Onko minussa jotain vikaa kun en ymmärrä miesten ja naisten välistä ystävyyttä, tai itse pysty sellaiseen??

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa aina seksiä viehättävältä naiselta.

Minulta halutaan juu.

Mutta entä jos nainen ei ole kovin viehättävä? Tässä mietin erästä miestä jonka tunnen.

Tapailemme jollain määrittelemättömällä tasolla, mutta hänellä on naispuolinen kaveri ja minusta tuntuu että se menee kaiken edelle.

Joten mietin taas minkälainen se suhde mahtaa olla.

ap

Ystävyys miesten kanssa ei ole koskaan onnistunut. Yhdessä työpaikassa eräs mies, jonka kanssa tein tiivistä yhteistyötä, hakeutui aina seuraani ja halusi keskustella. Kerran hän lipsautti minulle vahingossa "voi rakas". Hakeuduin toiseen työpaikkaan ja yksi syy siihen oli se, että mielestäni suhde työkaverimieheen oli mennyt puolin ja toisin liian lämpimäksi. Tuo sama kuvio toistuu työpaikoilla jatkuvasti miesten osalta, mutta tuota yhtä tapausta lukuun ottamatta minulla ei ole ollut heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä ja siksi olen voinut pitää paremmin etäisyyttä.

Eri asia on ollut mieheni ja minun yhteiset kaverit. Tosin en jaa heidän kanssaan mitään henkilökohtaisia asioita enkä jää miesten kanssa kahden kesken. Työpaikoilla se juttu menee niin, että kiinnostunut mies haluaa olla minun kanssa kahdestaan, ei isossa porukassa. Torppaan aina jotenkin sen alkavan jutun.

Mielestäni se on kyllä ihan kaunista ja imartelevaa, että jotkut miehet ovat toivoneet kanssani enemmän kuin kaveruutta. En kuitenkaan itse halua olla edes kaveri miesten kanssa, koska ihastumista on ollut aina puolin tai toisin. En ole halunnut ystävyyttä sellaistenkaan miesten kanssa, joihin en ollenkaan tunne itse vetoa, mutta jotka ovat olleet ihastuneita minuun.

Kaveruus miesten kanssa toimii vain mieheni ja minun yhteisessä vapaa-ajan porukassa ja pariskuntien kesken. Silloin kukaan mies ei yritä mitään ystävyyttä ja avautumisia kahden kesken.

Osa ihmisistä kykenee yli sukupuolirajat ylittävään ystävyyteen, osa ei. Osalla traumat ja muut huonot kokemukset vaikeuttavat luottamista vastakkaiseen sukupuoleen. Osalla voimakas, ehkä osin hallitsematonkin seksuaalivietti vaikeuttaa läheisempää ystävyyttä.

Miehillä hallitseva vietti on yleensä sukupuolinen, naisilla tunteellinen. On sitten yksilöstä kiinni, miten voimakas tämä perusvietti on ja miten hyvin se on hallinassa. Tietysti on aina olemassa myös oman sukupuolensa normista poikkeavia yksilöitä.

Työ- tai harrastuskavereina sekä kodin ulkopuolisina kahvittelukavereina monet miehet kykenevät toimimaan neutraalisti, mutta tätä läheisempi ystävyys voi olla monille jo vaikeampaa. Intiimit keskustelu hetket kahden illan pimeinä hetkinä jomman kumman kotisohvalla tai saunan lauteilla saattavat johtaa odottamattomiin tilanteisiin.

Usein ylisukupuolinen ystävyys toimii luontevammin nuoremmilla sinkku ihmisillä. Itse asiassa pieni seksuaalinen pohjavire saattaa tällöin vain muuttaa kaverisuhdetta intensiivisemmäksi ja nautinnollisemmaksi. Kaverisuhteen ajautuminen fwb tapaiseksi ei tässä tapauksessa yleensä vielä haittaa mitään, toisin kuin myöhemmällä iällä kun pelissä ovat perheet ja omaisuudet.

He jotka kykenevät ystävystymään läheisesti yli sukupuolirajojen, ovat yleensä henkisesti melko kypsiä ja tasapainoisia, eivätkä näe vastakkaista sukupuolta ensisijaisesti seksuaalisena objektina. He ovat myös useimmiten säästyneet vastakkaisen sukupuolen tavalla tai toisella asiattomalta kohtelulta. Iso merkitys voi olla silläkin, millaisissa piireissä on viettänyt lapsuutensa, nuoruutensa ja aikuisuutensa. Ympäristö ja sen ajattelutavat muokkaavat meitä helposti kaltaisekseen.

