa siis saattohoitoa lopulta, jos sinne asti edes päästään. Äitini ei päässyt/joutunut koska kaikki kävi nopeasti.

Olin ihan shokissa koska koko ajan oli tullut hyviä tuloksia syöpähoidoista. Mutta ei ne vaan olleet riittävän hyviä, siis parantumisen kannalta ja äidin terveys oli jo liian heikentynyt rajujen syöpähoitojen jatkamiseenkaan. Tästä lääkärin tuomiosta meni vain 2 kuukautta niin äitini kuoli omalle sohvalleen!

Eli se voi todella käydä nopeasti. Äitini oli jo ajoissa hoidossa seulantojen takia, kaikki huomattiin heti alussa jo ja silti kävi näin. En halua pelotella ketään, mutta tämä on se realiteetti mitä me eletään. Ihmisillä on liian positiivinen käsitys siitä kuinka hyvin syövät ovat hoidettavissa. Siitä oli jokin aika sitten jossain lehdessäkin juttua.

https://www.iltalehti.fi/syopa/a/8ad1c450-ca4b-4439-9255-80c4c9046b90

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että syövästä ei voi parantua täysin. On kuin sienirihmasto. Aina jää jotain elimistöön ja pulpahtaa taas uudestaan esiin.

Syövästä paraneminen ei ole mielipideasia. Siitä voi parantua täysin.

Kylläpä se kenelle vastasit on oikeassa. Tuo rihmasto tarkoittanee levinnyttä ja parantumatonta syöpää. On monta tarinaa, jossa syöpä on selätty ja kohta se tulee uudestaan kuitenkin.

Olen itse ajatellut, että en välttämättä ottaisi hoitoa vastaan syöpään. Riippuu tietysti ennusteesta ja kasvaimen koosta. Mutta olen tarpeeksi lukenut ja nähnytkin sivusta, miten rajuja ja kamalia ne hoidot on, sekä solumyrkyt että leikkaukset, ja vielä osa kuolee joka tapauksessa, vaikka on ensin rajuilla hoidoilla kidutettu. Niin olen miettinyt, että ehkä sittenkin yrittäisin nauttia elämästä rauhassa kotosalla enkä ravata sairaalassa, ja vaatia riittävän kivunlievityksen.

Mammografiaseulonnan taas jätin väliin, koska en pidä kivusta. Minusta olisi vastuullista kehittää ei-kivuton seulontamenetelmä rintasyöpään. Ei se rinnalle tee hyvää joutua kivuliaasti litistyksiinkään. No, kun naisista pääosin kyse, niin ei kannata pidätellä hengitystä, että imukuppimallinen kuvantaminen saataisiin joskus aikaiseksi.

Ehkä olen vastuuton, mutta se on valintani. En suojele elämääni hinnalla millä hyvänsä. Johan tässä on elettykin terveenä yli 50 vuotta. Eri asia, jos olisin nuorempi ja pitäisi pienten lastenkin vuoksi taistella.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että en välttämättä ottaisi hoitoa vastaan syöpään. Riippuu tietysti ennusteesta ja kasvaimen koosta. Mutta olen tarpeeksi lukenut ja nähnytkin sivusta, miten rajuja ja kamalia ne hoidot on, sekä solumyrkyt että leikkaukset, ja vielä osa kuolee joka tapauksessa, vaikka on ensin rajuilla hoidoilla kidutettu. Niin olen miettinyt, että ehkä sittenkin yrittäisin nauttia elämästä rauhassa kotosalla enkä ravata sairaalassa, ja vaatia riittävän kivunlievityksen.

Mammografiaseulonnan taas jätin väliin, koska en pidä kivusta. Minusta olisi vastuullista kehittää ei-kivuton seulontamenetelmä rintasyöpään. Ei se rinnalle tee hyvää joutua kivuliaasti litistyksiinkään. No, kun naisista pääosin kyse, niin ei kannata pidätellä hengitystä, että imukuppimallinen kuvantaminen saataisiin joskus aikaiseksi.

Ehkä olen vastuuton, mutta se on valintani. En suojele elämääni hinnalla millä hyvänsä. Johan tässä on elettykin terveenä yli 50 vuotta. Eri asia, jos olisin nuorempi ja pitäisi pienten lastenkin vuoksi taistella.

Odotahan, kun saat sen diagnoosin. Voi olla toinen ääni kellossa!

