Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisilla kannustimilla. Teetetään perheillä kuntotestit ja hyvällä tuloksella saa verohelpotuksia, huonolla lisäveroja.
Kyllä mun mielestä alle 18-vuotiaiden lasten liikunnallisten harrastusten harrastuskuluja voisi aivan hyvin saada vähentää verotuksessa. Näkyy tulevaisuudessa pienempinä terveydenhoitokustannuksina.
T:lapseton
Tuo verovähennysoikeus pitäisi oikeasti räätälöidä aika taiten, jotta rahat menisivät tehokkaimmin sinne kunnon kohotukseen.
Helposti kävisi niin, että urheiluseurojen maksut vain paisuisivat, ja ne, joilla on jo valmiiksi rahaa, ostaisivat yhteiskunnan piikkiin yksityisvalmennusta, kun taas ne, joilla ei tuloja ole, jäisivät kaiken tämän ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Jos olet seurannut tätä ketjua kolmea minuuttia pidempään, niin olet varmasti huomannut sen älyttömän kävelyn ihannoinnin ainoana oikeana liikuntana määrän täällä.
Enemmänkin olen huomannut, miten seuraurheilua pidetään ainoana oikeana liikuntana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.
Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oma lapsi on vasta 1,5-vuotias. Ite mietin, että haasteena voi olla ihan vain aika. Pitkät työpäivät ja työmatkat. Ruoka pitäis tehä, muut kotityöt ja toki viettää aikaa lapsen kanssa. Missä siinä välissä ehtii ja on energiaa viedä lapsi harrastukseen? Parhaani yritän, sitten kun tulee sen aika. Nyt ulkoillaan päivittäin ja lapsen jaksamisen mukaan. Eipä tommonen 1,5 v vielä ihan hirveesti liiku :D
Lapsiahan saa liikuntaa kun on mukana kotitöissä. Itse en ostanut lapselleni mitään leikki-imuria vaan rikkaimurin ja annoin hänen aina olla mukana kotitöissä apuna enkä nillittänyt raidoista hänen pyyhkimässään pinnassa.
Lopputuloksena on asuntonsa, vaatetuksensa, ruokansa ja opintonsa hoitava nuori aikuinen, joka oikein huvikseen lähtee välillä lenkille kun toteaa pehvan puutuvan koneella olosta liikaa.
Pikkulapselle oli mieletön elämys jo pelkkä retki lähimetsään eväsleipien ja pillimehun kanssa. Suosittelen kaikille näitä iloja, koska aikuisena entiset lapset muistavat nuo jutut eivätkä mitään Linnanmäkeä ihanana lapsuusmuistonaan. Toinen asia oli kirjastolauantai ja jokapäiväinen kirjojen lukeminen.
Minkähänlaisia sohvaperunoita teidän perheenne on, jos teillä oikeasti pidetään imurointia urheiluna ja ajatellaan, että satunnainen rikkaimurin heiluttelu riittää täyttämään kasvavan lapsen liikunnan tarpeen.
Ei siinä sanottu, että imurointi on urheilua. Liikunta ei ole synonyymi urheilulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisilla kannustimilla. Teetetään perheillä kuntotestit ja hyvällä tuloksella saa verohelpotuksia, huonolla lisäveroja.
Kyllä mun mielestä alle 18-vuotiaiden lasten liikunnallisten harrastusten harrastuskuluja voisi aivan hyvin saada vähentää verotuksessa. Näkyy tulevaisuudessa pienempinä terveydenhoitokustannuksina.
T:lapseton
Tuo verovähennysoikeus pitäisi oikeasti räätälöidä aika taiten, jotta rahat menisivät tehokkaimmin sinne kunnon kohotukseen.
Helposti kävisi niin, että urheiluseurojen maksut vain paisuisivat, ja ne, joilla on jo valmiiksi rahaa, ostaisivat yhteiskunnan piikkiin yksityisvalmennusta, kun taas ne, joilla ei tuloja ole, jäisivät kaiken tämän ulkopuolelle.
Toki siinä nyt joku katto pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.
Eikö kannattaisi olla enemmän huolissaan kännykkäriippuvuudesta kuin liikunnan määrästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.
Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.
Ei, vaihtoehtoina ei ollut jalkapallo ja puisto vaan se, että jalkapallo ja uinti tuottaa aika eri määrän askelia, vaikka treeniä ovat molemmat. Tuolla joku aiemmin vertasi tavoitteellista treeniä ja puistoa ja kuulemma puistossa tuli enemmän askelia, mutta ei kertonut mitä lajia lapsi treenaa. Melko olennainen tieto, jos tuollaista asiaa lähtee vertaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi tietää, mitä nämä liikkumattomien lasten vanhemmat ajattelevat? Kun nykyvalistuksella ei kenellekään voi olla epäselvää, millaisia vaikutuksia liikkumattomuudella ja siihen lähes poikkeuksetta liittyvällä epäterveellisellä ja puutteellisella ruokavaliolla lapseen ja hänen koko tulevaan elämäänsä on. Eikö lapsen hyvinvointi todella kiinnosta enempää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.
Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.
