Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Voi hyvänen aika mitä keskustelua. Minä pystyin aikoinaan liikuttamaan sekä itseäni että pieniä lapsiani ihan hyvin tavallisessakin leikkipuistossa ja samalla vahtimaan lapsiani. Kun tenavat touhusivat omiaan, minä tein esimerkiksi askelnousuja puomin päälle, tai vaikkapa punnerruksia. Ei tarvittu mitään ihmeellisiä laitteita.
Leikkipuistoon mentiin kävellen / pyöräillen, ja välillä mentiin niihin kauempana oleviin puistoihin, jotta tuli vähän pidempi matka. Juoksulenkkikin onnistui hyvin, kun pieni oli rattaissa ja isompi ajoi pyörällä, ja myöhemmin molemmat omilla pyörillään.
Metsäretkillä kaikki sai monipuolista liikuntaa. Ihan oikeaan puuhunkin voi kiivetä, ei aina tarvitse olla vartavasten tehtyä telinettä. Kun on eväät mukana, retkellä voi olla useamman tunnin.
Sain pidettyä itseni ja lapset hyväkuntoisina, vaikka olin työssäkäyvä yh.
En ymmärrä, miten tää voi olla nykyihmisille niin vaikeaa, vaikka laitteet ja palvelut sen kun paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä kehopositiivisuutta. Kehopositiiviset hyllyvät lylleröpyllerö-äidit siirtävät lapsilleen epäterveelliset elintapansa eikä sitä saa kritisoida, koska se on muuten nais- ja läskivihaa XD
Entäs isät?
No aika harvoin lehtien palstoilla näkyy miespuolisia kehopositiivisuusaktivisteja.
Kyllä heitäkin on, ja varsinkin hiljaisia sellaisia. Miehillä kun ei ole samanlaista tukea takanaan näissä asioissa kuin naisilla, eli vaatii erityistä rohkeutta miehenä puhua kipeästä kehosuhteesta. Mutta esim. Veli Koo on yksi oikein mahtava kehopositiivisuusaktivisti, kannattaa tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
Mutta kiinnostaako ihan oikeasti?
Varmaan monista olisi kivaa osata juosta ympäriinsä hyppien voltteja talojen katoilta, mutta kuinka moni näistä liikkumattomista lapsista olisi oikeasti valmis näkemään sen valtavan treenaamisen vaivan, jonka se vaatii, että tuo onnistuu. Ja kokemaan kaiken sen kivun, mitä epäonnistuneiden temppujen jälkeen asfaltille/sementille mätkähtely tuottaa.
Oma lapsi harrastaa parkouria varta vasten rakennetussa salissa ja kyllä sielläkin jääpussit ovat aika ahkerassa käytössä vaikka on patjat sun muut. Jokainen voi kuvitella, miltä homma näyttää, jos ei ole kunnon puitteita, vaan hommaa lähdetään vetämään jossain koulun pihassa oikeiden betoniesteiden kanssa.
Kyllä ne oikeatkin parkouraajat siirtyvät ulos viimeistään edistyttyään vähän pidemmälle. Moni myös parkouraa itsenäisesti - parkourin filosofiassahan korostetaan, että parkour on tavallaan paluu lapsen leikkiin.
Omat lapseni eivät ole koskaan leikkiä unohtaneetkaan. Jokainen metsäretki on yhtä temppuilua, joka puuhun pitää yrittää kiivetä. Parkour-salissa ei ole jääpussia muistaakseni koskaan tarvittu, sehän on melko turvallinen ympäristö ehkä toisten lasten määrää lukuun ottamatta.
Parkour on todella haastava laji, joka vaatii erittäin hyvää kehonhallintaa ja koordiaatiokykyä. Oma lapseni (treenaa monta kertaa viikossa muuta lajia) on käynyt aina välillä parkourtunneilla ja valittaa aina niiden jälkeen miten koko kroppa on kipeä (lihakset siis ja siksi siellä juuri käydään, koska ei alakouluikäinen viitsi lihastreeniä tehdä, tuossa se tulee vahingossa). Yksikään sohvaperunalapsi ei oikeasti ala harrastaa parkouria koulunkerhossa. Siinä tajuaa hyvin nopeasti, ettei pysty läheskään samaan kuin muut ja luovuttaa.
Tähän tämä liikkumattomuusepidemia on vienyt, vanhempi selittää tohkeissaan miten parkour on niin erittäin haastavaa ettei sitä voi edes aloittaa!
Oma lapseni treenaa jalkapalloa hyvätasoisessa joukkueessa monta kertaa viikossa (kuten tuossa luki). Parkourissa käydään satunnaisesti, koska se tukee lajia hyvin. Ei siis tarvitse olla huolissaan liikkumattimuusepidemiasta meidän perheen kohdalla. Kerroin vain mitä olen siellä nähnyt.
Tosi hyvätasoinen joukkue varmasti, jos parkourkin on lapsen ja vanhempansa mielestä tosi rankkaa!
Ihan vaan esimerkkinä: jalkapallossa ei juurikaan tarvita käsivoimia, mutta parkourissa roikutaan milloin mistäkin eli ylävartalon lihakset saa ihan toisenlaista treeniä kuin jalkapallossa. Samoin keskivartalon hallintaa tarvitaan paljon enemmän. Jalkojen väsymistä ei ole valittanut, mutta se ei ole kovinkaan yllättävää sen jalkapallotaustan takia.
Jotenkin tosi surullista ja tämän ajan kuva, että alakouluikäinen ei juurikaan roiku ja kiipeile, koska hänen lajiinsa ei kuulu roikkumista ja kiipeilyä.
