Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyihmiset uupuvat töissä, vaikka viikossa on vain viisi työpäivää ja työ on fyysisesti kevyttä? Ennenhän Suomessa tehtiin töitä kuusi päivää viikossa, kun lauantaikin oli työpäivä.
20.03.2023 |
Ennen Suomessa oli kuusi työpäivää yhtä vapaapäivää kohti. Nykyään on alle puolet tuosta eli vain 2,5. Silti jengi nykyään "uupuu" ja "väsyy" töissä. :O
Itse epäilen hyvin vahvasti että "työuupumus" on jonkinlainen ay:n keksimä juttu, työntekijöille järkätty konsti hankkia ylimääräistä vapaata.
Terve työkykyinen ihminen ei uuvu nykyajan työelämässä, koska työ on fyysisesti kevyttä.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti aina kertoo kuinka kasarilla (toimistotyössä) hän työaikana kävi kampaajalla, virastoissa, huollattamassa auton, pankissa jne. kuulemma hyvin oli aikaa hoitaa kaikki omat asiat myös työajalla :D
Taisi äitisi olla lintsari, ei tuohon aikaan työpäivää konttorin ulkopuolella vietetty. Ylitöitäkin tehtiin paljon, myös perheelliset naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti aina kertoo kuinka kasarilla (toimistotyössä) hän työaikana kävi kampaajalla, virastoissa, huollattamassa auton, pankissa jne. kuulemma hyvin oli aikaa hoitaa kaikki omat asiat myös työajalla :D
Taisi äitisi olla lintsari, ei tuohon aikaan työpäivää konttorin ulkopuolella vietetty. Ylitöitäkin tehtiin paljon, myös perheelliset naiset.
Tuohon aikaan oli paljon yleisempää, että perheenäiti oli kotona hoitamassa kotitaloutta. Suomessa oli käytössä puolisoiden yhteisverotus vuoteen 1975 asti, joka suosi kotiin jäämistä mutta ei tietenkään tuonut aikanaan eläkekertymää kotiin jääneelle. Siirtyminen yleisesti kahden työssäkäyvän talouteen oli edelleen vasta tapahtumassa.
Niin, 100 vuotta taaksepäin moni teki metsätöitä. 30-40 asteen pakkasessa vyötäröön asti lunta ja kirves ja pokasaha oli työkalut sekä viila millä sai sahan teroitettua, eväät oli monesti jäätynyttä leipää ja nukkumistilat hirrestä tehty erämaamökki missä kamiina lämmönlähteenä ja lavereilla nukuttiin, ylälaverilla tuli hiki ja alhaalla kylmä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen 5 ihmstä teki ne työt jotka nyt tekee 1 ihminen. Työtahti oli leppoisa, eikä ollut mitään tulostavoitteita, joihon pitää yltää.
Höpöhöpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi 100 kiloa on painava kun kerran 1000 kiloa on paljon painavampi? Voisko olla, että ne molemmat on painavia? Sama alun kyssäriin.
Painosta puheen ollen, kaikki ylipainoisia tämän päivän esimerkkiuupujat mediassa. ja toisessa otsikossa kerrotaan että liikunta on todella merkittävä apu mielenterveysongelmissa. Siitä voi vähän ynnäillä.
Lisätään yhtälöön vielä se, että monet eivät yksinkertaisesti jaksa panostaa terveyteensä koska kanssaihmisten aiheuttama paha mieli vie voimat. Ynnäilepäs siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat todnäk jotain armeijaa käymättömiä vasenkätisiä homppeleita.
Ennen johtaminen oli parempaa, koska johtajaksi haluava yleensä ymmärsi että valtaan kuuluu myös vastuu.
Nykyään johtajiksi on hyvin vähän hakijoita ja hakijoiden enemmistö ei ole lainkaan kiinnostunut vastuusta. Siksi ihmiset uupuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen toimistoihmisen työnkuva on ihan eri, kuin 80-luvulla. Kasarilla joko kirjoitit koneella mitä saneltiin, tai olit se joka saneli (eikä sanelija koskenut kirjoituskoneeseen).
