Onko minussa jotain vikaa kun en ymmärrä miesten ja naisten välistä ystävyyttä, tai itse pysty sellaiseen??

Vierailija kirjoitti:

MUlla oli lapsena tosi hyvät välit veljiini ja heidän kavereihinsa. Vanhemmat eivät kasvattaneet meitä tytöiksi ja pojiksi, vaan edellyttivät kaikilta samaa älyllisesti ja kotitöissä. 

Opin sukupuolten välisen psyykkisen eron vasta itsenäistyessäni omaan elämääni ja tajusin, että miehet ja naiset osaavat olla todella tylsiä suhtautuessaan toisiinsa ensijaisesti miehinä ja naisina. Sellaisella asenteella voi perustaa perheitä, mutta ei tehdä töitä yhdessä saati keskustella luontevasti.

 

VÄitän, että yksi suuri syy miksi naisilla ja miehillä voi olla vaikeuksia kohdata toisiaan pelkkinä ystävinä on yksinkertaisesti jo lapsena omaksuttu asenne tyttöjä ja poikia kohtaan. Se erottelu tehdään jo sisarusten kesken. Tai onko edes sisaruksia?

 

Ihmiset on eri vahvuisesti seksuaalisia ja heteroseksuaalisia. Siksi joillekin ystävyys luontevaa, toisille ei. Kukin tavallaan. Ei ole arvoasia tämä. Se on vasta ongelma, jos ei esim. työssä pysty suhtautumaan neutraalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Onko joku sitä mieltä, että on ihan ok viettää kahdenkeskistä aikaa, keskustella syvällisiä ja pitää hauskaa vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa, vaikka itse tai molemmat on naimisissa? Mulla menee raja tuossa, etten halua tuollaista kahdenkeskistä syvää ystävyyttä kenenkään miehen kanssa. Ymmärrän isot kaveriporukat, pariskunnat ja miehen omat ystävät, mutta en läheistä ystävyyttä vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa.

Todellakin olen. Eihän tuo ole mitään ystävyyttä, jos ei saa viettää kahdenkeskistä aikaa, keskustella syvällisiä tai pitää hauskaa. En olisi sellaisen miehen kanssa, joka koettaisi rajoittaa minua viettämästä aikaa tuolla tavalla juuri niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan. Samoin totta kai hän saa tavata omia ystäviään. Pitkässä parisuhteessa toki ne ystävät tulee tutuiksi kummallekin.

Minusta tuo on todella outo ajatus, että jos olet seksaalisesti viehättynyt johonkin mieheen, niin olisit sitä kaikkiin. Olen itse biseksuaali, eli voisin seurustella ihan yhtä hyvin miehen tai naisen kanssa. Enkö minä siis saisi viettää kahdenkeskistä aikaa kenenkään kanssa? Paitsi puolisoni?

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla ei olisi mitään pyrkimystä missään tilanteessa päästä "hameen alle". Niin silloinhan pitäisin naista epäkiihottavana. Haluaako joku mainen olla miehen mielestä epähaluttava?

M56

Haluan, ehdottomasti. Mulla ei ole minkään näköistä tarvetta olla jokaisen miehen mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei miehellä ole syytä olla naispuolista kaveria. Miesten jutut ja touhut ovat paljon mielenkiintoisempia kuin naisten. Nainen miesporukassa pilaa tunnelman, alkaa kilpailu naisen suosiosta yms.

Aha, mnulla minenomaan on siksi miespuolisia ystäviä, koska meillä on yhteisiä puheenaiheita, mitkä eivät kiinnista naisystäviäni, joita on vähemmän.

Puhutaan rakentamisesta ja kalastuksesta yms.

Jos nyt sanotte, että olen varmaan sikaruma, niin koko nuoruuteni tein mallintöitä ja vieläkin painoindeksini on 21.

Silti ne mieskaverit eivät ole pyrkineet lähentelemään.

Tietävät minun arvoni. Kun olen aviossa, niin mulla on vain se yksi mies seksikuvioissa.

