Miksi nykyihmiset uupuvat töissä, vaikka viikossa on vain viisi työpäivää ja työ on fyysisesti kevyttä? Ennenhän Suomessa tehtiin töitä kuusi päivää viikossa, kun lauantaikin oli työpäivä.
Ennen Suomessa oli kuusi työpäivää yhtä vapaapäivää kohti. Nykyään on alle puolet tuosta eli vain 2,5. Silti jengi nykyään "uupuu" ja "väsyy" töissä. :O
Itse epäilen hyvin vahvasti että "työuupumus" on jonkinlainen ay:n keksimä juttu, työntekijöille järkätty konsti hankkia ylimääräistä vapaata.
Terve työkykyinen ihminen ei uuvu nykyajan työelämässä, koska työ on fyysisesti kevyttä.
Kommentit (148)
Kyllä se henkinen kuorma on raskaampaa pääkopalle kuin fyysinen...
Nykyajan työelämän vaatimuksia ei voi edes verrata aiempiin. Työnteko oli ennen lasten leikkiä verrattuna tämän päivän tehokkuus vaatimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan työelämän vaatimuksia ei voi edes verrata aiempiin. Työnteko oli ennen lasten leikkiä verrattuna tämän päivän tehokkuus vaatimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti aina kertoo kuinka kasarilla (toimistotyössä) hän työaikana kävi kampaajalla, virastoissa, huollattamassa auton, pankissa jne. kuulemma hyvin oli aikaa hoitaa kaikki omat asiat myös työajalla :D
Tais olla kaupungilla töissä. Ja vielä kehuskelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitää hoitaa itse, esim pankkiasiat ja lapset ovat 24/7 vanhemmillaan jos ei ole maksettua apua koska ihmiset on nykyään epäyhteisöllisiä.
Missäpä ne lapset ennen oli?
Hoidettu lapset ja pyykit sekä lämmitykset ruuan kasvatuksineen.
Nyt on joillain ylivoimaista saada kaupasta ruoka kotiin kannettua.
Lapset oli entisaikaan töissä. Mummoni meni toiseen kylään töihin 11 vuotiaana ja isäni aloitti tehtaalla 14 vuotiaana. Jo viisivuotias pystyi pesemään pyykkiä, tekemään ruokaa, auttamaan elukoiden ruokkimisessa. Ei entisaikaan lapset makoilleet joutavina. Ne oli heti töissä kun jaloilleen pääsi.
Olihan noita uupuneita ennenkin, etenkin maaseudun töissä.
Työelämä kuitenkin on muuttunut tappotahtiseksi ja kilpailu on kovaa. Supistaminen ja tehostaminen sen tekevät. Esimerkiksi edellisessä työssäni tein samat duunit kuin 80-luvulla viisi eri ammattia ja koulutusta edustavaa henkilöä. Burnoutin minä siitä sain.
Kyllä ne uupui ennenkin. Silloin sitä hoidettiin omatoimisesti alkoholilla.
Miksi 100 kiloa on painava kun kerran 1000 kiloa on paljon painavampi? Voisko olla, että ne molemmat on painavia? Sama alun kyssäriin.
Nykyisen toimistoihmisen työnkuva on ihan eri, kuin 80-luvulla. Kasarilla joko kirjoitit koneella mitä saneltiin, tai olit se joka saneli (eikä sanelija koskenut kirjoituskoneeseen).
Nyt pitää yhden ihmisen pitää kasassa oman tietokoneen ohjelmistot (80s it tuki), osata käyttää wordeja ja macroja (80s ei ollut) luoda itse se tarvittava teksti (80s kirjoittaja), ottaa/etsiä sopiva valokuva (80s valokuvaaja) ja taittaa kiva tulostusasu (80s copy), vaihtaa tulostimeen värikasetit (80s korjaaja), tulostaa 50 kopiota (80s kopiolaitos), lähettää kutsut sähköpostilla ja tilata ja kattaa vieraiden kahvitarjoilu (80s sihteeri). Virittää tietokoneet ja äänilähteet kokoukseen niin, että oikea näyttö näkyy seinällä ja kaikki kuulee keskustelun (80s valo/äänimies). Johtaa kokousta ja jakaa puheenvuoroja (80s puheenjohtaja), kirjoittaa pöytäkirja (80s kokoussihteeri).
Ylsi ihminen tekee nykyisin todella monen eri alan metatöitä yhden työpäivän aikana.
Riippuu työstä. Jotkut työt ovat fyysisesti kevyttä ja jotkut ei.
Ysärillä tein niska limassa töitä 6 päivää viikossa. Eikä mua ketään pienenä hoitanut, olin kuusi vuotiaasta yksin kotona päivät. Olin muutaman päivän jollain maksetulla hoitajalla, mutta mun äiti sai selville että esim takapuoli pyyhittiin Hesarin lehdellä. Sen jälkeen olin sitten yksin kotona. Nykyään on päiväkodit, iltapäiväkerhot jne ja työviikko 5 päivää. En ymmärrä miten nykyään on muka raskaampaa.
Nämä ns "pomot"ovat nykypäivän vitsaus! Työviihtyvyys on ajettu nollaan. Työpaikoilla kiusaaminen/seksuaalinen ahdistelu on lisääntynyt räjähdysmäisesti eri aloilla! Palkat laahaavat ja tulevat laahaamaan hamaan tulevaisuuteen asti. Syitä löytyy lukematon määrä,mitkä johtaa uupumiseen.
