Avioeron partaalla koiran takia

Hauskaa, koska yleensähän tämä on toisinpäin: nainen on rakastunut koiraansa. 

Mies käyttää koiraa tekosyynä olla viettämättä aikaa vaimon ja lasten kanssa, koska ei vaan halua.

Aikuista ihmistä ei voi pakottaa joten suositan että äiti alkaa nyt tehdä lasten kanssa kaikkea kivaa ja tiedottaa miehelle miten perhe häntä kaipaa mutta aikuinen mies tekee omat päätöksensä ja ottaa niistä vastuun eikä sysää vastuuta koiralle.

Meilläkin on hoidettu sairaita koiria ja silti lokeroitu parisuhdeaikaa niin että pää pysyy pinnalla.

Apkll kirjoitti:

Kiitos, että on tullut muutamia asiantuntevia viestejä. Mies ei halua, että minä kouluttaisin koiraa. Olen miehelle kokoajan sanonut, että koiralle tulisi opettaa rauhoittumista ja jätä, jolloin lenkillä olisi helpompaa. Jos niin saisi oravien perään ryntäilyn loppumaan. Koiraa ei leikitetä sisällä, eikä heitellä mitään, koska silloin jää ylikierroksille. Ollaan rauhassa sisätiloissa. Lenkillä mies käy koiran kanssa yksin, koska lasten kanssa se on liian villiä, kun koira sekoaa, jos lapset hajaantuu. Tiedän, että saksanpaimenkoira ei ole koirarotu, mikä otetaan mukaan seikkailupuistoihin yms. Ainakaan tämä yksilö ei sovellu siihen, eikä haluta sellaista edes yrittää. Koira on kokoajan perheen kanssa (miehen). Haluaisin siis, että voisimme edes kerran kk jättää koiran 8h yksin ja mennä huvipuistoon minä, mies ja lapset yhdessä, mutta tämä ei käy, koska mies ei halua ja mielestäni käyttää tassujen nuolemista tekosyynä. Tai sitten miehellä on joku trauma, että pelkää koiran kuolevan, jos jättää sen silmistään. Mielestäni siis mies vahtii sairaalloisesti koiraa. Ilmeisesti minun pitää alkaa itse aitaamaan koti- ja mökkipihaa, jotta koira saisi olla vapaana. Ehkä täytyy itse alkaa suhtautumaan positiivisemmin koiraan, koska koira on kuitenkin äärimmäisen kiltti ja palvelualtis. Ja sen kanssa joudun elämään vielä vuosia. En oikeasti erota halua, vaan ärsyttää kun mies tekee töitä ja koira makaa/ nukkuu tylsistyneenä kokoajan sisällä jaloissa. Koska mielestäni koiran ja lapsienkin tulisi olla ulkona vapaana juoksemassa, niin paljon kuin mahdollista. Miehen työ on siis sellaista, että hän pystyisi hyvin harrastamaan koiran kanssa vaikka 1h ulkona joka aamupäivä. Tuntuu, että miestä ei kiinnosta liikkua työtuolistaan mihinkään. Itse haluaisin lenkittää koiraa, mutta tällä hetkellä on niin kova vetämään, että en uskalla jos pääsee irti esim. toisen koiran tullessa vastaan.

Koira voi myös tarvita tauko ihmisistä!

Sain tähän vinkin kouluttajalta, kun hain apua koirani vireongelmiin. Teen lähes aina etätöitä ja koira on kanssani. Koira siis seuraa minua koko ajan, ja se ei ole sille lepoa. Tämänkin asian voisit nostaa esiin miehesi kanssa. Jos voi yöt olla rauhassa, niin voi olla päivälläkin. Koiralle vaikka oma huone ja mies töihin välillä jonnkein muualle.