Joku kavereiden vaimoista on ollut välillä mustasukkainen, mutta loppunut, kun näkevät, mikä se meidän juttu on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos olisit biseksuaali? Olisiko kaikissa ihmissuhteissasi silloin potentiaalia seksiin? Tai jos kaverimiehesi olisivat homoja, olisiko heidän kanssaan silloin luontevampaa olla ystäviä? Ystävyyssuhteisiin ei kuulu seksuaalinen alavire. Mutta on myös aika surullista rajata 50% maapallon väestöstä pois mahdollisista ystävistä vain genitaalialueiden perusteella.

No tämä nimenomaan! Minä olen biseksuaali, tai ehkä panseksuaali, mut sen verran vanha, että bi on terminä tutumpi. En todellakaan tunne seksuaalista vetoa kaikkia ihmisiä kohtaan. Mut ne, joita kohtaan tunnen, voivat yhtä hyvin olla miehiä tai naisia. Ihan samalla tavalla pystyn olemaan ystävä sekä miesten että naisten kanssa.  Ei ongelmaa. Oon itse nainen ja mulla on useampi veli, saattaa vaikuttaa asiaan toki.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan aina, kolmevuotiaasta asti, tiedostanut seksuaalisen jännitteen kaveripoikienkin kanssa. Lapsena minulla oli poikia kavereina, mutta ei enää myöhemmin, koska en halua. Kaveruus ja ystävyys miesten kanssa ei vain toimi, siinä on ollut aina tunteita, odotuksia ja seksuaalisuutta mukana. En halua edes yrittää sellaista mistä tiedän, että se ei vaan toimi.

Minä taas en ole koskaan välittänyt siitä, mitä sukupuolta kaverini ovat. Olen ihan aina, sieltä kolmevuotiaasta tähän päivään asti viihtynyt kaikensukupuolisten ihmisten seurassa. Myös ystävinä. Seksuaalista jännitettä on välillä syntynyt, niin naisten kuin miesten kanssa. Mutta ei se sukupuolesta ole kiinni. Eikä sen syntyessään tarvitse tuhota ystävyyttä ellei itse niin halua.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuollainen rajoittuneisuus kertakaikkisen outoa, mutta jos ei se sinua itseäsi häiritse, niin siitä vaan. Ei ole pakko olla kenenkään kaveri.

Miten minä nyt lähtökohtaisesti olen rajoittunut?

Olen muutenkin tyyppiä että en niin monia ystäviä kaipaa, mutta ne mitkä on on vuosikymmenien takaa. Ihan ystävällisesti ja avoimesti minä lähden ihmisiin tutustumaan. Yleensä siitä vaan seuraa se että mies lähtee flirtaamaan. Minkäs siinä sitten voi tehdä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Eikö sinulla työssä ole miespuolisia ystäviä töissä, naapureita tai harrastuspiireissä?

Itselläni paljon miespuolisia ystäviä sukulaisissa, työkavereissa ja naapureissa.

Itselläni hyvin läheiset ja lämpimät välit veljeeni, eikä ole ollut mitään taka-ajatuksia.

Olen introvertti ja harrastukseni ovat yksilölajeja.

Töissä oli kiva mies, mutta hän alkoi ehdottelemaan autokyytejä ja vaikutti muutenkin enemmän kiinnostuneelta. Sama edellisissä työpaikoissa.

ap

Aa... No nyt mä tajusin. Siis tää APhan on näitä urpoja joiden mielestä vaikuttaa siltä että miehillä saattaa mahdollisesti olla vähän jotain muutakin mielessä. Suurin osa naisista joille jatkuvasti ehdotellaan kaikennäköistä on just näitä. Eli kukaan ei oikeasti ehdottele yhtään mitään, mutta mielikuvitus on kova.

Niin siis olen hieman nörtti, mutta iha nätti.

Sellainen naapurintyttö. Ja kyllä ehdotellaan vaikka en sitä ollenkaan toivo.

Kylläpä teet yksinkertaisia oletuksia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla ei olisi mitään pyrkimystä missään tilanteessa päästä "hameen alle". Niin silloinhan pitäisin naista epäkiihottavana. Haluaako joku mainen olla miehen mielestä epähaluttava?

M56

Ei sillä ole kauheasti väliä, olenko jonkun mielestä epähaluttava. Arvoni ei perustu miesten mielipiteisiin. Silloin saattaisi kirpaista, jos itse haluaisin intiimisuhteeseen jonkun tietyn kanssa, eikä juuri tämä henkilö pitäisi minua viehättävänä. Mutta minkäs sille voi. Eihän sillä ole muuten mitään väliä, haluaako joku minua vai ei. Ei niin mitään.

