Tunnetko ketään, jolla on syöpä? Miten ilmeni ja miten nopeasti pääsi hoitoon?

Kaverilla akuutti leukemia. Asuu Jenkeissä niin en tiedä vastaako tää suoraan kysymykseen mutta hänellä oli hyvä vakuutus ja noin viikon ajan häntä siirreltiin spesialistilta toiselle, sitten diagnoosi ja hoitoihin. Häntä hoidettiin sytostaateilla ja täsmälääkkeellä ja syöpä saatiin noin vuoden hoitojen jälkeen remissioon. Nyt se on pysynyt passiivisena jo 10 vuotta ja kaveri toivoo ettei se enää aktivoidu koska ilmeisesti tuossa syövässä uudelleenaktivoitumisen riski on suurin heti remissioon menon jälkeen ja tuossa kohtaa enää parin prosentin luokkaa.

Saa sairausvakuutuseläkettä ja lisäksi käy töissä. Sanoo keräävänsä rahaa hoitoja varten jos syöpä uusii. Kaveri oli 24 kun syöpä todettiin.

Tunnen useammankin ja lähes jokaisella lääkärit väittivät vaivan olevan jotain muuta tai ihan vain päässä vikaa.

Saivat tapella lääkärien kanssa kuukausitolkulla, ennenkuin heidät otettiin vakavasti ja syöpä tottakai kasvoi sinä aikana ja joillakin levisi peruuttamattomasti.

Sairastuin Leukemiaan (AML) 2019 helmikuussa ja hoidot alkoivat heti, päivystyksestä jouduin suoraan osastolle hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useammankin ja lähes jokaisella lääkärit väittivät vaivan olevan jotain muuta tai ihan vain päässä vikaa.

Saivat tapella lääkärien kanssa kuukausitolkulla, ennenkuin heidät otettiin vakavasti ja syöpä tottakai kasvoi sinä aikana ja joillakin levisi peruuttamattomasti.

Tämä tuskin oli vain tietämättömyyttä arvon lääkäriltä. Potilaan pisteytys oli vaan liian matala että olisi suotuisaa hoidattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useammankin ja lähes jokaisella lääkärit väittivät vaivan olevan jotain muuta tai ihan vain päässä vikaa.

Saivat tapella lääkärien kanssa kuukausitolkulla, ennenkuin heidät otettiin vakavasti ja syöpä tottakai kasvoi sinä aikana ja joillakin levisi peruuttamattomasti.

Tämä tuskin oli vain tietämättömyyttä arvon lääkäriltä. Potilaan pisteytys oli vaan liian matala että olisi suotuisaa hoidattaa.

Kyseessä oli ilmiselvästikin terveyskeskuslääkärit, ihan normaalia toimintaa siellä että jatkotutkimuksia pantataan koska raha.

Vaikka pääsisikin erikoissairaanhoitoon, niin kaikissa keskussairaaloissa ei ole riittävää osaamista diagnostiikkaan, että homma pysähtyy siihen vaiheeseen kuukausiksi tai se voi mennä taaksepäin. Se, että kukaan ei soita, ei tarkoita, että kaikki on hyvin. Potilaalta edellytetään itseltään lääketieteellistä osaamista tai paksua lompakkoa (Docrates), jotta saa tarvittavat loput kokeet tehtyä ja tulkitut vastaukset. Sitten, kun on "diagnoosi" kourassa, niin homma yleensä sujuu. Tämä on osoittautunut aika usein stopiksi koko prosessille. Pätee yhtäänkään hankalempiin tapauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että syövästä ei voi parantua täysin. On kuin sienirihmasto. Aina jää jotain elimistöön ja pulpahtaa taas uudestaan esiin.

 

Syövästä paraneminen ei ole mielipideasia. Siitä voi parantua täysin.

Riippuu täysin syövästä, haima-tai maksasyövistä ei parannuta. 

Minulta leikattiin 15 mm kokoinen haimasyöpä. Sattumalta löydettiin, sappivaivojen yhteydessä. Olen sen suhteen terve, tai ollut kolme vuotta.

Eturauhasssyöpä leikattiin myös kokonaan pois. Huonoa tuuria oli, meni erektio, mutta leikkauksesta on nyt toistakymmentä vuotta. Löytyi kun PSA alkoi nousta.

Suomessa on huippuluokan syöpähoidot, mutta syöpä voi olla salakavala ja oireeton, kuten minulla.

Oikeassa olet! Siskoni haimasyöpä oli pitkään oireeton, niinkuin se yleensä onkin. Diagnoosista meni vain pari viikkoa, kun sisko kuoli. Varsinaisia hoitoja ei ehditty aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useammankin ja lähes jokaisella lääkärit väittivät vaivan olevan jotain muuta tai ihan vain päässä vikaa.

Saivat tapella lääkärien kanssa kuukausitolkulla, ennenkuin heidät otettiin vakavasti ja syöpä tottakai kasvoi sinä aikana ja joillakin levisi peruuttamattomasti.