Ja sitten vielä vanhempi ajattelee, että parkour on erityisen vaativa laji, koska siihen kuuluu tällaisia leikkipuistoissa harjoiteltavissa olevia taitoja haloo, milloin roikkumisesta ja kiipeilystä tuli treeniä?
Alakouluikäinen voi olla jopa 12-vuotias. Kuinka moni heistä kiipeilee leikkipuistossa? Senhän tähden niitä muita omaa lajia tukevia lajeja juuri harrastetaan, jotta saataisiin monipuolista treeniä.
Miksei 12-vuotias voisi kiipeillä leikkipuistossa? Terveellisempää sellainen on, kuin että 12-vuotias liikkuu ainoastaan sillä mielellä että nyt pitää treenata sitä tai tätä.
Ja kyllä, mullakin on 12-vuotias. Käy edelleen puistoissa.
Sehän on sitten hyvän juttu. Omaa lastani ei leikkipuistot kiinnosta pätkän vertaa (enkä ihmettele, suurin osa siellä olevista on pikkutaaperoita vanhempiensa kanssa). Onneksi käy mielellään treeneissä monta kertaa viikossa ja liikkuu pyörällä joka paikkaan, joten ei tässä mitään huolta ole. On myös lähes kaikki illat (kelien salliessa) potkimassa palloa tuossa lähikentällä. Harrastetaan vielä perheenkin kanssa esim. uintia ja frisbeegolfia, joten eiköhän me pärjätä ilman sitä leikkipuistoa.
Hyvä että pärjäätte. Mutta tiedoksesi, että moni 12-vuotias käy leikkipuistossa, ja nimenomaan leikinomainen treenaus on vielä tuossa iässä täysin normaalia ja suotavaa.
Eli lapsi pitää väkisin viedä leikkipuistoon kiipeämään sinne pikkulasten joukkoon. On väärin lähteä koko perheellä läheiseen seinäkiipeilypaikkaan ja kiipeillä siellä yhdessä??
No me ainakin käymme sekä että. Lähiliikuntapaikka on lähellä ja täysin ilmainen, seinäkiipeilyyn täytyy mennä autolla tai jättää kuopus kotiin, koska hän ei vielä pyöräile niin pitkiä matkoja. Ja kesällä on ainakin minun mielestäni kivaa olla ulkona koko porukalla.
Kurjaa ettei lapsenne tykkää puistoista. Voisitteko houkutella jonkun liikunnallisen kaverin mukaan?
Voi herran jestas, ei ole mitään tarvetta mennä sinne leikkipuistoon. Kukaan meistä ei nauti siellä taaperoiden keskellä olemisesta. Paljon mieluummin lähdetään vaikka fribaradalle tai pelaamaan padelia, jos halutaan olla porukalla ulkona. Meillä liikutaan joka päivä, joten se leikkipuisto ei tuo mitään ekstraa meille. (Ja lapsi kiipeää kuin apina siellä seinäkiipeilyssä katonrajaan, joten kiipeäminenkin sujuu ihan vaivatta.)
Samoja lajeja harrastetaan mekin, ja meillä on myös puistossa tosi lystiä. Kannattaa teidänkin joskus kokeilla, tiedä vaikka tykkäisitte! Ei liika liikunta vaaraksi ole.
En ole tuo jolle vastasit, mutta meinaat että 6 luokkalainen poika lähtee äitinsä kanssa keinumaan leikkipuistoon?? Ei taida sitä päivää ihan just tulla :).
Meidän kuudesluokkalainen saattaa kyllä joskus jopa keinua äidin kanssa. Mutta isän ja veljien kanssa tykkää vetää leukoja, potkia jalkapalloa ja parkourata. Surullista, jos tällainen tekeminen ei kuudesluokkalaisia poikia kiinnosta, tai ei löydy isiä siihen innostamaan.
Meillä on kotona leuanvetotanko. Ei ole tarvetta mennä mihinkään lasten kiipeilytelineelle häröilemään.
Arvaa mitä, niin meilläkin. Ja voimistelurenkaat myös. Mutta kauniina päivänä on kiva lähteä myös puistoon. Ja usko pois, se puiston leuanvetotanko ei ole pelkästään taaperoille tarkoitettu. Aika vähässä käytössä olisi tanko.
Nyt rohkeasti ulos sieltä neljän seinän sisältä.
Ei siellä puistossa ole mitään leuanvetotankoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
Mutta kiinnostaako ihan oikeasti?
Varmaan monista olisi kivaa osata juosta ympäriinsä hyppien voltteja talojen katoilta, mutta kuinka moni näistä liikkumattomista lapsista olisi oikeasti valmis näkemään sen valtavan treenaamisen vaivan, jonka se vaatii, että tuo onnistuu. Ja kokemaan kaiken sen kivun, mitä epäonnistuneiden temppujen jälkeen asfaltille/sementille mätkähtely tuottaa.
Oma lapsi harrastaa parkouria varta vasten rakennetussa salissa ja kyllä sielläkin jääpussit ovat aika ahkerassa käytössä vaikka on patjat sun muut. Jokainen voi kuvitella, miltä homma näyttää, jos ei ole kunnon puitteita, vaan hommaa lähdetään vetämään jossain koulun pihassa oikeiden betoniesteiden kanssa.
Kyllä ne oikeatkin parkouraajat siirtyvät ulos viimeistään edistyttyään vähän pidemmälle. Moni myös parkouraa itsenäisesti - parkourin filosofiassahan korostetaan, että parkour on tavallaan paluu lapsen leikkiin.
Omat lapseni eivät ole koskaan leikkiä unohtaneetkaan. Jokainen metsäretki on yhtä temppuilua, joka puuhun pitää yrittää kiivetä. Parkour-salissa ei ole jääpussia muistaakseni koskaan tarvittu, sehän on melko turvallinen ympäristö ehkä toisten lasten määrää lukuun ottamatta.
