Onko minussa jotain vikaa kun en ymmärrä miesten ja naisten välistä ystävyyttä, tai itse pysty sellaiseen??

Omalla miehelläni on pari naispuoleista ystävää, minulla ei ole miehiä ystävinä. Olen samalla aaltopituudella harvan miehen kanssa, oma mieheni on tässä harvinisuus. Ja myös yksi työkaveri, mutta meillä on niin häkellyttävän samanlaiset taustat jopa sairaushistoriaa myöten että tullaan hyvin juttuun. Muut miespuoleiset työkaverit sitten... Juuh ei. Ei ymmärretä toisiamme lainkaan, välillä tuntuu kuin puhuisi ulkoavaruuden olennolle.

Yliseksualisoit kaiken, kuten naisilla on tapana. Siksi äänestän mieshenkilöä. Heillä muutakin mielessään, kuin vain seksi- ja sukupuoliasiat.

Tollot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa aina seksiä viehättävältä naiselta.

Minulta halutaan juu.

Mutta entä jos nainen ei ole kovin viehättävä? Tässä mietin erästä miestä jonka tunnen.

Tapailemme jollain määrittelemättömällä tasolla, mutta hänellä on naispuolinen kaveri ja minusta tuntuu että se menee kaiken edelle.

Joten mietin taas minkälainen se suhde mahtaa olla.

ap

Riippuu miehestä, mutta yleensä miehiä ei kiinnosta keskustelut ellei hän koe saavuttavansa sillä jotain kuten seksiä tai ylläpitää parisuhdetta.

Tottakai miehiä voi kiinnostaa keskustelut. Mielestäni tällaiset aloituksessa kuvatut ilmiöt liittyvät henkiseen epäkypsyyteen, näkemykseen siitä mitä voi toiselta saada. Henkisesti aikuinen ihminen pystyy näkemään muut sukupuolesta riippumatta muunakin kuin objekteina. Erillisinä, mielenkiintoisina, viisaina yksilöinä. Ihmisillä on muitakin tarpeita, kuin seksuaalisuus. Utelias ihminen katsoo, millainen toinen ihminen todellisuudessa on, ei onko hänestä jotain arvoa itselle.

Luulen, että kyseiset ilmiöt liittyvät myös älykkyyteen. Oma taso vaikuttaa siihen, millaiset ihmiset seuraan hakeutuvat ja kuinka tämä sitten näyttäytyy. Vain melko älykäs pystyy elämänsä aikana hahmottamaan oman erillisyytensä muista, kuinka maailma ei ole vain oma pelikenttä ja kuinka oma oleminen vaikuttaa myös muihin. Kuinka kaikki ihmiset ovat tavallaan samanlaisia perustunteiltaan ja kuinka tylsämielistä on rajata itsensä ja muut sukupuoliroolien tai muiden stereotypioiden toteutumiksi.

Vierailija kirjoitti:

Yliseksualisoit kaiken, kuten naisilla on tapana. Siksi äänestän mieshenkilöä. Heillä muutakin mielessään, kuin vain seksi- ja sukupuoliasiat.

Eipä uskois kun teidän transvihaa, vonkaamista ja huårittelua ajattelee.

Kaverin ja kumppanin erottaa ulkonäkö. Toinen ei miellyttä silmää, mutta on mukava= kaveri

Miellyttää silmää ja on mukava= kumppani.

Jos olet nätti nuori nainen, se on hankalampaa. Se nyt vain on niin.

Osa näteistä tytöistä sitten tykkää pyörittää kaveripoikia, mutta selvästi siinä on jännite olemassa. Kuvio saattaa toki olla täysin ok molemmille osapuolille, ei siinä mitään.

Heille, kellä on vastakkaista sukupuolta olevia sisaruksia, ylisukupuolinen kaveruus ehkä helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri, niin sitten ei pitäisi pystyä olemaan myöskään pelkkä työkaveri. 

Varmaan suurin osa tekee töitä niin miesten kuin naistenkin kanssa ja ymmärtää miten käyttäydytään. Miksei kaveruuskin onnistuisi? 

Ehkä myös ikäkysymys. Kun vakiinnutaan ja tullaan vähän vanhemmiksi ja hitaammiksi ja tylsemmiksi, niin kaveruus on ihan automaattisen helppoa. 

