Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Netti ja erilaiset netin käyttö välineet, ovat jo nyt tuhonneet, monin erilaisin tavoin, valtavan määrän ihmisiä. Erityisesti nuoria.
Toinen on matkustelu. Virukset aiheuttavat väsymysoireyhtymää, jonka hoito on Suomessa kielletty.
Nettityö ja netti kuluttavat liikaa aivoja, eikä tasapainottavaa muuta elämää ole. Uni ei myöskään pääse huuhtomaan aivoja riittävästi. Ruoka ei tue elimistön toimintaa, kun suolistobakteerit on väärät.
Ainoa konsti on luopua somesta ja muutenkin aivojen kuluttamisesta yksipuolisesti.
Vihapuheet tuhoavat ihmisen mielen, ihan kaikilta. Niin julkkiksilta kuin taviksiltakin. Siihen päälle vapaa kiusaaminen ja hautapaikkaa saa jo alkaa suunnittelemaan.
Muutosta tarvittaisiin nopeasti, mutta koska raha ja valta ratkaisevat, muutosta on turhaa odottaa. Kukin voi yrittää pelastaa oman elämänsä omin keinoin.
Aina kannattaa silti yrittää, nuoret voisivat perustaa keskenään maalle vaikka puutarhan viljely tiloja, jossa olisi vain terveet elintavat. Kunnon luomu ruokaa, marjojen keruuta, sienien poimintaa, säilömistä, uintia, metsäretkiä, puutöitä, vähän niinkuin 50-luvun elämää. Yhteisöllisyyttä sopiva määrä, Hidas elämänrytmi.
No sinä et ainakaan ole selkeästi huuhtonut aivojasi tarpeeksi mammapalstattomalla ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pitkät koulumatkat. Ainoa julkinenliikenne koulukyyti. Et voi jäädä koulun kerhoihin koska et pääse kotiin millään
lapset ulos leikkimään ja juoksemaan . . ei maksa mitään !
Peliajat lapsille. Ei joka päivä. Ruutuaika myös aikuisille!!! Mitä vähemmän ruutuaikaa sen enemmän liikutaan ja ulkoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Hesarissa UKK-instituutin asiantuntija juuri sanoi, että tunnin ohjatuista treeneistä vain 20 minuuttia saattaa olla todellista liikkumista. Kunto rakennetaan arkiliikunnalla ja arjen valinnoilla, vaikka ajatus saakin itkupotkuraivareita palstan urheiluseurauskovaisissa.
Miten täällä on säännöllisin väliajoin joku, joka kirjoittaa näin, että palstan urheilu-uskovaiset saavat itkupotkuraivareita arkiliikunnan tärkeydestä puhuttaessa?
Tuskin kukaan edes tässä keskustelussa kiistää arkiliikunnan valtavaa roolia ihmisen terveyteen, jos pitää valita arkiliikunnan ja parina iltana viikossa olevan urheiluharrastuksen välillä, on arkiliikunta ja yleinen aktiivisuus ehdottomasti tärkeämpää, se on kiistaton fakta. Se, mistä täällä on puhuttu on se, että PELKKÄ arkiliikunta ei ole ihan optimia, se kun usein on melko kevyttä, monella lähinnä kävelyä ja paikasta toiseen pyöräilyä. Siinä ei juuri kehity koordinaatio, nopeus ja voima, joita terve keho tarvitsee. Parasta on, kun arjessa olisi mahdollisimman paljon arkiliikuntaa ja LISÄKSI muuta mielekästä, joka kehittää noita osa-alueita, jotka arjessa jäävät vähemmälle. Empiiristen havaintojeni mukaan arjessaankin ovat aktiivisimpia ne, joilla on muitakin liikuntaharrastuksia, kotoa malli siihen arkeen ja harrastuksiin tulee.
Oma lukunsa on toki ne, joilla arkiliikuntaakin on liian vähän, ja heitä lienee noista aloituksen 40 % huonokuntoisimmista suurin osa.
Ja toki arkiliikunnan merkitys laskee sitä mukaan, kun treenaamisen määrä lisääntyy. Jos treenaa vaikka 10-20 tuntia viikossa ohjelman mukaan, lähikauppaan kävelyillä ei ole enää isoa merkitystä ja varmaan ajankäyttöäkin joutuu optimoimaan niin, että pakolliset siirtymät hoidetaan mahdollisimman nopeasti ja jää enemmän aikaa urheiluun. Jos taas käy 2 kertaa viikossa jumpassa, arkiliikunta on erittäin tärkeä osa terveellistä elämää.
20 tuntia viikossa ohjelman mukaan treenaaminen on täysin kestämätön elämäntapa. Ruokaa kuluu hirveä määrä, töitä ei ehdi tekemään eikä ihmissuhteita ylläpitämään, siirtymät täytyy suorittaa epäekologisella autolla, ja todennäköisesti jokin kohta kehosta sanoo jossain vaiheessa työsopimuksen irti. Vaikka kaikki menisi hyvin, aina löytyy joku parempi, ja viimeistään oma ikääntyminen pistää miettimään, mihin tuli elämä käytettyä.
Tietyt ääritapaukset eläkööt tuota elämää, jos päänsä eivät muuten pysy kasassa, mutta kenellekään ei voi terveyssyistä suositella 20 tunnin treenaamista viikossa.
-eri.
No nuo ovat tietenkin kilpaurheilijan tai vähintään asiaansa vakavasti suhtautuvan höntsäkilpailijan treenimääriä. Ei kukaan väittänytkään, että kenenkään olisi pakko terveyssyistä liikkua noin paljoa.
Itse olen tuollainen asiaansa vakavasti suhtautuva höntsäkilpailija ja treenaan n. 15 tuntia viikossa. Ehdin käymään töissä, vapaaehtoishommissa, hoitamaan 3 lasta ja näkemään kavereita. Toki näen kavereita enimmäkseen liikunnan parissa, mutta ei se minusta ole yhtään sen huonompaa kavereiden näkemistä kuin viinerin mussuttaminen heidän kanssaan.
Toki se vaatii tiettyä priorisoimista. En kokkaa joka päivä, vaan teen isompia eriä kerralla. Koti ei ole joka hetki valmis Avotakan kuvauksiin, vaan riittää, että on perussiistiä, en istu katsomossa, kun lapset ovat treeneissä, vaan juoksen silloin itse, jne jne.