Tätini kipeää selkää ja jalkaa tutkittiin kuusi vuotta. Ei löytynyt mitään vikaa selästä tai jalasta. Oli gynekologinen syöpä. Ei auttanut pikaisesti tehty leikkaus, vaan siirrettiin saattohoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava sai Suomessa kuolemantuomion, koska syöpä oli levinnyt. On käynyt nyt Saksassa hoidoissa ja kasvaimet ovat kutistuneet. Että sellaista hoitoa Suomessa.

Hevosella pääsee ja rahalla saa.

Minulla on syöpä. Parantumaton mutta ollut nyt melkein 7 vuotta remissiossa kiitos hoitojen..

Onkologin mukaan se on ollut minulla jo vuosia ennen diagnoosia.  Kun oireita ilmeni ne oli hermokipuja, kasvain painoi jotain  hermoa. Muuten en olisi sitä varmaan huomannut vielä pitkään aikaan.

Syöpiä on lukemattomia erilaisia. Se ei ole mikään yksi sairaus johon aina sama hoito. Hoito on aina yksilöllinen riippuen syövän laadusta, levinnäisyydestä jne.  Itselläni hyvin hitaasti kasvava ja leviävä, siksi kai se ei ole itsestään ilmoitellu. Ja kuten sanoin remissiossa nyt jo pitempään. 

En asu Suomessa joten hoidoista siellä en mitään osaa sanoa. Itse käyn neljän kuukauden välein onkologilla, samalla otetaan verikokeet.  Puolen vuoden välein ct-kuvaus, juuri kävin ja kahden viikon päästä kuulen vastauksenkun menen vastaanotolle.

Elän ihan tavallista elämää.  Sairautta en ajatttele koska se ei mitään hyödytä.  Keskityn elämään ja siitä nauttimiseen.  

Minulla on suolistosyöpä. Hoidot menossa. Terv.keskus ei ottanut todesta, vaikka valitin useaan kertaan kestämätöntä tilaani. Kovat kivut ja verenvuoto ulosteen mukana. Sitten kun vihdoin pääsin kuvauksiin (meni yli puoli vuotta) ja syöpä todettiin niin asiat hoituivat nopeasti. Leikkaus oli kuukausi kuvauksesta. Mutta sitä ennen oli lisää kuvauksia, laboratoriokokeita ja sädehoitoa. Hoitona siis leikkaus, sädehoito ja sytostaatit. Tällä hetkellä vointi tuntuu hyvältä ja hoito hyvää Meilahden sairaalassa. Tämä Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Ex-puolisoni kuoli noin 8 kuukaudessa keuhkosyöpään, joka levisi aivoihin. Oma vikansa, kärhensi ketjussa, oli aloittanut varmaan teini-ikäisenä, eikä mikään järkipuhe mennyt perille. Uhosi ja piti saarnaa, että viimeinen tupakka putoaa kelmeistä sormistaan. Kun sitten alkoi yskiä verta, syytti ensin terveydenhuoltoa väärästä diagnoosista, eikä se kuoleminen ollutkaan enää sitten niin uhoamisen aihe.

Kauniistipa kirjoitat ex-puolisostasi. Ystäväni mies sairastui keuhkosyöpään ja kuoli kolmen kuukauden jälkeen löydöstä. Ei ollut polttanut koskaan, ei juonut alkoholia, harrasruksena retkeily ja patikointi. Eritt. terveelliset elämäntavat. Noinkin voi käydä. Eikä mitenkään harvinaista niinkuin syöpäsairaalasta sanottiin.

Lääkäriin heti, viikon päästä diagnoosi, kuukauden sisällä leikkaus, Helsinki

Minä. Kaulani imusolmukkeet turposivat vuosi sitten, ja pääsin heti terveyskeskukseen ja sain sieltä lähetteen jatkotutkimuksiin. Koko syksy kartoitettiin vaihtoehtoja, ja diagnoosi varmistui tämän vuoden alussa: krooninen lymfaattinen leukemia. Ei parane. Ainoa hoito on palliatiivista. Onneksi asun Helsingissä lähellä Meilahden Syöpäkeskusta, ja hoitava lääkäri on alansa huippu.

Vierailija kirjoitti:

Joo, itseni.

Pääsin hoitoon 2 viikon kuluessa Turussa.

Löysin luussa kiinni olevan patin kehostani ja tk-lri lähetti minut eteenpäin. Minä pääsin Turussa 6 viikossa hoitoihin. Ennen sitä leikattiin patista koepala ja koska se oli vaikealla alueella, sitä ei voinut poistaa 1,5 cm marginaalin kanssa. Koepalan tutkimisessa meni oma aikansa, koska sairastuin harvinaisempaan syöpään. Varmaan siksi hoitotiimissä mietittiin eri vaihtoehtoja. 