Parkour on todella haastava laji, joka vaatii erittäin hyvää kehonhallintaa ja koordiaatiokykyä. Oma lapseni (treenaa monta kertaa viikossa muuta lajia) on käynyt aina välillä parkourtunneilla ja valittaa aina niiden jälkeen miten koko kroppa on kipeä (lihakset siis ja siksi siellä juuri käydään, koska ei alakouluikäinen viitsi lihastreeniä tehdä, tuossa se tulee vahingossa). Yksikään sohvaperunalapsi ei oikeasti ala harrastaa parkouria koulunkerhossa. Siinä tajuaa hyvin nopeasti, ettei pysty läheskään samaan kuin muut ja luovuttaa.
Tähän tämä liikkumattomuusepidemia on vienyt, vanhempi selittää tohkeissaan miten parkour on niin erittäin haastavaa ettei sitä voi edes aloittaa!
Oma lapseni treenaa jalkapalloa hyvätasoisessa joukkueessa monta kertaa viikossa (kuten tuossa luki). Parkourissa käydään satunnaisesti, koska se tukee lajia hyvin. Ei siis tarvitse olla huolissaan liikkumattimuusepidemiasta meidän perheen kohdalla. Kerroin vain mitä olen siellä nähnyt.
Tosi hyvätasoinen joukkue varmasti, jos parkourkin on lapsen ja vanhempansa mielestä tosi rankkaa!
Ihan vaan esimerkkinä: jalkapallossa ei juurikaan tarvita käsivoimia, mutta parkourissa roikutaan milloin mistäkin eli ylävartalon lihakset saa ihan toisenlaista treeniä kuin jalkapallossa. Samoin keskivartalon hallintaa tarvitaan paljon enemmän. Jalkojen väsymistä ei ole valittanut, mutta se ei ole kovinkaan yllättävää sen jalkapallotaustan takia.
Jotenkin tosi surullista ja tämän ajan kuva, että alakouluikäinen ei juurikaan roiku ja kiipeile, koska hänen lajiinsa ei kuulu roikkumista ja kiipeilyä.
Ja sitten vielä vanhempi ajattelee, että parkour on erityisen vaativa laji, koska siihen kuuluu tällaisia leikkipuistoissa harjoiteltavissa olevia taitoja haloo, milloin roikkumisesta ja kiipeilystä tuli treeniä?
Alakouluikäinen voi olla jopa 12-vuotias. Kuinka moni heistä kiipeilee leikkipuistossa? Senhän tähden niitä muita omaa lajia tukevia lajeja juuri harrastetaan, jotta saataisiin monipuolista treeniä.
Miksei 12-vuotias voisi kiipeillä leikkipuistossa? Terveellisempää sellainen on, kuin että 12-vuotias liikkuu ainoastaan sillä mielellä että nyt pitää treenata sitä tai tätä.
Ja kyllä, mullakin on 12-vuotias. Käy edelleen puistoissa.
Sehän on sitten hyvän juttu. Omaa lastani ei leikkipuistot kiinnosta pätkän vertaa (enkä ihmettele, suurin osa siellä olevista on pikkutaaperoita vanhempiensa kanssa). Onneksi käy mielellään treeneissä monta kertaa viikossa ja liikkuu pyörällä joka paikkaan, joten ei tässä mitään huolta ole. On myös lähes kaikki illat (kelien salliessa) potkimassa palloa tuossa lähikentällä. Harrastetaan vielä perheenkin kanssa esim. uintia ja frisbeegolfia, joten eiköhän me pärjätä ilman sitä leikkipuistoa.
Hyvä että pärjäätte. Mutta tiedoksesi, että moni 12-vuotias käy leikkipuistossa, ja nimenomaan leikinomainen treenaus on vielä tuossa iässä täysin normaalia ja suotavaa.
Eli lapsi pitää väkisin viedä leikkipuistoon kiipeämään sinne pikkulasten joukkoon. On väärin lähteä koko perheellä läheiseen seinäkiipeilypaikkaan ja kiipeillä siellä yhdessä??
No me ainakin käymme sekä että. Lähiliikuntapaikka on lähellä ja täysin ilmainen, seinäkiipeilyyn täytyy mennä autolla tai jättää kuopus kotiin, koska hän ei vielä pyöräile niin pitkiä matkoja. Ja kesällä on ainakin minun mielestäni kivaa olla ulkona koko porukalla.
Kurjaa ettei lapsenne tykkää puistoista. Voisitteko houkutella jonkun liikunnallisen kaverin mukaan?
Voi herran jestas, ei ole mitään tarvetta mennä sinne leikkipuistoon. Kukaan meistä ei nauti siellä taaperoiden keskellä olemisesta. Paljon mieluummin lähdetään vaikka fribaradalle tai pelaamaan padelia, jos halutaan olla porukalla ulkona. Meillä liikutaan joka päivä, joten se leikkipuisto ei tuo mitään ekstraa meille. (Ja lapsi kiipeää kuin apina siellä seinäkiipeilyssä katonrajaan, joten kiipeäminenkin sujuu ihan vaivatta.)
Samoja lajeja harrastetaan mekin, ja meillä on myös puistossa tosi lystiä. Kannattaa teidänkin joskus kokeilla, tiedä vaikka tykkäisitte! Ei liika liikunta vaaraksi ole.
En ole tuo jolle vastasit, mutta meinaat että 6 luokkalainen poika lähtee äitinsä kanssa keinumaan leikkipuistoon?? Ei taida sitä päivää ihan just tulla :).