Nyt pitää yhden ihmisen pitää kasassa oman tietokoneen ohjelmistot (80s it tuki), osata käyttää wordeja ja macroja (80s ei ollut) luoda itse se tarvittava teksti (80s kirjoittaja), ottaa/etsiä sopiva valokuva (80s valokuvaaja) ja taittaa kiva tulostusasu (80s copy), vaihtaa tulostimeen värikasetit (80s korjaaja), tulostaa 50 kopiota (80s kopiolaitos), lähettää kutsut sähköpostilla ja tilata ja kattaa vieraiden kahvitarjoilu (80s sihteeri). Virittää tietokoneet ja äänilähteet kokoukseen niin, että oikea näyttö näkyy seinällä ja kaikki kuulee keskustelun (80s valo/äänimies). Johtaa kokousta ja jakaa puheenvuoroja (80s puheenjohtaja), kirjoittaa pöytäkirja (80s kokoussihteeri).
Ylsi ihminen tekee nykyisin todella monen eri alan metatöitä yhden työpäivän aikana.
Juuri olin tulossa sanomaan samaa. Nykyisessä työssäni markkinoinnissa teen sihteerin, kirjoittajan, graafisen suunnittelijan, projektipäällikön, markkinoijan, valokuvaajan ja äänimiehen hommia.
Samoin. Mainitsemiesi lisäksi käsikirjoitan, kuvaan ja toteutan videot, jostain ihmeen syystä kuuntelen valituksia esimerkiksi pieleen menneestä viestinnästä jollain muulla osastolla, minun oletetaan hoitavan tapahtumat,messut, matkat, budjetit, kaikki mediatoimistoyhteydet, tuntevan sopimukset, nettisivut, analytiikan ylläpito, tulkinta, raportointi ja kehittäminen jne. Naurettavaa. Tietenkään palkka ja titteli eivät ole sitä tasoa, että tällainen vastuu siihen kuuluisi.
Myös palavereihin menee aikaa: täytyy pitää usein palavereja joissa ihmetellään kaikkea tekemättä jäänyttä työtä, etsitään selityksiä sille, miksi työt on viivästyneet, jne. Toiset säännölliset palaverit ovat niitä, missä luetellaan kaikkia uusia hommia, mitä voisin alkaa tekemään edellisten lisäksi. Kolmannet palaverit ovat niitä, joissa ihmetellään jaksamista ja työnjakoa, mutta mitään ei tietenkään tapahdu. Lisäksi esitellään kehittämisasioita, joita minun pitäisi kehittää.
Päälle tietty kaikki normaalit juoksevat palaverit ja uusien ihmisten (eivät oman tiimini) perehdyttämiseen ja neuvomiseen liittyvät asiat.
Uuvumme huonon johtamisen takia.
Huono johtaminen ja ns. säästöt. Esimerkiksi säästettiin siinä, että ulkoistettiin toimistotehtävät. Nyt toimistovirkailija tekee jokaisen asian lisämaksusta. Säästetään siinä, että tämän vuoksi jokainen työntekijä joutuu tekemään nyt toimistohommia ja omat varsinaiset työt jää tekemättä tai viivästyy. Toinen ulkoistus on siivousfirmat, jotka siivoavat vain pakolliset. Työhuoneen lattialla pyöräytetään kaksi kertaa moppia ja tyhjennetään roskis. Loput siivoaa työntekijä itse, jos lika ja pöly häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kohtaa on kyvä tsekata Tilastokeskuksen tilastot itsemurhakuolleisuudesta 1971-2020 välisenä aikana, aika selkeä ero eritoten miehillä, mutta myös naisillakin. Aika kärkkäistä mainita tämä tässä keskuudessa, mutta kuten on huomattu niin näin 2000-luvilla mielenterveysasioista puhutaan ja - yllätys yllätys, reagoidaan. Helppo tehdä 12-16h pituisia fyysisesti raskasta työtä kun kroppa ja varmasti pääkoppakin oli väsyneitä päivän päätteeksi, alkoholia vielä nassuun niin jaksaa ja nukkuminenkin helpottuu. Olivat kaiken lisäksi myös sotasukupolvea, tai heidät on kasvattanut sotasukupolvi.
Itse olen nyt sairaslomalla työuupumisen takia. Kymmenen vuoden sisällä kaupan alalla on tiukennettu työtehtäviä enemmän ja enemmän. Viimeisen kahden vuoden sisällä on poistettu kolme työvuoroa täysin viikossa. Tunnollisuus aiheutti sen että murehdin jatkuvasti töitä, vaikka tämä työ on nimenomaan se jossa pitäisi pystyä jättämään työt töihin.