Työpaikalla on pakko olla, joten voihan sitä yrittää jutella naistyökaverin kanssa, jos se vaikka ihastuisi. Vapaa-aikaa ei kannata tuhlata sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parissa edellisessä suhteessa miehellä oli naispuolisia ystäviä. Kai ihan ok, mutta ihmettelen ystävien tarvetta tulla päälle käyvän oloisesti korostamaan uudelle tyttöystävälle , kuinka hyviä ystäviä he ovatkaan miehen kanssa. "Hei. Me olemme Jussin kanssa sitten TODELLA hyviä ystäviä jo vuodesta 1996. Ilman minua Jussi ei olisi päässyt yli avioerostaan'. Mitä tuohon pitäisi vastata? Kiitos tiedosta? Onnittelut? Yhdelle naiselle totesin "Ai jaa, Jussi ei ole maininnut sinusta sanaakaan". Joo, ei ehkä ihan fiksuin veto, mutta tämän naisen avautuminen minulle, hänelle ventovieraalle ihmiselle, ei myöskään ollut ihan asiallinen.

Ja siis oikeasti mies ei ollut tästä vanhemmasta entisestä naistyökaveristaan puhunut mitään. Mikä sitten lie syynä siihen. Varmaan se, että mies ei kokenut häntä millään tavalla läheiseksi ystäväksi.

Kävikö mielessä, että tuo naispuolinen ystävä saattoi olla läheinenkin, mutta miehesi ei halunnut antaa sinulle mitään syytä kuvitella, että sinun kannattaisi olla mustasukkainen.

Fiksu mies.

Se on aina se nainen jonka naama ilmestyy jatkuvasti somessa kaveriehdotuksiin ja sen jälkeen on se mihin ollaan vielä intiimimmin kiinnytty ja kiinnostuttu mistä ei puhuta ikinä missään, koska sitä nähdään selän takana ihan oikeassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Eikö sinulla työssä ole miespuolisia ystäviä töissä, naapureita tai harrastuspiireissä?

Itselläni paljon miespuolisia ystäviä sukulaisissa, työkavereissa ja naapureissa.

Itselläni hyvin läheiset ja lämpimät välit veljeeni, eikä ole ollut mitään taka-ajatuksia.

Olen introvertti ja harrastukseni ovat yksilölajeja.

Töissä oli kiva mies, mutta hän alkoi ehdottelemaan autokyytejä ja vaikutti muutenkin enemmän kiinnostuneelta. Sama edellisissä työpaikoissa.

ap

Aa... No nyt mä tajusin. Siis tää APhan on näitä urpoja joiden mielestä vaikuttaa siltä että miehillä saattaa mahdollisesti olla vähän jotain muutakin mielessä. Suurin osa naisista joille jatkuvasti ehdotellaan kaikennäköistä on just näitä. Eli kukaan ei oikeasti ehdottele yhtään mitään, mutta mielikuvitus on kova.

Mielestäni tuo ulkonäköasia ei täysin tai aina pidä paikkaansa. Koulussa istuin jossakin vaiheessa sellaisen pojan vieressä, jolla oli hätkähdyttävän komean kauniit kasvot. Hän oli jossakin vaiheessa ilmeisesti vähän kiinnostunut minusta ja osoitti sen kirjelappuviesteillä yms. Juttelimme ja piirtelimme ja puuhasimme kaikkea tylsien oppituntien aikana. Itse en kuitenkaan tuntenut häntä kohtaan koskaan mitään kaveruutta enempää. Näin jopa sellaista unta, jossa hän lähestyi minua, mutta minä torjuin hänet. Ilmeisestikin se, ettei minulla herännyt tunteet poikaa kohtaan, johtui hänen aika ilkeästä luonteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Varattuna miehenä voin sanoa, että olen naisen ystävä vain jos hän on todella epäviehättävä, koska olen sitoutunut parisuhteeseeni. Kauniit sanat ja kohteliaisuudet säästän vaimolleni.

Miksi kohteliausuudet ja kauniit sanat pitää säästää vaan parisuhteeseen? Voin mä ystävilleni sanoa, riippumatta jalkojenvälin sisällöstä, kauniita sanoja. Olet kiva, teit asian hienosti, ihan mahtavaa kun onnistuit, jne. Voin mä ulkonäköäkin kehua, mutta se ei minusta nyt ole ystävyydessä se olennainen juttu. Kyllä täsaä nyt aikuinen ihminen osaa erottaa parisuhderakkauden ja ystävyyden. Eikä kuolaa ystäviensä perään, oli he kauniita tai ei.

Viimeksi tällä viikolla sanoin työkaverille, miehelle joka on ottanut kuonoonsa tosi pahasti naisen takia, että meitä normaaleja naisia on kyllä maailmassa, ja että olet huikea tyyppi ja naamaltasikin ihan nätti, että älä nyt vielä luovuta. Ja itseäni en ollut hänelle tuputtamassa, ihan onnellisesti naimisissa olen.