Meidän kuudesluokkalainen saattaa kyllä joskus jopa keinua äidin kanssa. Mutta isän ja veljien kanssa tykkää vetää leukoja, potkia jalkapalloa ja parkourata. Surullista, jos tällainen tekeminen ei kuudesluokkalaisia poikia kiinnosta, tai ei löydy isiä siihen innostamaan.
Miten nuo toimet liittyy leikkipuistoon? Ei sinne lasten joukkoon mitään palloa mennä potkimaan. Kuinka umpipäinen sä oikein olet, kun et tajua, että joissakin kaupungeissa leikkipuistot on vain leikkipuistoja. Nuo muut harrastuspaikat on erikseen. Lapsi potkii palloa ihan tauotta, omassa pihassa, lähikentällä, treeneissä, mutta ei todellakaan missään leikkipuistossa. Eikä kyllä itse asiassa peruspuistossakaan palloa potkita ellei siellä ole erikseen aluetta, jossa se on sallittu. Osuma jalkapallosta esim. päähän voi todella pahaa jälkeä.
En ole umpipäinen. Tällaisia monitoimipuistoja rakennetaan yhä enemmän, ja oma kokemukseni on, että ne vetävät puoleensa juuri isompia lapsia ja teinejä. Minusta tämä on hienoa, eikö sinusta?
Mitä ihmeen merkitystä sillä on missä ne lapset on palloa potkimassa? Erillisellä kentällä vai siellä monitoimipuistossa. Vai luuletko, että ne monitoimipuistoon tulijat eivät potkisi jossain muualla sitä palloa? Ilmeisesti luulet. Ja kuten jo aiemmin sanoin, niin mieluummin ne ulkosalit jonnekin muualla kuin leikkipuiston viereen. Muuten niiistä tulee vain leikkipuiston jatke, eikä siellä voi oikeasti treenata.
Monipuolisuus on aina hyvästä, samoin se että perheet voivat liikkua perheinä. Mun lapseni eivät potkisi palloa, ellei siinä monitoimipuistossa olisi jalkapallokenttää. Jotkut toisen lapset taas eivät parkouraisi, mikäli kenttä olisi toisaalla eikä tämän puiston yhteydessä.
Näitä monitoimipuistoja nyt rakennetaan enenevissä määrin, ja niissä on yksi ratkaisu siihen, kuinka saadaan nuoretkin liikkumaan omaehtoisesti. En voi ymmärtää, miten asiassa voisi kenenkään tuollaiseen puistoon oikeasti tutustuneen mielestä olla mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
Mutta kiinnostaako ihan oikeasti?
Varmaan monista olisi kivaa osata juosta ympäriinsä hyppien voltteja talojen katoilta, mutta kuinka moni näistä liikkumattomista lapsista olisi oikeasti valmis näkemään sen valtavan treenaamisen vaivan, jonka se vaatii, että tuo onnistuu. Ja kokemaan kaiken sen kivun, mitä epäonnistuneiden temppujen jälkeen asfaltille/sementille mätkähtely tuottaa.
Oma lapsi harrastaa parkouria varta vasten rakennetussa salissa ja kyllä sielläkin jääpussit ovat aika ahkerassa käytössä vaikka on patjat sun muut. Jokainen voi kuvitella, miltä homma näyttää, jos ei ole kunnon puitteita, vaan hommaa lähdetään vetämään jossain koulun pihassa oikeiden betoniesteiden kanssa.
Kyllä ne oikeatkin parkouraajat siirtyvät ulos viimeistään edistyttyään vähän pidemmälle. Moni myös parkouraa itsenäisesti - parkourin filosofiassahan korostetaan, että parkour on tavallaan paluu lapsen leikkiin.
Omat lapseni eivät ole koskaan leikkiä unohtaneetkaan. Jokainen metsäretki on yhtä temppuilua, joka puuhun pitää yrittää kiivetä. Parkour-salissa ei ole jääpussia muistaakseni koskaan tarvittu, sehän on melko turvallinen ympäristö ehkä toisten lasten määrää lukuun ottamatta.
Parkour on todella haastava laji, joka vaatii erittäin hyvää kehonhallintaa ja koordiaatiokykyä. Oma lapseni (treenaa monta kertaa viikossa muuta lajia) on käynyt aina välillä parkourtunneilla ja valittaa aina niiden jälkeen miten koko kroppa on kipeä (lihakset siis ja siksi siellä juuri käydään, koska ei alakouluikäinen viitsi lihastreeniä tehdä, tuossa se tulee vahingossa). Yksikään sohvaperunalapsi ei oikeasti ala harrastaa parkouria koulunkerhossa. Siinä tajuaa hyvin nopeasti, ettei pysty läheskään samaan kuin muut ja luovuttaa.
Tähän tämä liikkumattomuusepidemia on vienyt, vanhempi selittää tohkeissaan miten parkour on niin erittäin haastavaa ettei sitä voi edes aloittaa!
Oma lapseni treenaa jalkapalloa hyvätasoisessa joukkueessa monta kertaa viikossa (kuten tuossa luki). Parkourissa käydään satunnaisesti, koska se tukee lajia hyvin. Ei siis tarvitse olla huolissaan liikkumattimuusepidemiasta meidän perheen kohdalla. Kerroin vain mitä olen siellä nähnyt.
Tosi hyvätasoinen joukkue varmasti, jos parkourkin on lapsen ja vanhempansa mielestä tosi rankkaa!
Ihan vaan esimerkkinä: jalkapallossa ei juurikaan tarvita käsivoimia, mutta parkourissa roikutaan milloin mistäkin eli ylävartalon lihakset saa ihan toisenlaista treeniä kuin jalkapallossa. Samoin keskivartalon hallintaa tarvitaan paljon enemmän. Jalkojen väsymistä ei ole valittanut, mutta se ei ole kovinkaan yllättävää sen jalkapallotaustan takia.