Ei, vaihtoehtoina ei ollut jalkapallo ja puisto vaan se, että jalkapallo ja uinti tuottaa aika eri määrän askelia, vaikka treeniä ovat molemmat. Tuolla joku aiemmin vertasi tavoitteellista treeniä ja puistoa ja kuulemma puistossa tuli enemmän askelia, mutta ei kertonut mitä lajia lapsi treenaa. Melko olennainen tieto, jos tuollaista asiaa lähtee vertaamaan.
No kerrotaan nyt vielä uudestaan kertauksen vuoksi, että laji oli jalkapallo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.
Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.
Ei, vaihtoehtoina ei ollut jalkapallo ja puisto vaan se, että jalkapallo ja uinti tuottaa aika eri määrän askelia, vaikka treeniä ovat molemmat. Tuolla joku aiemmin vertasi tavoitteellista treeniä ja puistoa ja kuulemma puistossa tuli enemmän askelia, mutta ei kertonut mitä lajia lapsi treenaa. Melko olennainen tieto, jos tuollaista asiaa lähtee vertaamaan.
No kerrotaan nyt vielä uudestaan kertauksen vuoksi, että laji oli jalkapallo.
Melko erikoisia jalkapallotreenejä teillä sitten. Oman lapseni treeneissä ovat kyllä koko sen 1,5h liikkeessä. (Toki jokainen vuorollaan maalissa, mutta siinä tulee sitten toisenlaista treeniä). Posket punaisena sieltä aina tullaan. Täytyykin laittaa ensi kerralla lapselle kello käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Kaukana huippu-urheilijan tuntimääristä, kun huomioit, että tuohon määrään on laskettu IHAN KAIKKI liikunta. Myös ns. hyötyliikunta. Huippu-urheilija liikkuu reippaasti enemmän kuin 3-4 tuntia per päivä. Johan pelkästään yhdestä jääkiekko-ottelusta tulee lämmittelyineen kaikkineen tuon verran. Ja aamulla ennen peliä on aina aamujäät jne.
Sillä jääkiekkoilijalla ei olekaan muuta työtä.
Minun alakouluikäisellä lapsellani on keskimäärin 6 h tuntia koulua päivässä. Painotusopetus, ja siis lisätunteja. Taideharrastuksiin menee 1-2 tuntia illassa, siihen päälle siirtymät, läksyt, ruokailut, välttämätön hygienia. Jos pitäisi vielä neljä tuntia päivässä liikkua, koska sehän siitä 25 tunnista jää yhdellä lepopäivällä, jäisi lapselta yöunet nukkumatta.
Eli sinulle vanhempana on tärkeämpää keulia jollain lisätunneilla kuin huolehtia lapsesi hyvinvoinnista. Alakouluikäinen ei tarvitse minkään valtakunnan lisätunteja, jos hän on normaalisti kehittynyt. Hän ei myöskään tarvitse taideharrastusta 7 iltana viikossa. Elämä on valintoja ja sinä olet valinnut lapsesi uuvuttamisen sen sijaan, että järjestäisit hänelle aikaa liikuntaan, joka muuten ihan tutkitusti parantaa oppimistuloksia ja varsinkin yleistä jakamista. Taidekin luistaa paremmin, kun aivot ovat virkeät eivätkä homehdu sisällä istumisesta.
Normaalisti kehittynyt alakouluikäinen ei myöskään tarvitse mitään joukkueurheilua. Mutta silti moni änkeää lapsensa sellaiseen, jopa monena iltana viikossa.
Miksi luulet, että liikunta=joukkueurheilu?
P.S. Siellä joukkueurheiluharrastuksessa oppii monia erittäin tarpeellisia taitoja, kuten kehonhallintaa, koordinaatiokykyä, ryhmätyötaitoja ja ennen kaikkea saa terveydelle hyväksi olevan määrän liikuntaa.
Noita taitoja saa myös taideharrastuksissa, ja liikkua voi esimerkiksi kävelemällä harrastukseen. Joukkueurheilu ei ole kenellekään välttämätöntä.
On aivan äärimmäisen surullista, että joillekin lapsille perus käveleminenkin on ihan oikeaa urheilua. Todellisuutta toki, mutta surullista.
Urheilua pari kertaa viikossa harrastavalla voi olla huonompi kestävyyskunto kuin sillä, joka päivittäin kävelee pidempiä matkoja. Tästä oli joku tutkimuskin.
Ja sillä kävelevällä saattaa olla huonompi lihaskunto, liikkuvuus ja anaerobinen kestävyys. Se, että kävelee ei korvaa muita liikuntamuotoja samalla tavalla kuin pelkkä penkin vääntäminen salilla ei korvaa kestävyysharjoittelua.
Ja vastaavasti niillä seurassa urheilevilla voi olla yllättäviä heikkouksia joillakin kunnon osa-alueilla. Moni kärsii rasitusvammoista, koska liikunta on yksipuolista, ja liikkumisen ilokin on saattanut jäädä oppimatta sillä lailla, että innostuisi tekemään jotakin erilaista itsenäisesti.
Oletko ikinä nähnyt junnuja vaikka pelaamassa palloa? Mitä ihmeen juttuja nämä ovat, että lapsilta jää liikunnan ilo oppimatta, jos ei puurra yksinään jossain. Kyllä se oppiminen ja kehittyminen tuo lapsille valtavasti iloa.
