Miksi nykyihmiset uupuvat töissä, vaikka viikossa on vain viisi työpäivää ja työ on fyysisesti kevyttä? Ennenhän Suomessa tehtiin töitä kuusi päivää viikossa, kun lauantaikin oli työpäivä.

Isovanhempani, jotka jo yli 90-vuotiaita työskentelivät eräässä pörssiyhtiössä ihan suorittavassa /valkokaulusduunaritehtävissä 70-80 luvulla. Ainakin minun käsitykseni mukaan työtahti oli leppoisaa ja esim laskutusosastolla oli runsaasti henkilökuntaa jakamassa manuaalista työtä reikäkorttien aikaan. Eivät olleet suuripalkkaisia, mutta oli omistusasunto Hgissä, venepaikka ja matkustelivat 2 krt vuodessa ulkomailla, kaukomaita myöten mikä ei ollut ihan tavanomaista saatika halpaa tuohon aikaan. Ruokakaupassa ei tarvinnut hintoja katsella, tiedän tämän sillä vietin heillä paljon aikaa ja tiedän heidän elintapansa. Työelämää muistelevat edelleen lämmöllä, että kai heidän kokemuksensa työelämästä on ollut inhimillinen.

Toisaalta heidän oma lapsuutensa ja nuoruutensa ollut niukkaa ja haastavaa, sota-ajat ja sen jälkeiset vuodet, ym. Vaikea verrata omiin kokemuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen 5 ihmstä teki ne työt jotka nyt tekee 1 ihminen. Työtahti oli leppoisa, eikä ollut mitään tulostavoitteita, joihon pitää yltää.

Niinpä. Lisäksi "muinoin" työnantajille riitti, että työnhakija oli kiinnostunut työstä. Hänen ei tarvinnut olla alan huippuammattilainen. Työpaikalla kyllä opetettiin. Nykyään hakijan työhakemuksen pitää erottua joukosta, hänen pitää käydä pahimmillaan useampikin haastattelu läpi ja tietenkin osaaminen pitää olla sitä luokkaa, että työn voi aloittaa vaikka heti ilman perehdytyksiä.

Hiukan kärijistetysti asian ilmaisin, mutta noin se suurin piirtein menee nykyään. Jos osaamisvaatimukset olisivat aina olleet samalla tasolla kuin nykyään, ja jos työpaikoista olisi aina ollut yhtä suuri pula kuin nykyään, niin ei tätä maata olisi saatu rakennettua mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ns "pomot"ovat nykypäivän vitsaus! Työviihtyvyys on ajettu nollaan. Työpaikoilla kiusaaminen/seksuaalinen ahdistelu on lisääntynyt räjähdysmäisesti eri aloilla! Palkat laahaavat ja tulevat laahaamaan hamaan tulevaisuuteen asti. Syitä löytyy lukematon määrä,mitkä johtaa uupumiseen.

Palkat laahaavat, koska porvarin "liitto varastaa rahasi"- propaganda upposi kansaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt sekä fyysistä työtä että "kevyttä" toimistotyötä. Fyysinen työ kun päättyi, se oikeasti päättyi. Nykyinen työ pyörii päässä pitkään työpäivän jälkeen ja se uuvuttaa. Lisäksi ennen saikkulaiselle hommattiin sijainen, nykyisessä työssä oletetaan, että yksi ehtii hoitamaan kolmen saikulla olevan työt omiensa lisäksi viikko toisensa jälkeen.

Lapsi oli päiväkoti-iässä onneksi silloin, kun olin vielä fyysisessä työssä. Jaksoin hyvin touhuta hänen kanssaan samalla kun hoidin kotityöt. Meillä kun oli tukiverkkona vain anoppi, jolla oli huollettavana monisairas appi, eli en kovin usein halunnut kuormittaa heitä. Joskus poika oli pari tuntia "hoidossa", että isovanhemmat saivat viettää aikaa hänen kanssaan.

Neljän hengen porukasta kolme on saikulla viikko toisensa jälkeen, etkä saa apuja. Jokin on tosiaan vialla. Ehkä voisi kahdelle antaa kenkää.

Tuo tapahtui vuosi sitten syksyllä. Nyt on mun vuoro olla saikulla. Palautuminen ei oikein onnistunut ja sain lisäksi pari vakavampaa diagnoosia, joihin saan nyt hoitoa.