Pihan aitaaminen ei olisi huono asia, koska koira voisi olla silloin myös ulkona ja kouluttaminenkin olisi helpompaa. Myös lapset voivat koiran kanssa harjoitella temppuja ja muuta, kunhan säännöt, palkkaus ja muu on käyty läpi yhdessä. Tämä voisi parantaa koiran suhdetta teihin kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Apkll kirjoitti:

Kiitos, että on tullut muutamia asiantuntevia viestejä. Mies ei halua, että minä kouluttaisin koiraa. Olen miehelle kokoajan sanonut, että koiralle tulisi opettaa rauhoittumista ja jätä, jolloin lenkillä olisi helpompaa. Jos niin saisi oravien perään ryntäilyn loppumaan. Koiraa ei leikitetä sisällä, eikä heitellä mitään, koska silloin jää ylikierroksille. Ollaan rauhassa sisätiloissa. Lenkillä mies käy koiran kanssa yksin, koska lasten kanssa se on liian villiä, kun koira sekoaa, jos lapset hajaantuu. Tiedän, että saksanpaimenkoira ei ole koirarotu, mikä otetaan mukaan seikkailupuistoihin yms. Ainakaan tämä yksilö ei sovellu siihen, eikä haluta sellaista edes yrittää. Koira on kokoajan perheen kanssa (miehen). Haluaisin siis, että voisimme edes kerran kk jättää koiran 8h yksin ja mennä huvipuistoon minä, mies ja lapset yhdessä, mutta tämä ei käy, koska mies ei halua ja mielestäni käyttää tassujen nuolemista tekosyynä. Tai sitten miehellä on joku trauma, että pelkää koiran kuolevan, jos jättää sen silmistään. Mielestäni siis mies vahtii sairaalloisesti koiraa. Ilmeisesti minun pitää alkaa itse aitaamaan koti- ja mökkipihaa, jotta koira saisi olla vapaana. Ehkä täytyy itse alkaa suhtautumaan positiivisemmin koiraan, koska koira on kuitenkin äärimmäisen kiltti ja palvelualtis. Ja sen kanssa joudun elämään vielä vuosia. En oikeasti erota halua, vaan ärsyttää kun mies tekee töitä ja koira makaa/ nukkuu tylsistyneenä kokoajan sisällä jaloissa. Koska mielestäni koiran ja lapsienkin tulisi olla ulkona vapaana juoksemassa, niin paljon kuin mahdollista. Miehen työ on siis sellaista, että hän pystyisi hyvin harrastamaan koiran kanssa vaikka 1h ulkona joka aamupäivä. Tuntuu, että miestä ei kiinnosta liikkua työtuolistaan mihinkään. Itse haluaisin lenkittää koiraa, mutta tällä hetkellä on niin kova vetämään, että en uskalla jos pääsee irti esim. toisen koiran tullessa vastaan.

Onko tämä koira miehesi ensimmäinen? Kuulostaa ainakin siltä. Viisivuotiaan saksanpaimenkoiran pitäisi jo ehdottomasti osata lenkkikäyttäytyminen ja rauhoittuminen! Tilanne on omaan korvaani oikeasti aika hälyttävä. Ala kouluttaa koiraa vaikka mieheltä salassa, se on oikeasti pakko tehdä viimeistään nyt.

Kuonopanta apuun vetämiseen ja kouluttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksei koiraa ole leikattu? Minun koira rauhoittui kummasti kun leikkautin.

Molemmat voi leikkauttaa, miehen sekä koiran.

Säyseitä tulee heistä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on alunperinkin tehty väärä rotuvalinta. Ei saksanpaimenkoira ole omimillaan kotona makailevana lemmikkinä. Se on aktiivinen palveluskoira ja aktiiviharrastajan/liikkujan kaveri, joka ehdottomasti tarvitsee pitkiä lenkkejä ja päivän aikana kaikenlaista aktivointia ja aivopähkinää.  Tassujen jäystäminen voi hyvinkin johtua siitä, että aktiivinen työhön jalostettu koira on tylsistynyt ja turhautunut. 

Jos jonkun, niin saksanpaimenkoiran tulee osata levätä ja rauhoittua.

Se, että annetaan neuvoksi jatkuva aktivointi, lisää hermoherkän koiran hermostuneisuutta entisestään.

Sopiva määrä sellaista liikkumista, mistä juuri se koira yksilönä tykkää. Meillä tämä tarkoittaa hajujen perässä menemistä. Toki hihnassa jos on, pitää osata hihnakäyttäytyä. Paras tapa hajuviettisen koiran kanssa on palkata se päästämällä haistelemaan.

Ja sopivasti huomiota kotona. Mutta koiralle riittää jo sekin, että sen kanssa ollaan vierekkäin ja lapsi tekee läksyjä ja koiran on vieressä. Jos koiraa koko ajan sisällä aktivoi, se oppii että ollaan valppaana ihan koko ajan.