Jotkut saattavat saada rasitusvammoja. Sitä sattuu. Ei se ole mikään syy olla liikkumatta. Kuvitteletko, että ne lapset olisivat jotenkin kestävämpiä, jos he eivät liikkuisi?
Lisäksi kyllä mikä tahansa laji seurassa harrastettuna on aika monipuolista liikuntaa ainakin, jos harrastaa yhtään tavoitteellisemmassa ryhmässä. Harrastusryhmäläiset saattavat keskittyä vain höntsäämään omaa lajiaan, mutta kisaryhmissä oheisharjoittelu tulee mukaan kuvioihin jo varhaisessa vaiheessa ja sen lajin ohella treenataan voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.
Et ole ilmeisesti seurannut uutisia. Aktiivisesti harrastavien lasten rasitusvammat ovat nimenomaan nykyajan ilmiö, koska nimenomaan arkiliikunta puuttuu ja tuo ohjattu hömppä oheisharjoitteluineen aloitetaan liian aikaisin.
Tässä voi olla ongelmana myös se, että tuo oheisharjoittelu on puutteellista tai vääränlaista, eikä sitä kontrolloida mitenkään. Laiskempi lapsi laistaa siitä ja motivoituneempi lapsi tekee sitä liikaa. Molemmat altistuu vammoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, mitä nämä liikkumattomien lasten vanhemmat ajattelevat? Kun nykyvalistuksella ei kenellekään voi olla epäselvää, millaisia vaikutuksia liikkumattomuudella ja siihen lähes poikkeuksetta liittyvällä epäterveellisellä ja puutteellisella ruokavaliolla lapseen ja hänen koko tulevaan elämäänsä on. Eikö lapsen hyvinvointi todella kiinnosta enempää?
No tässäkin keskustelussa on tullut aika hyvin ilmi ainakin paria näkökantaa.
1) Kuvitellaan, että omat lapset liikkuvat hyvin ja riittävästi, mutta vanhempien käsitys riittävästä liikunnasta on aivan vääristynyt ja ajatellaan, että satunnainen kävelyllä käyminen riittää lapsille.
2) Jotkut vanhemmat ovat äärimmäisen liikuntavastaisia. Tyypillisesti he kertovat, että koululiikunta on traumatisoinut heidät ja siksi he eivät ole liikkuneet ollenkaan koko aikuisikänsä aikana. Nämä ihmiset sitten pyrkivät estämään lastensa "traumatisoitumisen" huolehtimalla, että heidän ei tarvitse hikoilla tai hengästyä kertaakaan elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Kaukana huippu-urheilijan tuntimääristä, kun huomioit, että tuohon määrään on laskettu IHAN KAIKKI liikunta. Myös ns. hyötyliikunta. Huippu-urheilija liikkuu reippaasti enemmän kuin 3-4 tuntia per päivä. Johan pelkästään yhdestä jääkiekko-ottelusta tulee lämmittelyineen kaikkineen tuon verran. Ja aamulla ennen peliä on aina aamujäät jne.
Sillä jääkiekkoilijalla ei olekaan muuta työtä.
Minun alakouluikäisellä lapsellani on keskimäärin 6 h tuntia koulua päivässä. Painotusopetus, ja siis lisätunteja. Taideharrastuksiin menee 1-2 tuntia illassa, siihen päälle siirtymät, läksyt, ruokailut, välttämätön hygienia. Jos pitäisi vielä neljä tuntia päivässä liikkua, koska sehän siitä 25 tunnista jää yhdellä lepopäivällä, jäisi lapselta yöunet nukkumatta.
Eli sinulle vanhempana on tärkeämpää keulia jollain lisätunneilla kuin huolehtia lapsesi hyvinvoinnista. Alakouluikäinen ei tarvitse minkään valtakunnan lisätunteja, jos hän on normaalisti kehittynyt. Hän ei myöskään tarvitse taideharrastusta 7 iltana viikossa. Elämä on valintoja ja sinä olet valinnut lapsesi uuvuttamisen sen sijaan, että järjestäisit hänelle aikaa liikuntaan, joka muuten ihan tutkitusti parantaa oppimistuloksia ja varsinkin yleistä jakamista. Taidekin luistaa paremmin, kun aivot ovat virkeät eivätkä homehdu sisällä istumisesta.
Normaalisti kehittynyt alakouluikäinen ei myöskään tarvitse mitään joukkueurheilua. Mutta silti moni änkeää lapsensa sellaiseen, jopa monena iltana viikossa.
Miksi luulet, että liikunta=joukkueurheilu?
P.S. Siellä joukkueurheiluharrastuksessa oppii monia erittäin tarpeellisia taitoja, kuten kehonhallintaa, koordinaatiokykyä, ryhmätyötaitoja ja ennen kaikkea saa terveydelle hyväksi olevan määrän liikuntaa.
Noita taitoja saa myös taideharrastuksissa, ja liikkua voi esimerkiksi kävelemällä harrastukseen. Joukkueurheilu ei ole kenellekään välttämätöntä.
