HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon

Mitä!? Syyllistikö valtamedian artikkeli miehiä? Nyt meni Kurikassakin mämmit väärään kurkkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Naisilla, ei kaikilla mutta joillain, on tyypillisesti tapana määrittää asiat ja aikataulut joissa ne pitää tehdä. Joillakin on jotain siivousneurooseja ja siivota pitää vaikkei olis likaistakaan. Kerran päällä ollut paita pitäis pestä samoin tein, vaikkei muija edes haista tai näe onko se puhdas. Lapselle pitäis antaa aina antaa just se aamiainen jonka muija haluaa ja samanlaisista vaatteista valita just ne jotka vaimo sille päivälle haluaa eskariin, ei perjantain vaatteita vaikkei olis ulkoliuiväkään. Oma leipälautanen pitäis laittaa parin murun takia tiskikoneeseen, vaikka siltä vois syödä parin tunnin kuluttua. Mökillä kahvimuki pitäis aina tiskata käytön jälkeen, vaikka käytän vain omaani ja itse juon siitä ja pidän sen puhtaana kun minulle sopii. Vain naisen ja äitinsä kotoa perityt tavat on oikeat ja vain hänen järjestyksensä on oikea, vaikka haarukat, veitset ja lusikat eivät ole tuossa järjestyksessä. Lisäksi hän vahtii lapsen aamurutiinit juuri omassa järjestyksessään, vaikka asiat hoituis iteltä paremmin vähän eri järjestyksessä. Onko sillä nyt niin väliä laitanko tytön tukan ennen vai jälkeen aamiaisen kuhan molemmat asiat tulee tehtyä?!? Nämä rutiinien orjat joiden mielestä heidän neuroottiset tapansa ovat ainoita oikeita ovat ihmisiä joita pitäis osata varoa.

Tajuathan, että jos vaimo tahtoo tehdä asiat tyylillä A, ja sinä taas tahdot tehdä ne asiat tyylillä B, niin silloin te molemmat olette yhtä neuroottisia ja pakkomielteisiä oman tyylinne kanssa? Jostain syystä kuitenkin vain vaimon tapa on sinusta väärä ja koet tarvetta valittaa siitä?

Vierailija kirjoitti:

Kotoaan oppineet mallin, jossa äiti tekee ihan kaiken keittiössä. Eivät ymmärrä, että ennen näillä heidän isillään oli paljon muutakin työtä, jota heillä ei nyt ole. Kuvittelevat, että keittiöön liittyvät ja siivoukseen liittyvät tehtävät ovat naisten hommaa. Mutta mitä heille sitten jää? Nykyaikaisessa digitalisoidussa talossa? Sitten vain änkytetään takasin ja syytellään naista, jos nainen ottaa tämän epäkohdan esille, eikä tajuta edes eronhetkellä, että mikä menikään pieleen.

Eihän se keittiöosuus tässä kokonaisuudessa ole mikään ongelma, vaan kaikki muu mitä pitää tehdä.

Ennenhän ei ollut mitään tästä mikä nykyään on.

- lapset kävivät koulua, eivät vanhemmat

- koululla oli terkka, lääkäri, hammaslääkäri, koulu hoiti että lapset meni noihin,

ei niihin odotettu vanhempien lähtevän työpaikaltaan keskellä päivää

- päivähoito oli päivähoitoa, ei varhaiskasvatusta joka osallistaa vanhempia ja on niin epävarmaa,

ettei koskaan edes tiedä onko sitä varmasti saatavilla

- päivähoito ja koulu oli lähellä, ei jossain hornan tuutissa jättimäisinä laitoksina

- lapsen kanssa ei tarvinnut olla läsnä 24/7

- hyväksi vanhemmuudeksi riitti noin 5 prosenttia, mitä nykyään vaaditaan

- terveyspalvelut palveli, ei lääkärin ajan saadakseen tarvinnut ottaa vapaapäivää, nekin oli lähellä

- pankki palveli, eikä asiakas pankkia

- harrastukset oli lähellä, ne palveli

Vaatimustaso on jäätävä, mutta samaan aikaan palveluja ei ole ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Täällä itkevät miesvauvat voivat laskea montako näistä asioista on tullut hoidettua viimeisen vuoden aikana:

Lapsen hammaslääkäri ajanvaraus, terveydenhoitaja/ neuvola- ajanvaraus, vienti terveydenhoitajalle tai neuvolaan, vienti hammaslääkäriin, synttärijärjestelyt kuten leipominen tai leikkipuiston paikanvaraus, retken suunnittelu ja organisointi eväineen ja pakkaamisineen, päiväkotirepun pakkaaminen niin että siellä on kaikki tarpeellinen mitä pk on pyytänyt, synttäreille ilmoittautuminen, kaverisynttäreuden lahjat, harrastustuksiin ilmoittautuminen, koiran rokotukset, koiran kynsien leikkuu ja harjaus, pappojen isänpäiväkortit, kummilasten synttärilahjatja joululahjat, omien lasten lahjat ja muut muistamiset yhteisille läheisille jne...

Ja sitten ne päivittäin/ viikottain toistuvat: kauppalistan suunnittelu ja hankinta niin että siinä on huomiotu koko perheen syömiset allergioineen vähintään viikoksi sekä pesuaineet ja wc paperit yms. Ja lapsen lääkkeiden tarkistus että niitä on ja riittää.

Siivous, tiskaus, lasten kuskaus, pyykinpesu ja ripustaminen sekä viikkaus kaappiin, pölyjen pyyhintä, lattianpesu...

Yllättävän usein miehet menee töistä kotiin ja loppuilta on vapaata, vaimolla ei ole vapaata vaikka yhtä pitkän työpäivän olisi tehnyt...

Jos nainen valitsee puolisokseen ja lasten isäksi jonkun vetelän miesreppanan joka ei tee omaa osuuttaan kodin tehtävistä - niin kenen vastuusta ja virheestä silloin puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä itkevät miesvauvat voivat laskea montako näistä asioista on tullut hoidettua viimeisen vuoden aikana:

Lapsen hammaslääkäri ajanvaraus, terveydenhoitaja/ neuvola- ajanvaraus, vienti terveydenhoitajalle tai neuvolaan, vienti hammaslääkäriin, synttärijärjestelyt kuten leipominen tai leikkipuiston paikanvaraus, retken suunnittelu ja organisointi eväineen ja pakkaamisineen, päiväkotirepun pakkaaminen niin että siellä on kaikki tarpeellinen mitä pk on pyytänyt, synttäreille ilmoittautuminen, kaverisynttäreuden lahjat, harrastustuksiin ilmoittautuminen, koiran rokotukset, koiran kynsien leikkuu ja harjaus, pappojen isänpäiväkortit, kummilasten synttärilahjatja joululahjat, omien lasten lahjat ja muut muistamiset yhteisille läheisille jne...

Ja sitten ne päivittäin/ viikottain toistuvat: kauppalistan suunnittelu ja hankinta niin että siinä on huomiotu koko perheen syömiset allergioineen vähintään viikoksi sekä pesuaineet ja wc paperit yms. Ja lapsen lääkkeiden tarkistus että niitä on ja riittää.

Siivous, tiskaus, lasten kuskaus, pyykinpesu ja ripustaminen sekä viikkaus kaappiin, pölyjen pyyhintä, lattianpesu...

Yllättävän usein miehet menee töistä kotiin ja loppuilta on vapaata, vaimolla ei ole vapaata vaikka yhtä pitkän työpäivän olisi tehnyt...

Jos nainen valitsee puolisokseen ja lasten isäksi jonkun vetelän miesreppanan joka ei tee omaa osuuttaan kodin tehtävistä - niin kenen vastuusta ja virheestä silloin puhutaan?

No tässä esimerkissä sen miehen, joka ei ole halunnut (?) kasvaa tilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä miksi ei voi tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti ja miksi ajattelee, että toinen siivoaa kaiken ja itse saa vain paskoa ympäriinsä. Kaikki sotkut jää levälleen ja on muiden siivottavana. Parhaimmassa tapauksessa nämä vapaamatkustajat alkavat kuittailla sotkuista sille toiselle/muille, että "Täällä on järkyttävän sotkuista, sinun olisi pitänyt kyllä siivota jo aiemmin". Ja sitten vapaamatkustajat ovat ihan järkyttyneitä, kun heille sanoo, että hekin voisivat kyllä siivota.