Me ollaan toistaiseksi ratkaistu hermoherkän saksanpaimenen kanssa se, että emme lenkkeile kokoonpanolla koira+lapset. Koira ei kestä, vaan paimentaa koko ajan. Lapset tosin on meillä jo kouluikäisiä, joten koiralenkki on minulle jo omaa aikaa jota haluankin perheestä ottaa.

Ihmisten ilmoille ei koiran kanssa edes mennä. En keksi mitään syytä, miksi viedä koira ylienergisoitumaan ja turhautumaan kauppakeskukseen, tai vinkumaan puun juurelle seikkailupuistoon. On kotona silloin, lepää ja saa olla vain.

"tulee osata"

Joo, niiden huippuyksilöiden, jotka on valittu viranomaiskäyttöön. Mutta siinä sivussa syntyy erilaisia koiria, joiden hermorakenne, vietit ja kroppa ei olekaan niin priimaa. Mutta näillä ei-ammattikäyttöön menneillä koirilla on usein tarve aktiiviseen elämään, koska eivät ole seurakoirarotu.

Kyllä ap:kin voi halutessaan koiraa kouluttaa ja opettaa, jopa lapsetkin. Aloittaa vaan turvallisessa paikassa, jossa positiivisen kouluttamisen kautta opettaa koiralle rauhoittumista, vetämättä olemista, luopumista jne. Ihan nettikurssejakin löytyy näistä aiheista, jos ei kotoaan voi tai halua poistua.

Täh? Kaikkien saksanpaimenkoirien ja muiden vastaavien koirien tulee osata rauhoittua. Jos hermorakenne on heikko, on koiran elämästä tehtävä sellaista että se voi oppia rauhoittumaan. Ei siis viedä sitä minnekään, missä sen kanssa oleminen on tuskaa, tulta ja tappuraa.

Vaan opetellaan perusjutut jo kotona.

Aktiivinen koira ei tarkoita sitä, että se täytyy kiihdyttää huippuunsa joka päivä monta kertaa.

Koiran pitäisi myös saada ihan kunnon unta monta, monta tuntia päivässä. Perhekoirilla on paljon seurattavaa sisälläkin, joten todellakin koiran pitää osata rauhoittua, levätä ja nukkua tarpeeksi.

"tulee osata rauhoittua" --> ei se kultapieni aina vaan mene näin.

Varsinkin lapsiperheessä tai puhumattomien ongelmien kulttuurissa koiralla voi olla tilanne ja stressi päällä koko ajan, mikäli ne vahtivat tai skannaavat ihmisten mielentiloja. Tottakai olisi kiva hyvä jeesjees, jos osaisivat rauhoittua, mutta eivät kaikki aina kaikkialla pysty. 

Kyllä tässä on luultavasti valittu väärä rotu ja yksilö, ja toki kouluttamista voi kokeilla, mutta ei se ympäristönkään muokkaaminen ole aina mahdollista. Tai sitten ollaan siinä tilanteessa kuin nyt ap:lla. Puuttuu enää vaan pissapaperi kylppäristä, jonne koira tekee tarpeensa.

Tavan ihmisille, ei siis edes harrastajille, päätyy valitettavasti ne heikoimmat yksilöt, joiden kohdalla ei päde "pitäisi osata" tai "pitäisi pystyä". Joo, ideaalisakemanni on ja pystyy, mutta ei todellakaan kaikki rodun yksilöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on alunperinkin tehty väärä rotuvalinta. Ei saksanpaimenkoira ole omimillaan kotona makailevana lemmikkinä. Se on aktiivinen palveluskoira ja aktiiviharrastajan/liikkujan kaveri, joka ehdottomasti tarvitsee pitkiä lenkkejä ja päivän aikana kaikenlaista aktivointia ja aivopähkinää.  Tassujen jäystäminen voi hyvinkin johtua siitä, että aktiivinen työhön jalostettu koira on tylsistynyt ja turhautunut. 

Jos jonkun, niin saksanpaimenkoiran tulee osata levätä ja rauhoittua.

Se, että annetaan neuvoksi jatkuva aktivointi, lisää hermoherkän koiran hermostuneisuutta entisestään.

Sopiva määrä sellaista liikkumista, mistä juuri se koira yksilönä tykkää. Meillä tämä tarkoittaa hajujen perässä menemistä. Toki hihnassa jos on, pitää osata hihnakäyttäytyä. Paras tapa hajuviettisen koiran kanssa on palkata se päästämällä haistelemaan.