On aivan äärimmäisen surullista, että joillekin lapsille perus käveleminenkin on ihan oikeaa urheilua. Todellisuutta toki, mutta surullista.
Urheilua pari kertaa viikossa harrastavalla voi olla huonompi kestävyyskunto kuin sillä, joka päivittäin kävelee pidempiä matkoja. Tästä oli joku tutkimuskin.
Ja sillä kävelevällä saattaa olla huonompi lihaskunto, liikkuvuus ja anaerobinen kestävyys. Se, että kävelee ei korvaa muita liikuntamuotoja samalla tavalla kuin pelkkä penkin vääntäminen salilla ei korvaa kestävyysharjoittelua.
Ja vastaavasti niillä seurassa urheilevilla voi olla yllättäviä heikkouksia joillakin kunnon osa-alueilla. Moni kärsii rasitusvammoista, koska liikunta on yksipuolista, ja liikkumisen ilokin on saattanut jäädä oppimatta sillä lailla, että innostuisi tekemään jotakin erilaista itsenäisesti.
Oletko ikinä nähnyt junnuja vaikka pelaamassa palloa? Mitä ihmeen juttuja nämä ovat, että lapsilta jää liikunnan ilo oppimatta, jos ei puurra yksinään jossain. Kyllä se oppiminen ja kehittyminen tuo lapsille valtavasti iloa.
Jotkut saattavat saada rasitusvammoja. Sitä sattuu. Ei se ole mikään syy olla liikkumatta. Kuvitteletko, että ne lapset olisivat jotenkin kestävämpiä, jos he eivät liikkuisi?
Lisäksi kyllä mikä tahansa laji seurassa harrastettuna on aika monipuolista liikuntaa ainakin, jos harrastaa yhtään tavoitteellisemmassa ryhmässä. Harrastusryhmäläiset saattavat keskittyä vain höntsäämään omaa lajiaan, mutta kisaryhmissä oheisharjoittelu tulee mukaan kuvioihin jo varhaisessa vaiheessa ja sen lajin ohella treenataan voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.
Et ole ilmeisesti seurannut uutisia. Aktiivisesti harrastavien lasten rasitusvammat ovat nimenomaan nykyajan ilmiö, koska nimenomaan arkiliikunta puuttuu ja tuo ohjattu hömppä oheisharjoitteluineen aloitetaan liian aikaisin.
Tässä voi olla ongelmana myös se, että tuo oheisharjoittelu on puutteellista tai vääränlaista, eikä sitä kontrolloida mitenkään. Laiskempi lapsi laistaa siitä ja motivoituneempi lapsi tekee sitä liikaa. Molemmat altistuu vammoille.
Todennäköisesti isoin tekijä rasitusvammojen tilastolliseen lisääntymiseen on ollut magneettikuvaus. Ennen jalka oli vain kipeä ja sitä lepuutettiin hetki ja sitten palattiin harjoitteluun ja kukaan ei tilastoinut tätä mihinkään. Nykyään magneettikuvilla vaivoille saadaan nimi ja diagnoosi ja tilastollisesti vammojen määrä lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.
Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.
Ei, vaihtoehtoina ei ollut jalkapallo ja puisto vaan se, että jalkapallo ja uinti tuottaa aika eri määrän askelia, vaikka treeniä ovat molemmat. Tuolla joku aiemmin vertasi tavoitteellista treeniä ja puistoa ja kuulemma puistossa tuli enemmän askelia, mutta ei kertonut mitä lajia lapsi treenaa. Melko olennainen tieto, jos tuollaista asiaa lähtee vertaamaan.
No kerrotaan nyt vielä uudestaan kertauksen vuoksi, että laji oli jalkapallo.
Melko erikoisia jalkapallotreenejä teillä sitten. Oman lapseni treeneissä ovat kyllä koko sen 1,5h liikkeessä. (Toki jokainen vuorollaan maalissa, mutta siinä tulee sitten toisenlaista treeniä). Posket punaisena sieltä aina tullaan. Täytyykin laittaa ensi kerralla lapselle kello käteen.
No on tietenkin selvää, että ohjatuissa treenissä osa ajasta menee ohjeiden kuuntelemiseen, mutta se lienee se syykin mennä sinne. Voi olla, että askeleita tulee muutama vähemmän kuin yksikseen puuhatessa, mutta mitä väliä? Ei joukkuepeliharjoitusten ole tarkoituskaan olla pelkkää päätöntä kohkaamista koko aikaa, vaan tarkoituksena on harjoitella asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Kaukana huippu-urheilijan tuntimääristä, kun huomioit, että tuohon määrään on laskettu IHAN KAIKKI liikunta. Myös ns. hyötyliikunta. Huippu-urheilija liikkuu reippaasti enemmän kuin 3-4 tuntia per päivä. Johan pelkästään yhdestä jääkiekko-ottelusta tulee lämmittelyineen kaikkineen tuon verran. Ja aamulla ennen peliä on aina aamujäät jne.
Sillä jääkiekkoilijalla ei olekaan muuta työtä.