Mies kommentoi

- likaista keittiön lattiaa "Tää lattia on ihan täynnä murusia, kaikki tarttuu jalkapohjiin/sukkiin kiinni"

- lajiteltuja jätteitä jotka tursuavat lajittelulootistaan yli "Täällä on joka paikka täynnä näitä sinun aarteita"

- likaisia lakanoita "inhottavaa tulla puhtaana nukkumaan saastaisiin lakanoihin"

- isoa tiskivuorta "Ei täällä keittiössä mahdu olemaan" / "Täällä ei oo yhtään puhdasta lautasta!"

jne.,

ja on ihan monttu auki kun hänelle sanoo

- "Sinäkin voisit joskus imuroida sen lattian ihan itse "

 - "Ne on niitä samoja jätteitä mitä sinäkin lajittelet, sinäkin voit joskus viedä ne tuonne pihalla olevaan roskakatokseen"

- "Miksi et sitten vaihtanut niitä puhtaisiin itse? Ajatteletko oikeasti, että minä teen sen joka kerta yksin?"

- "Sinäkin saat joskus tiskata täällä / täyttää tiskikoneen, ei se pelkästään minun hommani ole".

Miksi minun pitää aina tehdä kaikki yksin? Ei se oikeasti voi vuodesta toiseen joka päivä tulla yllätyksenä, että kotityöt kuuluu hänellekin. Varsinkin kun äitinsä on melkoinen siisteyshullu. Kaikki pitää olla tiptop ja siivota välittömästi, niin luulisi, että kotonaan olisi oppinut siivoamaan jälkensä ja tekemään kotitöitä pyytämättä.

Tuo ei ole ainoa syy siihen miksi on eksä...

Enkä uutta paskastajaa ole kotiini huolinut.

Siivoushullu äiti/isä tekee usein lapsestaan juuri päinvastaisen. Se siivoushullu siivoaa itse kun muut "eivät osaa tehdä kunnolla". Jälkikasvu oppii sitten siihen, että joku muu tekee.

Luin jutun, nyt kommentoin ja otan nöyrästi vastaan kaikki haukut, koska tiedän että olen vastuussa ja että mies ansaitsee parempaa.

Minä olen nainen, ja arjen vapaamatkustaja tässä parisuhteessa. 5+ vuotta mies on huomautellut kotitöiden tekemättä jättämisestä, muistuttanut imurointivuoroista ja muista sovituista tehtävistäni meillä kotona, ja vaikka tyhjennän astianpesukoneen, mies on ilmaissut omalla tavallaan jo kauan ennen tätä artikkelia että itkisi onnesta, jos joskus tekisin sen erikseen pyytämättä.

Silti mikään ei muutu. Olen patalaiska. Olen kysynyt omalta äidiltäni että miksi näin on, niin hän myönsi ettei minun tarvinnut lapsena eikä teininä tehdä kotona yhtään mitään. Hän myönsi myös, että hänellä on samanlainen historia, mutta että ensimmäinen lapsi (minä) muutti hänen suhtautumisensa kotitöihin oikeastaan kertaheitolla.

Minä en itse ole koskaan halunnut lapsia, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen päätöksestä. Olisin ollut liian laiska äidiksi. Mikään ei olisi muuttunut, olen varma siitä.

Keskusteltiin kotona tuosta artikkelista eilen, ja mies myönsi miettineensä eroa moneen kertaan. Lupasin tehdä jonkunlaisen kotityötaulukon johon sitoudun.

Niinpä, lupasin ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä miksi ei voi tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti ja miksi ajattelee, että toinen siivoaa kaiken ja itse saa vain paskoa ympäriinsä. Kaikki sotkut jää levälleen ja on muiden siivottavana. Parhaimmassa tapauksessa nämä vapaamatkustajat alkavat kuittailla sotkuista sille toiselle/muille, että "Täällä on järkyttävän sotkuista, sinun olisi pitänyt kyllä siivota jo aiemmin". Ja sitten vapaamatkustajat ovat ihan järkyttyneitä, kun heille sanoo, että hekin voisivat kyllä siivota.