Ja sopivasti huomiota kotona. Mutta koiralle riittää jo sekin, että sen kanssa ollaan vierekkäin ja lapsi tekee läksyjä ja koiran on vieressä. Jos koiraa koko ajan sisällä aktivoi, se oppii että ollaan valppaana ihan koko ajan.

Me ollaan toistaiseksi ratkaistu hermoherkän saksanpaimenen kanssa se, että emme lenkkeile kokoonpanolla koira+lapset. Koira ei kestä, vaan paimentaa koko ajan. Lapset tosin on meillä jo kouluikäisiä, joten koiralenkki on minulle jo omaa aikaa jota haluankin perheestä ottaa.

Ihmisten ilmoille ei koiran kanssa edes mennä. En keksi mitään syytä, miksi viedä koira ylienergisoitumaan ja turhautumaan kauppakeskukseen, tai vinkumaan puun juurelle seikkailupuistoon. On kotona silloin, lepää ja saa olla vain.

"tulee osata"

Joo, niiden huippuyksilöiden, jotka on valittu viranomaiskäyttöön. Mutta siinä sivussa syntyy erilaisia koiria, joiden hermorakenne, vietit ja kroppa ei olekaan niin priimaa. Mutta näillä ei-ammattikäyttöön menneillä koirilla on usein tarve aktiiviseen elämään, koska eivät ole seurakoirarotu.

Kyllä ap:kin voi halutessaan koiraa kouluttaa ja opettaa, jopa lapsetkin. Aloittaa vaan turvallisessa paikassa, jossa positiivisen kouluttamisen kautta opettaa koiralle rauhoittumista, vetämättä olemista, luopumista jne. Ihan nettikurssejakin löytyy näistä aiheista, jos ei kotoaan voi tai halua poistua.

Täh? Kaikkien saksanpaimenkoirien ja muiden vastaavien koirien tulee osata rauhoittua. Jos hermorakenne on heikko, on koiran elämästä tehtävä sellaista että se voi oppia rauhoittumaan. Ei siis viedä sitä minnekään, missä sen kanssa oleminen on tuskaa, tulta ja tappuraa.

Vaan opetellaan perusjutut jo kotona.

Aktiivinen koira ei tarkoita sitä, että se täytyy kiihdyttää huippuunsa joka päivä monta kertaa.

Koiran pitäisi myös saada ihan kunnon unta monta, monta tuntia päivässä. Perhekoirilla on paljon seurattavaa sisälläkin, joten todellakin koiran pitää osata rauhoittua, levätä ja nukkua tarpeeksi.

"tulee osata rauhoittua" --> ei se kultapieni aina vaan mene näin.

Varsinkin lapsiperheessä tai puhumattomien ongelmien kulttuurissa koiralla voi olla tilanne ja stressi päällä koko ajan, mikäli ne vahtivat tai skannaavat ihmisten mielentiloja. Tottakai olisi kiva hyvä jeesjees, jos osaisivat rauhoittua, mutta eivät kaikki aina kaikkialla pysty. 

Kyllä tässä on luultavasti valittu väärä rotu ja yksilö, ja toki kouluttamista voi kokeilla, mutta ei se ympäristönkään muokkaaminen ole aina mahdollista. Tai sitten ollaan siinä tilanteessa kuin nyt ap:lla. Puuttuu enää vaan pissapaperi kylppäristä, jonne koira tekee tarpeensa.

Tavan ihmisille, ei siis edes harrastajille, päätyy valitettavasti ne heikoimmat yksilöt, joiden kohdalla ei päde "pitäisi osata" tai "pitäisi pystyä". Joo, ideaalisakemanni on ja pystyy, mutta ei todellakaan kaikki rodun yksilöt.

Kuule ärsyttävä koiraihminen, joka kullittelet tuntemattomia ihmisiä.

Meillä on täysin työhön kelpaamaton reaktiivinen saksanpaimenkoira, joka viisihenkisessä perheessä on koulutettu rauhoittumaan kotona.

Liian helposti annetaan periksi koirien kanssa ja todetaan, että tällainen se vain on. Ja sitten yritetään sen kanssa tehdä kaikki ne mitä Kunnon Koiranomistajan kuuluu, eli mennään koirapuistoon, kävellään tunti tolkulla pitkin asuinalueita joissa koira joutuu sinnittelemään koko lenkin ja räjähtää sitten kotipihassa. Ostetaan kaikkia kalliita, aktivoivia härpäkkeitä kotiin ja kummastellaan että oho.