Minun alakouluikäisellä lapsellani on keskimäärin 6 h tuntia koulua päivässä. Painotusopetus, ja siis lisätunteja. Taideharrastuksiin menee 1-2 tuntia illassa, siihen päälle siirtymät, läksyt, ruokailut, välttämätön hygienia. Jos pitäisi vielä neljä tuntia päivässä liikkua, koska sehän siitä 25 tunnista jää yhdellä lepopäivällä, jäisi lapselta yöunet nukkumatta.
Eli sinulle vanhempana on tärkeämpää keulia jollain lisätunneilla kuin huolehtia lapsesi hyvinvoinnista. Alakouluikäinen ei tarvitse minkään valtakunnan lisätunteja, jos hän on normaalisti kehittynyt. Hän ei myöskään tarvitse taideharrastusta 7 iltana viikossa. Elämä on valintoja ja sinä olet valinnut lapsesi uuvuttamisen sen sijaan, että järjestäisit hänelle aikaa liikuntaan, joka muuten ihan tutkitusti parantaa oppimistuloksia ja varsinkin yleistä jakamista. Taidekin luistaa paremmin, kun aivot ovat virkeät eivätkä homehdu sisällä istumisesta.
Normaalisti kehittynyt alakouluikäinen ei myöskään tarvitse mitään joukkueurheilua. Mutta silti moni änkeää lapsensa sellaiseen, jopa monena iltana viikossa.
Miksi luulet, että liikunta=joukkueurheilu?
P.S. Siellä joukkueurheiluharrastuksessa oppii monia erittäin tarpeellisia taitoja, kuten kehonhallintaa, koordinaatiokykyä, ryhmätyötaitoja ja ennen kaikkea saa terveydelle hyväksi olevan määrän liikuntaa.
Noita taitoja saa myös taideharrastuksissa, ja liikkua voi esimerkiksi kävelemällä harrastukseen. Joukkueurheilu ei ole kenellekään välttämätöntä.
On aivan äärimmäisen surullista, että joillekin lapsille perus käveleminenkin on ihan oikeaa urheilua. Todellisuutta toki, mutta surullista.
Urheilua pari kertaa viikossa harrastavalla voi olla huonompi kestävyyskunto kuin sillä, joka päivittäin kävelee pidempiä matkoja. Tästä oli joku tutkimuskin.
Ja sillä kävelevällä saattaa olla huonompi lihaskunto, liikkuvuus ja anaerobinen kestävyys. Se, että kävelee ei korvaa muita liikuntamuotoja samalla tavalla kuin pelkkä penkin vääntäminen salilla ei korvaa kestävyysharjoittelua.
Ja vastaavasti niillä seurassa urheilevilla voi olla yllättäviä heikkouksia joillakin kunnon osa-alueilla. Moni kärsii rasitusvammoista, koska liikunta on yksipuolista, ja liikkumisen ilokin on saattanut jäädä oppimatta sillä lailla, että innostuisi tekemään jotakin erilaista itsenäisesti.
Oletko ikinä nähnyt junnuja vaikka pelaamassa palloa? Mitä ihmeen juttuja nämä ovat, että lapsilta jää liikunnan ilo oppimatta, jos ei puurra yksinään jossain. Kyllä se oppiminen ja kehittyminen tuo lapsille valtavasti iloa.
Jotkut saattavat saada rasitusvammoja. Sitä sattuu. Ei se ole mikään syy olla liikkumatta. Kuvitteletko, että ne lapset olisivat jotenkin kestävämpiä, jos he eivät liikkuisi?
Lisäksi kyllä mikä tahansa laji seurassa harrastettuna on aika monipuolista liikuntaa ainakin, jos harrastaa yhtään tavoitteellisemmassa ryhmässä. Harrastusryhmäläiset saattavat keskittyä vain höntsäämään omaa lajiaan, mutta kisaryhmissä oheisharjoittelu tulee mukaan kuvioihin jo varhaisessa vaiheessa ja sen lajin ohella treenataan voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.
Et ole ilmeisesti seurannut uutisia. Aktiivisesti harrastavien lasten rasitusvammat ovat nimenomaan nykyajan ilmiö, koska nimenomaan arkiliikunta puuttuu ja tuo ohjattu hömppä oheisharjoitteluineen aloitetaan liian aikaisin.
Tässä voi olla ongelmana myös se, että tuo oheisharjoittelu on puutteellista tai vääränlaista, eikä sitä kontrolloida mitenkään. Laiskempi lapsi laistaa siitä ja motivoituneempi lapsi tekee sitä liikaa. Molemmat altistuu vammoille.
Todennäköisesti isoin tekijä rasitusvammojen tilastolliseen lisääntymiseen on ollut magneettikuvaus. Ennen jalka oli vain kipeä ja sitä lepuutettiin hetki ja sitten palattiin harjoitteluun ja kukaan ei tilastoinut tätä mihinkään. Nykyään magneettikuvilla vaivoille saadaan nimi ja diagnoosi ja tilastollisesti vammojen määrä lisääntyy.
Juuri tänään tässä keskustelussa kerrottiin, miten nuorilla on paljon parempia tuloksia urheilussa kuin silloin entisaikaan. Aika outo yhtälö, jos rasitusvammojen määrä kuitenkaan ei ole noussut.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.
Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.
