Lue keskustelun säännöt.
Avioeron partaalla koiran takia
Kkllll
19.03.2023 |
Koiran ja miehen suhde on käsittämätön. Tuntuu välillä, että koira on perhettä tärkeämpi. Koira sanelee meillä kaiken vapaa-ajan. Koiralla on kutina ongelmia ja herkät tassut. Näitä on hoidettu usealla tavalla (ruokavalio, ell, rasvat, pesut yms), mutta epäilen sen olevan hormonaalista tai stressistä, koska ajoittuu mm. juoksuihin. Ongelma on siis se, että koiraa ei voi jättää hetkeksikään yksin, kun miehen pitää valvoa ettei nuole tassujaan. Eli emme käy missään muualla kuin mökillä, mihinkään ei voi mennä ilman koiraa. Mies työskentelee kotona, joten on 24/7 koiran kanssa. Koira on myös levoton ja on kuin varjona 1. Lapsellemme, eli seuraa lasta kokoajan. Koira on muuten peruskoulutettu. Luulen silti, että koiralla hermosto huono, koska käy toisinaan ylikierrroksilla. Olen sanonut miehelle, että kävisi koiran kanssa koulutuksessa ja opettaisi koiralle kotona rauhoittumista ja omassa paikassa rauhoittumista. Ja luulenkin, että ongelma on miehessä eikä koirassa. Mies tuntuu olevan riippuvainen koirasta, eikä ole kiinnostunut koiran jatkuvasta koulutuksesta. Kyseessä on 5 vuotias saksanpaimenkoira. Tänään sanoin miehelle, että nyt riittää ja me alamme elämään normaalia elämää, missä koira jätetään välillä 8 h kotiin. Mielestäni koira osaa olla yksin kotona, vain mies tekee siitä ongelman, kun luulee, että ei osaa. Tosin koira nuolee tassujaan välillä, jos ei olla kotona. Kauluria mies ei halua, että laitetaan. Koiralla on diagnosoitu furunkoloosi (hiiva) tassuissa.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän teillä ole parisuhteessa ihan muita ongelmia kuin koira, ap nyt vaan ottanut koiran syntipukiksi. Miehenkin on vaan helppo käyttää koiraa verukkeena, kun ei oikeasti ole innostunut viettämään aikaa vaimonsa kanssa.
Tämä. Ei mies lähtisi perheen kanssa kylpylään vaikka koira kuolisi huomenna. Perimmäiset syyt on muualla kuin koirassa. Ei koiran kanssa reissaamiseen ole oikeaa estettä. Mies ei vaan halua.
Mun ääni menee kans tälle skenaariolle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, minkälaista teidän perhe-elämä ole ennen kuin mies hankki koiran? Oliko jo silloin näitä piirteitä mitä on nyt että ei halua lähteä, mennä ja tehdä?
Koira on jo 5v, eli ensisynnyttäjäksi vanha. Juoksut ym stressaavat koiraa, ja koira peilaa omistajaa. Eli katso koiraa jos haluat tietää millä tuulella omistaja on.
Hiiva ongelmaan tarkka ruokavalio, piilosokerit myös pois (porkkanat, tietennin pullat, leivät ymym.)
Kutinaan on lääkkeitä, mm kortisoni rauhoittaa.
Apteekista serene um tuote, tablettina/liuoksena poistaa stressiä, on luonnon tuote, sisältää samaa kun emon maidossa, käy myös muille eläimille ja näyttelyreissuillekin.
Nyt koira on ehdollistettu saamaan huomiota kun nuolee tassuja, eli ell tököttiä tassuihin, ja kortisonia. Lisäksi serene um, laita vaikka vesikuppiin. Ala käyttään koiraa lenkillä ja tee älypelejä, sakemanni tarvitsee PALJON aivojen aktivoitia ja liikuntaa ettei tylsisty. Tarpeeksi kun väsyy niin nuoleminenkin unohtuu. Ja peskää tassut ja kuivatkaa hyvin joka kerran kun tulette sisälle. Tassukarvojen ajelukin auttaa. Tummelia voi laittaa ennen ulosmenoa anturoihin, se suojaa suolalta ja tekee anturat joustaviksi. Eläintarvike liikkeistä voi ostaa tassupesu ainetta joka auttaa kutinaankin.