Ja ei, vaimoni ei ole mikään kotiäiti, vaan tekee vaativaa duunia ja treenaa itsekin (ei tosin yhtä paljon kuin minä). Kotityöt menee varmaan aika tasan. Minä teen käytännössä kaikki ruuat ja kauppareissut ja hoidan pääasiassa lasten harrastuslogistiikan, vaimo hoitaa pääasiassa pyykkipuolen, siivous ja puutarha menee varmaan aika fifty-sixty.
Kolmen lapsen vanhempana ja ihan oikeasti heitä hoitaneena pääsi etenkin röhönauru tuossa kohdassa, miten kerrot hoitavasi lapsia.
Kahdeksan tuntia töitä päivässä, tunti työmatkoja, kahdesta kolmeen tuntia treenaamista, johonkin väliin harrastuskuskaukset, ja sitten pakolliset ruokahuollot ja hygieniat. Missä välissä sä väität hoitavasi lapsia?
No minun lapseni on 2-, 9- ja 11-vuotiaat, eli vain 2-vuotias tarvitsee varsinaista "hoitamista". Teen työni pääasiassa etänä. Tyypillinen päivä arkena kouluaikaan voisi olla.
6.45. Herätys
7.30 Nuorimmainen päiväkotiin, isommat lähtevät kouluun, kun lähtevät
8-16 Duunit. Mulla ei ole työaikaa, mutta yritän saada suurimman osan tehtyä tuolla välillä, joskus jää iltahommia.
16 Nuorimmainen päiväkodista, puistoilua tai leikkimistä kotona. Ruuan laitto, jos ei ole mitään valmiina.
17 Vaimo tulee töistä ja syödään
18-20 Toinen vanhemmista vie isommat lapset treeneihin ja treenaa itse samanaikaisesti. Toinen jää leikittämään kuopusta ja tekemään kotitöitä.
20 Jos minä olen ollut kuopuksen kanssa kotona, lähden treenaamaan, jos en, suihkun kautta sohvalle mahdollisesti vielä kirjoittelemaan maileja.
Viikonloppuisin la ja su pitkät treenit, eli 2-5 h per päivä riippuen ohjelman vaiheesta. Nämä ovat yleensä päikkäriaikaan tai myöhään illalla, että jää perheaikaakin. Arkitreenit ovat 1-2 h ja yksi täysi lepopäivä viikossa.
Siinä sulle röhönaureskeltavaa.
Mä treenaan suurin piirtein yhtä paljon ja juuri samalla tavalla kuin säkin, eli liikun lasten treenien aikaan. Lähemmille treeneille pyöräillään yhdessä ja siitä saa itsekin hyvät alku- ja loppulämpät ja kauemmilta treeneiltä ei olisi mitään järkeä ajella edestakaisin kotiin, kun siellä ehtisi olemaan vain vajaan tunnin ennen kuin pitäisi lähteä takaisin. La ja su sitten pidemmät lenkit esim. aamupiirrettyjen aikana tai jossain muussa kohtaa, joka sopii perheen sen päivän suunnitelmiin.
Useimmiten (ainakin, jos perheessä on kaksi aikuista), liikuntaan on löydettävissä aikaa, jos vanhempien terveydestä huolehtiminen koetaan perheessä tärkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö kieltää kaikki sähköiset liikkumisvälineet. Kersat ja teinit liikkumaan lihasvoimin - yksinkertaista.
Mistä tunnistaa yksinkertaisen ihmisen? Siitä, että he keksivät yksinkertaisia ratkaisuja valtavan ongelmiin eivätkä itse näe niissä mitään ongelmia.
Hyvin tyypillisenä esimerkkinä pari vuotta sitten keksittyjen sähköskuuttien, joita käyttää ehkä pari prosenttia lapsist, syyttäminen vuosikymmeniä jatkuneen lasten kunnon huonontumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Eli sinun mielestäsi koululiikunnassa lapset saisivat päättää, tekevätkö he siellä mitään liikunnallista vai eivät. Sori nyt vaan, mutta kävelyllä käyminen ei ole mitään kehittävää liikuntaa ainakaan niiden lasten kanssa, jotka valitsevat sen kävelyn. He tuskin kävelevät mitenkään reippaasti lenkkiään, vaan löntystelevät tasan tarkkaan kulman taakse piiloon.
Lapset eivät ole riittävän kypsiä ymmärtämään tällaisten päätösten seurauksia koko loppuelämän terveyteen.
Tuo väite osoittaa huonoa ihmistuntemusta. Kävelyn valitsijat voivat olla hyvin tunnollisia koulukiusattuna, jotka haluavat pois luokan ylenkatseen alta.
Kannattaa muistaa, että joukkueurheilussa kiusaaminen on hämmästyttävän yleistä. Ne, jotka viihtyvät joukkuepeleissä, eivät välttämättä ole sosiaalisesti lahjakkaita tai hyvään pyrkiviä.
En väheksy yhtään koulukiusaamisen vakavuutta, mutta ihmiskeho on siitä armoton, että se ei välitä yhtään liikkumattomuuden syistä. Sydänkohtaus ei tule yhtään sen vaikeammin vaikka ihminen olisi jättänyt liikunnan siksi, että joku kusipää on aukonut päätänsä liikkatunneilla. Siksi koulu ei voi kannustaa siihen, että lapset eivät liikkuisi tunneilla, vaan kävisivät vain kävelyillä.
Sillä koulussa tehdyllä liikunnalla on valtavat terveysvaikutukset yksilölle, verrattuna siihen, että koulussa ei olisi ollenkaan liikuntaa, vaikka lapsi ei erityisemmin olisi nauttinutkaan liikunnasta. Mikään määrä urheilua aikuisena ei korvaa liikkumista kasvuiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Hesarissa UKK-instituutin asiantuntija juuri sanoi, että tunnin ohjatuista treeneistä vain 20 minuuttia saattaa olla todellista liikkumista. Kunto rakennetaan arkiliikunnalla ja arjen valinnoilla, vaikka ajatus saakin itkupotkuraivareita palstan urheiluseurauskovaisissa.
Miten täällä on säännöllisin väliajoin joku, joka kirjoittaa näin, että palstan urheilu-uskovaiset saavat itkupotkuraivareita arkiliikunnan tärkeydestä puhuttaessa?