Tuottavuustavoitteet on asetettu niin korkealle, että niitä on mahdoton saavuttaa. Vaikka teet niska limassa, et voi mitenkään ehtiä. Seuraus on jatkuva stressi, epäonnistumisen tunne, työtä tulee tehtyä iltaisinkin ja silti et ehdi, ja lopulta seurauksena on se uupumus.
Vierailija kirjoitti:
Voi hellenlettas kun paksupersemammoilla on niin raskasta kun joutuu tekemään työtä palkkansa eteen. Kyllähän tollaseen paineeseen hajoaa ihan väkisinkin.
Just tämä on yks syy, miks meillä on olevinaan työvoimapula.
Arvaanko, jostakin syystä just _sun_ tiimeistä on aina jonkin ajan kuluttua yksi tai useampi työkaveri saikulla?
Mut mitään tekemistä ei toki oo sun ihanalla lämpimää ryhmähenkeä luovalla asenteella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hellenlettas kun paksupersemammoilla on niin raskasta kun joutuu tekemään työtä palkkansa eteen. Kyllähän tollaseen paineeseen hajoaa ihan väkisinkin.
Just tämä on yks syy, miks meillä on olevinaan työvoimapula.
Arvaanko, jostakin syystä just _sun_ tiimeistä on aina jonkin ajan kuluttua yksi tai useampi työkaveri saikulla?
Mut mitään tekemistä ei toki oo sun ihanalla lämpimää ryhmähenkeä luovalla asenteella <3. Ne on vaan mitäänsaamattomia vätyksiä joista ei ois mitään tullut muutenkaan ja hyvä vaan jos joku vähän oikasee.
Kyllä tästä porukasta on vätykset poistettu kauan sitten. Ammattilaisia kaikki, myös nuoremmat.
Olen tehnyt sekä fyysistä työtä että "kevyttä" toimistotyötä. Fyysinen työ kun päättyi, se oikeasti päättyi. Nykyinen työ pyörii päässä pitkään työpäivän jälkeen ja se uuvuttaa. Lisäksi ennen saikkulaiselle hommattiin sijainen, nykyisessä työssä oletetaan, että yksi ehtii hoitamaan kolmen saikulla olevan työt omiensa lisäksi viikko toisensa jälkeen.
Lapsi oli päiväkoti-iässä onneksi silloin, kun olin vielä fyysisessä työssä. Jaksoin hyvin touhuta hänen kanssaan samalla kun hoidin kotityöt. Meillä kun oli tukiverkkona vain anoppi, jolla oli huollettavana monisairas appi, eli en kovin usein halunnut kuormittaa heitä. Joskus poika oli pari tuntia "hoidossa", että isovanhemmat saivat viettää aikaa hänen kanssaan.
Niin, tunnetusti ennenhän kaikilla
Oli rakastavat vanhemmat
Oli onnellinen lapsuus
Ei ollut perheväkivältaa
Ei ollut alkoholiongelmia
Ei ollut muitakaan päihteitä
Ei ollut perhesurmia
Ei ollut itsemurhia
Oisikohan moneen noista ollut syynä erilaiset pahoivoinnit?
Ja nykyään sitten, kun pahasta olosta on ok puhua, niin jotkut narisee, ettei ennenkään ollut. No selvä, minä alan terapian sijaan hoitamaan uupumusta kuten äitini, joka ei puhunut mistään, huusi, raivosiivosi, ajoi lapset ulos viikonloppuna sai tulla kotiin aikaisintaan kell0 21, joi viiniä kaikki illat ja välillä löi.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sekä fyysistä työtä että "kevyttä" toimistotyötä. Fyysinen työ kun päättyi, se oikeasti päättyi. Nykyinen työ pyörii päässä pitkään työpäivän jälkeen ja se uuvuttaa. Lisäksi ennen saikkulaiselle hommattiin sijainen, nykyisessä työssä oletetaan, että yksi ehtii hoitamaan kolmen saikulla olevan työt omiensa lisäksi viikko toisensa jälkeen.
Lapsi oli päiväkoti-iässä onneksi silloin, kun olin vielä fyysisessä työssä. Jaksoin hyvin touhuta hänen kanssaan samalla kun hoidin kotityöt. Meillä kun oli tukiverkkona vain anoppi, jolla oli huollettavana monisairas appi, eli en kovin usein halunnut kuormittaa heitä. Joskus poika oli pari tuntia "hoidossa", että isovanhemmat saivat viettää aikaa hänen kanssaan.
Neljän hengen porukasta kolme on saikulla viikko toisensa jälkeen, etkä saa apuja. Jokin on tosiaan vialla. Ehkä voisi kahdelle antaa kenkää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne uupui ennenkin. Silloin sitä hoidettiin omatoimisesti alkoholilla.
Sillä sitä nykyäänkin hoidetaan.
Niinkuin täällä on jo kommentoitu, se työtahti ja -määrä uuvuttaa. Jatkuvasti enemmän ja vähemmällä työväellä uurastettava. Kyllä siinä työmotivaatio hiipuu ja väsymys iskee. Toki on olemassa myös lusmuja joita ei työ huvita ja saikutetaan milloin mistäkin syystä, mutta oikea uuvahtaminen tulee noista mainituista syistä.