Tunnetko ketään, jolla on syöpä? Miten ilmeni ja miten nopeasti pääsi hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Eturauhassyöpä.

Oireeton. Meni pyynnöstäni tutkimuksiin. Selvisi verikokeella. Hänellä oli myös sukurasite.

Meillä kanssa sukulaisella. Kun kävi rutiiniverikokeissa, ruksasi myös sen psa-testin, kun ei ollut koskaan tutkittu. Oli hirmuisen korkea arvo ja lääkäri diagnosoi syövän tutkimuksessa. Pääsi pian sairaalaan, kun koronan takia ihmiset peruivat paljon aikojaan ja hoitona sädehoitoa varmaan yli kuukauden joka päivä. Syöpä hävisi ja nyt on seurantana vain psa-kokeet puolen vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuslääkärille pääsin samana päivänä, laittoi lähetteen ja odotin noin 3 kk paksusuolen tähystykseen. Siitä samana päivänä tt kuvaukseen. Noin 3 viikon päästä päästä tästä olin leikkauspöydällä. Nopeeta toimintaa kun jotain tutkimuksissa löytyy, mutta aika kauan saa odottaa, ennen kuin pääsee tutkimuksiin.

Itse taas jouduin odottamaan yli kuukauden leikkaukseen pääsyä, väärin diagnosoitu syöpä ja tilanne se että pääsi leviämään sitten , eli toivoa ei enää ole

Vierailija kirjoitti:

Läheinen kuoli alle 30-vuotiaana suolistosyöpään. Pääsi hoitoihin nopeasti mutta syöpä oli jo löydettäessä levinnyt vatsaonteloon. Rankat hoidot ja leikkauksia toisen perään.

Itsellä sama, mutta en pääse edes leikkauksiin? Sanovat vaan että levinnyt, eikä sen takia anneta kuin sytoa syton perään

Pääsi hautaa kolmessa kuukaudessa.

Tunnen syöpään sairastuneita, mutta mieleeni ei tule avata tuttujeni sairaskertomuksia avoimella ja anonyymilla keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että syövästä ei voi parantua täysin. On kuin sienirihmasto. Aina jää jotain elimistöön ja pulpahtaa taas uudestaan esiin.

Kaikista alanuolistasi huolimatta, olen samaa mieltä, valitettavasti. Olen jo sen verran iäkäs että olen paljon nähnyt syöpää elämässäni. Sekä työkavereissani, ystävissäni, että sukulaisissa. Ne on saatu hoidettua, mutta kaikissa tuntemissani tapauksissa syöpä on vuosien jälkeen uusiutunut, seurannoistakin huolimatta. Ja sitten tullut ärhäkämpänä takaisin ja hakeutunut juuri niihin paikkoihin mistä ei voi leikata. Esimerkiksi aivot tai keuhkot.

JOKAINEN tuntemani syöpäpotilas on lopulta kuollut syöpään, ei vaan siihen ensimmäiseen versioon siitä. Mutta tietysti on hienoa, että nykyään hoidoilla saadaan vuosia lisäaikaa. Noilla syövillä vaan tuppaa olemaan vaikutus uusiutua. Että kun sen on kerran saanut, on todella iso riski sen uusiutumiseen. Se vaan löytyy seuraavalla kerralla eri alueelta.

Sulla on aika heikot mututiedot.

Syövät ovat erilaisia, niissä on erilaisia asteita. toiset vaatii kovat hoidot toisiin riittää pelkkä leikkaus. Jokainen potilas on yksilö.

Itse sairastin rintasyövän ja niitäkin on erilaisia, omani oli hormonaalinen. Siinäkin on eri asteita eri ihmisillä, sen voi ihan prosenttiluvulla laskea kuinka suuri uusiutumisriski on. Kaikilla ei ole yhtä suuri riski uusiutumiseen.

Pitää säilyttää positiivinen mieliala.

Uusiutumisesta ei tiedä ennen kuin se tapahtuu. Lähiomaiseni kuoli uusiutuneeseen syöpään. Alkuperäinen rintasyöpä parani noin 40 vuotta sitten. Metastaasi löytyi häneltä alle 20 vuotta sitten. Hoidot olivat hormonaalisia eikä uusiutunutta syöpää osattu parantaa. Hän kuoli noin 8 vuoden kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen syöpään sairastuneita, mutta mieleeni ei tule avata tuttujeni sairaskertomuksia avoimella ja anonyymilla keskustelupalstalla.