Tammikuun loppupuolella luovutin, viimeiset kolme kuukautta meni yöt valvoen, öisin jännitti ja sydän hakkasi korvissa, lihakset ei rentoutunut. Ei ollut työvuoroa ilman itkemistä. Tuplavapaiden väleissä oli kaksi kuukautta pyynnöistä huolimatta, yksittäisten vapaapäivien päätteeksi kävi pari kertaa niin että ei muistanut oliko ollut vapaalla tai töissä.
Nyt kahden viikon päästä lähden kokeilemaan uutta alaa, toivotaan ettei ollut liian lyhyt saikku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen toimistoihmisen työnkuva on ihan eri, kuin 80-luvulla. Kasarilla joko kirjoitit koneella mitä saneltiin, tai olit se joka saneli (eikä sanelija koskenut kirjoituskoneeseen).
Nyt pitää yhden ihmisen pitää kasassa oman tietokoneen ohjelmistot (80s it tuki), osata käyttää wordeja ja macroja (80s ei ollut) luoda itse se tarvittava teksti (80s kirjoittaja), ottaa/etsiä sopiva valokuva (80s valokuvaaja) ja taittaa kiva tulostusasu (80s copy), vaihtaa tulostimeen värikasetit (80s korjaaja), tulostaa 50 kopiota (80s kopiolaitos), lähettää kutsut sähköpostilla ja tilata ja kattaa vieraiden kahvitarjoilu (80s sihteeri). Virittää tietokoneet ja äänilähteet kokoukseen niin, että oikea näyttö näkyy seinällä ja kaikki kuulee keskustelun (80s valo/äänimies). Johtaa kokousta ja jakaa puheenvuoroja (80s puheenjohtaja), kirjoittaa pöytäkirja (80s kokoussihteeri).
Ylsi ihminen tekee nykyisin todella monen eri alan metatöitä yhden työpäivän aikana.
Juuri olin tulossa sanomaan samaa. Nykyisessä työssäni markkinoinnissa teen sihteerin, kirjoittajan, graafisen suunnittelijan, projektipäällikön, markkinoijan, valokuvaajan ja äänimiehen hommia.
Samoin. Mainitsemiesi lisäksi käsikirjoitan, kuvaan ja toteutan videot, jostain ihmeen syystä kuuntelen valituksia esimerkiksi pieleen menneestä viestinnästä jollain muulla osastolla, minun oletetaan hoitavan tapahtumat,messut, matkat, budjetit, kaikki mediatoimistoyhteydet, tuntevan sopimukset, nettisivut, analytiikan ylläpito, tulkinta, raportointi ja kehittäminen jne. Naurettavaa. Tietenkään palkka ja titteli eivät ole sitä tasoa, että tällainen vastuu siihen kuuluisi.
Myös palavereihin menee aikaa: täytyy pitää usein palavereja joissa ihmetellään kaikkea tekemättä jäänyttä työtä, etsitään selityksiä sille, miksi työt on viivästyneet, jne. Toiset säännölliset palaverit ovat niitä, missä luetellaan kaikkia uusia hommia, mitä voisin alkaa tekemään edellisten lisäksi. Kolmannet palaverit ovat niitä, joissa ihmetellään jaksamista ja työnjakoa, mutta mitään ei tietenkään tapahdu. Lisäksi esitellään kehittämisasioita, joita minun pitäisi kehittää.
Päälle tietty kaikki normaalit juoksevat palaverit ja uusien ihmisten (eivät oman tiimini) perehdyttämiseen ja neuvomiseen liittyvät asiat.
Uuvumme huonon johtamisen takia.
Tää vois olla meidänkin firmasta. Ja johtaminen on todella huonoa ja tempoilevaa. Välipomot yrittävät näyttää johdolle hyvältä ja toimintatavat ovat työntekijän kannalta karmeita: Mitään tehtävää ei tule kirjallisesti tai isomman porukan kuullen. Lisäksi ne ovat usein liian valmiiksi mietittyjä kuulematta ensin asiantuntijoita -> mahdotonta toteuttaa järkevästi annetussa kehyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtahti oli ennen ihan erilainen plus se perheen kotiarki oli helppoa, eikä selviytysmitaistelua kuten nykyään.