Naiset luulee että kaveruus onnistuu,miehet miettii asiasta jotain aivan muuta.

No siis mulla on myös vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Joidenkin kanssa on sitten sinkkuaikana mennyt siihen, että on seksiäkin ollut, mutta ei todellakaan suurimman osan kanssa. Jotkut kaverisuhteet ovat sitten sekstailukokeilujen jälkeen päättyneet, mikä on kai yleinen seuraamus. Joidenkin kanssa ollaan sitten vaan todettu, että jäi vaan kokeiluksi ja jatketaan taas platonisina ystävyksinä.

Yhden tällaisen tapauksen kanssa ollaan todella hyvissä väleissä sekoiluista huolimatta ja olen tosi onnellinen hänen uudesta naisystävästään jonka löysi. Naisystävä jopa tietää, että olin ennen heidän suhteensa alkua palavasti ihastunut tuohon mieheen, mutta totesi vain, että olen hyvä tyyppi ja mulla on sitten hyvä miesmaku! Ihanaa, että on tällaista yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Nyt olen myös puolisonsa kanssa hyvää pataa.

Mutta minulle on niinkin käynyt, että entinen naispuolinen ystäväni on vietellyt mieheni. Hänen kanssaan on nyt välit poikki. En usko, että itse koskaan yrittäisin ystäväni puolisoa itselleni saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Eikö sinulla työssä ole miespuolisia ystäviä töissä, naapureita tai harrastuspiireissä?

Itselläni paljon miespuolisia ystäviä sukulaisissa, työkavereissa ja naapureissa.

Itselläni hyvin läheiset ja lämpimät välit veljeeni, eikä ole ollut mitään taka-ajatuksia.

Olen introvertti ja harrastukseni ovat yksilölajeja.

Töissä oli kiva mies, mutta hän alkoi ehdottelemaan autokyytejä ja vaikutti muutenkin enemmän kiinnostuneelta. Sama edellisissä työpaikoissa.

ap

Ihastunut tuttavamies ei ole sama asia kuin miespuolinen ystävä. 

Mies-nais-ystävyydet on mahdollisia, mutta edellyttää että vähintään toista ei kiinnosta toinen seksuaalisesti ja jos toista kiinnostaa, niin ei tee sille asialle mitään. Tällaisia tapauksia on. 

Miksi seksuaalinen kiinnostus olisi edes ehto muulle yhteiselle? Nämä ajatukset sisältävät samalla oletuksen, että jos ei ole seksuaalista kiinnostusta, ei ole sitten mitään kiinnostusta tutustua. Eli jos ei ole viehättynyt henkilöstä, hänestä tulee ilmaa kaikilla tasoilla. Outoa.

Ehkä olet sitten poikkeuksellisen kaunis tai jotain.

Itselläni on miespuolisia ystäviä, osa ihan työkavereita mutta olemme myös vapaa-ajalla tekemisissä.

Eivät ole ehdotelleet.

Olen naimisissa itse.

Yksi heistäkin on naimisissa.

Ronskeja vitsejä on heitelty kyllä, mutta muuten ei tulisi mieleenkään.

Vähän sama, kun jos joku vaikka pelkäisi, että homomies haluaisi nussia kaikkia kohtaamiaan miehiä tai unelmoisi, että saisi ottaa heiltä suihin intohimoisesti.

Kyllä varmasti useimmat ihmiset voivat kiinnostua kaiken sukupuolisista ihmisistä myös puhtaasti kaverillisessa hengessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Eikö sinulla työssä ole miespuolisia ystäviä töissä, naapureita tai harrastuspiireissä?

Itselläni paljon miespuolisia ystäviä sukulaisissa, työkavereissa ja naapureissa.

Itselläni hyvin läheiset ja lämpimät välit veljeeni, eikä ole ollut mitään taka-ajatuksia.

Olen introvertti ja harrastukseni ovat yksilölajeja.

Töissä oli kiva mies, mutta hän alkoi ehdottelemaan autokyytejä ja vaikutti muutenkin enemmän kiinnostuneelta. Sama edellisissä työpaikoissa.

ap

Ihastunut tuttavamies ei ole sama asia kuin miespuolinen ystävä. 

