Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon
22.03.2023 |
Ja estävät naisten urakehitystä. Ei pysty ottaa vaativampia töitä, jos kaikki vastuu kotitöistä jää silti naiselle. Miksi mies ei osallistu? Tai ole oma-aloitteinen? Millainen mies kehtaa jättää kotityöt tekemättä?
Kommentit (805)
Meillä miehen tekemiset ovat ilmoitusluontoisia, "menen Penan kanssa keskiviikkona pelaamaan". Minun tekemisistäni pitää sopia, ja katsoa kalenterista, että käyköhän nyt, että näen ystävää samalla kun käyn ostamassa lapselle harrastustarvikkeet. Sama iltamenoissa, mies lähtee hetken mielijohteesta, minun menot pitää olla tiedossa kaksi viikkoa etukäteen, ja siinäkin syynä, että miehen saattaa tehdä mieli käydä jossain juuri samana iltana. Jotenkin tuntuu että ihan tasan ei tämä mene.
Meteliä hän osaa pitää kaikesta siitä vähästä mitä tekee, kaikki kotityöt tehdään raivolla, että keneltäkään ei jää huomaamatta kuinka hän nyt uhrautuu. Tavallaan on hyvä, että tätä tapahtuu niin harvoin. Minun osuus hoituu jotenkin itsestään, kenenkään huomaamatta. Varmaan johtuu siitä, että minun hommat ovat jotenkin helppoja? (Tietenkin kattila on juuri silloin harvinaisen likainen kun mies pesee, roskapussi haisee ja painaa enemmän, imuri kenkkuilee vain silloin kun hän imuroi. Vessan pesuhan on jotain, mitä naiset osaavat luonnostaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voisin jopa tehdä suurimman osan kotitöistä, jos mies maksaisi suurimman osan laskuista. Mutta kun aina törmään vain miehiin, jotka loisii joka asiassa. Sitten vielä joku ihmettelee sinkkuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä miksi ei voi tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti ja miksi ajattelee, että toinen siivoaa kaiken ja itse saa vain paskoa ympäriinsä. Kaikki sotkut jää levälleen ja on muiden siivottavana. Parhaimmassa tapauksessa nämä vapaamatkustajat alkavat kuittailla sotkuista sille toiselle/muille, että "Täällä on järkyttävän sotkuista, sinun olisi pitänyt kyllä siivota jo aiemmin". Ja sitten vapaamatkustajat ovat ihan järkyttyneitä, kun heille sanoo, että hekin voisivat kyllä siivota.
Mies kommentoi
- likaista keittiön lattiaa "Tää lattia on ihan täynnä murusia, kaikki tarttuu jalkapohjiin/sukkiin kiinni"
- lajiteltuja jätteitä jotka tursuavat lajittelulootistaan yli "Täällä on joka paikka täynnä näitä sinun aarteita"
- likaisia lakanoita "inhottavaa tulla puhtaana nukkumaan saastaisiin lakanoihin"
- isoa tiskivuorta "Ei täällä keittiössä mahdu olemaan" / "Täällä ei oo yhtään puhdasta lautasta!"
jne.,
ja on ihan monttu auki kun hänelle sanoo
- "Sinäkin voisit joskus imuroida sen lattian ihan itse "
- "Ne on niitä samoja jätteitä mitä sinäkin lajittelet, sinäkin voit joskus viedä ne tuonne pihalla olevaan roskakatokseen"
- "Miksi et sitten vaihtanut niitä puhtaisiin itse? Ajatteletko oikeasti, että minä teen sen joka kerta yksin?"
- "Sinäkin saat joskus tiskata täällä / täyttää tiskikoneen, ei se pelkästään minun hommani ole".
Miksi minun pitää aina tehdä kaikki yksin? Ei se oikeasti voi vuodesta toiseen joka päivä tulla yllätyksenä, että kotityöt kuuluu hänellekin. Varsinkin kun äitinsä on melkoinen siisteyshullu. Kaikki pitää olla tiptop ja siivota välittömästi, niin luulisi, että kotonaan olisi oppinut siivoamaan jälkensä ja tekemään kotitöitä pyytämättä.
Tuo ei ole ainoa syy siihen miksi on eksä...
Enkä uutta paskastajaa ole kotiini huolinut.