Ennen ei saatu kaikkea valmiina lapsesta asti! Kaikkien piti oasallistua perheen arkiaskareisiin! Töihin mentiin usein ilman minkäänlaista amatillista koulutusta tosi pienellä palkalla, josta piti antaa osa kotiin, koska maailma ei laiskoja elättänyt! Tämän päivä nuoret ei ymmärrä, että työpaikalla joutuu töihin! Eikä se ammatinvalintakaan mene ihan kohdalleen! Mikä hirveintä, isä tai äiti ei voikaan tulla tekemään kaikkea sun puolestasi! Työssä ei voi tämän päivän työajoilla uupua. Ikävä kyllä se työ ei aina ole niin kivaa! Nuoret ei kestä nykypäivänä pienintäkään pettymystä, kun työelämään tullessa kaikki on saatu valmiiksi ja yhtäkkiä pitääkin sopeutua sääntöihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitää hoitaa itse, esim pankkiasiat ja lapset ovat 24/7 vanhemmillaan jos ei ole maksettua apua koska ihmiset on nykyään epäyhteisöllisiä.
Missäpä ne lapset ennen oli?
Hoidettu lapset ja pyykit sekä lämmitykset ruuan kasvatuksineen.
Nyt on joillain ylivoimaista saada kaupasta ruoka kotiin kannettua.Oma äitini oli kolmen lapsen kotiäiti, ei hän käynyt töissä. Meillä kävi sen lisäksi, että äiti oli kotona, myös kunnan maksama kodinhoitaja + mummot hoitamassa. Nykyään ei saa mitään. Olen joutunut sairaana konttaamaan kivuissani, oksentamaan pottaan, paskomaan alleni ja hoitamaan samalla kolme pientä lasta. Mies oli ulkomaankomennuksella töissä, eikä ketään kiinnostanut. Ei neuvolaa, ei ketään isovahemmista, ei ketään. Onneksi selvisimme kaikki hengissä. Tätä on 2020-luvun yhteisöllisyys, suvun tuki ja matalan kynnyksen palvelut perheellisille.
Yrititkö soittaa hätänumeroon tai sosiaalipäivystykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin lapset hoidettiin isovanhemmilla eikä harrastuksiin kuljetettu. Nykyään itsekkäät isovanhemmat viettävät eläkkeellä pelkkää mää-aikaa kiinnostumatta lapsenlapsistaan tai siitä jaksaako se oma lapsi ruuhkavuosia.
Työtahti oli paljon leppoisampi. Nyt ne isot ikäluokat ovat vanhoja ja sairaita ja potilaita tulee ovista ja ikkunoista. Ennen oli toisinpäin, potilaita oli vähän ja isot ikäluokat niitä hoitamassa.
Voi luoja mitä paskaa!! Uskotko itsekään noita tarinoita!!
Vierailija kirjoitti:
Ap:n työ ja perhe-elämä ei taida olla kovin vaikeaa... Joku helppo aivot narikkaan -duuni lapsettomalla sinkkuihmisellä.
Jaa, no minä olin lapseton, tosin en sinkku. Ns.helppo työ, joka kuitenkin sitoi jatkuvasti, koska työaikalistoja ei ollut, pomo päätti aamulla kuka tekee mitäkin. Se oli tuskaa, jatkuva epävarmuus. Lisäksi olin omaishoitaja. Et voi tietää mitään kenenkään elämästä, sen perusteella että lapseton ja helppo työ.
Ap:n viesti toki asiaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tingitään sellaisista työtä mielekkääksi tekevistä asioista, kuten työpari. Moni asia sujui kahdestaan kolme kertaa nopeammin, kun on hyvin toimiva pari. Lisäksi se helpottaa kauheasti vastuuntuntoista ihmistä, että on kaksi ihmistä tekemässä päätöksiä. Takaa myös hyvät yöunet.
Toisekseen työmaailma suosii nykyään lavertelija-kyttääjiä. Ennen vanhaan oli ihan asiakaspalvelua, jos joku tuttava sattui tulemaan asiakkaaksi ja siinä samalla kysellään pitkän kaavan kautta kuulumiset. Nyt on todella tiukat ohjeistukset työtehosta ja sen ylläpitämisestä. Ja osa työntekijöistä kokee omaksi (palkattomaksi) velvollisuudekseen raportoida näistä herkällä liipasimella, koska lukee talon sääntökirjaa pilkuntarkasti.
Maailma on jotenkin mennyt ihan autistiseksi sääntöjen kyttäämiseksi ja työn yhteisöllisyys ei ole osalle mikään arvo. Vain se, että suoritetaan 8-16 ohjeiden mukaan.