Lisäapuja saatiin parin uuden kollegan verran, kun tilanne tasaantui. Viimein meidän huoli kuultiin, että tuollaista tilannetta ei enää pääsisi tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä tein niska limassa töitä 6 päivää viikossa. Eikä mua ketään pienenä hoitanut, olin kuusi vuotiaasta yksin kotona päivät. Olin muutaman päivän jollain maksetulla hoitajalla, mutta mun äiti sai selville että esim takapuoli pyyhittiin Hesarin lehdellä. Sen jälkeen olin sitten yksin kotona. Nykyään on päiväkodit, iltapäiväkerhot jne ja työviikko 5 päivää. En ymmärrä miten nykyään on muka raskaampaa.

Tosiaan. Vanhemmuuden vaatimuksetkin ovat nykyään aivan toista kuin ennen.

Ennen myös kuoltiin siinä viidenkympin kypsässä iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää hoitaa itse, esim pankkiasiat ja lapset ovat 24/7 vanhemmillaan jos ei ole maksettua apua koska ihmiset on nykyään epäyhteisöllisiä.

Pankkiasiat?

Mikä sinulle oli epäselvää?

Silloin kun vielä oli 6-päiväinen työviikko (isoisoisän aikaan), naiset olivat kokopäiväisesti kotona ja jos oli rahaa, niin palkattiin palvelijoita, siivoojia, renkiä jne.

Et taatusti trolli itse ole sitä aikaa elänyt ja kun itse vaan makaat valtion tuella kotona, niin mikäs siinä miettiessä niiden jaksamista, jotka sinut työllään elättää.

Nykynuorilla ei ole paineensietokykyä.

Esimerkiksi ennen ylioppilaskirjoitukset kirjoitettiin kahdessa viikossa kuusi ainetta. Kaikki kaikki tieto piti omaksua samaan aikaan ja kirjoitukset oli joka toimen päivä. Siinä jos missä testattiin paineensietokyky nuorilta.

Nyt saa kirjoitella monen vuoden aikana omaan tahtiin eikä tarvitse omaksua suuria ainekokonaisuuksia samaan aikaan. Myös lukion voi käydä usemman vuoden aikana.

Veikkaisin, että entisaikaan töitä ei tarvinnut tehdä niin tehokkaasti. Ei tarvinnut koko ajan tehostaa omaa työntekoa, samaa työmäärää oli suorittamassa useampi ihminen, ei ollut jatkuvasti jotain uudistuksia, projekteja, uusia käytäntöjä ja palavereja. Nykyään työntekijän täytyy olla koko ajan valmis uudistumaan ja "ottamaan koppia" ties mistä asioista, vaikka työskentelee jo valmiiksi äärirajoilla ajankäytön ja oman jaksamisen suhteen. Päälle vielä kilpailu työpaikoista: jos et kestä, pysty ja suostu kaikkeen, lennät pihalle ja joku muu otetaan tilalle. Määräaikaisissa duuneissa varsinkin on pakko olla supersuorittaja, jos toivoo saavansa töitä lafkasta jatkossakin.

Ei kaikki työ mitään kevyttä ole. Ennen oli ennen, nyt on nyt. 50 vuotta sittenkin tehtaille marssi satoja ihmisiä painamaan töitä. Tässä on monet yt käyty ja porukkaa laitettu pelloille. Meillä myös. Ennen teki 6 työntekijää vuorokauden työt. Nykyään 5. Ja kun ei ole porukkaa, ne työt tekee 4 ja pomo sanoo tsemppiä.

Ihme selitystä. Oma työura alkoi kasarilla ja satasella mentiin silloinkin. Se mikä on muuttunut, on se, että silloin yritykset järjesti enemmän tapahtumia. Nykyään jengi on kai juonut jo niin paljon ilmaista viinaa, ettei noihin saa enää ihmisiä mukaan.

Etkö ap tosiaan tiedä, että ihminen voi uupua myös henkisesti? Kaikesta päätellen se henkinen uupumus on sitäpaitsi pahempi juttu, kuin fyysinen uupumus.