Tuskin kukaan edes tässä keskustelussa kiistää arkiliikunnan valtavaa roolia ihmisen terveyteen, jos pitää valita arkiliikunnan ja parina iltana viikossa olevan urheiluharrastuksen välillä, on arkiliikunta ja yleinen aktiivisuus ehdottomasti tärkeämpää, se on kiistaton fakta. Se, mistä täällä on puhuttu on se, että PELKKÄ arkiliikunta ei ole ihan optimia, se kun usein on melko kevyttä, monella lähinnä kävelyä ja paikasta toiseen pyöräilyä. Siinä ei juuri kehity koordinaatio, nopeus ja voima, joita terve keho tarvitsee. Parasta on, kun arjessa olisi mahdollisimman paljon arkiliikuntaa ja LISÄKSI muuta mielekästä, joka kehittää noita osa-alueita, jotka arjessa jäävät vähemmälle. Empiiristen havaintojeni mukaan arjessaankin ovat aktiivisimpia ne, joilla on muitakin liikuntaharrastuksia, kotoa malli siihen arkeen ja harrastuksiin tulee.
Oma lukunsa on toki ne, joilla arkiliikuntaakin on liian vähän, ja heitä lienee noista aloituksen 40 % huonokuntoisimmista suurin osa.
Ja toki arkiliikunnan merkitys laskee sitä mukaan, kun treenaamisen määrä lisääntyy. Jos treenaa vaikka 10-20 tuntia viikossa ohjelman mukaan, lähikauppaan kävelyillä ei ole enää isoa merkitystä ja varmaan ajankäyttöäkin joutuu optimoimaan niin, että pakolliset siirtymät hoidetaan mahdollisimman nopeasti ja jää enemmän aikaa urheiluun. Jos taas käy 2 kertaa viikossa jumpassa, arkiliikunta on erittäin tärkeä osa terveellistä elämää.
20 tuntia viikossa ohjelman mukaan treenaaminen on täysin kestämätön elämäntapa. Ruokaa kuluu hirveä määrä, töitä ei ehdi tekemään eikä ihmissuhteita ylläpitämään, siirtymät täytyy suorittaa epäekologisella autolla, ja todennäköisesti jokin kohta kehosta sanoo jossain vaiheessa työsopimuksen irti. Vaikka kaikki menisi hyvin, aina löytyy joku parempi, ja viimeistään oma ikääntyminen pistää miettimään, mihin tuli elämä käytettyä.
Tietyt ääritapaukset eläkööt tuota elämää, jos päänsä eivät muuten pysy kasassa, mutta kenellekään ei voi terveyssyistä suositella 20 tunnin treenaamista viikossa.
-eri.
No nuo ovat tietenkin kilpaurheilijan tai vähintään asiaansa vakavasti suhtautuvan höntsäkilpailijan treenimääriä. Ei kukaan väittänytkään, että kenenkään olisi pakko terveyssyistä liikkua noin paljoa.
Itse olen tuollainen asiaansa vakavasti suhtautuva höntsäkilpailija ja treenaan n. 15 tuntia viikossa. Ehdin käymään töissä, vapaaehtoishommissa, hoitamaan 3 lasta ja näkemään kavereita. Toki näen kavereita enimmäkseen liikunnan parissa, mutta ei se minusta ole yhtään sen huonompaa kavereiden näkemistä kuin viinerin mussuttaminen heidän kanssaan.
Toki se vaatii tiettyä priorisoimista. En kokkaa joka päivä, vaan teen isompia eriä kerralla. Koti ei ole joka hetki valmis Avotakan kuvauksiin, vaan riittää, että on perussiistiä, en istu katsomossa, kun lapset ovat treeneissä, vaan juoksen silloin itse, jne jne.
Ja ei, vaimoni ei ole mikään kotiäiti, vaan tekee vaativaa duunia ja treenaa itsekin (ei tosin yhtä paljon kuin minä). Kotityöt menee varmaan aika tasan. Minä teen käytännössä kaikki ruuat ja kauppareissut ja hoidan pääasiassa lasten harrastuslogistiikan, vaimo hoitaa pääasiassa pyykkipuolen, siivous ja puutarha menee varmaan aika fifty-sixty.
Kolmen lapsen vanhempana ja ihan oikeasti heitä hoitaneena pääsi etenkin röhönauru tuossa kohdassa, miten kerrot hoitavasi lapsia.
Kahdeksan tuntia töitä päivässä, tunti työmatkoja, kahdesta kolmeen tuntia treenaamista, johonkin väliin harrastuskuskaukset, ja sitten pakolliset ruokahuollot ja hygieniat. Missä välissä sä väität hoitavasi lapsia?
No minun lapseni on 2-, 9- ja 11-vuotiaat, eli vain 2-vuotias tarvitsee varsinaista "hoitamista". Teen työni pääasiassa etänä. Tyypillinen päivä arkena kouluaikaan voisi olla.
6.45. Herätys
7.30 Nuorimmainen päiväkotiin, isommat lähtevät kouluun, kun lähtevät
8-16 Duunit. Mulla ei ole työaikaa, mutta yritän saada suurimman osan tehtyä tuolla välillä, joskus jää iltahommia.
16 Nuorimmainen päiväkodista, puistoilua tai leikkimistä kotona. Ruuan laitto, jos ei ole mitään valmiina.
17 Vaimo tulee töistä ja syödään
18-20 Toinen vanhemmista vie isommat lapset treeneihin ja treenaa itse samanaikaisesti. Toinen jää leikittämään kuopusta ja tekemään kotitöitä.
20 Jos minä olen ollut kuopuksen kanssa kotona, lähden treenaamaan, jos en, suihkun kautta sohvalle mahdollisesti vielä kirjoittelemaan maileja.
Viikonloppuisin la ja su pitkät treenit, eli 2-5 h per päivä riippuen ohjelman vaiheesta. Nämä ovat yleensä päikkäriaikaan tai myöhään illalla, että jää perheaikaakin. Arkitreenit ovat 1-2 h ja yksi täysi lepopäivä viikossa.
Siinä sulle röhönaureskeltavaa.
No ei enää paljon naurata. Eihän ne 9- tai 11-vuotiaat mitään yhteistä tekemistä tarvitse, kipataan ne vaan joka päivä treenaamaan niin että pääsee itsekin.
Kaksivuotiaankin kanssa leikkiminen ja puistoilu sujuu tunnissa samaan aikaan ruoanlaiton kanssa.
En tiedä tarinoitko ihan lämpimiksesi vai oletko todellinen henkilö, mutta kannattaisi pikkuisen hiljentää tahtia. Eivät ne lapset kauan pieniä ole.