Koirien kanssa olosta on tehty rakettitiedettä ja koirat inhimillistetty.

Jos juoksut haittaa koiraa - sterilisaatio (ei pennutus, jestas mitä tyhjäpäitä pistetään lisääntymään).

Jos koiralla on tapoja jotka voi viitata siihen että sitä sattuu jonnekin - eläinlääkäriin.

Jos koira on koko ajan vauhko - rauhoitetaan ympäristö. Jos ei millään onnistu niin koira parempaan kotiin. Se ei ole tappio eikä tee ketään luuseria, että etsii koiralle sille sopivamman kodin.

Ps. Meillä ainakin kasvattaja valitsi meille yksilön, ei me.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, minä olen tuo yksi aikaisempi kirjoittaja jonka kotona oli koko lapsuuden ongelmakoira joka rajoitti elämää todella paljon. Meilläkin tilanne oli se että toinen vanhemmista hyysäsi koiraa ja toinen vaan seurasi vierestä. Lisäksi koiraa hyysännyt osapuoli keksi mitä erikoisempia asioita jotka piti poistaa tai muuttaa asunnosta siksi aikaa kun poistuttiin hetkeksikin, ettei koira tukehtuisi tai satuttaisi itseään. Siis ei mitään normaaleja asioita vaan esim. Sellaisen suojuksen asettamista sohviin ettei koira työnnä päätään sohvan rakojen väliin ja tukehdu ja pistorasioiden tilkitsemistä. Vasta aikuisena tajusin ettei nuo olleet normaaleja koiratalouden toimia. Koira oli myös kovat vietit omaava työkoira, joka ei todellakaan saanut tarpeeksi liikuntaa.

Tuo rajoittaa lapsuutta todella paljon ja vaikka eläinrakas olenkin, tuo yksi koira sotki suhteeni koiriin koko loppuelämäksi. En yleensä kerro että meillä oli koira jos lemmikit tulee puheeksi, koska minulla ei ole mitään "Joo Musti oli tosi lutuinen ja ihana ja kulki mökillä mukana" tarinoita. Tuollainen ei ole normaalia koirallisen lapsiperheen elämää, eikä se koirakaan nauti siitä. Tee jotain.

Kai aikuisena ihmisenä ymmärrät, että syy ei ollut koirassa, vaikka projisoit tunteesi siihen. Oman koiran ottaminen voisi olla sinulle korjaava kokemus, koirien suhteen, mutta voi paljastaa sen oikean ongelman lapsuudenperheessäsi.

Kuulostaa nimittäin siltä, että teillä kärsittiin pakko-oireisesta häiriöstä ja ahdistuksesta. Lisäksi kuvioon ilmeisesti liittyi henkistä väkivaltaa tai välinpitämättömyyttä, jos toinen aikuinen seurasi tuota vain vierestä. Omissa tuttavissani on autismin kirjon nainen, joka käytti koiria keppihevosena kotiin linnoittautumisessa. Lisäksi nämä kaikki koirat olivat hermovikaisia (ei voinut olla yksin autossa, eikä häkissä autossa), kaikki allergisia ja ties mitä. Ilmeisesti vaan koirat reagoivat perheen tulehtuneeseen tilanteeseen, outoihin käytösmalleihin sekä henkiseen väkivaltaan näin.

Niin, syy ei ollut täysin koirassa, mutta vanhempieni olisi pitänyt ymmärtää antaa koira pois tai viedä se lopetettavaksi. Kuulostaa karmealta kirjoittaa näin mutta oikeasti, ei se sen elämä hyvää ollut. Siis olin jo aikaisemmin se kirjoittaja jonka lapsuudenperheen ongelmakoira ei oppinut ikinä täysin sisäsiistiksi, haukkui vieraissa paikoissa eli kaikkialla talomme ulkopuolella olevissa tiloissa (ja joissain huoneissakin) tunteja putkeen, tauotta, kovaa. Veti lenkillä ja huusi kaiken liikkuvan lehdistä pikkulapsiin ja pyöriin. Inhosin pienikokoisena lapsena käydä kävelemässä sen kanssa, koira painoi yli 20kg. Sain huudot vanhemmilta kun se pääsi irti ja muutamaan kertaan sain jalankulkijoidenkin vihat päälleni. Lenkille koira pääsi maksimissaan kerran kaksi päivässä, nuokin ihan pikalenkkejä. Koiraan ei saanut usein kunnolla kontaktia vaikka se tiesikin pari peruskomentoa. Se oli kuin ahdistunut villieläin.