Mies-nais-ystävyydet on mahdollisia, mutta edellyttää että vähintään toista ei kiinnosta toinen seksuaalisesti ja jos toista kiinnostaa, niin ei tee sille asialle mitään. Tällaisia tapauksia on. 

Jos mies on se, joka on ihastunut naiseen kuten yleensä on, niin tämän ihastuneen miehen maailma romahtaa kun nainen hankkii itselleen miehen. Sen takia näitä mies ja nainen kaverisuhteita kannattaa välttää.

Naisen kykenemättömyys olla puhtaasti kaveri/ystävä miehen kanssa voi johtua epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Ystäväpiirissäni on tällainen henkilö. Kaikki kanssakäyminen miesten kanssa sisältää aina flirttiä ja keimailua, vaikka hän ei olisi lainkaan kyseisestä miehestä siinä mielessä kiinnostunut. Kaipaa vaan pönkitystä omalle itsetunnolleen ja pyrkii tähän sillä, että haluaa että jokainen mies ihastuu häneen. Mittaa siis omaa arvoaan miesten kiinnostuksella.

Moni mies ihastuukin ja sitten pitää näitä miehiä ikävästi otteessaan: ei sano suoraan jos ei ole kiinnostunut, vaan antaa miesten elätellä toiveita. Kuitenkin uskottelee itselleen ja muille, että "ihan kaverina vaan tässä ollaan". Jotenkin surullista seurata sivusta, varsinkin noiden miesten osalta.

Sinkkunaisilla harvoin on miespuolisia oikeita ystäviä. Naisen seuraa siedetään vain yhden asian takia.

Ystävyys onnistuu, jos nainen on lihava ja korkeintaan taviksen näköinen: mies ei kiinnostu/näe tätä seksuaalisessa mielessä. Tiedän siitä, että olen itse ollut lihava ja myös rumahko koko elämäni, ja miehet ovat uskoutuneet asioista, joista he eivät ikinä puhuisi muille naisille...en ole ns. räväkkä emäntä-tyylinen, siitäkään ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla ei olisi mitään pyrkimystä missään tilanteessa päästä "hameen alle". Niin silloinhan pitäisin naista epäkiihottavana. Haluaako joku mainen olla miehen mielestä epähaluttava?

M56

Vastaan näin päin: En ymmärrä, miksi minun pitäisi (miksi haluaisin) olla kaikkien miesten silmissä haluttava. Haluan näyttää haluttavalta puolisoni silmissä, tai jos ei olisi puolisoa niin silloin, kun haen seksiseuraa tai ehkä vakavasti otettavaa kumppania. Mutta en todellakaan koe sille tarvetta tavallisessa arjessa ystävien kanssa, työpaikalla, harrastuksissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MUlla oli lapsena tosi hyvät välit veljiini ja heidän kavereihinsa. Vanhemmat eivät kasvattaneet meitä tytöiksi ja pojiksi, vaan edellyttivät kaikilta samaa älyllisesti ja kotitöissä. 

Opin sukupuolten välisen psyykkisen eron vasta itsenäistyessäni omaan elämääni ja tajusin, että miehet ja naiset osaavat olla todella tylsiä suhtautuessaan toisiinsa ensijaisesti miehinä ja naisina. Sellaisella asenteella voi perustaa perheitä, mutta ei tehdä töitä yhdessä saati keskustella luontevasti.

 

VÄitän, että yksi suuri syy miksi naisilla ja miehillä voi olla vaikeuksia kohdata toisiaan pelkkinä ystävinä on yksinkertaisesti jo lapsena omaksuttu asenne tyttöjä ja poikia kohtaan. Se erottelu tehdään jo sisarusten kesken. Tai onko edes sisaruksia?

 

Ihmiset on eri vahvuisesti seksuaalisia ja heteroseksuaalisia. Siksi joillekin ystävyys luontevaa, toisille ei. Kukin tavallaan. Ei ole arvoasia tämä. Se on vasta ongelma, jos ei esim. työssä pysty suhtautumaan neutraalisti. 

Minä ihastuin todella helposti kauniiseen naiseen ja siksi on pakko etäisyyttä naiseen heti mikäli nainen ei tunne samoin. Muuten se muuttuu molemminpuoliksi kärsimykseksi.