Miksi nykyihmiset uupuvat töissä, vaikka viikossa on vain viisi työpäivää ja työ on fyysisesti kevyttä? Ennenhän Suomessa tehtiin töitä kuusi päivää viikossa, kun lauantaikin oli työpäivä.
Ennen Suomessa oli kuusi työpäivää yhtä vapaapäivää kohti. Nykyään on alle puolet tuosta eli vain 2,5. Silti jengi nykyään "uupuu" ja "väsyy" töissä. :O
Itse epäilen hyvin vahvasti että "työuupumus" on jonkinlainen ay:n keksimä juttu, työntekijöille järkätty konsti hankkia ylimääräistä vapaata.
Terve työkykyinen ihminen ei uuvu nykyajan työelämässä, koska työ on fyysisesti kevyttä.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Ihme selitystä. Oma työura alkoi kasarilla ja satasella mentiin silloinkin. Se mikä on muuttunut, on se, että silloin yritykset järjesti enemmän tapahtumia. Nykyään jengi on kai juonut jo niin paljon ilmaista viinaa, ettei noihin saa enää ihmisiä mukaan.
Minunkin ura alkoi kasarilla, ja oli paljon leppoisampi meininki silloin. Työvoimaa oli enemmän.
Sitten tässä jo esiintullut juttu, että esim yhdessä virastossa ollessani vaihde otti vastaan puhelut, sihteerit varasivat matkat yms, oli oma tyyppi tilaamassa tarvikkeet varastoon josta sai ottaa tarvitsemansa yms. Rauhallinen lounas, kahvitauot pidettiin kahvihuoneessa eikä omalla päätteellä. Työhön sai keskittyä.
Nyt kännykkä soi, sähköposti tursuaa, varaat itse hotellisi ja junasi ja kirjoitat matkalaskut niistä, tilaat tarvikkeet ettei firmaan osteta vahingossa yhtään ylimääräistä lyijykynää, istut palaverista toiseen ja sitä varsinaista työtä ehtii tehdä tunnin tai pari samalla eväitä syöden. Säästöä ilmeisesti, joka luo kaaosta ja näennäiskiirettä.
Sanon että työelämä on kohellusta täynnä kaaosta ja keskeytyksiä. Moniajo ei tehosta vaan hidastaa ja hajottaa pään, vaikka sitä niin hehkutetaan. Ymmärrän myös miksi tässä ajassa uuvutaan. Lisäksi kännykät on sotkeneet elämää ja tuovat töitä vapaa-ajalle, kun aina pitäisi olla tavoitettavissa.
Työpaikkojen huono ilmapiiri ja kiusaaminen ja törkeät asiakkaat.
Ehkä ihmiset ovat nykyään enemmän kuzipäitä tai purkavat omaa pahaa oloa työkavereihin ja aspoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme selitystä. Oma työura alkoi kasarilla ja satasella mentiin silloinkin. Se mikä on muuttunut, on se, että silloin yritykset järjesti enemmän tapahtumia. Nykyään jengi on kai juonut jo niin paljon ilmaista viinaa, ettei noihin saa enää ihmisiä mukaan.
Minunkin ura alkoi kasarilla, ja oli paljon leppoisampi meininki silloin. Työvoimaa oli enemmän.
Sitten tässä jo esiintullut juttu, että esim yhdessä virastossa ollessani vaihde otti vastaan puhelut, sihteerit varasivat matkat yms, oli oma tyyppi tilaamassa tarvikkeet varastoon josta sai ottaa tarvitsemansa yms. Rauhallinen lounas, kahvitauot pidettiin kahvihuoneessa eikä omalla päätteellä. Työhön sai keskittyä.
Nyt kännykkä soi, sähköposti tursuaa, varaat itse hotellisi ja junasi ja kirjoitat matkalaskut niistä, tilaat tarvikkeet ettei firmaan osteta vahingossa yhtään ylimääräistä lyijykynää, istut palaverista toiseen ja sitä varsinaista työtä ehtii tehdä tunnin tai pari samalla eväitä syöden. Säästöä ilmeisesti, joka luo kaaosta ja näennäiskiirettä.
Sanon että työelämä on kohellusta täynnä kaaosta ja keskeytyksiä. Moniajo ei tehosta vaan hidastaa ja hajottaa pään, vaikka sitä niin hehkutetaan. Ymmärrän myös miksi tässä ajassa uuvutaan. Lisäksi kännykät on sotkeneet elämää ja tuovat töitä vapaa-ajalle, kun aina pitäisi olla tavoitettavissa.
No tuo kaaos on vain teidän työpaikan huonoa organisointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme selitystä. Oma työura alkoi kasarilla ja satasella mentiin silloinkin. Se mikä on muuttunut, on se, että silloin yritykset järjesti enemmän tapahtumia. Nykyään jengi on kai juonut jo niin paljon ilmaista viinaa, ettei noihin saa enää ihmisiä mukaan.