Jotenkin tosi surullista ja tämän ajan kuva, että alakouluikäinen ei juurikaan roiku ja kiipeile, koska hänen lajiinsa ei kuulu roikkumista ja kiipeilyä.
Ja sitten vielä vanhempi ajattelee, että parkour on erityisen vaativa laji, koska siihen kuuluu tällaisia leikkipuistoissa harjoiteltavissa olevia taitoja haloo, milloin roikkumisesta ja kiipeilystä tuli treeniä?
Alakouluikäinen voi olla jopa 12-vuotias. Kuinka moni heistä kiipeilee leikkipuistossa? Senhän tähden niitä muita omaa lajia tukevia lajeja juuri harrastetaan, jotta saataisiin monipuolista treeniä.
Miksei 12-vuotias voisi kiipeillä leikkipuistossa? Terveellisempää sellainen on, kuin että 12-vuotias liikkuu ainoastaan sillä mielellä että nyt pitää treenata sitä tai tätä.
Ja kyllä, mullakin on 12-vuotias. Käy edelleen puistoissa.
Sehän on sitten hyvän juttu. Omaa lastani ei leikkipuistot kiinnosta pätkän vertaa (enkä ihmettele, suurin osa siellä olevista on pikkutaaperoita vanhempiensa kanssa). Onneksi käy mielellään treeneissä monta kertaa viikossa ja liikkuu pyörällä joka paikkaan, joten ei tässä mitään huolta ole. On myös lähes kaikki illat (kelien salliessa) potkimassa palloa tuossa lähikentällä. Harrastetaan vielä perheenkin kanssa esim. uintia ja frisbeegolfia, joten eiköhän me pärjätä ilman sitä leikkipuistoa.
Hyvä että pärjäätte. Mutta tiedoksesi, että moni 12-vuotias käy leikkipuistossa, ja nimenomaan leikinomainen treenaus on vielä tuossa iässä täysin normaalia ja suotavaa.
Eli lapsi pitää väkisin viedä leikkipuistoon kiipeämään sinne pikkulasten joukkoon. On väärin lähteä koko perheellä läheiseen seinäkiipeilypaikkaan ja kiipeillä siellä yhdessä??
No me ainakin käymme sekä että. Lähiliikuntapaikka on lähellä ja täysin ilmainen, seinäkiipeilyyn täytyy mennä autolla tai jättää kuopus kotiin, koska hän ei vielä pyöräile niin pitkiä matkoja. Ja kesällä on ainakin minun mielestäni kivaa olla ulkona koko porukalla.
Kurjaa ettei lapsenne tykkää puistoista. Voisitteko houkutella jonkun liikunnallisen kaverin mukaan?
Voi herran jestas, ei ole mitään tarvetta mennä sinne leikkipuistoon. Kukaan meistä ei nauti siellä taaperoiden keskellä olemisesta. Paljon mieluummin lähdetään vaikka fribaradalle tai pelaamaan padelia, jos halutaan olla porukalla ulkona. Meillä liikutaan joka päivä, joten se leikkipuisto ei tuo mitään ekstraa meille. (Ja lapsi kiipeää kuin apina siellä seinäkiipeilyssä katonrajaan, joten kiipeäminenkin sujuu ihan vaivatta.)
Samoja lajeja harrastetaan mekin, ja meillä on myös puistossa tosi lystiä. Kannattaa teidänkin joskus kokeilla, tiedä vaikka tykkäisitte! Ei liika liikunta vaaraksi ole.
En ole tuo jolle vastasit, mutta meinaat että 6 luokkalainen poika lähtee äitinsä kanssa keinumaan leikkipuistoon?? Ei taida sitä päivää ihan just tulla :).
Meidän kuudesluokkalainen saattaa kyllä joskus jopa keinua äidin kanssa. Mutta isän ja veljien kanssa tykkää vetää leukoja, potkia jalkapalloa ja parkourata. Surullista, jos tällainen tekeminen ei kuudesluokkalaisia poikia kiinnosta, tai ei löydy isiä siihen innostamaan.
Meillä on kotona leuanvetotanko. Ei ole tarvetta mennä mihinkään lasten kiipeilytelineelle häröilemään.
Arvaa mitä, niin meilläkin. Ja voimistelurenkaat myös. Mutta kauniina päivänä on kiva lähteä myös puistoon. Ja usko pois, se puiston leuanvetotanko ei ole pelkästään taaperoille tarkoitettu. Aika vähässä käytössä olisi tanko.
Nyt rohkeasti ulos sieltä neljän seinän sisältä.
Ei siellä puistossa ole mitään leuanvetotankoa.
Ja ilmeisesti kyseessä on kuntanne ainoa puisto? Ehkä sitten parasta että pysyt siellä sisällä ja vedät aina välillä muutaman leuan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Tuo on varmasti totta. Toisaalta veikkaisin, että vanhemmat eivät ole yhtään lapsiaan paremmassa kunnossa. Millä siis aikuiset saataisiin liikkeelle lastensa kanssa?
-ap
Yrittämällä saada heidät ymmärtämään, että liikkumisen ei tarvitse olla hikirääkkiä tai ohjattua tekemistä, vaan mukavaa yhdessäoloa lasten kanssa. En ole itse vanhempi, mutta me käydään esimerkiksi kaverin ja hänen lastensa kanssa laavulla lounaalla sillon tällöin. Tai pelataan jotain pihapelejä, kuten jalkapalloa.