Mies kommentoi

- likaista keittiön lattiaa "Tää lattia on ihan täynnä murusia, kaikki tarttuu jalkapohjiin/sukkiin kiinni"

- lajiteltuja jätteitä jotka tursuavat lajittelulootistaan yli "Täällä on joka paikka täynnä näitä sinun aarteita"

- likaisia lakanoita "inhottavaa tulla puhtaana nukkumaan saastaisiin lakanoihin"

- isoa tiskivuorta "Ei täällä keittiössä mahdu olemaan" / "Täällä ei oo yhtään puhdasta lautasta!"

jne.,

ja on ihan monttu auki kun hänelle sanoo

- "Sinäkin voisit joskus imuroida sen lattian ihan itse "

 - "Ne on niitä samoja jätteitä mitä sinäkin lajittelet, sinäkin voit joskus viedä ne tuonne pihalla olevaan roskakatokseen"

- "Miksi et sitten vaihtanut niitä puhtaisiin itse? Ajatteletko oikeasti, että minä teen sen joka kerta yksin?"

- "Sinäkin saat joskus tiskata täällä / täyttää tiskikoneen, ei se pelkästään minun hommani ole".

Miksi minun pitää aina tehdä kaikki yksin? Ei se oikeasti voi vuodesta toiseen joka päivä tulla yllätyksenä, että kotityöt kuuluu hänellekin. Varsinkin kun äitinsä on melkoinen siisteyshullu. Kaikki pitää olla tiptop ja siivota välittömästi, niin luulisi, että kotonaan olisi oppinut siivoamaan jälkensä ja tekemään kotitöitä pyytämättä.

Tuo ei ole ainoa syy siihen miksi on eksä...

Enkä uutta paskastajaa ole kotiini huolinut.

Siivoushullu äiti/isä tekee usein lapsestaan juuri päinvastaisen. Se siivoushullu siivoaa itse kun muut "eivät osaa tehdä kunnolla". Jälkikasvu oppii sitten siihen, että joku muu tekee.

Ei vaan lapsi oppii ettei tarvitse välittää. Aikuisena kämppä on kuin kaatopaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Laiska? Minä olen laiska, tai siis inhoaisin olla japanilainen juna. Sen takia opiskelin mieluisamman mutta köyhemmän ammatin, hankin vain yhden lapsen, ja mieheen miellyin, kun hän ruokki minua. 

Nuo tehonaiset tässä ketjussa eivät ole laiskoja, usko ammattilaista. He ovat tehokkaita. Tehokasta riepoo silmittömästi turhat työvaiheet, nimenomaan siksi, että hän on tehokas. Ihan yhtä hassua olisi vinkua siitä, että joku Mäkäräinen hioo tekniikkaansa ja karsii turhat liikkeet siitä. Luulisi miehen tämän ymmärtävän. 

Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. 

Minunkin mies muuten on näitä, joka ei tunnista vaatteita. Jännä juttu, koska hänellä on oikein tarkka silmä yksityiskohdille työssään. 

Minä taas kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaapille on turha edes mennä, ennen kuin pyykkitelineeltä on puettu päälle riittävän monta kertaa. Mutta meillä ei olekaan pikkulapsia tai lemmikkejä, enkä ole silmänpalvoja. Logistiikkaa opiskellut tuttava oli samalla kannalla, hänen miehensä taas oli himoviikkaaja... 

Jostain syystä vain ihmiset yleensä eivät halua parisuhteeseen peilikuvansa kanssa, vaan pitää olla jotain vastakkaista. Hyvähän se tavallaan on, ihmisistä tulee sietämättömiä jos koskaan ei tarvitse mukautua keneenkään yhtään. Sitten on edessä surkea vanhuus. 

"Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. "

Et edelleenkään esittänyt mitään syytä miksi lajittelu vaatteen mennessä ylös narulle olisi yhtään tehokkaampaa/nopeampaa kuin vaatteen lajittelu sen tullessa alas narulta. "On luontevampaa" on sinun henkilökohtainen preferenssisi, ei mitattavasti tehokkaampi tapa.

Hoopoinhan tuolla sanoi juoksevansa vaatteet koneelta yksi kerrallaan narulle oikeaan paikkaan. Sehän se vasta tehotonta on jos joutuu edestakaisin pomppimaan 100 kertaa.

Onkohan missään koskaan elänyt naista parisuhteessa joka olisi muuttanut vastavuoroisesti omia tapojaan miehen mieleisiksi yhdessäkään asiassa? Tai yleensäkään miettinyt onko se oma tapa edes paras muuten kuin omalla tunnetasolla?