Montakohan tuntia teidän perheessä vietetään aikaa kaksivuotiaan kanssa arki-iltana? Tuossakin (tietenkin) jompikumpi vanhemmista oli koko illan sen pienen kanssa ja toinen roudasi vanhempia treeneihin sen jälkeen, kun päivällinen oli syöty yhdessä. Ei meilläkään ole arki-iltaisin paljoa sellaista aikaa, että kaksi vanhempaa pystyy keskittymään samanaikaisesti yhteen lapseen vaikka meillä on vain kaksi lasta.
No omat lapseni eivät ole kaksivuotiaana olleet olleenkaan päivähoidossa. Me vanhemmat olemme järjestelleet työajan siten, että olemme voineet olla lasten kanssa.
Sinänsä en tiedä, pitäisikö tässä olla enemmän surullinen kaksivuotiaan vai noiden isompien puolesta, joihin ei päivässä käytetä mitään muuta aikaa kuin harrastuskuskaus. Aamun kohdalla on sentään merkintä, että lähtevät kouluun kun lähtevät, muuten ovat täysin näkymättömiä.
Kyllä, ymmärsit täysin oikein. Tuo muutaman bulletpointin listaus oli täydellinen lista jokaisesta asiasta, mitä meidän perheessämme ikinä tehdään, eikä missään nimessä esimerkkiaikataulu siitä, miten lapsiperhearkeenkin saa järjestettyä tunnin tai pari omaa aikaa käydä lenkillä.
Voit kaikessa rauhassa olla surullinen kaikkien niiden lasten puolesta, joilla on niin julmat ja kamalat vanhemmat, että pistävät heidät päiväkotiin tai urheiluharrastuksiin.
Ja sieltä tuli taas roppakaupalla olkiukkoilua.
Tämä sai alkunsa siitä, että väitit että työssäkäyvä kolmen lapsen vanhempi ehtii treenata 15 tuntia viikossa, eikä se ole pois mistään eikä keneltäkään. Se ei pidä paikkaansa. Perhe-elämä on nollasummapeliä, ja kaikki on aina pois joltakin.
Harrastan triathlonia ja tunnen paljon treenavia vanhempia ja se mistä treenaaminen on yleensä pois on telkun katselu. Itse menen lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan ja tänäänkin kävin uimassa pari kilsaa ennen kuin muu perhe heräsi. Ei ole pois perheeltä mun treenaaminen. Kummasti nämä jotka valittaa, ettei ehdi treenata, tietää aina kaikki mahdolliset juonenkäänteet kaikista sarjoista, joita sitten kahvitauolla jauhetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Osaisitko kertoa, miten niistä kömpelömmistä lapsista soisi ikinä kehittyä vähemmän kömpelöitä, jos he eivät ikinä joudu haastamaan esimerkiksi tasapainoaan tai liikkuvuuttaan. Nimenomaan nämä lapset tarvitsevat eniten sitä koululiikuntaa ja sen monipuolisuutta, koska he eivät liiku muuten tarpeeksi tai ainakaan riittävän monipuolisesti. Ei se telinevoimistelua kilpatasolla harrastava lapsi tarvitse niitä koulun voikkatunteja vaan nimenomaan se liikkumaton, kömpelö lapsi.
Ei missään muussakaan asiassa laiteta osaamatonta lasta heti suorittamaan taitotasonsa yläpuolelle. Matikka ei ala yhtälöistä, englanti ei ala englanninkielisten romaanien kuuntelusta jne.
On lapsia jotka ovat ihan syntyjään kömpelömpiä, matala lihasjäntevyys, kävely on hajareisin menevää jne. Joka luokalta löytyy tällaisia tottakai, me ollaan erilaisia. On vaan aika lannistavaa laittaa tällainen, jolle on isoja vaikeuksia ihan lihasvoiman ylläpidossa (koska matalampi jäntevyys), laittaa tällainen samoihin juttuihin kuin se, joka jo osaa tai kenties tavoitteellisesti harrastaa.
Eihän lapsen ilo liikuntaan tule siitä, että saa epäonnistua.
Moni koululiikunnan laji edellyttää osaamista, ketteryyttä, aiempaa harjoittelua, voimaa, hyvää motorikkaa. Ne kenellä näitä haasteita on, tietenkin huomaavat olevansa huonompia eivätkä taatusti edes odota liikuntatunteja.
Eräs pikkukoulu tekee hienosti, suuri osa liikuntatunneista on liikuntaleikkejä, metsässä ym ympäristössä. Vain vähän niitä erityistaitoja vaativia joukkulajeja, vaan pääosin leikkejä. Ja hiki päässä ne menee ne kömpelömmätkin ja kaikilla on hauskaa.
Mitä erityistaitoja joukkuepelit vaativat mielestäsi koululiikuntatasolla, mitä ei tarvitse normaalissa elämässä?
Ne ominaisuudet, joita pallopelit vaativat, mutta myös kehittävät, ovat mm. yleiskunto, ketteryys, tasapaino, lihasvoima, avaruudellinen hahmotuskyky, ympäristön havainnointi, tiimityöskentely, joukkueen edun asettaminen oman edun edelle. Mitkä näistä ominaisuuksista ovat turhia elämän kannalta?
Sen sijaan, että painat vain miinusta, vastaa mieluummin ensin kysymykseen ja paina vasta sitten miinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Hesarissa UKK-instituutin asiantuntija juuri sanoi, että tunnin ohjatuista treeneistä vain 20 minuuttia saattaa olla todellista liikkumista. Kunto rakennetaan arkiliikunnalla ja arjen valinnoilla, vaikka ajatus saakin itkupotkuraivareita palstan urheiluseurauskovaisissa.
Miten täällä on säännöllisin väliajoin joku, joka kirjoittaa näin, että palstan urheilu-uskovaiset saavat itkupotkuraivareita arkiliikunnan tärkeydestä puhuttaessa?