Lapsena leikittiin ulkona pihaleikkejä (piilosta, nurkkajussia, peiliä, kiikkupalloa, mitä niitä nyt oli). Mutta ehkä ne on nykyään pois muodista tai liian tylsiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
Mutta kiinnostaako ihan oikeasti?
Varmaan monista olisi kivaa osata juosta ympäriinsä hyppien voltteja talojen katoilta, mutta kuinka moni näistä liikkumattomista lapsista olisi oikeasti valmis näkemään sen valtavan treenaamisen vaivan, jonka se vaatii, että tuo onnistuu. Ja kokemaan kaiken sen kivun, mitä epäonnistuneiden temppujen jälkeen asfaltille/sementille mätkähtely tuottaa.
Oma lapsi harrastaa parkouria varta vasten rakennetussa salissa ja kyllä sielläkin jääpussit ovat aika ahkerassa käytössä vaikka on patjat sun muut. Jokainen voi kuvitella, miltä homma näyttää, jos ei ole kunnon puitteita, vaan hommaa lähdetään vetämään jossain koulun pihassa oikeiden betoniesteiden kanssa.
Kyllä ne oikeatkin parkouraajat siirtyvät ulos viimeistään edistyttyään vähän pidemmälle. Moni myös parkouraa itsenäisesti - parkourin filosofiassahan korostetaan, että parkour on tavallaan paluu lapsen leikkiin.
Omat lapseni eivät ole koskaan leikkiä unohtaneetkaan. Jokainen metsäretki on yhtä temppuilua, joka puuhun pitää yrittää kiivetä. Parkour-salissa ei ole jääpussia muistaakseni koskaan tarvittu, sehän on melko turvallinen ympäristö ehkä toisten lasten määrää lukuun ottamatta.
Parkour on todella haastava laji, joka vaatii erittäin hyvää kehonhallintaa ja koordiaatiokykyä. Oma lapseni (treenaa monta kertaa viikossa muuta lajia) on käynyt aina välillä parkourtunneilla ja valittaa aina niiden jälkeen miten koko kroppa on kipeä (lihakset siis ja siksi siellä juuri käydään, koska ei alakouluikäinen viitsi lihastreeniä tehdä, tuossa se tulee vahingossa). Yksikään sohvaperunalapsi ei oikeasti ala harrastaa parkouria koulunkerhossa. Siinä tajuaa hyvin nopeasti, ettei pysty läheskään samaan kuin muut ja luovuttaa.
Tähän tämä liikkumattomuusepidemia on vienyt, vanhempi selittää tohkeissaan miten parkour on niin erittäin haastavaa ettei sitä voi edes aloittaa!
Oma lapseni treenaa jalkapalloa hyvätasoisessa joukkueessa monta kertaa viikossa (kuten tuossa luki). Parkourissa käydään satunnaisesti, koska se tukee lajia hyvin. Ei siis tarvitse olla huolissaan liikkumattimuusepidemiasta meidän perheen kohdalla. Kerroin vain mitä olen siellä nähnyt.
Tosi hyvätasoinen joukkue varmasti, jos parkourkin on lapsen ja vanhempansa mielestä tosi rankkaa!
Ihan vaan esimerkkinä: jalkapallossa ei juurikaan tarvita käsivoimia, mutta parkourissa roikutaan milloin mistäkin eli ylävartalon lihakset saa ihan toisenlaista treeniä kuin jalkapallossa. Samoin keskivartalon hallintaa tarvitaan paljon enemmän. Jalkojen väsymistä ei ole valittanut, mutta se ei ole kovinkaan yllättävää sen jalkapallotaustan takia.
Jotenkin tosi surullista ja tämän ajan kuva, että alakouluikäinen ei juurikaan roiku ja kiipeile, koska hänen lajiinsa ei kuulu roikkumista ja kiipeilyä.
Ja sitten vielä vanhempi ajattelee, että parkour on erityisen vaativa laji, koska siihen kuuluu tällaisia leikkipuistoissa harjoiteltavissa olevia taitoja haloo, milloin roikkumisesta ja kiipeilystä tuli treeniä?
Alakouluikäinen voi olla jopa 12-vuotias. Kuinka moni heistä kiipeilee leikkipuistossa? Senhän tähden niitä muita omaa lajia tukevia lajeja juuri harrastetaan, jotta saataisiin monipuolista treeniä.
Miksei 12-vuotias voisi kiipeillä leikkipuistossa? Terveellisempää sellainen on, kuin että 12-vuotias liikkuu ainoastaan sillä mielellä että nyt pitää treenata sitä tai tätä.
Ja kyllä, mullakin on 12-vuotias. Käy edelleen puistoissa.
Sehän on sitten hyvän juttu. Omaa lastani ei leikkipuistot kiinnosta pätkän vertaa (enkä ihmettele, suurin osa siellä olevista on pikkutaaperoita vanhempiensa kanssa). Onneksi käy mielellään treeneissä monta kertaa viikossa ja liikkuu pyörällä joka paikkaan, joten ei tässä mitään huolta ole. On myös lähes kaikki illat (kelien salliessa) potkimassa palloa tuossa lähikentällä. Harrastetaan vielä perheenkin kanssa esim. uintia ja frisbeegolfia, joten eiköhän me pärjätä ilman sitä leikkipuistoa.
Hyvä että pärjäätte. Mutta tiedoksesi, että moni 12-vuotias käy leikkipuistossa, ja nimenomaan leikinomainen treenaus on vielä tuossa iässä täysin normaalia ja suotavaa.
Eli lapsi pitää väkisin viedä leikkipuistoon kiipeämään sinne pikkulasten joukkoon. On väärin lähteä koko perheellä läheiseen seinäkiipeilypaikkaan ja kiipeillä siellä yhdessä??