Tuohon viimeiseen kohtaan vastaus: ei ainakaan minun vaimoni. Hän on kyvytön tuohon.

Olen jopa yrittänyt niin pelkistetyllä ehdotuksella kuin pystyn. Hän huomauttelee jostain makuasiasta minkä haluaisi että teen juuri hänen ainoalla ja oikealla tavallaan. Teen vastaehdotuksen, että vaihdan mielelläni tapaa, jos hän vastavuoroisesti luopuu minua ärsyttävästä tavasta X ja alkaa tehdä Y.

Asia ei kertakaikkiaan edes rekisteröidy kunnolla. Hänen tapansa kaikissa asioissa on ainoa oikea ja mikään hänen tekemisensä ei voi ärsyttää. Elä nyt näiden kanssa sitten.

Hah! En ala todellakaan täyttämään tiskikonetta sillä tavalla kuin mieheni haluaisi, sillä täytän sitä enemmän kuin hän. Sen sijaan hän saa kyllä ihan rauhassa minun asiaan puuttumatta täyttää koneen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vaimoni heittelee astiat tiskikoneeseen, minä järjestän. Saan koneeseen 50% enemmän asioita kuin hän. Yleensä päädyn järjestämään uudestaan hänen sekaisin roiskimansa asiat, hiljaisesti

Sama meillä, mies laittaa astiat koneeseen siten, että enemmänkin mahtuisi kun vähän miettisi. Samoin pieni lautanen saattaa olla ison takana ihan kiinni edellä olevassa.

Itse sitten järjestelen koneen paremmin kun mies on mennyt nukkumaan kun hyötykäytän yösähkön tiskauksessa. Vuosikymmenien aikana olen ihmetellyt, että eikö mies huomaa aamulla, että kuinka niitä astioita kannattaisi sinne koneeseen laittaa. Hän siis herää aiemmin ja käyttää astioita aamupalallaan.

No, enpä tuota isona juttuna pidä, että sovittelen ne tiskipöydällekin jääneet astiat sinne koneeseen. Riitaa en tuosta asiasta ole kehittelemässä, mutta aina se vaan ihmetyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä miksi ei voi tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti ja miksi ajattelee, että toinen siivoaa kaiken ja itse saa vain paskoa ympäriinsä. Kaikki sotkut jää levälleen ja on muiden siivottavana. Parhaimmassa tapauksessa nämä vapaamatkustajat alkavat kuittailla sotkuista sille toiselle/muille, että "Täällä on järkyttävän sotkuista, sinun olisi pitänyt kyllä siivota jo aiemmin". Ja sitten vapaamatkustajat ovat ihan järkyttyneitä, kun heille sanoo, että hekin voisivat kyllä siivota.

Mies kommentoi

- likaista keittiön lattiaa "Tää lattia on ihan täynnä murusia, kaikki tarttuu jalkapohjiin/sukkiin kiinni"

- lajiteltuja jätteitä jotka tursuavat lajittelulootistaan yli "Täällä on joka paikka täynnä näitä sinun aarteita"

- likaisia lakanoita "inhottavaa tulla puhtaana nukkumaan saastaisiin lakanoihin"

- isoa tiskivuorta "Ei täällä keittiössä mahdu olemaan" / "Täällä ei oo yhtään puhdasta lautasta!"

jne.,

ja on ihan monttu auki kun hänelle sanoo

- "Sinäkin voisit joskus imuroida sen lattian ihan itse "

 - "Ne on niitä samoja jätteitä mitä sinäkin lajittelet, sinäkin voit joskus viedä ne tuonne pihalla olevaan roskakatokseen"

- "Miksi et sitten vaihtanut niitä puhtaisiin itse? Ajatteletko oikeasti, että minä teen sen joka kerta yksin?"

- "Sinäkin saat joskus tiskata täällä / täyttää tiskikoneen, ei se pelkästään minun hommani ole".

Miksi minun pitää aina tehdä kaikki yksin? Ei se oikeasti voi vuodesta toiseen joka päivä tulla yllätyksenä, että kotityöt kuuluu hänellekin. Varsinkin kun äitinsä on melkoinen siisteyshullu. Kaikki pitää olla tiptop ja siivota välittömästi, niin luulisi, että kotonaan olisi oppinut siivoamaan jälkensä ja tekemään kotitöitä pyytämättä.