Tuskin kukaan edes tässä keskustelussa kiistää arkiliikunnan valtavaa roolia ihmisen terveyteen, jos pitää valita arkiliikunnan ja parina iltana viikossa olevan urheiluharrastuksen välillä, on arkiliikunta ja yleinen aktiivisuus ehdottomasti tärkeämpää, se on kiistaton fakta. Se, mistä täällä on puhuttu on se, että PELKKÄ arkiliikunta ei ole ihan optimia, se kun usein on melko kevyttä, monella lähinnä kävelyä ja paikasta toiseen pyöräilyä. Siinä ei juuri kehity koordinaatio, nopeus ja voima, joita terve keho tarvitsee. Parasta on, kun arjessa olisi mahdollisimman paljon arkiliikuntaa ja LISÄKSI muuta mielekästä, joka kehittää noita osa-alueita, jotka arjessa jäävät vähemmälle. Empiiristen havaintojeni mukaan arjessaankin ovat aktiivisimpia ne, joilla on muitakin liikuntaharrastuksia, kotoa malli siihen arkeen ja harrastuksiin tulee.
Oma lukunsa on toki ne, joilla arkiliikuntaakin on liian vähän, ja heitä lienee noista aloituksen 40 % huonokuntoisimmista suurin osa.
Ja toki arkiliikunnan merkitys laskee sitä mukaan, kun treenaamisen määrä lisääntyy. Jos treenaa vaikka 10-20 tuntia viikossa ohjelman mukaan, lähikauppaan kävelyillä ei ole enää isoa merkitystä ja varmaan ajankäyttöäkin joutuu optimoimaan niin, että pakolliset siirtymät hoidetaan mahdollisimman nopeasti ja jää enemmän aikaa urheiluun. Jos taas käy 2 kertaa viikossa jumpassa, arkiliikunta on erittäin tärkeä osa terveellistä elämää.
20 tuntia viikossa ohjelman mukaan treenaaminen on täysin kestämätön elämäntapa. Ruokaa kuluu hirveä määrä, töitä ei ehdi tekemään eikä ihmissuhteita ylläpitämään, siirtymät täytyy suorittaa epäekologisella autolla, ja todennäköisesti jokin kohta kehosta sanoo jossain vaiheessa työsopimuksen irti. Vaikka kaikki menisi hyvin, aina löytyy joku parempi, ja viimeistään oma ikääntyminen pistää miettimään, mihin tuli elämä käytettyä.
Tietyt ääritapaukset eläkööt tuota elämää, jos päänsä eivät muuten pysy kasassa, mutta kenellekään ei voi terveyssyistä suositella 20 tunnin treenaamista viikossa.
-eri.
No nuo ovat tietenkin kilpaurheilijan tai vähintään asiaansa vakavasti suhtautuvan höntsäkilpailijan treenimääriä. Ei kukaan väittänytkään, että kenenkään olisi pakko terveyssyistä liikkua noin paljoa.
Itse olen tuollainen asiaansa vakavasti suhtautuva höntsäkilpailija ja treenaan n. 15 tuntia viikossa. Ehdin käymään töissä, vapaaehtoishommissa, hoitamaan 3 lasta ja näkemään kavereita. Toki näen kavereita enimmäkseen liikunnan parissa, mutta ei se minusta ole yhtään sen huonompaa kavereiden näkemistä kuin viinerin mussuttaminen heidän kanssaan.
Toki se vaatii tiettyä priorisoimista. En kokkaa joka päivä, vaan teen isompia eriä kerralla. Koti ei ole joka hetki valmis Avotakan kuvauksiin, vaan riittää, että on perussiistiä, en istu katsomossa, kun lapset ovat treeneissä, vaan juoksen silloin itse, jne jne.
Ja ei, vaimoni ei ole mikään kotiäiti, vaan tekee vaativaa duunia ja treenaa itsekin (ei tosin yhtä paljon kuin minä). Kotityöt menee varmaan aika tasan. Minä teen käytännössä kaikki ruuat ja kauppareissut ja hoidan pääasiassa lasten harrastuslogistiikan, vaimo hoitaa pääasiassa pyykkipuolen, siivous ja puutarha menee varmaan aika fifty-sixty.
Kolmen lapsen vanhempana ja ihan oikeasti heitä hoitaneena pääsi etenkin röhönauru tuossa kohdassa, miten kerrot hoitavasi lapsia.
Kahdeksan tuntia töitä päivässä, tunti työmatkoja, kahdesta kolmeen tuntia treenaamista, johonkin väliin harrastuskuskaukset, ja sitten pakolliset ruokahuollot ja hygieniat. Missä välissä sä väität hoitavasi lapsia?
No minun lapseni on 2-, 9- ja 11-vuotiaat, eli vain 2-vuotias tarvitsee varsinaista "hoitamista". Teen työni pääasiassa etänä. Tyypillinen päivä arkena kouluaikaan voisi olla.
6.45. Herätys
7.30 Nuorimmainen päiväkotiin, isommat lähtevät kouluun, kun lähtevät
8-16 Duunit. Mulla ei ole työaikaa, mutta yritän saada suurimman osan tehtyä tuolla välillä, joskus jää iltahommia.
16 Nuorimmainen päiväkodista, puistoilua tai leikkimistä kotona. Ruuan laitto, jos ei ole mitään valmiina.
17 Vaimo tulee töistä ja syödään
18-20 Toinen vanhemmista vie isommat lapset treeneihin ja treenaa itse samanaikaisesti. Toinen jää leikittämään kuopusta ja tekemään kotitöitä.
20 Jos minä olen ollut kuopuksen kanssa kotona, lähden treenaamaan, jos en, suihkun kautta sohvalle mahdollisesti vielä kirjoittelemaan maileja.
Viikonloppuisin la ja su pitkät treenit, eli 2-5 h per päivä riippuen ohjelman vaiheesta. Nämä ovat yleensä päikkäriaikaan tai myöhään illalla, että jää perheaikaakin. Arkitreenit ovat 1-2 h ja yksi täysi lepopäivä viikossa.
Siinä sulle röhönaureskeltavaa.
No ei enää paljon naurata. Eihän ne 9- tai 11-vuotiaat mitään yhteistä tekemistä tarvitse, kipataan ne vaan joka päivä treenaamaan niin että pääsee itsekin.
Kaksivuotiaankin kanssa leikkiminen ja puistoilu sujuu tunnissa samaan aikaan ruoanlaiton kanssa.
En tiedä tarinoitko ihan lämpimiksesi vai oletko todellinen henkilö, mutta kannattaisi pikkuisen hiljentää tahtia. Eivät ne lapset kauan pieniä ole.