Että joo, ei jäänyt hyviä muistoja koirista ja en ole hankkimassa omaa koiraa ikinä. En pysty siihen. On totta että tällä koirahyysärivanhemmallani on todennäköisesti jotain OCD:n tai neurokirjon ongelmien tapaista, mutta tämän koiran kohdalla ne ongelmat jostain syystä vaan triplaantui. Itse ahdistun nykyään ihan tolkuttomasti koirien haukkumisesta ja kierrän vieraat koirat kaukaa. Kavereillani on koiria ja niistä tykkään, mutta oma koira tai koiran hoitaminen? Ei. -93

Nosto

Meillä ei ole koiraa, eikä taida ikinä tullakaan.

Ketjussa oli kirjoittaja, jonka lapsuuden perheessä oli ollut ongelmakoira, minunkin lapsuuden perheessäni oli koiria ja yhdistettynä nykytermein ilmaistuna persoonallisuushäiriöiseen isään, homma oli aivan yhtä helvettiä.

Aloittajankin teksteistä kuultaa läpi hieman samantyylinen dynamiikka.

Oma isäni oli hullunkuria pitävä nsrsistinen despootti ja koiriaan kohtaan lähes sadistinen. Silti ne koirat olivat tärkeämpiä kuin lapset ja perhe-elämässä oli niin moni asia vinksallaan. Äiti antoi kaiken tapahtua, ehkä pelosta tai jostain muusta syystä.

Koirat olivat aina isoja, belgian paimenkoiria, sakemanneja ja kerran malamuutteja.

Isän käsittelyssä hermostuneita, neuroottisia, ja sopimattomia lapsiperheeseen. Ihme, että isompia vahinkoja ei tullut.

Lapsille rasittavaa, meilläkin oli näitä seuraajia, se ei tuntunut lainkaan hellyttävältä, vaan ahdistavalta ja jopa uhkaavalta.

Isän mielestä pienten lastenkin olisi pitänyt 'pärjätä' koiralle, mitään järkevää ohjausta koirien kanssa toimimiseen ei tietenkään saanut.

Ketjussa annetaan varmasti hyviä ohjeita koiran hoitoon ja tassujen huoltoon, mutta ongelma taitaa kyllä olla Ap:n mies.

Koiran voi pilata sadistisella kurinpidolla, mutta saman saa aikaan liian lepsu lässyttäjäkin.

Ketju myös keskittyy hyvin tiukasti koiraan, mutta keskiössä pitäisi olla Ap:n lapset ja perhe-elämä.

Lapsille tuo tilanne on raskas, suorastaan sietämätön ja jättää jälkensä, jos Ap ei ota vastuuta tilanteesta. Jos lapset, koko koti-elämä, ovat jo aloittajan harteilla, en usko että ehtisi tai jaksaisi koiraa uudelleen kouluttaa miehensä jäljiltä. Eikä mies ilmeisesti tätä edes sallisi.

Ehkäpä jättäisin miehen liimaantumaan siihen työtuoliinsa koiraansa vahtimaan ja alkaisin elää lasten kanssa omaa perhe-elämää.

Tsemppiä toivotan Ap:lle, raskas ja rasittava tilanne käsillä ja miehestä ei ole mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Pariterapia?

mies ja koira?

Alkakaa elää lasten kanssa, kysyt aina mieheltä haluaako mukaan ja jos "ei pysty" niin jää kotiin koiraa vahtimaan. Pitäkää te muut hauskaa, hankkikaa elämyksiä, ottakaa kuvia muistoksi, eläkää, lasten kanssa vietetty aika ei koskaan ole hukkaan heitettyä. Ehkä se isä joskus tajuaa että olis kiva nähdä lastensa kasvavan.

Apkkll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tassut on saatava kuntoon nyt. Ja vähän äkkiä. Loppuu jahkailu ongelmakierteessä.