He jotka eivät kykene yli sukupuoliseen kaveruuteen, seksualisoivat herkemmin vastakkaisen sukupuolen ja saattavat olettaa myös kumppaninsa ja kavereidensa toimivan samoin. Tai he ovat menettäneet luottamuksensa vastakkaiseen sukupuoleen traumojensa takia.

On totta, että on olemassa sellaisiakin naisia, jotka elävät huomiosta ja nauttivat pyörittäessään miesystäviään pikkurillinsä ympärillä. On olemassa kuljettajaa, lounas kaveria, matkakaveria, syvällisempää kuuntelijaa ja hauskuuttajaa. Homma toimii sellaisella hyvin pienellä ja viattomalla, mutta alati läsnäolevalla flirtillä ja vihjailulla, jolla mies saadaan olettamaan, että ehkä vielä joku kaunis päivä hän pääsisi pöksyihin. Samaten on olemassa miehiä, jotka jaksavat esittää neutraalia ystävää pitkiäkin aikoja vain päästäkseen kerran naisystävänsä pöksyihin. Nämä ovat kuitenkin enemmänkin poikkeuksia, kuin mikään normaali.

Usein oletetaan, että kaikki ihmiset ajattelisivat ja toimisivat kuten itsekin ajattelee ja toimii. Me kuitenkin näemme ympäristömme ja sen ihmiset yksilöllisellä tavalla. Ihmisen elämänhistoria ja persoona määrittävät pitkälti ajattelumaailman, tavan toimia ja nähdä muut ihmiset.

Olen ihan aina, kolmevuotiaasta asti, tiedostanut seksuaalisen jännitteen kaveripoikienkin kanssa. Lapsena minulla oli poikia kavereina, mutta ei enää myöhemmin, koska en halua. Kaveruus ja ystävyys miesten kanssa ei vain toimi, siinä on ollut aina tunteita, odotuksia ja seksuaalisuutta mukana. En halua edes yrittää sellaista mistä tiedän, että se ei vaan toimi.

Vain toiset ystäväpariskunnat ja miehen omat kaverit ovat mielestäni neutraaleja kavereita. Sen sijaan kaikki sellaiset miehet, jotka ovat halunneet kahden kesken ystävystyä minun kanssani, ovat halunneet suhteelta enemmän. Olen ihastunut joskus itsekin, mutta en koskaan kerro sitä ääneen. Otan mieheen etäisyyttä niin, ettei hän tule enää lähelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa aina seksiä viehättävältä naiselta.

Minulta halutaan juu.

Mutta entä jos nainen ei ole kovin viehättävä? Tässä mietin erästä miestä jonka tunnen.

Tapailemme jollain määrittelemättömällä tasolla, mutta hänellä on naispuolinen kaveri ja minusta tuntuu että se menee kaiken edelle.

Joten mietin taas minkälainen se suhde mahtaa olla.

ap

Riippuu miehestä, mutta yleensä miehiä ei kiinnosta keskustelut ellei hän koe saavuttavansa sillä jotain kuten seksiä tai ylläpitää parisuhdetta.

Varattuna miehenä voin sanoa, että olen naisen ystävä vain jos hän on todella epäviehättävä, koska olen sitoutunut parisuhteeseeni. Kauniit sanat ja kohteliaisuudet säästän vaimolleni.

Mielestäni vain isoissa kaveriporukoissa tai ystäväparisluntien kanssa kaveruus miesten kanssa on neutraalia ja oikeissa rajoissa. Mikään kahdenkeskinen kaveruus tai ystävyys ei toimi minulla miesten kanssa. En edes yritä väittää muuta.

Ei sussa ole mitään vikaa. Jos sun ystävyyssuhteet vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa eivät ole onnistuneet, niin on täysin looginen päätelmä ajatella, ettei sellaiset ole mahdollisia ainakaan nyt sulle.

Mulla on eri näkökulma, koska olen keskiruma nainen ja mulla on useitakin miespuolisia ystäviä, jotka eivät ole ehdotelleet mitään tai eivät muutenkaan suhtaudu muhun oikeastaan edes naisena, ei ole mitään flirttiä tai vastaavaa jännitettä. Lisäksi suurin osa miespuolisista kavereistani on parisuhteissa, kihloissa tai naimisissa, joten mikään säätö ei olisi senkään puolesta vaihtoehto.