Montakohan tuntia teidän perheessä vietetään aikaa kaksivuotiaan kanssa arki-iltana? Tuossakin (tietenkin) jompikumpi vanhemmista oli koko illan sen pienen kanssa ja toinen roudasi vanhempia treeneihin sen jälkeen, kun päivällinen oli syöty yhdessä. Ei meilläkään ole arki-iltaisin paljoa sellaista aikaa, että kaksi vanhempaa pystyy keskittymään samanaikaisesti yhteen lapseen vaikka meillä on vain kaksi lasta.
No omat lapseni eivät ole kaksivuotiaana olleet olleenkaan päivähoidossa. Me vanhemmat olemme järjestelleet työajan siten, että olemme voineet olla lasten kanssa.
Sinänsä en tiedä, pitäisikö tässä olla enemmän surullinen kaksivuotiaan vai noiden isompien puolesta, joihin ei päivässä käytetä mitään muuta aikaa kuin harrastuskuskaus. Aamun kohdalla on sentään merkintä, että lähtevät kouluun kun lähtevät, muuten ovat täysin näkymättömiä.
Kyllä, ymmärsit täysin oikein. Tuo muutaman bulletpointin listaus oli täydellinen lista jokaisesta asiasta, mitä meidän perheessämme ikinä tehdään, eikä missään nimessä esimerkkiaikataulu siitä, miten lapsiperhearkeenkin saa järjestettyä tunnin tai pari omaa aikaa käydä lenkillä.
Voit kaikessa rauhassa olla surullinen kaikkien niiden lasten puolesta, joilla on niin julmat ja kamalat vanhemmat, että pistävät heidät päiväkotiin tai urheiluharrastuksiin.
Ja sieltä tuli taas roppakaupalla olkiukkoilua.
Tämä sai alkunsa siitä, että väitit että työssäkäyvä kolmen lapsen vanhempi ehtii treenata 15 tuntia viikossa, eikä se ole pois mistään eikä keneltäkään. Se ei pidä paikkaansa. Perhe-elämä on nollasummapeliä, ja kaikki on aina pois joltakin.
Harrastan triathlonia ja tunnen paljon treenavia vanhempia ja se mistä treenaaminen on yleensä pois on telkun katselu. Itse menen lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan ja tänäänkin kävin uimassa pari kilsaa ennen kuin muu perhe heräsi. Ei ole pois perheeltä mun treenaaminen. Kummasti nämä jotka valittaa, ettei ehdi treenata, tietää aina kaikki mahdolliset juonenkäänteet kaikista sarjoista, joita sitten kahvitauolla jauhetaan.
Ai, että mä nostan hattua teille, jotka pystyy tohon. Itse yritän sitä säännöllisesti, mutta ainut urheilusuoritus, minkä saan aikaiseksi tuohon aikaan on yksi toisto kyljenkääntöjä. Mulla se treenaaminen jää niihin lasten treeniaikoihin tai iltoihin.
Tuon telkkarin katsomisen allekirjoitan kyllä. Ei mitään havaintoa kuka putosi viimeksi Temppareista. Enkä ole kyllä ihan varma onko Tempparit edes sellainen formaatti, josta pudotaan. En ole ihan jaksanut kuunnella niitä kahvipöytäkeskusteluja kovin tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö kieltää kaikki sähköiset liikkumisvälineet. Kersat ja teinit liikkumaan lihasvoimin - yksinkertaista.
Mistä tunnistaa yksinkertaisen ihmisen? Siitä, että he keksivät yksinkertaisia ratkaisuja valtavan ongelmiin eivätkä itse näe niissä mitään ongelmia.
Hyvin tyypillisenä esimerkkinä pari vuotta sitten keksittyjen sähköskuuttien, joita käyttää ehkä pari prosenttia lapsist, syyttäminen vuosikymmeniä jatkuneen lasten kunnon huonontumisesta.
Hän on ehkä yksinkertainen mutta osaa sentään kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Netti ja erilaiset netin käyttö välineet, ovat jo nyt tuhonneet, monin erilaisin tavoin, valtavan määrän ihmisiä. Erityisesti nuoria.
Toinen on matkustelu. Virukset aiheuttavat väsymysoireyhtymää, jonka hoito on Suomessa kielletty.
Nettityö ja netti kuluttavat liikaa aivoja, eikä tasapainottavaa muuta elämää ole. Uni ei myöskään pääse huuhtomaan aivoja riittävästi. Ruoka ei tue elimistön toimintaa, kun suolistobakteerit on väärät.
Ainoa konsti on luopua somesta ja muutenkin aivojen kuluttamisesta yksipuolisesti.
Vihapuheet tuhoavat ihmisen mielen, ihan kaikilta. Niin julkkiksilta kuin taviksiltakin. Siihen päälle vapaa kiusaaminen ja hautapaikkaa saa jo alkaa suunnittelemaan.
Muutosta tarvittaisiin nopeasti, mutta koska raha ja valta ratkaisevat, muutosta on turhaa odottaa. Kukin voi yrittää pelastaa oman elämänsä omin keinoin.
Aina kannattaa silti yrittää, nuoret voisivat perustaa keskenään maalle vaikka puutarhan viljely tiloja, jossa olisi vain terveet elintavat. Kunnon luomu ruokaa, marjojen keruuta, sienien poimintaa, säilömistä, uintia, metsäretkiä, puutöitä, vähän niinkuin 50-luvun elämää. Yhteisöllisyyttä sopiva määrä, Hidas elämänrytmi.
Minulla on toinen, yhtä realistinen ratkaisu kuin sinulla: palkataan yksisarvinen taikomaan kaikille urheilullinen vartalo, jota ei tarvitse ylläpitää mitenkään.
Mopot, skuutit yms. härpäkkeet hypittvä nevaan. Tai lahjoitettava Israeliin, että Valitun Kansan lapset ja nuoriso kiinnostuisi niistä eivätkä palestiinalaisen tappamisesta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Ennen vanhemmat myös heitin lapset pihalle liikkumaan. Nykyään ei voi, kun hellantelttu haluaa pelailla ja sometella. Pihalle vaan siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän nykyinen teollinen ruokavalio ja esimerkiksi herkkujen suuri kulutus tähän vaikuttaa? Ei ainakaan lisää sitä liikkumisintoa
Koululounas syödään ennen kymmentä, teollista einesmättöä. Lapsella nälkä suurimman osan koulupäivää ja vihdoin kotiin päästyään syö liikaa, koska on liian kova nälkä. Lasten päivärytmi pitää saada terveellisemmäksi ja kouluihin oikeaa ruokaa, eikä pseudoruokaa.