Siivoushullu äiti/isä tekee usein lapsestaan juuri päinvastaisen. Se siivoushullu siivoaa itse kun muut "eivät osaa tehdä kunnolla". Jälkikasvu oppii sitten siihen, että joku muu tekee.
Minun ei tarvinnut siivota lapsuudenkodissa koskaan. Silti onnistuin 18v omaan kotiini muutettuani ihan normaalistai siivoamaan. En myöskään oleta että perheenjäsenet tekevät puolestani, mutta en myöskään suostu siihen että itse teen kaiken.
Sama koski ruuanlaittoa. En osannut kuin paistaa munakkaan ja tehdä ranskalaiset makkaralla uunissa kun muutin kotoa. Onneksi olin saanut kummitädiltäni 18v lahjaksi keittokirjan. Sen kanssa sitten opettelin. Silloin ei ollut vielä nettiohjeita eikä youtubesta tietoakaan.
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käynyt siivooja yli 10 v. Asutaan isossa taloyhtiössä ja hän tekee vain tätä yhtä taloa työkseen.
Kauppakassi on toiminut myös vuosia, lähemmäs 10. Ainakin 7.
Lapsille tilaan vaatteita 3-5 krt vuodessa. Synttärilahjoina vie netistä ostaman lahjakortin.
Ulkoistakaa !
Mutta jonkuhan se kauppakassi pitää tilata ja muistaa olla kotona, kun se tulee. Jonkun ne vaatteet pitää silti käydä läpi ja setviä mitä tarvitaan. Sama se ostaako ne Cittarista vai netistä sitten lopulta. Ja jonkun pitää olla selvillä, että jotkut synttärit on ja se lahja sinne muistaa hoitaa vaikka sen printtaisikin kotona paperille.
Siivoojaa varten pitää olla avaamassa ovi ja siistiä koti (hehän eivät järjestä, eivät ota lakanoita pyykkiin, eivät vaihda pyyhkeitä, eivät vie roskia tms), jotta hän pääsee siivoamaan, pitää myös valvoa se jälki.
Todellakaan ei tarvitse olla paikalla avaamassa ovia. Ja he todellakin tekevät just sen mitä sovitaan. Eli ihan hyvin voi ostaa myös lakananvaihdot. Mulla oli siivoja toistakymmentä vuotta. Useammastakin firmasta. Nyt on jo niin isot lapset, ettei ole oikeastaan tarvetta siivoojalle enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.
Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.
Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.
Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.
Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.
Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.
Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.
Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.
Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.
Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.
Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.
En sitä ole kieltänytkään, vaan ihmetellyt sitä, että miehen kelvottomuus tulee nykyajan itsenäiselle ja koulutetulle naiselle ihan puun takaa sitten, kun lapsia tulee.
Kuinka monta kertaa tämä pitää selittää?
Miestä kiinnostaa kahden aikuisen ihmisen elämässä kodin kunnossapito, asioista huolehtiminen, on kiinnostunut arjen asioista, osallistuu aktiivisesti ja kuvittelee haluavansa lapsen. Kertoo, miten paljon sitä toivoo ja millainen osallistuva puoliso on. Sinähän sen tiedätkin ja näet joka päivä. Elämä on helppoa, siinä on enimmäkseen hauskoja, hyviä juttuja, arjessa vähän pakkoja.
Sitten kun lapsiperheen elämä paljastuu sellaiseksi kuin se arjessa on, joskus todella raskasta ja täynnä pakkoja. Mies muuttuu passiiviseksi, vältteväksi ja kotitöitä karttavaksi.
Kerro sinä, MISTÄ sen tietää, että näin ei käy? Usko pois, monet naiset tahtovat tämän ennustajan kykysi antaman tiedon!
Koska lapsiperhe-elämä ei ole miestä varten. Se on tylsää, puuduttavaa ja siitä puuttuu kaikki se, mitä mies elämässä oikeasti tarvitsisi. Mies ei voi välttämättä tietää sitä, ennen kuin lapset ovat siinä edessä ja tehtynä.
Mutta naisen pitäisi se osata miehestä arvata ennen kuin perheellistyy?
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?
Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja
Varmaan voimaannuit aivan hitokseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käynyt siivooja yli 10 v. Asutaan isossa taloyhtiössä ja hän tekee vain tätä yhtä taloa työkseen.
Kauppakassi on toiminut myös vuosia, lähemmäs 10. Ainakin 7.