No me ainakin käymme sekä että. Lähiliikuntapaikka on lähellä ja täysin ilmainen, seinäkiipeilyyn täytyy mennä autolla tai jättää kuopus kotiin, koska hän ei vielä pyöräile niin pitkiä matkoja. Ja kesällä on ainakin minun mielestäni kivaa olla ulkona koko porukalla.
Kurjaa ettei lapsenne tykkää puistoista. Voisitteko houkutella jonkun liikunnallisen kaverin mukaan?
Voi herran jestas, ei ole mitään tarvetta mennä sinne leikkipuistoon. Kukaan meistä ei nauti siellä taaperoiden keskellä olemisesta. Paljon mieluummin lähdetään vaikka fribaradalle tai pelaamaan padelia, jos halutaan olla porukalla ulkona. Meillä liikutaan joka päivä, joten se leikkipuisto ei tuo mitään ekstraa meille. (Ja lapsi kiipeää kuin apina siellä seinäkiipeilyssä katonrajaan, joten kiipeäminenkin sujuu ihan vaivatta.)
Samoja lajeja harrastetaan mekin, ja meillä on myös puistossa tosi lystiä. Kannattaa teidänkin joskus kokeilla, tiedä vaikka tykkäisitte! Ei liika liikunta vaaraksi ole.
En ole tuo jolle vastasit, mutta meinaat että 6 luokkalainen poika lähtee äitinsä kanssa keinumaan leikkipuistoon?? Ei taida sitä päivää ihan just tulla :).
Meidän kuudesluokkalainen saattaa kyllä joskus jopa keinua äidin kanssa. Mutta isän ja veljien kanssa tykkää vetää leukoja, potkia jalkapalloa ja parkourata. Surullista, jos tällainen tekeminen ei kuudesluokkalaisia poikia kiinnosta, tai ei löydy isiä siihen innostamaan.
Meillä on kotona leuanvetotanko. Ei ole tarvetta mennä mihinkään lasten kiipeilytelineelle häröilemään.
Arvaa mitä, niin meilläkin. Ja voimistelurenkaat myös. Mutta kauniina päivänä on kiva lähteä myös puistoon. Ja usko pois, se puiston leuanvetotanko ei ole pelkästään taaperoille tarkoitettu. Aika vähässä käytössä olisi tanko.
Nyt rohkeasti ulos sieltä neljän seinän sisältä.
Ei siellä puistossa ole mitään leuanvetotankoa.
Ja ilmeisesti kyseessä on kuntanne ainoa puisto? Ehkä sitten parasta että pysyt siellä sisällä ja vedät aina välillä muutaman leuan.
Onhan meillä muitakin leikkipuistoja, mutta en näe mitään järkeä lähteä jonnekin toiselle puolelle kaupunkia vain vetämään leukoja, kun meillä ei niitä leikkipuistoikäisiä lapsiakaan enää ole. Miksi mennä jonnekin missä kukaan ei viihdy, kun voi tehdä jotain kivaakin yhdessä. Mieluummin vedän tosiaan ne leuat kotona ja lähden sitten jonnekin muualle viettämään perheaikaa. Jotenkin tämä keskustelu nyt meni ihan ihmeelliseksi tuon yhden leikkipuistojankkaajan toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Tuo on varmasti totta. Toisaalta veikkaisin, että vanhemmat eivät ole yhtään lapsiaan paremmassa kunnossa. Millä siis aikuiset saataisiin liikkeelle lastensa kanssa?
-ap
Yrittämällä saada heidät ymmärtämään, että liikkumisen ei tarvitse olla hikirääkkiä tai ohjattua tekemistä, vaan mukavaa yhdessäoloa lasten kanssa. En ole itse vanhempi, mutta me käydään esimerkiksi kaverin ja hänen lastensa kanssa laavulla lounaalla sillon tällöin. Tai pelataan jotain pihapelejä, kuten jalkapalloa.
Lapsena leikittiin ulkona pihaleikkejä (piilosta, nurkkajussia, peiliä, kiikkupalloa, mitä niitä nyt oli). Mutta ehkä ne on nykyään pois muodista tai liian tylsiä?
No ongelma noissa on vain se, että sitä liikuntaa pitäisi olla päivittäin ja sitä hikiliikuntaakin pitäisi olla monta kertaa viikossa, että lapsesta kasvaa terve aikuinen. Satunnaiset laavulla lounastamiset eivät täytä lähellekään minimivaatimuksia terveeseen lapsuuteen.
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Tuo on varmasti totta. Toisaalta veikkaisin, että vanhemmat eivät ole yhtään lapsiaan paremmassa kunnossa. Millä siis aikuiset saataisiin liikkeelle lastensa kanssa?
-ap
Yrittämällä saada heidät ymmärtämään, että liikkumisen ei tarvitse olla hikirääkkiä tai ohjattua tekemistä, vaan mukavaa yhdessäoloa lasten kanssa. En ole itse vanhempi, mutta me käydään esimerkiksi kaverin ja hänen lastensa kanssa laavulla lounaalla sillon tällöin. Tai pelataan jotain pihapelejä, kuten jalkapalloa.
Lapsena leikittiin ulkona pihaleikkejä (piilosta, nurkkajussia, peiliä, kiikkupalloa, mitä niitä nyt oli). Mutta ehkä ne on nykyään pois muodista tai liian tylsiä?No ongelma noissa on vain se, että sitä liikuntaa pitäisi olla päivittäin ja sitä hikiliikuntaakin pitäisi olla monta kertaa viikossa, että lapsesta kasvaa terve aikuinen. Satunnaiset laavulla lounastamiset eivät täytä lähellekään minimivaatimuksia terveeseen lapsuuteen.