Minulla on krooninen sairaus, jonka lääketurvaverikokeissa syksyllä 2021 tuli ensimmäinen merkki siitä, että jokin on pielessä. Siitä alkaen tutkittiin moneen kertaan ja aina löydökset oli epäselvät. Lopulta keväällä 2022 hoitajalakon aikaan todettiin pahanlaatuista muutosta sappiteissä. Lisätutkimukset käynnistettiin lakon päätyttyä ja hoidot alkoivat alkukesästä ja jatkuvat edelleen. Hoitovaste on ollut hyvä, muutoksia ei ollut enää näkyvissä edellisissä kuvantamisissa.

Olen monesti miettinyt, että ilman säännöllisiä verikokeita toisen sairauden vuoksi, en olisi varmasti saanut diagnoosia niin varhaisessa vaiheessa. Mitään oireita sairaus ei ole aiheuttanut missään vaiheessa. Ilman verikokeita syöpä olisi saanut levitä ihan rauhassa, kunnes se olisi ollut liian pitkälle edennyt hoidettavaksi.

Hoidot ovat olleet rankkoja ja kaikki mahdolliset haittavaikutukset osuivat kohdalle. Mutta ainakin olen elossa ja aion tämän taudin selättää kokonaan.

Syöpä on armollinen se vapauttaa sinut

Vierailija kirjoitti:

Minulla on krooninen sairaus, jonka lääketurvaverikokeissa syksyllä 2021 tuli ensimmäinen merkki siitä, että jokin on pielessä. Siitä alkaen tutkittiin moneen kertaan ja aina löydökset oli epäselvät. Lopulta keväällä 2022 hoitajalakon aikaan todettiin pahanlaatuista muutosta sappiteissä. Lisätutkimukset käynnistettiin lakon päätyttyä ja hoidot alkoivat alkukesästä ja jatkuvat edelleen. Hoitovaste on ollut hyvä, muutoksia ei ollut enää näkyvissä edellisissä kuvantamisissa.

Olen monesti miettinyt, että ilman säännöllisiä verikokeita toisen sairauden vuoksi, en olisi varmasti saanut diagnoosia niin varhaisessa vaiheessa. Mitään oireita sairaus ei ole aiheuttanut missään vaiheessa. Ilman verikokeita syöpä olisi saanut levitä ihan rauhassa, kunnes se olisi ollut liian pitkälle edennyt hoidettavaksi.

Hoidot ovat olleet rankkoja ja kaikki mahdolliset haittavaikutukset osuivat kohdalle. Mutta ainakin olen elossa ja aion tämän taudin selättää kokonaan.

Missä arvoissa syöpä näkyy verikokeissa? Tai se varmaan riippuu syövästä, eihän kaikilla näy verikokeissa mitään häikkää.

Oikeastaan siihen meni noin viikko kun olin niissä koneissa aivan toisessa kaupungissa. TK määräsi jostain syystä gastroskopian (olin mennyt sinne korvasäryn ja nielemisvaikeuksien takia ja tiesin mikä homman nimi on). No gastrossa sanoin tämän lääkärille joka sanoi että huomattu ja kuvattu on mutta heidän pitää suorittaa gastro koska se oli se päätehtävä. Päivän siitä olin KNK lääkärin tarkastettavana ja samalla jäin sairaalaan koepalan ottamista varten. Kaksi päivää siitä olinkin jo toisessa kaupungissa erilaisissa koneissa. Sitten alkoi säde ja syto. Eli noin viikko viime vuonna. Pitkälle kehittynyt kurkkusyöpä jota ei ainakaan kolmessa viime käynnissä ole havaittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava sai Suomessa kuolemantuomion, koska syöpä oli levinnyt. On käynyt nyt Saksassa hoidoissa ja kasvaimet ovat kutistuneet. Että sellaista hoitoa Suomessa.

Se, että kasvaimet ovat supistuneet ei tod meinaa että voit huokaista helpotuksesta tai että olisit lähelläkään paranemista. Henki voi ihan hyvin lähteä silti ja lähteekin.

Että sellaista maallikon analyysia sinulta.

Juu, esimerkiksi äitini kohdalla kävi niin, että hänen syöpähoidot sujui hyvin, syöpä ei enää levinnyt ja ne verikokeilla katsotut syöpäsolut (tai mitä ne ikinä onkaan, enhän mä niistä mitään ymmärrä) palasi takaisin normaalitasolle. Ja mä olin ihan että jee, äiti selviää tästä.