Ei, vaihtoehtoina ei ollut jalkapallo ja puisto vaan se, että jalkapallo ja uinti tuottaa aika eri määrän askelia, vaikka treeniä ovat molemmat. Tuolla joku aiemmin vertasi tavoitteellista treeniä ja puistoa ja kuulemma puistossa tuli enemmän askelia, mutta ei kertonut mitä lajia lapsi treenaa. Melko olennainen tieto, jos tuollaista asiaa lähtee vertaamaan.
No kerrotaan nyt vielä uudestaan kertauksen vuoksi, että laji oli jalkapallo.
Melko erikoisia jalkapallotreenejä teillä sitten. Oman lapseni treeneissä ovat kyllä koko sen 1,5h liikkeessä. (Toki jokainen vuorollaan maalissa, mutta siinä tulee sitten toisenlaista treeniä). Posket punaisena sieltä aina tullaan. Täytyykin laittaa ensi kerralla lapselle kello käteen.
No on tietenkin selvää, että ohjatuissa treenissä osa ajasta menee ohjeiden kuuntelemiseen, mutta se lienee se syykin mennä sinne. Voi olla, että askeleita tulee muutama vähemmän kuin yksikseen puuhatessa, mutta mitä väliä? Ei joukkuepeliharjoitusten ole tarkoituskaan olla pelkkää päätöntä kohkaamista koko aikaa, vaan tarkoituksena on harjoitella asioita.
Ikävää, jos ohjatun treenin ulkopuolinen liikunta on jonkun mielestä päätöntä kohkaamista. Tuollaisista yleistyksistä ei voi olla liikunnalliselle elämäntavalle kuin haittaa.
Ajat lapsen joka päivä 10km päähän metsään ja käsket tulla kotiin ruoka-aikaan. Kyllä se siitä laihtuu.
Vakavasti otettuna: arkiliikunta. Sitä ei ole tarpeeksi. Pitäisi hiihtää kouluun ja takaisin kesälläkin ylämäkeen ja vastatuuleen, niin jopa nousisi kunto.
Liikuntaa koulussa pitäisi lisätä useita tunteja viikkoon. Ei tarvitse olla monimutkaista ohjattua liikuntaa, ihan vaan kävelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Kaukana huippu-urheilijan tuntimääristä, kun huomioit, että tuohon määrään on laskettu IHAN KAIKKI liikunta. Myös ns. hyötyliikunta. Huippu-urheilija liikkuu reippaasti enemmän kuin 3-4 tuntia per päivä. Johan pelkästään yhdestä jääkiekko-ottelusta tulee lämmittelyineen kaikkineen tuon verran. Ja aamulla ennen peliä on aina aamujäät jne.
Sillä jääkiekkoilijalla ei olekaan muuta työtä.
Minun alakouluikäisellä lapsellani on keskimäärin 6 h tuntia koulua päivässä. Painotusopetus, ja siis lisätunteja. Taideharrastuksiin menee 1-2 tuntia illassa, siihen päälle siirtymät, läksyt, ruokailut, välttämätön hygienia. Jos pitäisi vielä neljä tuntia päivässä liikkua, koska sehän siitä 25 tunnista jää yhdellä lepopäivällä, jäisi lapselta yöunet nukkumatta.
Eli sinulle vanhempana on tärkeämpää keulia jollain lisätunneilla kuin huolehtia lapsesi hyvinvoinnista. Alakouluikäinen ei tarvitse minkään valtakunnan lisätunteja, jos hän on normaalisti kehittynyt. Hän ei myöskään tarvitse taideharrastusta 7 iltana viikossa. Elämä on valintoja ja sinä olet valinnut lapsesi uuvuttamisen sen sijaan, että järjestäisit hänelle aikaa liikuntaan, joka muuten ihan tutkitusti parantaa oppimistuloksia ja varsinkin yleistä jakamista. Taidekin luistaa paremmin, kun aivot ovat virkeät eivätkä homehdu sisällä istumisesta.
Normaalisti kehittynyt alakouluikäinen ei myöskään tarvitse mitään joukkueurheilua. Mutta silti moni änkeää lapsensa sellaiseen, jopa monena iltana viikossa.
Miksi luulet, että liikunta=joukkueurheilu?
P.S. Siellä joukkueurheiluharrastuksessa oppii monia erittäin tarpeellisia taitoja, kuten kehonhallintaa, koordinaatiokykyä, ryhmätyötaitoja ja ennen kaikkea saa terveydelle hyväksi olevan määrän liikuntaa.
Noita taitoja saa myös taideharrastuksissa, ja liikkua voi esimerkiksi kävelemällä harrastukseen. Joukkueurheilu ei ole kenellekään välttämätöntä.
On aivan äärimmäisen surullista, että joillekin lapsille perus käveleminenkin on ihan oikeaa urheilua. Todellisuutta toki, mutta surullista.
Urheilua pari kertaa viikossa harrastavalla voi olla huonompi kestävyyskunto kuin sillä, joka päivittäin kävelee pidempiä matkoja. Tästä oli joku tutkimuskin.
Ja sillä kävelevällä saattaa olla huonompi lihaskunto, liikkuvuus ja anaerobinen kestävyys. Se, että kävelee ei korvaa muita liikuntamuotoja samalla tavalla kuin pelkkä penkin vääntäminen salilla ei korvaa kestävyysharjoittelua.