Entäpä se jalkapallo, jota hän myös harrastaa kaverinsa lasten kanssa. Mikä siinä on vikana? Eikö se ole hikiliikuntaa?
Ja jos takerrut siihen, että sitä harrastetaan vain silloin tällöin, niin harvapa sitä päivittäin kaverinsa lasten kanssa liikkuu, ainakaan jos omia lapsia ei ole.
-eri, ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Tuo on varmasti totta. Toisaalta veikkaisin, että vanhemmat eivät ole yhtään lapsiaan paremmassa kunnossa. Millä siis aikuiset saataisiin liikkeelle lastensa kanssa?
-ap
Yrittämällä saada heidät ymmärtämään, että liikkumisen ei tarvitse olla hikirääkkiä tai ohjattua tekemistä, vaan mukavaa yhdessäoloa lasten kanssa. En ole itse vanhempi, mutta me käydään esimerkiksi kaverin ja hänen lastensa kanssa laavulla lounaalla sillon tällöin. Tai pelataan jotain pihapelejä, kuten jalkapalloa.
Lapsena leikittiin ulkona pihaleikkejä (piilosta, nurkkajussia, peiliä, kiikkupalloa, mitä niitä nyt oli). Mutta ehkä ne on nykyään pois muodista tai liian tylsiä?No ongelma noissa on vain se, että sitä liikuntaa pitäisi olla päivittäin ja sitä hikiliikuntaakin pitäisi olla monta kertaa viikossa, että lapsesta kasvaa terve aikuinen. Satunnaiset laavulla lounastamiset eivät täytä lähellekään minimivaatimuksia terveeseen lapsuuteen.
Entäpä se jalkapallo, jota hän myös harrastaa kaverinsa lasten kanssa. Mikä siinä on vikana? Eikö se ole hikiliikuntaa?
Ja jos takerrut siihen, että sitä harrastetaan vain silloin tällöin, niin harvapa sitä päivittäin kaverinsa lasten kanssa liikkuu, ainakaan jos omia lapsia ei ole.
-eri, ohis.
Ei siinä mitään vikaa ole, mutta silloin tällöin ei riitä lapsille. Toki niillä lapsilla voi olla muitakin liikuttajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Tuo on varmasti totta. Toisaalta veikkaisin, että vanhemmat eivät ole yhtään lapsiaan paremmassa kunnossa. Millä siis aikuiset saataisiin liikkeelle lastensa kanssa?
-ap
Yrittämällä saada heidät ymmärtämään, että liikkumisen ei tarvitse olla hikirääkkiä tai ohjattua tekemistä, vaan mukavaa yhdessäoloa lasten kanssa. En ole itse vanhempi, mutta me käydään esimerkiksi kaverin ja hänen lastensa kanssa laavulla lounaalla sillon tällöin. Tai pelataan jotain pihapelejä, kuten jalkapalloa.
Lapsena leikittiin ulkona pihaleikkejä (piilosta, nurkkajussia, peiliä, kiikkupalloa, mitä niitä nyt oli). Mutta ehkä ne on nykyään pois muodista tai liian tylsiä?No ongelma noissa on vain se, että sitä liikuntaa pitäisi olla päivittäin ja sitä hikiliikuntaakin pitäisi olla monta kertaa viikossa, että lapsesta kasvaa terve aikuinen. Satunnaiset laavulla lounastamiset eivät täytä lähellekään minimivaatimuksia terveeseen lapsuuteen.
Entäpä se jalkapallo, jota hän myös harrastaa kaverinsa lasten kanssa. Mikä siinä on vikana? Eikö se ole hikiliikuntaa?
Ja jos takerrut siihen, että sitä harrastetaan vain silloin tällöin, niin harvapa sitä päivittäin kaverinsa lasten kanssa liikkuu, ainakaan jos omia lapsia ei ole.
-eri, ohis.
Ei siinä mitään vikaa ole, mutta silloin tällöin ei riitä lapsille. Toki niillä lapsilla voi olla muitakin liikuttajia.
Mistä sinun päähäsi on pälkähtänyt niin outo ajatus, että kirjoittajan kaverin lapset eivät liikkuisi muuten kuin kirjoittajan kanssa?
Vai onko vain tarve päästä tässäkin julistamaan tuntemattomien lapsien kohdalta, että väärin liikuttu.
-sama eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Luultavasti kaupoille jo kohta toive ostoskärryistä joilla kuljettaa kymmenvuotiaita kun hiukan pahaa tekee jo yli ikäisten lasten pakonomainen roikkuminen edelleen kärryissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisilla kannustimilla. Teetetään perheillä kuntotestit ja hyvällä tuloksella saa verohelpotuksia, huonolla lisäveroja.
Kyllä mun mielestä alle 18-vuotiaiden lasten liikunnallisten harrastusten harrastuskuluja voisi aivan hyvin saada vähentää verotuksessa. Näkyy tulevaisuudessa pienempinä terveydenhoitokustannuksina.
T:lapseton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Jos olet seurannut tätä ketjua kolmea minuuttia pidempään, niin olet varmasti huomannut sen älyttömän kävelyn ihannoinnin ainoana oikeana liikuntana määrän täällä.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmeen merkitystä sillä on missä ne lapset on palloa potkimassa? Erillisellä kentällä vai siellä monitoimipuistossa. Vai luuletko, että ne monitoimipuistoon tulijat eivät potkisi jossain muualla sitä palloa? Ilmeisesti luulet. Ja kuten jo aiemmin sanoin, niin mieluummin ne ulkosalit jonnekin muualla kuin leikkipuiston viereen. Muuten niiistä tulee vain leikkipuiston jatke, eikä siellä voi oikeasti treenata.