Tehdään yhdessä Otavalle runokirja

Vierailija kirjoitti:

Tiskipöydällä

Kuivettunut lautanen

Korvani soivat

Voin kuulla sen

Melko vahvasti inspiroitunut aiemmasta soijanakkirunosta, ai jai, mutta sallittakoon

on olemassa sanoja

satuttavia

ei ole olemassa kanoja

naputtavia,

vain kotkottavia.

Kukot riehumassa

tunkioilla.

Lintilä kännissä

puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Saako humalassa

äänestää?

Ota rohkaisuryyppy

Sitten koppiin

Seuraavana päivänä

voii tulla krapula

Olen käynyt kopissa äänestämässä

useampi rohkaiseva alla

Jännitti niin pirusti

Eivät huomanneet mitään, onneksi

Varovainen pitää olla

kun annostelee

Ettei joudu sieltä kopista

toiseen koppiin loppupäiväksi

ja jää tv:n tulosilta näkemättä

Kerttu

Leppäkerttu

Kotakorpi Kerttu

Koira makaa

se nukkuu

uneksii

ääntelee

murisee

haukahtelee.

Syöpä kehossaan kasvaa

laajenee

vie voiton.

Ihan paska

se syöpä.

Joskus olen miettinyt

mitä mahtaa ajatella

se pikku kärpänen

joka puuceen lämmössä

katsoo ylös taivaisiin

ja näkee reijästä

renkaan rajaamat ketarat

kuin kehystetyn ihmeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiskipöydällä

Kuivettunut lautanen

Korvani soivat

Voin kuulla sen

Melko vahvasti inspiroitunut aiemmasta soijanakkirunosta, ai jai, mutta sallittakoon

Niinpä tosiaan vaikuttaa! En ollut kyllä lukenut soijanakkirunoa ennen omaani.

T. Runoilija, jonka korvat soivat

Bussi matelee.

Takapenkillä

kauniin naisen

näen.

Perkele!

Vedän käteen!

Pokerinaamat

Mitäs täällä on tapahtunut.

Kaikilla pokerinaamat, kissallakin.

Hetken vietät raittiissa ulkoilmassa reippaillen, hengähdät.

Palaat virkeänä.

Kokkisota

Nyt kuulkaa sanon minä.

Perkelesaatanavittu.

Suihkun lämmin vesi

valuu hiljalleen kroppaani pitkin

alas viemärikaivoon

Hyvästi ikuisesti,

ihana lämmin vesi

Kaipaus ei kai lopu milloinkaan,

Lupaus rakkauden ei silloinkaan.

Mieli ei tahdo sitä unohtaa,

Kieli ei riitä siitä kertomaan.

Tiedän sen nyt, tule et enää mun ovelle,

Siedän sen, silti kyynel vierähtää povelle.

Tiellä nyt kun kuljen, toivon tähtiin lentää voisin,

siellä syliini sut suljen, ikuisuuden kanssasi oisin.

Kesäaika!

Riistit tunnin, varastit, piilotit sen ajan virtaan.

Palsta sulkeutuu ennen aikojaan. Mik' eilen kymmenen oli, tänään jo yhtätoista käy.

Kavala kello, keinotekoinen aika.

Runot menevät yöunille herätäkseen kello seitsemän.

Meiltä on riistetty yön hiljaiset tunnit.

Tämä ei ole enää elämää.

Tämä on hidasta kuolemaa.

Herään.

Aamuun, joka ei näytä aamulta.

Sen hämärä kietoo taas vastustamattomaan syliinsä, vaikka pimeys ehti jo hetken viivähtää poissa.

Muistan, on kesäaika.

Kavalasti se pyyhki pois aamun valon, lämmön.

Pimeys huokaa nurkissa tyytyväisenä. Voittihan se, syrjäytti pois aamun valon.

Nyt vain harmaus ja väsymys jää jäljelle.

Elän, mutta vain puolielämää, odottaen, kaihoten, kaivaten seuraavaa valoisaa aamua.

Milloin tulet taas?

Vain lainasi

Kesäaika

Lupasi maksaa takaisin

Syksyllä

Mutta ilman korkoja!

Mullinkullinmukavaa

Kun haaveissaan

märkää pillua saa

Sormukset kaniin lainaan

Korkokengät jäivät uniin, pakko saada

Syksyllä lunastan sormukset

Jää kiiltää

kulta kiiltää

timantit loistaa

raha haisee

minä en

Tänään juhlitaan mun kissaa.

Jännittävää.

Ei minua "elämän nälkä" pakota sängystä ylös aamulla

Vessaan se kiire on

Ihan sama onko kesä- vai talviaika