HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Mistä tämä puoliso olisi myöskään voinut tietää, ettei mies hoida sitä ruokaa pöytään klo 18 mennessä?

Jos puoliso on sen ennenkin aina pöytään hoitanut niin mistä mies olisi yhtäkkiä sen osannut tulla tekemään?

Ihan hyvä hetki herätä sitten miettimään, että miksi tosiaan puoliso joutuu aina hoitamaan se ruoan pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää

Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi

Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?

Joka iltako teillä WC menee tukkoon? Kotitöistä loisiva mies etenkään koske niin likaisiin hommiin kuin WC:n avaamiseen, joka on vain hetken homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää

Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi

Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?

No, ensinnäkin jos vessa on tukossa, poistan itse tukoksen tai soitan huoltomiehelle. Jos jostain syystä päätyisin ylläolevan kaltaiseen keskusteluun, niin kysyisin toki mieheltä, että okei, kuulostat nyt kiukkuiselta, onko sulla sellainen tunne, että joudut olemaan tästä asiasta liian yksin vastuussa? miten voitaisiin jakaa vastuut paremmin? Sellaista kysymystä siltä loisivalta puolisolta ei vaan koskaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Mistä tämä puoliso olisi myöskään voinut tietää, ettei mies hoida sitä ruokaa pöytään klo 18 mennessä?

Kyllähän se sen tiesi, kun kerran oli itsekseen jo salaatin syönyt. Myöskin jos tämä nainen aina kun lapset ovat paikalla tekee ruuan tiettyyn kellonaikaan, eikä mies koskaan, niin voi aika helposta ihan tietää että mies ei tee sitä nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Mistä tämä puoliso olisi myöskään voinut tietää, ettei mies hoida sitä ruokaa pöytään klo 18 mennessä?

Kyllähän se sen tiesi, kun kerran oli itsekseen jo salaatin syönyt. Myöskin jos tämä nainen aina kun lapset ovat paikalla tekee ruuan tiettyyn kellonaikaan, eikä mies koskaan, niin voi aika helposta ihan tietää että mies ei tee sitä nytkään.

Jos sitä vaikka kyllästyttää se, jos se on vaikka puhunut siitä miehelle ennenkin, jos on aivan kurkkuaan myöten täynnä sitä, että joutuu huolehtimaan kaikesta. Niin aivan oikein jättää asia sikseen, kyllä aikuinen mies pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Mistä tämä puoliso olisi myöskään voinut tietää, ettei mies hoida sitä ruokaa pöytään klo 18 mennessä?

Kyllähän se sen tiesi, kun kerran oli itsekseen jo salaatin syönyt. Myöskin jos tämä nainen aina kun lapset ovat paikalla tekee ruuan tiettyyn kellonaikaan, eikä mies koskaan, niin voi aika helposta ihan tietää että mies ei tee sitä nytkään.

Jos sitä vaikka kyllästyttää se, jos se on vaikka puhunut siitä miehelle ennenkin, jos on aivan kurkkuaan myöten täynnä sitä, että joutuu huolehtimaan kaikesta. Niin aivan oikein jättää asia sikseen, kyllä aikuinen mies pärjää.

Ilman muuta, vastasinkin vain kysymykseen mistä nainen olisi voinut tietää ettei mies tee ruokaa klo 18.

Tämän on pakko olla totta sillä tässä haukutaan miehiä ja kehutaan naisia.

Tällä palstallahan ei muuta tarvita jotta asia voidaan julistaa faktaksi.

Mielummin yksin kuin siivousvimmaisen tyrannin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#miesviha

isänsä poika, naisista mitään tietämätön

Palstan mukaa kasvatus hommat jää naisille ja jostain taikaiskusta näitä naisten kasvattamista miehistä tulee sikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#miesviha

isänsä poika, naisista mitään tietämätön

Palstan mukaa kasvatus hommat jää naisille ja jostain taikaiskusta näitä naisten kasvattamista miehistä tulee sikoja.

Tutkimusten mukaan isän esimerkki ikävä kyllä kasvattaa enemmän mitä äidin opetukset. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Minusta tuo oli tosi surullinen viesti. Lapset poissa ja vapautunut aika käytetään noin.