Eli olet painanut sarasella työurasi alusta asti eikä ole ikinä uupumus iskenyt? Pitäisikö siis kaikkien muidenkin pystyä painamaan koko työuransa satasella uupumatta? Valitettavasti se ei ole kaikille mahdollista, ja väitän, ettei sen pitäisikään olla. Japanissa vasta satasella painetaankin ja se näkyy aika karusti itsemurhatilastoissa.
Ja nykyäänhän homma menee siis niin, että painetaan kyllä satasella, mutta siihen päälle tulee koko ajan lisää ja lisää ja lisää. Eihän se satanen enää edes riitä.
Tottakai välillä väsyttää jos tosissaan töitä tekee, millä elimellä tahansa. Mutta jos joku 22-vuotias apuhoitaja alkaa valittamaan työuupumusta 30-tuntisen viikon jälkeen, niin ei se ole kuin laiskuutta ja heikkoa paineensietokykyä.
Hoitoalantyö uuvuttaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ei ihme että alalta on joukkopako muihin töihin.
Parempi laatuista ruokaa silloin? Ei pelkkää sokeria, vehnää ja höttöä kuten tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalantyö uuvuttaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ei ihme että alalta on joukkopako muihin töihin.
Ehkä joillakin yksittäisillä toimipaikoilla mutta tuskin koko toimiala on muuttunut niin paljoa. Palkkaus on kuitenkin hyvä.
Digitalisaatio töissä ja vapaa-ajalla sekä multitaskaaminen vie kognitiiviset kyvyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitää hoitaa itse, esim pankkiasiat ja lapset ovat 24/7 vanhemmillaan jos ei ole maksettua apua koska ihmiset on nykyään epäyhteisöllisiä.
Pankkiasiat?
Mikä sinulle oli epäselvää?
Veikkaisin, että vastaajalle oli epäselvää mitä noi hoidettavat pankkiasiat on. Eihän kellään tavallisella ihmisellä ole mitään pankkiasioita hoidettavana koko ajan.
Tiedän tapauksen joka ei mitään muuta tehnyt vapaalla kuin puhui/mietti työasioista. Työkseen yritti pitää meihin kollegoihin yhteyttä, jotta sai jutella töistä. Parin kerran jälkeen en jaksanut tavata vapaa-ajalla, kun se ei tuon henkilön kanssa tuntunut vapaalta.
Nyt on sitten burnoutin takia poissa. Työpaikalla ollut vasta vuoden.
Ei ihme että väsyy, kun ei edes tuntunut yrittävän jättää töitä sinne työpaikalle. Aina jos yritit vaihtaa puheenaihetta toiseen, kohta sai keskustelun käännettyä työhön.
Mikä on muuttunut? Ihmiset ovat nykyään ylipainoisia lähes kaikki.
En sanoisi työuupumusta keinoksi saada vapaata. Uupumus ei häviä kun saa/pääsee vapaalle. Silloin kun on uupunut, ei ole periaatteessa merkitystä onko töissä vai vapaalla. Olo on lähes jatkuvasti uupunut. Toipuminen työuupumuksesta vie yleensä pitkään ja voi kestää vuosia.
Nykyisin asioita on tutkittu enemmän ja ihmiset (myös työnantajat) ovat tietoisempia terveydelle hyödyllisistä ja haitallisista asioista sekä niiden seuraamuksista. Myös psyykkisen kuormituksen vaikutuksista tiedetään enemmän.
Monessa paikassa niin kuin aikaisemmin joku jo kirjoitti 1 työntekijä hoitaa periaatteessa useamman työntekijän hommat.
Suorituskeskeisyys, jatkuvat muutokset ja lisääntynyt työmäärä kuormittavat enemmän. Mutta myös liian yksitoikkoinen työkin voi kuormittaa pidemmän päälle. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Työuupumusta valittaessa saa helpolla saikkua. Silloin on kiva matkustaa vaikka pikku kaupunkilomalle, eikä siihen tartte kuluttaa vuosilomapäiviä.
Näin ainakin meidän naapurin naapurissa. Työuupumus parani päivässä, saikku oli kaks viikkoa. Lomalainen ehti käydä 2 eri kaupunkilomalla Euroopassa.
Työuupumuksesta ei itse asiassa saa saikkua koska se ei ole mikään diagnoosi. Vasta masennuksesta saa.
Korjauksena. Silloin kun oli 6pv työviikko, lauantaina tehtiin vain 4h. Ja siitä luovuttiin jo 60-luvulla eli lähes 60v sitten.
Työelämä oli paljon leppoisampaa vielä 80-90-luvulle asti, koska työvoimaa oli enemmän ja erityisesti avustavia työntekijöitä ja nyt monet ammatit ovat kadonneet esim. sihteerit puh.vaide, konekirjoittajat, kopioijat, varastomiehet, postinkäs. autonkuljettajat jne.