Ennen kymmentä? Missä näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P
Ylipäätään pitäisi saada ihmiset aktivoitua itsensä liikuttamiseen sen sijaan että kehitellään keinoja joilla ruuankin saa tilatuksi kotiovelle ettei vaan tarvitsisi ottaa yhtään askelta tai tehdä edes tavallisia askareita itse.
Tulipa mieleen, kun minut haukuttiin tällä palstalla kertottuani, että käyn usein kävelylenkin päätteeksi kaupassa. Kuulemma olisi pitänyt tilata ruuat kotiin.
Toi on tosi sairasta. Ihmiskunta taitaa olla tyhmenemässä. Otan osaa.
Miten voi olla että on joku, joka ei tee mitään normaalia ikinä kuten kuntosalia, pyöräilyä, uintia tai joogaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja erilaiset netin käyttö välineet, ovat jo nyt tuhonneet, monin erilaisin tavoin, valtavan määrän ihmisiä. Erityisesti nuoria.
Toinen on matkustelu. Virukset aiheuttavat väsymysoireyhtymää, jonka hoito on Suomessa kielletty.
Nettityö ja netti kuluttavat liikaa aivoja, eikä tasapainottavaa muuta elämää ole. Uni ei myöskään pääse huuhtomaan aivoja riittävästi. Ruoka ei tue elimistön toimintaa, kun suolistobakteerit on väärät.
Ainoa konsti on luopua somesta ja muutenkin aivojen kuluttamisesta yksipuolisesti.
Vihapuheet tuhoavat ihmisen mielen, ihan kaikilta. Niin julkkiksilta kuin taviksiltakin. Siihen päälle vapaa kiusaaminen ja hautapaikkaa saa jo alkaa suunnittelemaan.
Muutosta tarvittaisiin nopeasti, mutta koska raha ja valta ratkaisevat, muutosta on turhaa odottaa. Kukin voi yrittää pelastaa oman elämänsä omin keinoin.
Aina kannattaa silti yrittää, nuoret voisivat perustaa keskenään maalle vaikka puutarhan viljely tiloja, jossa olisi vain terveet elintavat. Kunnon luomu ruokaa, marjojen keruuta, sienien poimintaa, säilömistä, uintia, metsäretkiä, puutöitä, vähän niinkuin 50-luvun elämää. Yhteisöllisyyttä sopiva määrä, Hidas elämänrytmi.
Minulla on toinen, yhtä realistinen ratkaisu kuin sinulla: palkataan yksisarvinen taikomaan kaikille urheilullinen vartalo, jota ei tarvitse ylläpitää mitenkään.
Mielummin hoikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Hesarissa UKK-instituutin asiantuntija juuri sanoi, että tunnin ohjatuista treeneistä vain 20 minuuttia saattaa olla todellista liikkumista. Kunto rakennetaan arkiliikunnalla ja arjen valinnoilla, vaikka ajatus saakin itkupotkuraivareita palstan urheiluseurauskovaisissa.
Mistä olet kehittänyt sellaisen harhakuvitelman, että aktiivisesti urheilevat lapset liikkuisivat arkenaan jotenkin vähemmän, kuin urheilua harrastamattomat?
Jokainen, joka tietää jotain liikunnan fysiologiasta, tietää, että liikkumisesta 70-90% pitäisi olla pk-liikuntaa ja 10-30 % kehittävää liikuntaa. Mitä pienempi liikunnan kokonaismäärä on, sitä suurempi osuus siitä pitäisi olla kehittävää liikuntaa. Kehittävällä liikunnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista liikuntaa, joka haastaa liikkujaa tavalla tai toisella, eli suomeksi sanottuna syke nousee ja tulee hiki. Jos kehittävä liikunta jätetään kokonaan pois, tulevaisuuden näkymät eivät ole kovin hyvät. Arkiliikunta lasketaan pk-liikunnaksi näissä tapauksissa, missä ei ole mitään erityisiä kestävyysurheiluun liittyviä treenitavoitteita vaan puhutaan terveysliikunnasta.
Tässä keskustelussa on toistuvasti väheksytty arkiliikuntaa, puistoilua, metsässä olemista ja niin edelleen. Sen sijaan on vannottu ohjatun seuraurheilun nimeen. On jankutettu ettei metsässä tule hiki. Taatusti tulee, jos metsässä juoksee, ja kukapa lapsi ei metsässä juoksisi jos vain saa.
Oma empiirinen kokemukseni on, että urheiluseuratoiminta vie usein niin paljon aikaa, että auto on välttämätön useampilapsisen perheen siirtymissä. Kesällä, kun seuratoiminta on tauolla, tulee luonnostaan liikuntaa enemmän.
Itse olen nähnyt tässä keskustelussa kritisoitavan vain sitä, että satunnaiset metsäretket laavulle perheen kanssa olisivat riittävää ja riittävän monipuolista liikuntaa lapselle tai yhtään kenellekään. Toki jos metsäretket ja puistoilu toistuvat ihan joka ikinen päivä ja ohessa on riittävästi muuta arkiliikuntaa, kuten välimatkojen kävelyä ja pyöräilyä ja ulkoleikkejä, aletaan jo puhua riittävästä liikunnasta, ja väitän että kukaan urheiluhullu täälläkään ei tästä ole eri mieltä.
Tässä keskustelussa on ollut ominaista, että kun joku on kuvaillut omaehtoista liikunnallista elämäntapaa ja luetellut esimerkkejä retkeilystä, uimisesta, puistoilusta jne. on trolli tullut mölyämään, miten laavuretki kerran vuodessa ei riitä, tai miten leikkipuistossa kaikki lapset vain näpräävät kännyköitään.
Tässä keskustelussa on ollut ominaista, että niiden ihmisten, jotka kuvailevat "omaehtoista liikunnallista elämäntapaa", elämäntapa ei ole kuulostanut kovin liikunnalliselta ainakaan minun korvaani. Lisäksi suurimman osan on varmaankin vaikea ihan uskoa tarinoita perheistä, jotka käyvät 3 kertaa viikossa metsäretkillä räntäsateisessa marraskuussa. Todennäköisesti näiden perheiden liikuntamäärät ovat todellisuudessa paljon pienempiä kuin he antavat ymmärtää kertoessaan jostain heinäkuisesta kesälomaviikosta.