Tuo ei ole ainoa syy siihen miksi on eksä...

Enkä uutta paskastajaa ole kotiini huolinut.

Siivoushullu äiti/isä tekee usein lapsestaan juuri päinvastaisen. Se siivoushullu siivoaa itse kun muut "eivät osaa tehdä kunnolla". Jälkikasvu oppii sitten siihen, että joku muu tekee.

Ei vaan lapsi oppii ettei tarvitse välittää. Aikuisena kämppä on kuin kaatopaikka.

No juuri sitä kirjoitinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla, ei kaikilla mutta joillain, on tyypillisesti tapana määrittää asiat ja aikataulut joissa ne pitää tehdä. Joillakin on jotain siivousneurooseja ja siivota pitää vaikkei olis likaistakaan. Kerran päällä ollut paita pitäis pestä samoin tein, vaikkei muija edes haista tai näe onko se puhdas. Lapselle pitäis antaa aina antaa just se aamiainen jonka muija haluaa ja samanlaisista vaatteista valita just ne jotka vaimo sille päivälle haluaa eskariin, ei perjantain vaatteita vaikkei olis ulkoliuiväkään. Oma leipälautanen pitäis laittaa parin murun takia tiskikoneeseen, vaikka siltä vois syödä parin tunnin kuluttua. Mökillä kahvimuki pitäis aina tiskata käytön jälkeen, vaikka käytän vain omaani ja itse juon siitä ja pidän sen puhtaana kun minulle sopii. Vain naisen ja äitinsä kotoa perityt tavat on oikeat ja vain hänen järjestyksensä on oikea, vaikka haarukat, veitset ja lusikat eivät ole tuossa järjestyksessä. Lisäksi hän vahtii lapsen aamurutiinit juuri omassa järjestyksessään, vaikka asiat hoituis iteltä paremmin vähän eri järjestyksessä. Onko sillä nyt niin väliä laitanko tytön tukan ennen vai jälkeen aamiaisen kuhan molemmat asiat tulee tehtyä?!? Nämä rutiinien orjat joiden mielestä heidän neuroottiset tapansa ovat ainoita oikeita ovat ihmisiä joita pitäis osata varoa.

Tajuathan, että jos vaimo tahtoo tehdä asiat tyylillä A, ja sinä taas tahdot tehdä ne asiat tyylillä B, niin silloin te molemmat olette yhtä neuroottisia ja pakkomielteisiä oman tyylinne kanssa? Jostain syystä kuitenkin vain vaimon tapa on sinusta väärä ja koet tarvetta valittaa siitä?

Pakko kommentoida että tuo alkuperäinen kommentti oli aivan selvästi sinkkumiehen käsialaa. Näistä tämän tyyppisistä kommenteista sen huomaa aina.

Naiset ovat niitä vapaamatkustajia parisuhteissa ja työpaikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Laiska? Minä olen laiska, tai siis inhoaisin olla japanilainen juna. Sen takia opiskelin mieluisamman mutta köyhemmän ammatin, hankin vain yhden lapsen, ja mieheen miellyin, kun hän ruokki minua. 

Nuo tehonaiset tässä ketjussa eivät ole laiskoja, usko ammattilaista. He ovat tehokkaita. Tehokasta riepoo silmittömästi turhat työvaiheet, nimenomaan siksi, että hän on tehokas. Ihan yhtä hassua olisi vinkua siitä, että joku Mäkäräinen hioo tekniikkaansa ja karsii turhat liikkeet siitä. Luulisi miehen tämän ymmärtävän. 

Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. 

Minunkin mies muuten on näitä, joka ei tunnista vaatteita. Jännä juttu, koska hänellä on oikein tarkka silmä yksityiskohdille työssään. 

Minä taas kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaapille on turha edes mennä, ennen kuin pyykkitelineeltä on puettu päälle riittävän monta kertaa. Mutta meillä ei olekaan pikkulapsia tai lemmikkejä, enkä ole silmänpalvoja. Logistiikkaa opiskellut tuttava oli samalla kannalla, hänen miehensä taas oli himoviikkaaja... 