Työpaikoissa on ollut näitä miehiä, jotka ovat selvästi hakeutuneet seuraani ja halunneet tutustua ja ystävystyä. Erittäin sympaattisia, viehättäviä ja fiksuja ihmisiä, joihin on helppo ihastua. Olen vetäytynyt heistä ja pysytellyt isommassa porukassa. Mielestäni ei ole hyvä ystävystyä ja viettää työpaikalla kahdestaan aikaa jonkun miehen kanssa. Siinä helposti tunteet syvenevät ja jää lisäksi ulkopuolelle työporukasta ja joutuu juorujen kohteeksi. Näitä miespuolisia ystäväksi pyrkijöitä on ollut aina, varsinkin kun olen aloittanut uudessa työpaikassa. Minussa itsessäni on jotakin, joka vetää puoleensa tuollaisia miehiä. En voi sille mitään, mutta tiedostan tilanteen ja vetäydyn reilusti.

Kaikki kulminoituu ulkonäköön, niin miehillä kuin naisillakin ja hyvännäköisen kaveri on hankala olla kun mieli alkaa halajaan muutakin. Rumemmista ei halua mitään intiimiä niin helppo olla pelkkä kaveri.

Mulla on ollut aina kaverina myös miespuolisia ihmisiä. Siis jo kouluaikana. Tällä hetkelä muutettuani uuteen kaupunkiin muutamia vuosia sitten uusista täällä saaduista ystävistä kolme on miehiä. Ja mitään "sutinaa" ei ole, olen parisuhteessa itsekin ja ovat myös mieheni kavereita. Mulla on Ystävissä myös muutama homomies, sitten on ihminen, jonka olen tuntenut nyt 30-vuotta, ja ihan parisuhteessa ollaan molemmat, ei kyllä toistemme kanssa olla parisuhteessa oltu ikinä. Aika erikoista jotenkin, jos ystävinä ei saisi olla kun samaa sukupuolta olevia.

Tästä aiheesta on jotenkin jännittävää ja kihelmöivää puhuakin kun muistelen kaikkia menneitä tilanteita, joita olen oppinut väistämään. Että sori siitä. Asia ei mielestäni ole ihan neutraali.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et osaa asettaa rajoja, eikä ne äijät tietenkään sitten kunnioita sun olemattomia rajoja. Opportunisteja riittää ja sinä olet paitsi naiivi, myös nössö. Jämäkkyys pitää opetella.

Jokainen on vastuussa omasta käytöksestä.

Tällä sinun periaatteella varmaan raiskauskin on uhrin oma syy, koska uhri oli liian naiivi ja nössö. Uhrin olisi pitänyt opetella jämäkkyyttä.

No onhan tuollainen rajoittuneisuus kertakaikkisen outoa, mutta jos ei se sinua itseäsi häiritse, niin siitä vaan. Ei ole pakko olla kenenkään kaveri.

Ei miehellä ole syytä olla naispuolista kaveria. Miesten jutut ja touhut ovat paljon mielenkiintoisempia kuin naisten. Nainen miesporukassa pilaa tunnelman, alkaa kilpailu naisen suosiosta yms.

Työpaikka-asiaan liittyen vielä, että sellainen kuvio on meinannut toistua, että joku mies haluaa omia minut itselleen. Mies hakeutuu keskustelemaan, katsoo tiiviisti silmiin, pyytää kahdestaan lounaalle, kehuu, huomioi jatkuvasti ym. Onhan tuo tavallaan ihanaa ja imartelevaa, mutta ei siihen kannata lähteä mukaan. Se johtaisi siihen, että jäisin yksin ja ulos työporukasta. Onko kukaan muu kokenut samaa? Olen oppinut väistämään nämä tilanteet.

Mä en käsitä, miten voi kukaan olla parisuhteessa miehen kanssa. Ja asua vielä sman katon alla! Ystävänä sentään voi olla, mutta tuskin mies ikinä ymmärtää naista samoin kuin nainen.

Jos ei pysty olemaan vain kaveri, niin sitten ei pitäisi pystyä olemaan myöskään pelkkä työkaveri. 

Varmaan suurin osa tekee töitä niin miesten kuin naistenkin kanssa ja ymmärtää miten käyttäydytään. Miksei kaveruuskin onnistuisi? 

Ehkä myös ikäkysymys. Kun vakiinnutaan ja tullaan vähän vanhemmiksi ja hitaammiksi ja tylsemmiksi, niin kaveruus on ihan automaattisen helppoa.