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi käydä kolme kertaa viikossa metsäretkillä räntäsateessa marraskuussa? Ihan älytön ajatus. Miksei marraskuussa voisi käydä uimakoulussa, harrastaa mailapelejä, mennä kiipeilemään jne.
Liikunnan tulee olla monipuolista ja eri ominaisuuksia kehittävää, kasvavilla lapsille etenkin. Ja sen tulee olla hauskaa, ei pakonomaista puurtamista saman asian parissa kolme kertaa viikossa vuoden ympäri, vaikka tietty määrä arkiliikuntaa toivottavasti liittyy jokaisen päivään.
Suomessa on neljä vuodenaikaa, miksi niistä ei ottaisi iloa irti?
Ensinnäkin, vietkö sinä itse henkilökohtaisesti lapsiasi liikkumaan omatoimisesti useita kertoja viikossa kuvailemasi kaltaisiin kertamaksullisiin harrastuksiin vai puhutko taas puhtaan hypoteettisella tasolla? Esim. minä aktiivikiipeilijänä tiedän, että perheen vieminen kiipeilemään kertalipuilla maksaa pk-seudulla 50-100 € per kerta ja jos lajeja on kierrossa iso määrä, niin tuskin kaikkiin on hankittuna kausikortteja, eli ihan kaikille tuo ei ole mahdollista kovin säännöllisesti.
Toisekseen, uimakoulut ovat sitä seurojen järjestämää tekemistä eikä perheen omaa liikuntaa.
Kolmannekseen, mistä ihmeestä olet keksinyt, että harrastukset ovat lapsille "pakonomaista puurtamista"?
Kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä, joka kuvittelee, että hänen perheensä on hirveän liikunnallinen, kun käydään uimassa ja kiipeilemässä ja ties missä, mutta jos asiaa tarkastelisi yhtään tarkemmin, niitä liikuntakertoja ei tulisi edes joka viikolle.
50-100 euroa kerralta kuulostaa aika kalliilta. Helsingin kiipeilykeskuksessa näyttää nelihenkinen perhe kiipeilevän kymmenen kerran sarjalipuilla 28 euroa kerta. Mikäli lapsilla ei ole omia varusteita, hintaa tulee kahdeksan euroa lisää. Ei paha minusta.
Lukutaitoinen ihminen olisi varmaan huomannut sanan kertalippu tuolta.
Kiipeilyareena on aivan huikaisevalla marginaalilla suosituin paikka harrastaa kiipeilyä Suomessa ja siellä 5 henkiselle perheelle (laskin viidellä, koska meillä on 3 lasta kertakäynti lainakamoilla maksaa 95 € ja ilman kamoja 60 €. Kymppikortilla ja omilla kamoilla selviää 48 eurolla. Neljälle hengelle sitten vähän vähemmän.
PS. Helsingin kiipeilykeskuksessa kamavuokra neljälle hengelle on 24 €, ei 8 €.
Selvä. Lippu on pakko saada siihen kalleimpaan paikkaan, sen pitää olla ehdottomasti kertalippu, eikä kenelläkään perheenjäsenellä ole varusteita harrastamaansa lajiin.
Kertokaahan nyt, kiipeilijät ja kiipeilyvalmentajat, onko tämä nyt oikeasti koko kuva lajin harrastamisesta siellä Helsingissä. Itsestäni kuulostaisi, että tuollainen perhe menisi enemmänkin kokeilutarjouksen alle.
Itse asun pienemmällä paikkakunnalla enkä käy kiipeilemässä kuin talvisin, mutta kyllä mulla sentään omat kengät on, ja yleensä otetaan sarjalippu sekä itselle että lapsille.
Koko tuon jutun pointti taisi mennä sinulta niin korkealta yli hilseen, että ei edes pölähtänyt.
Jos ymmärsin oikein, niin tuo kirjoittaja yritti kertoa, että satunnainen "harrastelu" ei ole ainakaan halvempaa kuin jonkun lajin harrastaminen oikeasti, jos jatkuvasti maksetaan perheelle kertalippuja kiipeilyhalleihin, tramppapuistoihin, mailapelihalleihin ja ties minnekä.
Kyllä nimenomaan satunnainen harrastelu on halvempaa, kun katsoo vähän vuodenaikaa.
Tässä kuussa olemme käyneet pelaamassa ulkokentillä tennistä perheenä 3-4 kertaa viikossa, maksamatta yhtään mitään. Samoin uinti on ilmaista tähän aikaan vuodessa.
Sitten kun loka-marraskuu koittaa, vaihdamme kiipeilyyn, ja tietenkin sarjalipuilla.
T. Se, jota kommentoit.
Ilmaisia tenniskenttiä?? Täällä ne maksaa melkein 20 eur tunti. Ei todellakaan ole varaa käydä montaa kertaa viikossa.
Missä kunnassa ei ole lainkaan ilmaisia tenniskenttiä?
Vastaus: ei missään kunnassa.
Netti ja erilaiset netin käyttö välineet, ovat jo nyt tuhonneet, monin erilaisin tavoin, valtavan määrän ihmisiä. Erityisesti nuoria.
Toinen on matkustelu. Virukset aiheuttavat väsymysoireyhtymää, jonka hoito on Suomessa kielletty.
Nettityö ja netti kuluttavat liikaa aivoja, eikä tasapainottavaa muuta elämää ole. Uni ei myöskään pääse huuhtomaan aivoja riittävästi. Ruoka ei tue elimistön toimintaa, kun suolistobakteerit on väärät.
Ainoa konsti on luopua somesta ja muutenkin aivojen kuluttamisesta yksipuolisesti.
Vihapuheet tuhoavat ihmisen mielen, ihan kaikilta. Niin julkkiksilta kuin taviksiltakin. Siihen päälle vapaa kiusaaminen ja hautapaikkaa saa jo alkaa suunnittelemaan.
Muutosta tarvittaisiin nopeasti, mutta koska raha ja valta ratkaisevat, muutosta on turhaa odottaa. Kukin voi yrittää pelastaa oman elämänsä omin keinoin.
Aina kannattaa silti yrittää, nuoret voisivat perustaa keskenään maalle vaikka puutarhan viljely tiloja, jossa olisi vain terveet elintavat. Kunnon luomu ruokaa, marjojen keruuta, sienien poimintaa, säilömistä, uintia, metsäretkiä, puutöitä, vähän niinkuin 50-luvun elämää. Yhteisöllisyyttä sopiva määrä, Hidas elämänrytmi.