Ja vastaavasti niillä seurassa urheilevilla voi olla yllättäviä heikkouksia joillakin kunnon osa-alueilla. Moni kärsii rasitusvammoista, koska liikunta on yksipuolista, ja liikkumisen ilokin on saattanut jäädä oppimatta sillä lailla, että innostuisi tekemään jotakin erilaista itsenäisesti.
Oletko ikinä nähnyt junnuja vaikka pelaamassa palloa? Mitä ihmeen juttuja nämä ovat, että lapsilta jää liikunnan ilo oppimatta, jos ei puurra yksinään jossain. Kyllä se oppiminen ja kehittyminen tuo lapsille valtavasti iloa.
Jotkut saattavat saada rasitusvammoja. Sitä sattuu. Ei se ole mikään syy olla liikkumatta. Kuvitteletko, että ne lapset olisivat jotenkin kestävämpiä, jos he eivät liikkuisi?
Lisäksi kyllä mikä tahansa laji seurassa harrastettuna on aika monipuolista liikuntaa ainakin, jos harrastaa yhtään tavoitteellisemmassa ryhmässä. Harrastusryhmäläiset saattavat keskittyä vain höntsäämään omaa lajiaan, mutta kisaryhmissä oheisharjoittelu tulee mukaan kuvioihin jo varhaisessa vaiheessa ja sen lajin ohella treenataan voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.
Et ole ilmeisesti seurannut uutisia. Aktiivisesti harrastavien lasten rasitusvammat ovat nimenomaan nykyajan ilmiö, koska nimenomaan arkiliikunta puuttuu ja tuo ohjattu hömppä oheisharjoitteluineen aloitetaan liian aikaisin.
Tässä voi olla ongelmana myös se, että tuo oheisharjoittelu on puutteellista tai vääränlaista, eikä sitä kontrolloida mitenkään. Laiskempi lapsi laistaa siitä ja motivoituneempi lapsi tekee sitä liikaa. Molemmat altistuu vammoille.
Todennäköisesti isoin tekijä rasitusvammojen tilastolliseen lisääntymiseen on ollut magneettikuvaus. Ennen jalka oli vain kipeä ja sitä lepuutettiin hetki ja sitten palattiin harjoitteluun ja kukaan ei tilastoinut tätä mihinkään. Nykyään magneettikuvilla vaivoille saadaan nimi ja diagnoosi ja tilastollisesti vammojen määrä lisääntyy.
Juuri tänään tässä keskustelussa kerrottiin, miten nuorilla on paljon parempia tuloksia urheilussa kuin silloin entisaikaan. Aika outo yhtälö, jos rasitusvammojen määrä kuitenkaan ei ole noussut.
-eri.
Miksi päättelet, että paremmat tulokset tarkoittaisivat automaattisesti enemmän rasitusvammoja? Parempia tuloksia syntyy silloin, kun harjoittelu ja palautuminen ovat optimaalisessa balanssissa. Jokainen rasitusvamma aiheuttaa harjoitustauon ja heikentää tuloksia.
En siis osaa sanoa, onko rasitusvammojen määrä lisääntynyt, niin kuin seuraamieni keskustelujen perusteella vaikuttaisi, että kukaan muukaan ei osaa. Diagnosoitujen rasitusvammojen määrä on toki lisääntynyt, koska diagnosointi on parantunut, mutta kenelläkään ei ole tietoa, kuinka paljon niitä on ennen jäänyt diagnosoimatta.
Jotkut vanhan kaartin valmentajat ovat sitä mieltä oman kokemuksensa pohjalta, että ne ovat lisääntyneet ja jotkut sitä mieltä, että eivät. Niiden perusteella on mahdotonta sanoa mitään, koska kaikilla näillä on tietenkin rajallinen kokemus vain omista valmentamistaan ryhmistä ja mielikuvat siitä, kuinka paljon junnut olivat poissa treeneistä 80-luvulla saattavat olla hataria. Lisäksi näilläkin valmentajilla on saattanut valmennustyyli muuttua vuosikymmenten aikana ja voi olla, että he vaativat tänä päivänä enemmän tai vähemmän junnuiltaan ja se saattaa vaikuttaa heidän henkilökohtaiseen tilastoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Kaukana huippu-urheilijan tuntimääristä, kun huomioit, että tuohon määrään on laskettu IHAN KAIKKI liikunta. Myös ns. hyötyliikunta. Huippu-urheilija liikkuu reippaasti enemmän kuin 3-4 tuntia per päivä. Johan pelkästään yhdestä jääkiekko-ottelusta tulee lämmittelyineen kaikkineen tuon verran. Ja aamulla ennen peliä on aina aamujäät jne.
Sillä jääkiekkoilijalla ei olekaan muuta työtä.
Minun alakouluikäisellä lapsellani on keskimäärin 6 h tuntia koulua päivässä. Painotusopetus, ja siis lisätunteja. Taideharrastuksiin menee 1-2 tuntia illassa, siihen päälle siirtymät, läksyt, ruokailut, välttämätön hygienia. Jos pitäisi vielä neljä tuntia päivässä liikkua, koska sehän siitä 25 tunnista jää yhdellä lepopäivällä, jäisi lapselta yöunet nukkumatta.
