Tehdään yhdessä Otavalle runokirja

Monta miestä olen kohdannut,

muistelen heitä joskus,

yllättävä kohtaaminen bussissa,

lentoasemalla, junassa

olisiko pitänyt jäädä samalla pysäkillä...

Tiskipöydällä

Kuivettunut lautanen

Korvani soivat

Voin kuulla sen

Riipii, riipii

sieluun asti hiipii

se tunne, kun olet jälleen mytätty

ruttuun rytätty

lakoon lytätty

Onpa hienoa, joo.

Runomitta katkeaa

yhtenäisyys ratkeaa.

Elämä on.

Sanat tipahtelevat yksi kerrallaan.

Onpa hienoa olla vapaa.

Muutan Kansainväliselle Avaruusasemalle

ja tukkani leijuu kohden kattoa.

Määrittele taiteen rajat.

Onko se tätä vai tuota?

Elääkö hetkessä ikuisuuden liekki?

Kyllä me tiedämme, kuinka tämä tarina jatkuu.

Jätämme siat ja lätkimme lampaita tennismailalla.

Olemme ajan kierrossa, inkarnaation limbossa.

Niin! Niin!

Te kaikki tiedätte tämän.

Siat jätetään ja kaulaan pingotetaan helminauha.

Verotus kovenee

ja meistä tulee köyhiä.

Synnyimme väärään aikaan

Tämä maailma kovertaa meistä tyhjiä kuoria

kuoria, kuoria, kuoria

joskus olimme nuoria

ja sitten vanhenimme.

Vain kuolema on enää väistämätön.

Meillä kokoomuksessa on sydän oikealla paikalla

Silti välitetä ei me vaikka ansiosidonnaista päivärahan kestoa leikattaisiin

Ou jeah

Ihan hassua

Tää elämä

Kuinka on tällaista tänään

Ja tollasta huomenna

Elämä on semmosta,

aina joku kuolee

ja toiset jää suremaan.

Makaan hiljaa.

Pitäisi mennä

ja tehdä.

Ajatukset liikkuvat

mutta keho ei.

Tässä odotan

nupullani, yhä kukassa

tule äärelle, ihaile

poimi kosketa

äläkä milloinkaan

lakastua salli

Sillä niin kuin sinä olet

kulkija, ottaja

olen minä löydettävä

kunnaallani

vailla muuta kaipuuta

kuin saada upottaa varteni

kämmentesi huomaan

(Joku kirjoitti oman runonsa toiseen ketjuun, ei ole siis omani. Mutta kopioin sen tänne, kun voisi olla osa runokirjaa minusta.)

Saako humalassa

äänestää?

Ota rohkaisuryyppy

Sitten koppiin

Seuraavana päivänä

voii tulla krapula

Kun kurjet palaavat

Sammakot polskivat lammessa

Uin lammessa sammakkoa

Ei löydy

Tarpeeksi suurta kurkea

Joka minut pyydystäisi

Yhyy

Älä rakas anna

jääkaapin valon 

pienentää valoasi

Tiedäthän, se on vain rahkaa

En kerro merkkiä

Valkoinen hanki

heijastaa parhaiten

Vierailija kirjoitti:

Nauran. Tuntuu. Hassulta.

Kaikki sanat omalle rivilleen, niin lisää taiteellista vaikutelmaa.

Sanoissa on melkoinen voima.

Kummasti nää koukuttaa.

Uutta kirjoittamaan houkuttaa.

Sanoissa on melkoinen voima.

Muistat lapsuudesta kiitoksen, rohkaisun tai herjauksen.

Vai muistaisitko sävyn vivahteen.

Nyt sen ainakin erotat, mutta sanat ovat silti vahvemmat.

Ne jää elämään ihan omaa elämäänsä.

Hyvässä ja pahassa.

Piip

Piip

Piip

Olit varattu

Minä villi ja vapaa

Miten ihmisen voi varata

Voiko siihen varautua

Mätä mandariini

hedelmäkulhossa

Kuka

veisi roskat?

Kiittäkäämme Kiiraa

rohkeudesta runoilla

päässäni viiraa

alan sanoja punoilla

intoa täynnä on mieleni

sanansäiläni, kuvakieleni

metaforat käyvät jenkkaa

runoratsuni hieman lenkkaa

haittaa se ei ollenkaan

heinättä ei Pollenkaan

olla tarvi tässä

nykyelämässä.

Annan sille herkkuja

porkkanan tai muuta

laitan tässä terkkuja

soitan vähän suuta

Lähetän terveiset kaipaamalleni henkilölle

riisinkeiton lomassa.

Runomittani tipahtaa kauhasta

ja päätyy lattialle.

Riimit hukkuvat ajan virtaan.

Ladon sanoja peräkkäin.

Mies on syönyt lapsen vanukkaan,

valmistaudun hanukkaan.

Vaihdan maata, kieltä, uskontoa.

Lähetän terveiset kaipaamalleni henkilölle.

Se olen minä, kuuden kolmatta vuotta sitten.

Kertoisin: älä valitse tätä elämää,

valitse se toinen tie.

Siinä elämässä olisit toisenlainen

olisit toisaalla

sinä, siis minä, olisin muualla

enkä tietäisi mitään siitä

mitä nyt tiedän

ja mitä en haluaisi tietää

Mie vttu en huomenna töihin mene.

Pää heiluu darrassa ku vene.

Antaa tulla potkut.

Nyt jää siivoomatta sotkut.

🤮

Onpa kiire

Pitäisi joutua

Lasken vettä

Kylläpä helpottaa

Suljen sepaluksen

Vedän vessan

Runoni, kaiku

sieluni soinnista

hiljainen haiku,

henkäys voinnista

Voinko huonosti, voinko hyvin?

Viljavin jyvin tätä satoa korjaan.

Olen takertunut runomittaan,

lausumattomaan orjaan.

Kahvia kahvin jälkeen kittaan

se katoaa uumaan sorjaan.

Tämä ketju on kahle jalkaan

uusi runo sitoo ylimalkaan

tähän outoon taikaan.

Mitä saammekaan aikaan?

Otava, olemme orjasi

neidot sorjasi

anna meille elämä ja henki

olemme kustantajan nöyrin renki.

Amen.

Hän sanoo Amen

ja kaikki päättyy tähän.

Vaikka runoa on vähän

se kilvoittaa mielet

ja löystyttää kielet.

Lähetäthän terveiset kaipaamallesi henkilölle?