Lääkärille mennessä tein heti selväksi, että haluan hoitoihin ja syöpä on minulle sairaus siinä missä muutkin. En jaksa leikkiä suomalaista ajatuksenlukijaleikkiä lääkärien kanssa. Sanon suoraan mitä haluan. Monet ovat kummissaan siitä, että minulta ei tarvi joka asiaa tentata ja kiskoa suusta ulos hohtimilla.

Suuret kiitokset kaikille Tyksissä laitoshuoltajia myöten! Oli ihanaa kun edes jossain minua pidettiin tavallisena ihmisenä. Kerroin avoimesti kaikille syövästä ja osa lähti karkuun. Luulivat ilmeisesti, että alan kertomaan syöpähoitojuttuja heille? Syöpähoitojutut ovat minulle henkilökohtaisia. Kyllä minulla hoitojenkin parhaimpina päivinä olivat mielessä ihan samanlaiset jutut kuin ennen syöpääkin. Tuttavapiirin harventumisesta ajattelen, että siinä jyvät karsiutuivat akanoista.

Vierailija kirjoitti:

Eturauhassyöpä.

Oireeton. Meni pyynnöstäni tutkimuksiin. Selvisi verikokeella. Hänellä oli myös sukurasite.

Miesten kannattaa tehdä raskustestejä. Kun ne näyttävät positiivista, heti yhteys terveydenhuoltoon ja kannattaa kertoa että raskaustestistä tuli kaksi viivaa. Sillä tavalla löytyi myös nuoren miehen kivessyöpä. Isänsä selvisi yhdellä viivalla. Tuplapakkauksessa oli kaksi raskaustestiä. Yhden testin hinta noin 2€. Se on halpa syöpävakuutus miehille, joilla on munaa käydä ostamassa raskaustestejä marketista. 

Nuori mies hoidettiin yhtä tehokkaasti kuin IS:n jutussa ollut nuori jalkapalloilija, joka oli antanut näytteet doping-testiä varten. Testi mittasi samaa asiaa kuin raskaustesti.

Kaveri käy mammografiassa vuosittain mielenrauhan takia. Sieltä löytyi epäily, parin päivän sisällä ohutneulanäyte, viikon sisällä diagnoosi. Leikkaukseen pääsi parissa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Sain syöpädiagnoosin elokuussa 2021 Varsinais-Suomessa. Vatsakipu alkoi perjantai-illalla, soitin seuraavana maanantaiaamuna terveyskeskukseen, sain ajan keskiviikoksi, lääkäri tutki ja sanoi, että pitää kuvantaa, perjantaina tt-kuvat eli viikon päästä kipujen alkamisesta ja samana päivänä todettiin paksusuolen syöpä eli viikko kivun alkamisesta. Kuukauden päästä tuosta leikattiin. Kasvain oli melko iso, lääkärin mukaan se oli voinut olla suolessani jopa 8 vuoden ajan oireettomana. Onneksi saatiin kuitenkin leikattua.

Kauheaa, että syöpä lurkkii tuolla tavalla. Paksusuolensyöpäähän kuvaillaan siten, että suolen toiminnassa on ongelmia. Ei puhet.ta vatsakivusta. Todella epätyypillinen tapa löytää syöpä ja onneksi selvisit siitä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kaksi, molemmilla sama tarina.

Alkuun kierrätettiin terveyskeskuksessa useampaan kertaan ja käskettiin syömään reseptivapaita laksatiivilääkkeitä.

Vuoden sisällä kumpikin oli kuollut syöpään.

Tuohan on kuin minun eläkkeelle jääneen sukulaiseni tarina. Ei päässyt nauttimaan vapaudesta kun oli ihan keltainen eikä suoli toiminut laksatiiveista huolimatta kuin valuttamalla suolen sisällä olevan ison köntin ohi juoksevaa ripulia. Oli nöyryyttävää pyytää minua ostamaan housuvaippoja hänelle, koska vaatteet alkoivat olla omia aikojaan valuvassa ripulissa. 

Sitten tuli kova kipu ja ruikulit vaippahousuissa ja aluspaitasillaan potilas vietiin sairaalaan. Seuraavana aamuna kuvattiin ja suolistossa oli 8cm:n läpimitaltaan oleva kasvain tien tukkeena. Potilas selvisi leikkauksesta, mutta oli ehtinyt sairastua puutostauteihin mahavaiva-aikanaan ja hänellä ei ollut ilmeisesti rahkeita parantua laajasta leikkauksesta.

Isomummillani oli munasarjasyöpä. Hän kävi monta kertaa lääkärissä valittamassa vatsakipuja, vatsan turvotusta, ettei kaikki ole kunnossa. Sai aina vain laksatiiveja ja kotiin. 

En muista miten syöpä todettiin, tai lopulta pääsi eteenpäin, mutta todettiin silloin heti, että levinnyt joka paikkaan ja hoitolinja on palliatiivinen.