Tätä on kokoajan yritetty. Tassut on tällä hetkellä kunnossa. Koira on narttu ja juoksut 2x vuodessa. Hiiva tulee aina ainakin sillon ja niitä hoidetaan. Tassut myös välillä menee rikki, kun koira yrittää rynnätä esim. Oravan perään. Koiralla on järkyttävä jahtaamisvietti. Mies käy 1x viikossa nenä treeneissä, mutta tätä pitäisi tehdä useimmin. En tiedä onko mies masentunut, kun ei koiran kanssakaan oikein mitään enää tee kun kaikkeen on aina syynä, että tassut menee rikki. Ja niin ne meneekin, kun koira ei kestä normaalia lenkitystä. Koira on koko elämänsä ajan sairastanut jotakin. Ollut todella vaativa hoitoinen ja ell on mennyt jo ainakin 10000€ rahaa eri sairauksien takia. Elämä pyörii siis kokoajan koiran eri sairauksien ympärillä. Pari kuukautta on kunnossa ja sitten taas tulee joku ongelma ja pari kk hoidetaan ongelmaa.

Koira rauhoittuu kun leikkautetaan, kiima stressaa muulloinkin kun juoksu aikoina. On valeraskauksia sekä rintasyöpä on yleinen vaiva leikkaattomilla nartuilla, ja tuon kokousen leikkaus maksaakin jo paljon kun nisä kerrallaan leikataan, elinikäkin pitenee kun streiloi.

Tassuihin TUMMELIA, punainen tuubi. Vähän ennen uloslähtöä ja anna imeytyä. Tummeli eristää ja hoitaa. Tummeli on parempaa kun mitkään kourien tassurasvat. Pakkasellakin hyvät. Aloita käyttö kun hiiva on poissa.

Tarkista ruokavalio. Kuivamuonissa voi olla varastopunkkeja, kierrätä pakasteen kautti. Kaikki vehnä

ja piilosokeri pois. Lattioilta murut. Lue tarkkaan kaikki sisällysluottelot. Joillekin sopii vain valkoiset puruluut, ja tietty vehnätön ruoka, tai ell ostettava allergia ruoka.

Aktivointia, aktivointia ja erilaista aktivointia, koulutusta, leikkejä, aivotyöskentelyjä JOKA PÄIVÄ, ja parin tunnin lenkki joka päivä lisänä lyhemmät pissatus lenkit.

Kirjastosta ja netistä löytyy leikkejä ymym. Sakemanni ei ole laiskan koira!! Se vaatii työtä.

Hakekaa ihotautilääkäriltä kunnon lääkkeet tuohon atopiaan. Apoquel, cytopoint, siklosporiini tai kortisoni. Kutina on todella tuskallinen ongelma, joka laskee koiran elämänlaatua ja aiheuttaa jo sinänsä rauhatonta käytöstä.

Atopia on saksanpaimenkoirillakin yleisesti esiintyvä, vahvasti perinnöllinen ympäristöallergia, jossa koiran immuunipuolutus on herkistynyt ympäristön allergeeneille, kuten siitepölylle, homeitiöille, pölypunkille yms, joten pelkällä ruokinnalla sitä ei voida hoitaa. Atopia ilmenee kutinana, ihomuutoksina, furunkuloosina, korvatulehduksina sekä sekundäärisinä tulehduksina (hiivatulehdukset, sikaripunkki). Atopiassa on tyypillistä oireiden voimakkuuden aaltoilu vuodenaikojen mukaan ja/tai silloin, kun koiran immuunivaste laskee esim. juoksujen tai stressin seurauksena. Atopiassa on tärkeää myös pesut lääkeshampoolla ja paikallishoito. Ruokinnassa kannattaa tarkastaa sinkki, ABDE-vitamiinit sekä riittävä eläinrasva, koska nämä tukevat ihon suojakerrosta ja siten estävät ulkoisten allergeenien pääsyn syvemmälle ihokerroksiin. Kuiva huoneilma pahentaa ongelmaa. Lisäksi furunkuloosissa on tärkeää pitää koira hoikkana, jotta tassujen kuormitus keventyy.

Koira stressaa myös aapeetä.  Ap ei ole sanonut sanaakaan siitä että pitäisi koirasta yhtään.  Miehen koirana pitää joten koirakaan ei pidä aapeestä. 

Koira lopetukseen. Kova ratkaisu mutta eihän tuossa ole yhtään mitään järkeä.

Kauluri koiralle ja koirakouluun tai vaikkapa useampaan.