Eli sinulle vanhempana on tärkeämpää keulia jollain lisätunneilla kuin huolehtia lapsesi hyvinvoinnista. Alakouluikäinen ei tarvitse minkään valtakunnan lisätunteja, jos hän on normaalisti kehittynyt. Hän ei myöskään tarvitse taideharrastusta 7 iltana viikossa. Elämä on valintoja ja sinä olet valinnut lapsesi uuvuttamisen sen sijaan, että järjestäisit hänelle aikaa liikuntaan, joka muuten ihan tutkitusti parantaa oppimistuloksia ja varsinkin yleistä jakamista. Taidekin luistaa paremmin, kun aivot ovat virkeät eivätkä homehdu sisällä istumisesta.
Normaalisti kehittynyt alakouluikäinen ei myöskään tarvitse mitään joukkueurheilua. Mutta silti moni änkeää lapsensa sellaiseen, jopa monena iltana viikossa.
Miksi luulet, että liikunta=joukkueurheilu?
P.S. Siellä joukkueurheiluharrastuksessa oppii monia erittäin tarpeellisia taitoja, kuten kehonhallintaa, koordinaatiokykyä, ryhmätyötaitoja ja ennen kaikkea saa terveydelle hyväksi olevan määrän liikuntaa.
Noita taitoja saa myös taideharrastuksissa, ja liikkua voi esimerkiksi kävelemällä harrastukseen. Joukkueurheilu ei ole kenellekään välttämätöntä.
On aivan äärimmäisen surullista, että joillekin lapsille perus käveleminenkin on ihan oikeaa urheilua. Todellisuutta toki, mutta surullista.
Urheilua pari kertaa viikossa harrastavalla voi olla huonompi kestävyyskunto kuin sillä, joka päivittäin kävelee pidempiä matkoja. Tästä oli joku tutkimuskin.
Ja sillä kävelevällä saattaa olla huonompi lihaskunto, liikkuvuus ja anaerobinen kestävyys. Se, että kävelee ei korvaa muita liikuntamuotoja samalla tavalla kuin pelkkä penkin vääntäminen salilla ei korvaa kestävyysharjoittelua.
Ja vastaavasti niillä seurassa urheilevilla voi olla yllättäviä heikkouksia joillakin kunnon osa-alueilla. Moni kärsii rasitusvammoista, koska liikunta on yksipuolista, ja liikkumisen ilokin on saattanut jäädä oppimatta sillä lailla, että innostuisi tekemään jotakin erilaista itsenäisesti.
Oletko ikinä nähnyt junnuja vaikka pelaamassa palloa? Mitä ihmeen juttuja nämä ovat, että lapsilta jää liikunnan ilo oppimatta, jos ei puurra yksinään jossain. Kyllä se oppiminen ja kehittyminen tuo lapsille valtavasti iloa.
Jotkut saattavat saada rasitusvammoja. Sitä sattuu. Ei se ole mikään syy olla liikkumatta. Kuvitteletko, että ne lapset olisivat jotenkin kestävämpiä, jos he eivät liikkuisi?
Lisäksi kyllä mikä tahansa laji seurassa harrastettuna on aika monipuolista liikuntaa ainakin, jos harrastaa yhtään tavoitteellisemmassa ryhmässä. Harrastusryhmäläiset saattavat keskittyä vain höntsäämään omaa lajiaan, mutta kisaryhmissä oheisharjoittelu tulee mukaan kuvioihin jo varhaisessa vaiheessa ja sen lajin ohella treenataan voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.
Et ole ilmeisesti seurannut uutisia. Aktiivisesti harrastavien lasten rasitusvammat ovat nimenomaan nykyajan ilmiö, koska nimenomaan arkiliikunta puuttuu ja tuo ohjattu hömppä oheisharjoitteluineen aloitetaan liian aikaisin.
Tässä voi olla ongelmana myös se, että tuo oheisharjoittelu on puutteellista tai vääränlaista, eikä sitä kontrolloida mitenkään. Laiskempi lapsi laistaa siitä ja motivoituneempi lapsi tekee sitä liikaa. Molemmat altistuu vammoille.
Todennäköisesti isoin tekijä rasitusvammojen tilastolliseen lisääntymiseen on ollut magneettikuvaus. Ennen jalka oli vain kipeä ja sitä lepuutettiin hetki ja sitten palattiin harjoitteluun ja kukaan ei tilastoinut tätä mihinkään. Nykyään magneettikuvilla vaivoille saadaan nimi ja diagnoosi ja tilastollisesti vammojen määrä lisääntyy.
Juuri tänään tässä keskustelussa kerrottiin, miten nuorilla on paljon parempia tuloksia urheilussa kuin silloin entisaikaan. Aika outo yhtälö, jos rasitusvammojen määrä kuitenkaan ei ole noussut.
-eri.
Sulla on aika vanhanaikainen käsitys valmentautumisesta, jos ajattelet, että treenauksessa enemmän on aina enemmän ja palautumisella ei ole mitään väliä.
Alue: Aihe vapaa
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.