Kaipaavat huomiota, ja näin sitä saavat. Mikään ei ole nykyihmiselle tärkeämpää kuin olla huomion keskipisteenä. Tykkäyksien määrällä mitataan ihmisen arvo.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta lasta sinulla on, kuinka monta vuotta olet pärjännyt täysin yksin ilman kenenkään apua ja tehnyt täyttä viikkoa työtä? Tänään on Hesarissa juttu, jossa nuoret aikuiset uupuu ja masentuu jo isovanhempansa syövästä, eivätkä kykene käymään töissä. Entä sitten monilapsiset, tukiverkottomat perheet, joissa äidit hoitaa suurimman osan kotitöistäkin palkkatöiden päälle, ja palstan mukaan pitäisi hoitaa vielä mieskin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta lasta sinulla on, kuinka monta vuotta olet pärjännyt täysin yksin ilman kenenkään apua ja tehnyt täyttä viikkoa työtä? Tänään on Hesarissa juttu, jossa nuoret aikuiset uupuu ja masentuu jo isovanhempansa syövästä, eivätkä kykene käymään töissä. Entä sitten monilapsiset, tukiverkottomat perheet, joissa äidit hoitaa suurimman osan kotitöistäkin palkkatöiden päälle, ja palstan mukaan pitäisi hoitaa vielä mieskin.

Niin, no se on sitä elämää josta ennen on selvitty ja nykyään ilmeisesti sitten ei. En oikein ymmärrä tuota että montako lasta on ja täysi työviikko -kysymystä. Minulla esim. kolme ja täysi työviikko. Miestä ei kylläkään tarvitse hoitaa, mitä tuokin nyt tarkoitti?

Isovanhemman syöpä on tietysti surullinen juttu, mutta sellaista tulee elämässä eteen ihan kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihme selitystä. Oma työura alkoi kasarilla ja satasella mentiin silloinkin. Se mikä on muuttunut, on se, että silloin yritykset järjesti enemmän tapahtumia. Nykyään jengi on kai juonut jo niin paljon ilmaista viinaa, ettei noihin saa enää ihmisiä mukaan.

Eli olet painanut sarasella työurasi alusta asti eikä ole ikinä uupumus iskenyt? Pitäisikö siis kaikkien muidenkin pystyä painamaan koko työuransa satasella uupumatta? Valitettavasti se ei ole kaikille mahdollista, ja väitän, ettei sen pitäisikään olla. Japanissa vasta satasella painetaankin ja se näkyy aika karusti itsemurhatilastoissa.

Ja nykyäänhän homma menee siis niin, että painetaan kyllä satasella, mutta siihen päälle tulee koko ajan lisää ja lisää ja lisää. Eihän se satanen enää edes riitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta lasta sinulla on, kuinka monta vuotta olet pärjännyt täysin yksin ilman kenenkään apua ja tehnyt täyttä viikkoa työtä? Tänään on Hesarissa juttu, jossa nuoret aikuiset uupuu ja masentuu jo isovanhempansa syövästä, eivätkä kykene käymään töissä. Entä sitten monilapsiset, tukiverkottomat perheet, joissa äidit hoitaa suurimman osan kotitöistäkin palkkatöiden päälle, ja palstan mukaan pitäisi hoitaa vielä mieskin.

Tuohon päälle vielä koulusta tulevat jatkuvat vaatimukset ja ihmeelliset valitusviestit. "Pekka heilutteli jalkoja tunnilla. Keskustelkaa tästä kotona. Me teemme lastensuojeluilmoituksen." Vähän kärjistettynä se menee noin.

Oman lapsen kohdalla koulussa "huolestuivat" koska lapsi käyttäytyi autistisella tavalla. Lapsi on autisti. Opettajan mielestä kotona täytyy olla jotain vikaa jos lapsi ei opi olemaan kuin muutkin. Onneksi lastensuojelu sentään ymmärsi, että ongelma on koulussa, ei kotona.

Tämä kaikki aiheutti minulle paniikkihäiriön, johon joudun vieläkin syömään lääkkeitä, vaikka lasten oppivelvollisuus on jo suoritettu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi 100 kiloa on painava kun kerran 1000 kiloa on paljon painavampi? Voisko olla, että ne molemmat on painavia? Sama alun kyssäriin.

Painosta puheen ollen, kaikki ylipainoisia tämän päivän esimerkkiuupujat mediassa. ja toisessa otsikossa kerrotaan että liikunta on todella merkittävä apu mielenterveysongelmissa. Siitä voi vähän ynnäillä.

Taas joku toimitusjohtaja provoilee 😂

Pullamössöt eivät vaan nykyään jaksa, ovat liian lihavia onlyfanseihin ym. nykyajan hömppään. Itse vääntänyt kahta duunia vuosikymmenet, eikä väsytä eikä widuta, vaikka ikää on jo 59