Voithan sä kertoa ihan omalla nimelläskin, jos anonyymiys on joku ongelma 😊

Kukaan ei ole pyytänyt sairauskertomuksia. Käsitin että ketjun tarkoitus on haarukoida miten nopeasti alueellisesti saa diagnoosin ja hoidot alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on krooninen sairaus, jonka lääketurvaverikokeissa syksyllä 2021 tuli ensimmäinen merkki siitä, että jokin on pielessä. Siitä alkaen tutkittiin moneen kertaan ja aina löydökset oli epäselvät. Lopulta keväällä 2022 hoitajalakon aikaan todettiin pahanlaatuista muutosta sappiteissä. Lisätutkimukset käynnistettiin lakon päätyttyä ja hoidot alkoivat alkukesästä ja jatkuvat edelleen. Hoitovaste on ollut hyvä, muutoksia ei ollut enää näkyvissä edellisissä kuvantamisissa.

Olen monesti miettinyt, että ilman säännöllisiä verikokeita toisen sairauden vuoksi, en olisi varmasti saanut diagnoosia niin varhaisessa vaiheessa. Mitään oireita sairaus ei ole aiheuttanut missään vaiheessa. Ilman verikokeita syöpä olisi saanut levitä ihan rauhassa, kunnes se olisi ollut liian pitkälle edennyt hoidettavaksi.

Hoidot ovat olleet rankkoja ja kaikki mahdolliset haittavaikutukset osuivat kohdalle. Mutta ainakin olen elossa ja aion tämän taudin selättää kokonaan.

Missä arvoissa syöpä näkyy verikokeissa? Tai se varmaan riippuu syövästä, eihän kaikilla näy verikokeissa mitään häikkää.

Itselläni syöpämarkkeri CA19-9 alkoi nousta viitearvojen yli. Nyt se on taas viitearvoissa.

Britit ovat kehittäneet veritestin, josta näkee onko ihmisellä  syöpä. Sillä on merkitystä esim. vatsasyövässä, johon nykyisin annetaan vielä sädehoitoa leikkauksen jälkeen. Jos testi näyttää, ettei syöpää ole enää, niin hoitoa ei enää tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että en välttämättä ottaisi hoitoa vastaan syöpään. Riippuu tietysti ennusteesta ja kasvaimen koosta. Mutta olen tarpeeksi lukenut ja nähnytkin sivusta, miten rajuja ja kamalia ne hoidot on, sekä solumyrkyt että leikkaukset, ja vielä osa kuolee joka tapauksessa, vaikka on ensin rajuilla hoidoilla kidutettu. Niin olen miettinyt, että ehkä sittenkin yrittäisin nauttia elämästä rauhassa kotosalla enkä ravata sairaalassa, ja vaatia riittävän kivunlievityksen.

Mammografiaseulonnan taas jätin väliin, koska en pidä kivusta. Minusta olisi vastuullista kehittää ei-kivuton seulontamenetelmä rintasyöpään. Ei se rinnalle tee hyvää joutua kivuliaasti litistyksiinkään. No, kun naisista pääosin kyse, niin ei kannata pidätellä hengitystä, että imukuppimallinen kuvantaminen saataisiin joskus aikaiseksi.

Ehkä olen vastuuton, mutta se on valintani. En suojele elämääni hinnalla millä hyvänsä. Johan tässä on elettykin terveenä yli 50 vuotta. Eri asia, jos olisin nuorempi ja pitäisi pienten lastenkin vuoksi taistella.

Eikö mammografian sijaan kannattaisi käydä ultraäänikuvauksessa? Sehän on kivuton toimenpide. Tosi pienirintaisiltahan ei mammografia edes onnistu. Joskus kyllä tuntuu että laittavat jatkotutkimuksiin ja koepaloihin vaikka kuvissa ei mitään näkyisikään. Tuntuu että kunhan revitään yhteiskunnalta rahat ja tutkitaan huvin vuoksi. No kaipa ammattilainen näkee kuvissa paljon enemmän kuin maallikko. Viimeksi kun kävin koepaloissa meni 2 kk että toivuin vammoista mitä niistä tuli.

Potilaan olisi diagnoosin saatuaan hyvä hoitaa itse itseään, oli hän "menossa hoitoon" tai ei.

A Radical & Controversial Approach To STARVING CANCER: The Two Root Causes | Dr. Thomas Seyfried

Läheinen kolmen viikon sisällä vakavan oireen toteamisesta oli leikattu ja vaiva todettu leikkauksessa syöväksi. Naistentautien syöpä, totaalipoisto. Ei tarvinnut muita hoitoja. Nyt 2 vuotta terveenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että en välttämättä ottaisi hoitoa vastaan syöpään. Riippuu tietysti ennusteesta ja kasvaimen koosta. Mutta olen tarpeeksi lukenut ja nähnytkin sivusta, miten rajuja ja kamalia ne hoidot on, sekä solumyrkyt että leikkaukset, ja vielä osa kuolee joka tapauksessa, vaikka on ensin rajuilla hoidoilla kidutettu. Niin olen miettinyt, että ehkä sittenkin yrittäisin nauttia elämästä rauhassa kotosalla enkä ravata sairaalassa, ja vaatia riittävän kivunlievityksen.