Sitten tuli lääkärin tapaaminen, johon pyydettiin lähiomainen paikalle ja pudotettiin pommi. Että ei ole mitään enää tehtävissä ja aloitetaan palliatiivinen hoito. Mikä tarkoittaa siis saattohoitoa lopulta, jos sinne asti edes päästään. Äitini ei päässyt/joutunut koska kaikki kävi nopeasti.

Olin ihan shokissa koska koko ajan oli tullut hyviä tuloksia syöpähoidoista. Mutta ei ne vaan olleet riittävän hyviä, siis parantumisen kannalta ja äidin terveys oli jo liian heikentynyt rajujen syöpähoitojen jatkamiseenkaan. Tästä lääkärin tuomiosta meni vain 2 kuukautta niin äitini kuoli omalle sohvalleen!

Eli se voi todella käydä nopeasti. Äitini oli jo ajoissa hoidossa seulantojen takia, kaikki huomattiin heti alussa jo ja silti kävi näin. En halua pelotella ketään, mutta tämä on se realiteetti mitä me eletään. Ihmisillä on liian positiivinen käsitys siitä kuinka hyvin syövät ovat hoidettavissa. Siitä oli jokin aika sitten jossain lehdessäkin juttua.

Tämäkin pitää muistaa. Tuntuu, että ihmisillä on kovin kahden ääripään näkemystä.

1. syöpä voidaan melkein aina parantaa, jos löydetään ajoissa.

2. syöpä on aina pikainen kuolemantuomio.

T: se, jonka puoliso selvisi

Ja 3. äärinäkemys:

Syöpään ei sairastu, jos on terveet elämäntavat

Jep. Tätä olen kuullut. Minulla oli rintasyöpä ja sain kuulla että jotain olen tehnyt väärin ja pohdittiin mikä elämäntavoissani oli syövän aiheuttanut. Eli syyllistettiin minua,

Olen 30 vuotta harrastanut terveellisiä elämäntapoja, lukenut Voi hyvin- ja muita terveyslehtiä ja -kirjoja ravinnosta ja hyvinvoinnista ja kouluttautunutkin. Silti minulle tuli syöpä ja niille jotka tupakoi, juo ja syö pizzaa ja pikaruokaa eivätkä liiku, heille ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että syövästä ei voi parantua täysin. On kuin sienirihmasto. Aina jää jotain elimistöön ja pulpahtaa taas uudestaan esiin.

Kaikista alanuolistasi huolimatta, olen samaa mieltä, valitettavasti. Olen jo sen verran iäkäs että olen paljon nähnyt syöpää elämässäni. Sekä työkavereissani, ystävissäni, että sukulaisissa. Ne on saatu hoidettua, mutta kaikissa tuntemissani tapauksissa syöpä on vuosien jälkeen uusiutunut, seurannoistakin huolimatta. Ja sitten tullut ärhäkämpänä takaisin ja hakeutunut juuri niihin paikkoihin mistä ei voi leikata. Esimerkiksi aivot tai keuhkot.

JOKAINEN tuntemani syöpäpotilas on lopulta kuollut syöpään, ei vaan siihen ensimmäiseen versioon siitä. Mutta tietysti on hienoa, että nykyään hoidoilla saadaan vuosia lisäaikaa. Noilla syövillä vaan tuppaa olemaan vaikutus uusiutua. Että kun sen on kerran saanut, on todella iso riski sen uusiutumiseen. Se vaan löytyy seuraavalla kerralla eri alueelta.

Sulla on aika heikot mututiedot.

Syövät ovat erilaisia, niissä on erilaisia asteita. toiset vaatii kovat hoidot toisiin riittää pelkkä leikkaus. Jokainen potilas on yksilö.

Itse sairastin rintasyövän ja niitäkin on erilaisia, omani oli hormonaalinen. Siinäkin on eri asteita eri ihmisillä, sen voi ihan prosenttiluvulla laskea kuinka suuri uusiutumisriski on. Kaikilla ei ole yhtä suuri riski uusiutumiseen.

2019 suolistosyöpä Uusimaa. Parissa kuukaudessa hoitoon hakeutumisesta oli diagnoosi ja leikkaus.