Jostain syystä vain ihmiset yleensä eivät halua parisuhteeseen peilikuvansa kanssa, vaan pitää olla jotain vastakkaista. Hyvähän se tavallaan on, ihmisistä tulee sietämättömiä jos koskaan ei tarvitse mukautua keneenkään yhtään. Sitten on edessä surkea vanhuus. 

"Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. "

Et edelleenkään esittänyt mitään syytä miksi lajittelu vaatteen mennessä ylös narulle olisi yhtään tehokkaampaa/nopeampaa kuin vaatteen lajittelu sen tullessa alas narulta. "On luontevampaa" on sinun henkilökohtainen preferenssisi, ei mitattavasti tehokkaampi tapa.

Hoopoinhan tuolla sanoi juoksevansa vaatteet koneelta yksi kerrallaan narulle oikeaan paikkaan. Sehän se vasta tehotonta on jos joutuu edestakaisin pomppimaan 100 kertaa.

Onkohan missään koskaan elänyt naista parisuhteessa joka olisi muuttanut vastavuoroisesti omia tapojaan miehen mieleisiksi yhdessäkään asiassa? Tai yleensäkään miettinyt onko se oma tapa edes paras muuten kuin omalla tunnetasolla?

Tuohon viimeiseen kohtaan vastaus: ei ainakaan minun vaimoni. Hän on kyvytön tuohon.

Olen jopa yrittänyt niin pelkistetyllä ehdotuksella kuin pystyn. Hän huomauttelee jostain makuasiasta minkä haluaisi että teen juuri hänen ainoalla ja oikealla tavallaan. Teen vastaehdotuksen, että vaihdan mielelläni tapaa, jos hän vastavuoroisesti luopuu minua ärsyttävästä tavasta X ja alkaa tehdä Y.

Asia ei kertakaikkiaan edes rekisteröidy kunnolla. Hänen tapansa kaikissa asioissa on ainoa oikea ja mikään hänen tekemisensä ei voi ärsyttää. Elä nyt näiden kanssa sitten.

Hah! En ala todellakaan täyttämään tiskikonetta sillä tavalla kuin mieheni haluaisi, sillä täytän sitä enemmän kuin hän. Sen sijaan hän saa kyllä ihan rauhassa minun asiaan puuttumatta täyttää koneen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vaimoni heittelee astiat tiskikoneeseen, minä järjestän. Saan koneeseen 50% enemmän asioita kuin hän. Yleensä päädyn järjestämään uudestaan hänen sekaisin roiskimansa asiat, hiljaisesti

Sama meillä, mies laittaa astiat koneeseen siten, että enemmänkin mahtuisi kun vähän miettisi. Samoin pieni lautanen saattaa olla ison takana ihan kiinni edellä olevassa.

Itse sitten järjestelen koneen paremmin kun mies on mennyt nukkumaan kun hyötykäytän yösähkön tiskauksessa. Vuosikymmenien aikana olen ihmetellyt, että eikö mies huomaa aamulla, että kuinka niitä astioita kannattaisi sinne koneeseen laittaa. Hän siis herää aiemmin ja käyttää astioita aamupalallaan.

No, enpä tuota isona juttuna pidä, että sovittelen ne tiskipöydällekin jääneet astiat sinne koneeseen. Riitaa en tuosta asiasta ole kehittelemässä, mutta aina se vaan ihmetyttää.

Ja näin: sinun tapasi on ainoa oikea ja korjaat miehen jäljet. Ei ihme jos ei viitsi enää edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat niitä vapaamatkustajia parisuhteissa ja työpaikoilla.

Ja millähän perusteella?

Nyt miehet: lukekaa tämän keskustelun jokainen sivu ja miettikää, haluatteko oikeasti monogamiseen parisuhteeseen suomalaisen naisen kanssa. Ikinä. Tätä nimittäin on moderni länsimainen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat niitä vapaamatkustajia parisuhteissa ja työpaikoilla.

Hei

Parisuhde on naiselle rasite, naisten terveys ja onnellisuus vähenevät parisuhteessa: onnellisin ja tervein on sinkkunainen, seuraavaksi onnellisin parisuhteessa oleva mies. Onnettomin ja sairain on sinkkumies.