Nyt jopa asiantuntijatyössä joutuu itse tekemään myös näiden avustajan työt, joka on työajasta tietenkin pois tai teknologian avulla.
Ja teknologia muuttuu ja kehittyy valtavasti, jopa vuoden aikana, samoin lainsäädäntö ja Eu antaa uusia määräyksiä ja lakeja, jotka on huomioitava työelämässä ja työelämä on jatkuvaa uuden opettelua, joka taas lisää työn vaativuutta ja stressiä.
Kyllä työelämä on nykyään paljon vaativampi ja stressaavampi, kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitää hoitaa itse, esim pankkiasiat ja lapset ovat 24/7 vanhemmillaan jos ei ole maksettua apua koska ihmiset on nykyään epäyhteisöllisiä.
Mitä ihmeen hoitamista pankkiasioissa on. Meille tulee kahden talon laskut, sähkö-vakuutus- yhtiövatikkeet ym ym -kaikki laskut tulee e-laskuna suoraveloituksena siis. Osa vain hyväksytään itse mobiilissa. Todella äärettömän helppoa .jos tulee satunnainen lasku, niin se hoituu helposti alle minuutin viivakoodolla. Olemme 7-8 kymppisiä.
Hoitotyössä stressaa ajan puute. Yhden vanhuksen iltatoimiin varattu 3 minuuttia. Ei siinä ajassa ehdi tekemään mitään ylimääräistä esim. Pestä hampaita :( ja silti olet jäljessä, etkä kerkeä pitämään taukoa. Työvuorot on tehty niin lyhyiksi, että raporttia ei kerkeä antamaan yökölle tai kirjauksia tekemään. Koko ajan on riittämätön olo.
Jos on vain se työpaikka, missä osaat työsi ja työtä on se 5 päivää viikossa, niin kyllähän sitä jaksaa. Harvalla vaan on tuollainen tilanne.
Nykyään saat hyppiä määräaikaisuudesta toiseen, aina uuteen työpaikkaan ja jopa uudelle alalle. Jokaisessa paikassa uusi työ, uudet työkaverit, uusi toimintakulttuuri, uudet tavat. Kun olet oppinut talon tavoille ja tuntuu että osaat jotain, määräaikaisuus loppuu ja taas uuteen paikkaan. Ainaista uuden opettelua ja riittämättömyyden tunteita.
Tähän päälle sitten työkkärin kanssa luovimista, milloin olet välissä työttömänä tai olet työttömänä työnhakijana koska et saa täysiä tunteja. Työssäkäyvänäkin joudut hakemaan työpaikkoja sovitellun päivärahan takia tai etsimään seuraavaa työpaikkaa.
Jos vielä yrität työllistyä paremmin ja kouluttautua työn ja työttömyyden ohessa, niin on aikamoista.
Rahallisesti on aina tiukkaa. Palkka ei ole kummoinen ja et koskaan tiedä saatko jatkoa sopimukselle tai missä seuraava työpaikka on. Parhaillaan hypit työpaikasta toiseen, ilman lomailua tai vapaata.
Vierailija kirjoitti:
No menepä kokeilemaan kuljetusalaa, jossa työpäivät ovat n. 15-tuntisia, kuinka kivaa on, että töitä on vain viitenä päivänä viikossa. Kaikki työt eivät tänä päivänäkään tapahdu toimistossa klo 8-17 välisenä aikana
Raskasta työtä tekevät duunarit eivät nimenomaan uuvu(kuin ehkä lähempänä eläkeikää terveyden pettäessä). Sen sijaan maailma näyttää olevan liian kova paikka siistiä toimistotyötä tekeville naisille, jotka joutuvat jäämään sairaslomalle, koska eivät tule toimeen työpaikan muiden naisten kanssa. Toinen ryhmä näyttää olevan lukiolaiset tai ensimmäisten vuosien yliopisto-opiskelijat. Onko mitään typerämpää kuin stressata jostain arvosanoista, joilla ei ole loppuviimeksi yhtikäs mitään väliä.
Suomalainen yhteiskunta näyttää tuottavan oman napansa ympärillä pyöriviä säälittäviä lapasia, joiden resilienssikyky on täydellisen olematon. Melkein toivoo että imperialistiryssä tulee vierailulle, niin kermaperseet saavat vähän perspektiiviä ongelmiinsa.
Kyllä uupumista oli ennenkin, ei vaan ollu internettiä missä räyhätä asiasta.
No menepä kokeilemaan kuljetusalaa, jossa työpäivät ovat n. 15-tuntisia, kuinka kivaa on, että töitä on vain viitenä päivänä viikossa. Kaikki työt eivät tänä päivänäkään tapahdu toimistossa klo 8-17 välisenä aikana, vaikka miten olisi nykyaikaa. Lisäksi työn vaatimukset ovat kasvaneet tolkuttomasti. Äitini oli siivooja, jonka työtahti oli todella leppoisa nykyajan siivoojiin verrattuna.