Onko joku sitä mieltä, että on ihan ok viettää kahdenkeskistä aikaa, keskustella syvällisiä ja pitää hauskaa vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa, vaikka itse tai molemmat on naimisissa? Mulla menee raja tuossa, etten halua tuollaista kahdenkeskistä syvää ystävyyttä kenenkään miehen kanssa. Ymmärrän isot kaveriporukat, pariskunnat ja miehen omat ystävät, mutta en läheistä ystävyyttä vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa.

Omalla kohdalla olen huomannut ettei kannata olla tuttavallisempi edes niiden naispuolisten ystävien puolisoiden kanssa vaikka olisivat naimisissa tai muuten pitkä suhde, monet näistäkin saattavat ottaa minkä vaan positiivisen huomion naiselta seksuaalisena/romanttisena kiinnostuksena.

Olen todella mitäänsanomattoman näköinen ja peruskohtelias kaikille, ei ole aina kiinni edes ulkonäöstä.

Mun yksi miespuolinen työkaveri, jonka kanssa teimme samaa työtä ja yhteisiä projekteja, otti mielestäni aika läheisesti kontaktia. Emme olleet samassa yksikössä, mutta tapasimme jatkuvasti yhteisissä projekteissa. Hän soittelii minulle työpaikalle jopa työmatkoiltaan. Tapasin kerran miehen vaimon ja hän kertoi miehen puhuneen paljon minusta. Mielestäni se ystävyys oli mennyt liian läheiseksi. Vaihdoin lopulta työpaikkaa.

Mulle on käynyt niin monta kertaa työpaikalla niin, että joku mies haluaisi musta oman kahdenkeskisen pikkuystävän. Kai muassa on jotakin mikä tuolla tavalla vetoaa miehiin. Miehet eivät käyttäydy muuten mitenkään törkeästi, mutta en pidä tuosta omistamisesta ja tavallaan salaamisestakin. Pyristelen kyllä aina irti. Ystävyyden nimissä yritetään kyllä kaikenlaista. Tarkkana saa olla mihin lähtee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Eikö sinulla työssä ole miespuolisia ystäviä töissä, naapureita tai harrastuspiireissä?

Itselläni paljon miespuolisia ystäviä sukulaisissa, työkavereissa ja naapureissa.

Itselläni hyvin läheiset ja lämpimät välit veljeeni, eikä ole ollut mitään taka-ajatuksia.

Olen introvertti ja harrastukseni ovat yksilölajeja.

Töissä oli kiva mies, mutta hän alkoi ehdottelemaan autokyytejä ja vaikutti muutenkin enemmän kiinnostuneelta. Sama edellisissä työpaikoissa.

ap

Mut jos hän ehdotti autokyytejä ja on vaikka kiinnostunut tutustumaan ystävänä, niin miten siitä päättelet, että on taka-ajatuksia?

Jos minulla ei olisi mitään pyrkimystä missään tilanteessa päästä "hameen alle". Niin silloinhan pitäisin naista epäkiihottavana. Haluaako joku mainen olla miehen mielestä epähaluttava?

M56

Tuli mieleeni vanha juttu ystäväni miehestä. Mies kertoi ruokapöydässä minulle olleensa selkävaivat takia niin kipeä, ettei ollut voinut.. tiedäthän sä, hän sanoi ja näytti käsillään runkkaavaa liikettä. Ystäväni oli silloin keittiössä eikä nähnyt tuota elettä. Olin aika hämmentynyt, mutta en sanonut asiasta koskaan mitään kenellekään. Ei kai tuollaisia juttuja puhuta vaimon ystävälle vaimon selän takana? Mitä mieltä olette tuollaisesta? Meillä hyytyi jonkin ajan kuluttua muista syistä ja lasten kuvioiden muuttumisen takia se ystävyys kokonaan. Olisi kyllä ollut vähän kiusallista olla sen miehen seurassa, ihan kuin meillä olisi ollut yhteinen salaisuus. Mies ei muuten ollut mitenkään kaksimielisen ronski jutuissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Eikö sinulla työssä ole miespuolisia ystäviä töissä, naapureita tai harrastuspiireissä?

Itselläni paljon miespuolisia ystäviä sukulaisissa, työkavereissa ja naapureissa.

Itselläni hyvin läheiset ja lämpimät välit veljeeni, eikä ole ollut mitään taka-ajatuksia.

Olen introvertti ja harrastukseni ovat yksilölajeja.

Töissä oli kiva mies, mutta hän alkoi ehdottelemaan autokyytejä ja vaikutti muutenkin enemmän kiinnostuneelta. Sama edellisissä työpaikoissa.

ap

Ihastunut tuttavamies ei ole sama asia kuin miespuolinen ystävä. 

Mies-nais-ystävyydet on mahdollisia, mutta edellyttää että vähintään toista ei kiinnosta toinen seksuaalisesti ja jos toista kiinnostaa, niin ei tee sille asialle mitään. Tällaisia tapauksia on.