Lapsille tilaan vaatteita 3-5 krt vuodessa. Synttärilahjoina vie netistä ostaman lahjakortin.
Ulkoistakaa !
Mutta jonkuhan se kauppakassi pitää tilata ja muistaa olla kotona, kun se tulee. Jonkun ne vaatteet pitää silti käydä läpi ja setviä mitä tarvitaan. Sama se ostaako ne Cittarista vai netistä sitten lopulta. Ja jonkun pitää olla selvillä, että jotkut synttärit on ja se lahja sinne muistaa hoitaa vaikka sen printtaisikin kotona paperille.
Siivoojaa varten pitää olla avaamassa ovi ja siistiä koti (hehän eivät järjestä, eivät ota lakanoita pyykkiin, eivät vaihda pyyhkeitä, eivät vie roskia tms), jotta hän pääsee siivoamaan, pitää myös valvoa se jälki.
Ainakin meidän siivooja tekee ihan mitä pyydetään, vaihtaa lakanat ja pyyhkeet ja varmasti laittaisi koneenkin pyörimään, jos toivottaisiin niin. Vie roskat ja osaa lukea listasta, mitä muita tehtäviä sille päivää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?
Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja
Varmaan voimaannuit aivan hitokseen
Mistä tämä puoliso olisi myöskään voinut tietää, ettei mies hoida sitä ruokaa pöytään klo 18 mennessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?
Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja
Varmaan voimaannuit aivan hitokseen
Mistä tämä puoliso olisi myöskään voinut tietää, ettei mies hoida sitä ruokaa pöytään klo 18 mennessä?
Jos puoliso on sen ennenkin aina pöytään hoitanut niin mistä mies olisi yhtäkkiä sen osannut tulla tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käynyt siivooja yli 10 v. Asutaan isossa taloyhtiössä ja hän tekee vain tätä yhtä taloa työkseen.
Kauppakassi on toiminut myös vuosia, lähemmäs 10. Ainakin 7.
Lapsille tilaan vaatteita 3-5 krt vuodessa. Synttärilahjoina vie netistä ostaman lahjakortin.
Ulkoistakaa !
Mutta jonkuhan se kauppakassi pitää tilata ja muistaa olla kotona, kun se tulee. Jonkun ne vaatteet pitää silti käydä läpi ja setviä mitä tarvitaan. Sama se ostaako ne Cittarista vai netistä sitten lopulta. Ja jonkun pitää olla selvillä, että jotkut synttärit on ja se lahja sinne muistaa hoitaa vaikka sen printtaisikin kotona paperille.
Siivoojaa varten pitää olla avaamassa ovi ja siistiä koti (hehän eivät järjestä, eivät ota lakanoita pyykkiin, eivät vaihda pyyhkeitä, eivät vie roskia tms), jotta hän pääsee siivoamaan, pitää myös valvoa se jälki.
Todellakaan ei tarvitse olla paikalla avaamassa ovia. Ja he todellakin tekevät just sen mitä sovitaan. Eli ihan hyvin voi ostaa myös lakananvaihdot. Mulla oli siivoja toistakymmentä vuotta. Useammastakin firmasta. Nyt on jo niin isot lapset, ettei ole oikeastaan tarvetta siivoojalle enää.
En todellakaan anna vieraille ihmisille kotini avaimia.
Kotisiivoukseen ei kuulu tavaroiden järjestely eikä muutkaan ns pohjatyöt.
Meillä kävi siivooja 12 vuotta, mutta se ei lyönyt kyllä leiville em syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?
Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja
Varmaan voimaannuit aivan hitokseen
Ei hitto, repesin... :DDDD
Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???
T. Eri
Olen ikisinkku ja nautin elämästä, en alistuisi siihen että tekisin ruokaa toiselle tai tekisin kotitöitä toisen puolesta. Se ei edes ole tasa-arvoista. Jokainen tehkööt ruokaa itsellensä ja jokainen siivotkoon vaan omat sotkunsa.
M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?
Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja
Varmaan voimaannuit aivan hitokseen
Olisko mies voinut vaikka tarjoutua laittamaan vaimolleen ruokaa kerrankin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?
Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja
Varmaan voimaannuit aivan hitokseen
Ei hitto, repesin... :DDDD
Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???
T. Eri
Mun appivanhemmat riehuivat asiasta ihan tosissaan. Heidän mielestään minun olisi pitänyt erikseen paneutua ruokkimaan avomiestäni.