Mammografiaseulonnan taas jätin väliin, koska en pidä kivusta. Minusta olisi vastuullista kehittää ei-kivuton seulontamenetelmä rintasyöpään. Ei se rinnalle tee hyvää joutua kivuliaasti litistyksiinkään. No, kun naisista pääosin kyse, niin ei kannata pidätellä hengitystä, että imukuppimallinen kuvantaminen saataisiin joskus aikaiseksi.

Ehkä olen vastuuton, mutta se on valintani. En suojele elämääni hinnalla millä hyvänsä. Johan tässä on elettykin terveenä yli 50 vuotta. Eri asia, jos olisin nuorempi ja pitäisi pienten lastenkin vuoksi taistella.

Et tunne asiaa, josta kirjoitat. Rintasyöpää kuvannetaan mammografian lisäksi ultraäänellä ja magneettitutkimuksella. Magneetti on herkin menetelmä. Ei satu yhtään, eikä ultraäänikään. 

Rintasyövän hoidossa ei välttämättä käytetä solumyrkkyjä. Leikkaushoito on ensisijainen, lisäksi on hormonihoitoja ja biologisia lääkkeitä.

Tiedän yhden reilu 50v naisen. Sai voimattomuuteen psyykelääkkeitä. Se ei parantanut syöpää. Kuoli, kun ei saanut heti oikeata hoitoa.

Jos terveyskeskusta tarkoitat, niin sanoisinpa että ennuste on varsin heikko. Kun avaat lompakkosi yksityisellä niin asia on koko lailla eri.

Rintasyöpäni löytyi mammpgrafiaseulonnassa, leikkaus oli runsaan viiden viikon päästä. Hoito oli ohitse vajaan neljän kuukauden päästä, kun olin saanut 15 kertaa sädehoitoa 

Kiitos seulonnan syöpä löytyi pikkuruisena ja oli muutenkin ominaisuuksiltaan helposti hoidettavissa. En esimerkiksi tarvinnut sytostaatteja.

Episodista on nyt neljä ja puoli vuotta. Pääsin ainakin tähän asti hyvin vähällä, ja rintasyöpä ei todellakaan ole ollut elämäni vaikeimpien asioiden joukossa.

Läheiselläni. Hakeutui ensimmäisen kerran lääkäriin keväällä kaksi vuotta sitten. Kävi kesän aikana monta kertaa lääkärissä, kun laihtui vauhdilla eikä ruoka pysynyt sisällä. Jatkotutkimuksiin ei päässyt, koska veriarvoista ei löytynyt mitään poikkeavaa. Syksyllä muuttui keltaiseksi ja vointi romahti. Vasta silloin aukesivat ovet jatkotutkimuksiin, ja muutaman viikon kuluttua tuli diagnoosi: haimasyöpä. Olisi ollut leikattavissa jo silloin, mutta läheinen oli ehtinyt laihtua liikaa, jotta leikkaus voitaisiin tehdä. Laitettiin shuntti, jotta vointi helpottuisi. Ensimmäisen shuntin laitto meni pieleen ja taas meni yli kuukausi, ennen kuin läheisen edelleen jatkuva huono vointi otettiin tosissaan ja shuntti laitettiin uudelleen. Sen jälkeen talven yli painon kerrytystä ja sytostaatteja, kunnes vuosi(!!) oireiden alkamisesta vihdoin pääsi leikkaukseen. Mutta leikkaus tuli liian myöhään, syöpä oli ehtinyt jo levitä. Sen jälkeen totesivat, että mitään ei enää ole tehtävissä, ja siirsivät läheiseni palliatiiviseen hoitoon. Sen jälkeen hän on hiljalleen kuihtunut ja hiipunut, eikä varmaan mene enää pitkään, että menehtyy. Aivan käsittämätöntä toimintaa HUSilta. Tämä siis Uudellamaalla.

Se on juuri ärsyttävää kun terveyskeskuslääkärit luottaa verikokeisiin niin vankasti syövän toteamisessa, vaikkei se läheskään aina siellä näy. Eli jos verikokeet ok niin eihän silloin mikään vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni todettiin suolistoperäinen syöpä n.1,5 vuotta sitten. Ensin itse pitkitti lekuriin menoa, ja kun meni, niin vähäteltiin vaivojaan. Kun vihdoin sai tähystysajan, touhu keskeytettiin alkuunsa, koska niin suuri kasvain. Elinaikaa annettiin max 2 vuotta. Hän kuoli tammikuussa, lokakuussa olisi viettänyt 5- kymppisiään . R.I.P.

Sama mutta paljastui pelkistä veriarvoista ja leikattiin.Hb oli 83.