Että kyllä se on päinvastoin. Mies hyöty parisuhteesta, nainen ei, ja miehet käyttävät naisia hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt miehet: lukekaa tämän keskustelun jokainen sivu ja miettikää, haluatteko oikeasti monogamiseen parisuhteeseen suomalaisen naisen kanssa. Ikinä. Tätä nimittäin on moderni länsimainen parisuhde.

Naiset lukekaa, ja miettikää. Miehistä 95% joutuu miettimään, että pääseekö edes ketään naista lähelle, saatikka parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt miehet: lukekaa tämän keskustelun jokainen sivu ja miettikää, haluatteko oikeasti monogamiseen parisuhteeseen suomalaisen naisen kanssa. Ikinä. Tätä nimittäin on moderni länsimainen parisuhde.

Naiset lukekaa, ja miettikää. Miehistä 95% joutuu miettimään, että pääseekö edes ketään naista lähelle, saatikka parisuhteeseen.

Juuri näin. Mutta tämä viestiketju varmasti herättää ajattelemaan, että oman ulkonäön kehittäminen miehenä on kaikkein tärkeintä ja sitä kautta saatavat irtosuhteet. Mutta parisuhteita pitää pystyä välttämään.

Vierailija kirjoitti:

Minä valitsin miehen, joka tekee osansa kotitöistä ja käytännössä tällä hetkellä jopa enemmän. Ei tarvitse valittaa, kun sitoutuu ihmiseen, josta näkee, että tämä on sinkkunakin hoitanut kotinsa ja vaatteensa ja ruokansa jne.

Voi olla, että osa ihmisistä taantuu siinä vaiheessa, kun lapsia tulee. Väitän silti, että suurin osa tästä kotityövalituksesta johtuu siitä, että muutetaan yhteen lyhyellä tuntemisella. Hyväksytään seurusteluvaiheessa se, että toisen (useammin miehen) koti on vain "kämppä", jonka siisteys ja viihtyisyys ei kiinnosta. Nainen sulkee siltä silmänsä ja näkee mielessään tulevan yhteisen kodin ja olettaa, että kyllä sen viihtyisyys sitten on miehellekin tärkeää. Ei se mene niin. Jos puhutaan aikuisista miehistä, niin kyllä se heidän oma asuntonsa kertoo, mitä on odotettavissa.

Seurustelkaa riittävän pitkään. Katsokaa, miten se potentiaalinen elämänkumppani asuu nyt. Mikä hänelle on tärkeää kodissa, miten hän laittaa ne astiat astianpesukoneeseen, miten säilyttää liinavaatteita, kuinka usein pesee vaatteensa, miten usein pesee vessanpöntön, miten sisustaa jne.

JOS on kiire muuttaa yhteen tai jos pitää muuttaa yhteen ihmisen kanssa, joka on aiemmin asunut äidin ja isän kanssa, niin sitten ei pidä valittaa. Jos oikeasti muutos tapahtuu vasta, kun lapsia tulee, niin sitten kannattaa varmaan keskustella asiasta neuvolassa tai jopa hakea perheterapiaa, koska itse pitäisin sitä todella kummallisena, että ihminen jolla oman kodin siisteys ja viihtyisyys on ollut tärkeää, yhtäkkiä lakkaisi siitä välittämästä. En tuolla tarkoita sitä, että pikkulapsiperheessä molemmat yleensä joutuvat tinkimään aiemmasta tasosta vaan sitä, että toinen jättäisi kaiken yllättäen toisen harteille.

Eli miesoliot ovat jotenkin muuttumattomia, tahdottomia, kehityskelvottomia. Heistä on aikaisesta vaiheesta nähtävissä koko elämän kehityskulku? Siis jo lapsenakinko?

JA vika on täysin naisten, koska eivät ota vastuuta jo valintavaiheessa prosessissa?

Niinpä tämä näyttää menevän: naiset valittaa ettei miehet tee mitään tai jos tekee niin ei kelpaa ja nainen on joka tapauksessa tekemässä uudestaan. Jättäkää turha ajanhukka ja tehkää samantien itse niin tulee teille kelpaavaa jälkeä. Toinen vaihtoehto on tyytyä siihen ettei mies lajittele pyykkejä narulle henkilöittäin ja kuluttaa ehkä kolme minuuttia enemmän aikaa