Siis he oikeasti tulivat riitelemään meille jopa toistuvasti siitä että heidän poikansa ravinnosta ei huolehdita kun minä en huolehdi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?
Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja
Varmaan voimaannuit aivan hitokseen
Ei hitto, repesin... :DDDD
Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???
T. Eri
Mun appivanhemmat riehuivat asiasta ihan tosissaan. Heidän mielestään minun olisi pitänyt erikseen paneutua ruokkimaan avomiestäni.
Siis he oikeasti tulivat riitelemään meille jopa toistuvasti siitä että heidän poikansa ravinnosta ei huolehdita kun minä en huolehdi siitä.
Tsiisus...
Miten mies tähän suhtautui...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käynyt siivooja yli 10 v. Asutaan isossa taloyhtiössä ja hän tekee vain tätä yhtä taloa työkseen.
Kauppakassi on toiminut myös vuosia, lähemmäs 10. Ainakin 7.
Lapsille tilaan vaatteita 3-5 krt vuodessa. Synttärilahjoina vie netistä ostaman lahjakortin.
Ulkoistakaa !
Mutta jonkuhan se kauppakassi pitää tilata ja muistaa olla kotona, kun se tulee. Jonkun ne vaatteet pitää silti käydä läpi ja setviä mitä tarvitaan. Sama se ostaako ne Cittarista vai netistä sitten lopulta. Ja jonkun pitää olla selvillä, että jotkut synttärit on ja se lahja sinne muistaa hoitaa vaikka sen printtaisikin kotona paperille.
Siivoojaa varten pitää olla avaamassa ovi ja siistiä koti (hehän eivät järjestä, eivät ota lakanoita pyykkiin, eivät vaihda pyyhkeitä, eivät vie roskia tms), jotta hän pääsee siivoamaan, pitää myös valvoa se jälki.
Todellakaan ei tarvitse olla paikalla avaamassa ovia. Ja he todellakin tekevät just sen mitä sovitaan. Eli ihan hyvin voi ostaa myös lakananvaihdot. Mulla oli siivoja toistakymmentä vuotta. Useammastakin firmasta. Nyt on jo niin isot lapset, ettei ole oikeastaan tarvetta siivoojalle enää.
En todellakaan anna vieraille ihmisille kotini avaimia.
Kotisiivoukseen ei kuulu tavaroiden järjestely eikä muutkaan ns pohjatyöt.
Meillä kävi siivooja 12 vuotta, mutta se ei lyönyt kyllä leiville em syistä.
Meilläkin tosiaan käy siivooja ja diiliiin kuuluu ihan just se mitä pyydetään. Eli tarvittaessa myös järjestely ja lakananvaihdot.
Avainta en hänelle pysyvästi luovuta, mut jätän naapurille, jonka luona käy ennen meitä. Ja siivooja jättää avaimen meille. Ei ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?
Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja
Varmaan voimaannuit aivan hitokseen
Ei hitto, repesin... :DDDD
Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???
T. Eri
Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää
Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi
Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.
Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.
Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"
Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."
Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:
Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"
Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."
Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.
Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...
Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?
Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja
Varmaan voimaannuit aivan hitokseen
Ei hitto, repesin... :DDDD
Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???
T. Eri
Mun appivanhemmat riehuivat asiasta ihan tosissaan. Heidän mielestään minun olisi pitänyt erikseen paneutua ruokkimaan avomiestäni.
Siis he oikeasti tulivat riitelemään meille jopa toistuvasti siitä että heidän poikansa ravinnosta ei huolehdita kun minä en huolehdi siitä.
Tsiisus...
Miten mies tähän suhtautui...?
No ihmetteli. Oli kuitenkin asunut itsekseen jo 8 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Tuo vaan todistaa että olen oikeassa. Mikään tekstissäsi ei viitannut siihen että tehdään yhdessä ja kummallekin annetaan mahdollisuus harrastaa vaan ainoastaan että toinen tekee ja toinen viettää aikaa omien juttujensa parissa.
Ei se oikeasti ole niin hankalaa: minä tein ruuan, siivoatko sinä keittiön? Minä vien lapset ulos, käytkö kaupassa/imuroitko/ jotain muuta. Tai: minulla on keskiviikkoisin klo 18 jumppa, haetko lapset? Minä haen sitten torstaina kun sinulla on oma harrastuksesi