Meillä oltaisiin miehen kanssa odotettu kieli pitkällä vapaata viikonloppua. Pe iltana oltais lähdetty leffaan tai stand-uppiin ja ulos syömään. Vaihtoehtoisesti, jos olisi jääty kotiin, oltaisiin kaivettu esiin viinipullo ja kokkailtu ja syöty yhdessä pitkän kaavan mukaan. Loppuillasta olisi nautittu siitä, ettei tarvitse varoa ääniä sekstaillessa. Jos tarjolla olisi tosiaan koko viikonloppu ilman lapsia, toiseksi illaksi kutsuttaisiin ystäviä kylään.

Ihmiset, teillä on yksi elämä. Tämä yksi ainoa, joka on tässä ja nyt. Mitä haluat sillä tehdä? Kukaan muu ei tule ja muuta elämääsi taikaiskusta paremmaksi.

Mä oon meidän suhteessa sit tällänen "arjen vapaamatkustaja". Tää on kyllä ihan miehen päätös sinänsä. Aina kun tullaan kotiin, meen sohvalle ja mies menee keittiöön ja alkaa puuhastella jotain, joko siivoaa tai tekee ruokaa. Monta kertaa pyydän että tule nyt hetkeksi tänne sohvalle . Ei, en tule , haluan puuhastella. Mies on itse sanonut nauttivansa kotitöistä ja minä taas vihaan niitä niin mun mielestä on ihan ok että mies tekee ruoat, imuroi, pesee lattiat ja siivoaa muuten keittiön ja vessan kun siisteys on hänelle tärkeää ja hän itse HALUAA siivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää

Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi

Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?

Minä en usko hetkeäkään, että kyseessä oli ihan ensimmäinen kerta, kun lapset olivat pois kotoa yhtä aikaa. Tuolle miehelle pitää vissiin joka kerta selittää erikseen, että kun tänään lapset ovat pois kotoa, en tee ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.

Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.

Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.

Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.

Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.

Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.

Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.

Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.

Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.

Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.

Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.

En sitä ole kieltänytkään, vaan ihmetellyt sitä, että miehen kelvottomuus tulee nykyajan itsenäiselle ja koulutetulle naiselle ihan puun takaa sitten, kun lapsia tulee.

Kuinka monta kertaa tämä pitää selittää?

Miestä kiinnostaa kahden aikuisen ihmisen elämässä kodin kunnossapito, asioista huolehtiminen, on kiinnostunut arjen asioista, osallistuu aktiivisesti ja kuvittelee haluavansa lapsen. Kertoo, miten paljon sitä toivoo ja millainen osallistuva puoliso on. Sinähän sen tiedätkin ja näet joka päivä. Elämä on helppoa, siinä on enimmäkseen hauskoja, hyviä juttuja, arjessa vähän pakkoja.

Sitten kun lapsiperheen elämä paljastuu sellaiseksi kuin se arjessa on, joskus todella raskasta ja täynnä pakkoja. Mies muuttuu passiiviseksi, vältteväksi ja kotitöitä karttavaksi.

Kerro sinä, MISTÄ sen tietää, että näin ei käy? Usko pois, monet naiset tahtovat tämän ennustajan kykysi antaman tiedon!

Tässä yhtälössä(lapsen saanti) nainen muuttuu, koti ja mies säilyvät entisellään.

Väärin. Kaikki muuttuvat. Koti nimenomaan ei ole enää sama, sinne tulee lapsen tavaroita, sitä täytyy muuttaa lapsen turvallisuuden takaamiseksi, sitä täytyy siivota enemmän lapsen vuoksi ja sinne tulee aivan eri aikataulutus kuin ennen. Jääkaapin sisältö muuttuu, kaappien sisällöt muuttuvat.

Nainen muuttuu ymmärtämään, mitä kodin muuttuminen tarkoittaa. Mies muuttuu välinpitämättömäksi, koska ei pidä siitä, miten koti on muuttunut. Hän ei ymmärtänyt, miten toivomansa lapsi kotia muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Ei olekaan, mutta me kyllä syömme yhdessä silloin kun voidaan ja se tekee ruuan , joka on ensin kotona tai ehtii.

Miksi sitä salaattia ei voinut tehdä molemmille?

Tuo on niinkuin oltaisiin kämppäkaverit eikä niinkuin pariskunta.

Tuo tyyli ei hyvää ennusta ajasta jolloin lapset ovat kokonaan poissa kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Olisko mies voinut vaikka tarjoutua laittamaan vaimolleen ruokaa kerrankin?

Jos heillä vaimo aina tekee, niin hän olisi voinut sanoa miehelleen, että tehdäänkö yhdessä ruoka?