Tämä oli hyvin sanottu ja koskee muutakin kuin työelämää. Tämä sokea sääntöjen kyttääminen on kuin jotain jenkkipaskaa, sääntöjen tulkintaa ilman aivoja ja tilannetajua, varmaan juurikin kuin autismia. Ei tällaista ollut ennen.
Muuten yhdyn näihin kommentteihin, mutta tuohon 'jenkkipaskaa'-heittoon puutun.
Jenkeissä ja briteissäkin on kyllä sääntöjä ja tehdään pitkää päivää, mutta sosiaalisuus, toisten huomioiminen, tilannetaju ja hyvät käytöstavat ovat vielä voimassa.
Suomeen on kopioitu säännöt ja kova suorittaminen, mutta edellä mainitut asiat on jätetty huomiomatta, Suomessa niistä on tehty tätä pilkattua 'jenkkipaskaa'.
Suomessa on aina kytätty, vahdittu sääntöjä, pädetty toisia lyttäämällä ja todellakin varsin autistisesti tarrattu kaikkeen pilkunviilaamiseen ja kirjaimellisuuteen.
Toivoisin Suomeen lisää oikeaa 'jenkkipaskaa' eli kohteliaita tapoja, sosiaalisuutta, toisten huomioimista, tilannetajua, aitoa yhteisöllisyyttä. Mutta en pidättele henkeäni.
Olen tehnyt fyysistä ja henkistä työtä. Fyysinen työ on helpompaa, koska siinä ei väsy aivot. Jos vaan olisi kädet kestäneet, olisin jäänyt fyysiseen työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 5 ihmstä teki ne työt jotka nyt tekee 1 ihminen. Työtahti oli leppoisa, eikä ollut mitään tulostavoitteita, joihon pitää yltää.
Höpöhöpö.
Oikeasti niitä oli 6. Muistan ihmetelleeni 90 luvulla miten väkeä laitettiin pihalle kiihtyvällä tahdilla, mutta tehtävät työt säilyivät loppu porukalle aina samoina.
Vierailija kirjoitti:
Oon tehnyt nuorena kuusipäiväistä työviikkoa. Fyysisessä työssä ei ollut vaikeuksia, etenkin kun vielä oli terve kroppa.
Oon myös tehnyt normaalityöviikkoa kovin tuotanto-odotuksin ladatussa aivotyössä. Kun pää alkaa ylikuumeta, niin parin päivän lepo ei jossain vaiheessa enää riitäkään. Eikä ylimääräisten tuntien lisääminen lisää samassa suhteessa tuottavuutta, aivot ei enää vaan toimi, ne tarvitsee lepoa enemmän kuin lihakset.Ihmisillä on nykyisin liikaa henkistä rasitetta ja liian vähän fyysistä, siksi voidaan pahoin.
Tämä juuri, varsinkin keski-iässä alkaa huomata, ettei pysty tuottamaan kuin lyhyen aikaa kerrallaan sen tason ajatustuotosta, jota vaaditaan. Eikä riitä pieni tauko, aivot eivät vaan enää "suostu" siihen keskittyneeseen ajattelutyöhön kuin pari lyhyttä jaksoa päivässä.
Ja sitten kun on laatuvaatimukset (jotka tottakai pitää ollakin), alkaa stressi että tulee palautetta ja lopputili. Ei aivotyössä voi mennä automaatiolla kuten fyysisissä/aistitöissä.
Pakolla tehty täysin keskittynyt ajattelu estää muiden ajatusten vapaan virtaamisen. Niiden ajatusten, joiden tarvitsisi saada velloa päässä (niin kuin tapahtuu fyysistä, helppoa ja tyydyttävää työtä tehtäessä - ne ajatuksethan kulkevat siinä rinnalla ja keho "menee itsestään"). Se estää ongelmien ja kokemusten käsittelyn arjessa, mikä on todella tärkeää mielen tasapainolle. Sitten kun mieli ei voi käsitellä asioita työajalla, joutuu "ylihoitamaan" itseään vapaalla roskaruoalla, roskaviihteellä tms. arkea pahentavalla, kunnes menee kokonaan jumiin ja uupuu.
8 h/pvä keskittynyt aivotyö ei ole kuin vain osalle ihmisistä luontevaa. Silti se on nykyajan ideaali ja tasokkaan ihmisen merkki.
Noin on aina ollut, ihan normaalia. Ei pitäisi perhe-elämän uuvuttaa. Jotain on pahasti pielessä, jos noin on.