Lue keskustelun säännöt.
Tehdään yhdessä Otavalle runokirja
Kommentit (651)
Ota vaan! Ota vaan!
huusi uupunut mieleni.
Ota lomaa ja katso Otavaan!
Hillitsen kieleni
pomo osoittaa näyttöön,
sanoo: tuijota tota vaan!
Lomien käyttöön
hän suhtautuu nuivasti,
vaatii sisua,
yskii kuivasti,
sitä virkayskää ankeaa
taivuttaa päätään
selkää, kankeaa
katsahdan siihen näätään
sama vanha ukko
komentaa ja määrää
kuin tunkiolla kukko,
en jaksa sitä jäärää
Otan lopputilin, suljen näytön
kerään kynäni ja kamani
aloitan vapauden käytön
lopetan henkisen lamani
aloitan päivien täytön
tavalla joka minua hellii
joka minua ilahduttaa
sieluani lellii
taidankin vähän vilahduttaa
nostan kannat kattoon
käärin paidasta hihat
menen ottamaan tattoon
paljastan pakarat ja lihat
neula terävä ihooni painuu
tekee uusia kuvia
silmissäin siintää Kainuu
eräily ja luontohuvia
olen vapaa kuin lintunen taivaan
ihossani uudet sanat
uusi motto joka vaivaan
valuu ilon kyynelvanat
uusi kuva valmis on
seitsemän on tähteä
"Älä ole levoton
on vain aika lähteä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oma runoni, jonka pelastin poistetusta ketjusta.
Naapuri katsoo yläkerran ikkunastaan
On neuvonut minua 40 vuotta
En ole vieläkään oppinut mitään
Hänellä riittää töitä
Minulle riittää ilmaista huvia
Tämä aarre pelastui
Kierrätyskeskuksen
Saa ottaa lavalta
Kuin Arabian kannu tai
Sorsakosken haarukka
Luja kuin graniitti hautakivessä
On usko itseemme
Haihtuvat runomme kuin
Kultakirjaimet kivessä
Tuskin vuosilukujakaan enää
Nimestä ei selvää saa
Prkle mode minkä teit
Kellot kääntyi eteenpäin
minä suuntaan veteen päin
Kohta lähtee rannoilta jäät
kesällä pulahtaa järveen päät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tiet vievät Munsalaan
Porvooseen vai harvat
Kaikki mukaan kulkemaan
Nousee koholle ihokarvat
Niin tunteellinen on matkamme
Aikamme maan päällä
Yksin, kaksin taivallamme
Polkujamme täällä
Toiset askeltaa tien laitaa
Kujaansa niin kaitaa
Jotkus valtateitä kaasuttaa
Mistään ei kiinni saa
Kaikki loppuu kerran
Aikaa eri verran
Meille silloin annettiin
Kun maailman kirjaa
Kirjoitettiin
Paljonko, vai vähän
On aikaa runoiluun
Jospa se päättyy tähän
Jää silloin kaikki muu
Ketä miestä etsit?
Setämiestä etsin. Hopeiset hiukset kuin hiirellä ja kulli kuin tullin johtajalla.
Lopeta tuo haaveilu! Noin mullin mallin elämäsi ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet sairas, älä hymyile, kun menet lääkäriin
Jos naurat, edes ystäväsi eivät usko että olet sairas
Vasta kun joudut sydänleikkaukseen huomataan, että sinussa oli muutakin vikaa kuin laiskuus, kun et jaksanut aina ahkeroida
Enkä vieläkään ole lakannut nauramasta
Tekeekö mieli? Repeekö jo kieli? Vai sittenkin mieli? Reteesti eteenpäin ovenpielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaukana häämötti kaarisilta. Sillan alla tummuvi ilta. Illantullen pienet pummit, nämä tutut viinan kummit. Joivat viinat, söivät eväät, keskänänsä riiteleväät. Aamulla poliisi paikalle saapuu. Koko remmi putkaan kaatuu. Ja kun pääsevät pois putkistansa, sillan alle vaeltaa kansa.
Runeberg runoili 150 vuotta sitten talossa,
joka on tässä kaupungissa,
Ei taivu minun ajatukseni sanoiksi.
Runebergiltä se käy:
"Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto
nyt ajaa toistaan,
tuo lyhyt hetki
Jäi ikuiseksi,
se tuskan hetki,
se onnen hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama minulle
Siis se että rakkautta voi olla liikaa
Sattuu olla lähellä, kipeä olla erossa
Me rakastimme jo kyllin
Kun sinun elämäsi loppui
Nyt tiedän, miksi kaikkea kiirehdimme
Jos vielä ehtisin
Sanoisin ääneen
Ettet koskaan olisi epäillyt
Olit kaikki
Olit
Sateenkaaren tuolla puolen jossakin on maa
Missä lesbo luistelija rakkautta saa
Missä dildot suurimmat on aina tarjolla
Siellä melat miekkosten voi jäädä unholaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä nainen
olet vahva
luota itseesi
Elämä palkitsee
Sinut
Vittusaatanaperkele
On hijaista
Niin hiljaista
että kuulen veren suonissani
Sinapin tuoksu huoneessani
Unohdin pestä lautasen
sen lasisen
jolta söin soijanakkia aamulla
Peräpuikko otettiin hyllystä. Paskaa valuu jo pyllystä. Ei tarvi enää äkistää. Jäätävää torttua hätistää.
Olen luonnollinen
Ei silikonia
Ei hiusväriä
Ei meikkiä
Olen yliluonnollinen.
Olen vatsakas
Olen painava
Olen lihava
Olen paksu
Olen ylilihava
Mikä on lihavampi kuin lihava?
Ylivoimaisesti lihavin
Minne katosivat
ketjusta
kaikki hienot runoilijat?
Lakkasiko kulkemasta
sanojen virta
kun takatalvi taasen
toi lumet myös Helsinkiin
ja peitti meidät alleen?
Olen yksinäinen
Tulkaa takaisin!
Pitäis nousta ylös
Lunta sataa
Kesäaika alkoi
Not
Tämä on oma runoni, jonka pelastin poistetusta ketjusta.
Naapuri katsoo yläkerran ikkunastaan
On neuvonut minua 40 vuotta
En ole vieläkään oppinut mitään
Hänellä riittää töitä
Minulle riittää ilmaista huvia