Ellei se olisi sopinut miehelle, niin sitten vaimo olisi voinut tehdä sen salaatin itselleen, mutta tuolla tavalla kuin hän nyt toimi , saa aikaan ongelmia tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Ei olekaan, mutta me kyllä syömme yhdessä silloin kun voidaan ja se tekee ruuan , joka on ensin kotona tai ehtii.

Miksi sitä salaattia ei voinut tehdä molemmille?

Tuo on niinkuin oltaisiin kämppäkaverit eikä niinkuin pariskunta.

Tuo tyyli ei hyvää ennusta ajasta jolloin lapset ovat kokonaan poissa kotoa.

Minun tuttavista moni on lopettanut kokonaan arkisin ruuanlaiton, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Muutamalle miehelle se on ollut kova paikka, mutta aikuinen mies kyllä osaa ruokkia itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itellä vaimo ei todellakaan tee paljoa kotitöitä, minä saan kannatella kotia pystyssä. Hän sotkee, ei hoida hommiaan ajallaan, joihinkin hommiin ei osallistu lainkaan. Siitä huolimatta hän on se joka niistä kotitöistä pitää meteliä ja jolla on aina jotain huomautettavaa. Siitä huolimatta hän on neuvomassa ja kritisoimassa jälkeä.

Kun sanon hänelle aiheen tiimoilta, esimerkiksi että roskat vois edes laittaa roskiin, hän suuttuu. Eikä hän muuten tee metatyötäkään, kaikki kaatuu minulle.

En ole ihan varma miksi siedän enää.

Meilläkin on hiukan tuollaista. 

Esimerkiksi eilen vaimo oli koko iltapäivän iltaan asti kaverinsa kanssa kaupungilla. Itse hoidin kotityöt, hain nuoremman lapsen päiväkodista ja ohjeistin koululaisen tulemaan kotiin kaverilta. Laitoin ruokaa, myös tälle päivälle. Siivosin. Hoidin lemmikit. Viikkasin pyykit (myös vaimon, suoraan kaappiin, taas). Hoidin tiskit. Vein roskat. Lajittelin jätteet. Valvoin koululaisen kotitehtävien tekemisen. Kävin kaupassa.

Sitten kun rouva porhalsi kaupungilta kotiin, alkoi heti huomauttelu, miksi en ollut tehnyt / miksi tein väärin sen, tämän, tuon jne.

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, eikä ainut päivä, eikä tarkoita sitä, ettenkö tekisi kotitöitä silloinkin, kun olemme molemmat kotona.

Pitäisi pistää akka ulkoruokintaan.

Lisäys. 

Vaimo sotkee myös pahasti, vaikka mielestään hän siivoaa. Hänen käsitys siivoamisesta on, että esimerkiksi sikin sokin olevat tavarat kerätään nopeasti muovikasseihin, ja ne siirretään paikkaan X.

Pois silmistä, pois mielestä. 

Mutta mitä sitten tapahtuu, kun esimerkiksi sauna ja pesuhuone tulee täyteen kaikenlaisia muovipusseja?

Olin kerran yhden yön yli työmatkalla (ei tapahdu usein). Kotiin tullessani hämmästyin, kun huomasin, että täällä on yllättävän siistiä. Vaimo kertoi polleana siivonneensa koko huushollin. Olin iloinen ja kiitollinen, halailin ja suukottelin häntä. Mutta myöhemmin menin käymään sinä iltana suihkussa, kun huomasin saunan oven alta jotakin mustaa. Joo, vaimon "siivous". Eli jätesäkkeihin oli kerätty lattialla olleet lelut, lasten vaatteet, sekalaiset tavarat, ja jopa keittiöstä pesemättömät astiat. Olipa hehkeää illalla yrittää käydä säkkien sisältöä saunassa läpi, laittaa vaatteita pesukoneeseen, likaisia astioita astianpesukoneeseen, leluja laatikoihin, sekalaisia tavaroita paikoilleen...

Tuo ei kyllä mene enää vaan omalaatuisuuden piikkiin. Onko vaimolla jotain muita neurodiversiteetin oireita?

Niitä perheitä ei pidä perustaa, jos on niin kunnianhimoinen ja haluaa urallaan edetä tai rahan perässä juosta. Laittakoon kukin elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen.

Se on ura tai lapset. Ihan itse jokainen tekee elämästään kaaoksen, jos molempia yrittää suorittaa.

Jätän kotityöt tekemättä, ei ole miestä.

Problem solved.