No, siis saksanpaimenkoirat on laumasieluja niin sinänsä ihan oikein, että pyritään siihen, ettei koira joudu olemaan 8h yksin kotona. Kuulostaisi koiralle epämukavalta elämältä. Sen sijaan kaikki muu kerrottu onkin aivan pielessä. Halutaan pennuttaa arka yksilö, joka saa tuskin tarpeeksi aktiviteetteja ja liikuntaa. Tähän päälle vielä käytännössä kouluttamaton, koska ei olla edes hihnakäyttäytymistä opetettu tai koira ei voi olla vapaana. Teillä on kotona käytännössä turhautunut aikapommi, joka tikittää.
Onnea matkaan.
Ei ikinä pennutukseen hiivaista koiraa. Vaikka se johtuisikin väärästä ruokinnasta niin ei tuo mitään hyvää geenipooliin etenkin kun muutenkin sairaalloinen rotu kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN OLE MISSÄÄN SANONUT, ETTÄ KOIRA OLISI TARKOITUS PENNUTTAA. Ei missään nimessä. Koiralla on lisäksi c lonkat. Tassut pestään malasebilla ja kuivataan (ell määrännyt) ja lisäksi ylläpito rasvaus tummelilla. Myös jotain pihkasalvaa ja suihkeita mies laittaa. Meillä on kaappi täynnä kaikenlaisia rasvoja. Koira ei saa mitään muuta kuin omaa ruokaa. Ei mitään makupaloja/ ihmisten ruokaa. Raakaruoka, öljyt, maitohappobakteeri, pvp etikka. Ollaan tutkittu kaikki tieto mitä löytyy hiivasta ja käyty jatkuvasti ell. Siksi epäilen, että hiivaa aiheuttaa hormonit/ hermot/ stressi, mutta miehen mielestä koiran hermoissa/ koulutuksessa ei mitään vikaa. Itse en pysty koiraa lenkittää, koska pääsee irti, jos ruopasee oravan/ jäniksen perään. Olen pienikokoinen ja kevyt nainen. Vetää myös niin lujaa, että itse en pysty lenkittämään ha kerran venähti olkapää. Mies halusi ostaa itselleen koiran ja koiran hoito on hänen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Pariterapia?
Miehelle ja koiralle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siiis tää kuulostaa provolta plus vanhalta meemilt.
Et akka pistää valihtee joko ittensä tai koiransa.
Mutta kukaa noi hölmö oo et alkaa vaatimaa tommosia et koira tai avioero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tekee oikein, kun huolehtii koirasta.
Jos mies ei halua tehdä perheensä kanssa mitään. Kannattaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:llä on ongelma, että mies ei liiku kotoa 4 seinän sisältä mihinkään perheen kanssa. Vahtii vaan koiraansa, ettei koira nuole tassujaan. Ap on kyllästynyt, kun eivät tee yhdessä mitään. Tätä on kestänyt 5 vuotta. Ymmärrän, että Ap ei jaksa enää istua kotona koiran kanssa.
Kyllä koira menee aina naisen edelle. Ei tässä ole mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tassujen nuoleminen ja läähättäminen voi olla oire kivusta jossain muualla. Edellinen koira oireili noin ja lopulta selvisi, että yksi selkänikana painoi hermoja. Kuvauttaisin koiran selän!
Onneksi koirat ei ole pitkäikäisiä. 5 vuoden päästä koira on jo luultavasti kuollut. Voimia Ap. Uuteen koiraan en suostuisi, jos olisin sinä. Miehelläsi ei ole kykyä huolehtia koirasta.
Hoito-ohjeet:
https://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/koiran-sairauksia-ja…
Miehesi ei pidä koirasta kunnolla huolta! Ja ne allergiat pitää selvittää kunnolla. Koiraparkahan kärsii. Jos kaikki on tutkittu, eikä syy selviä, itse lopettaisin eläimen ihan sen vuoksi, että se kärsii.
Meillä on myös saksanpaimenkoiranarttu. Kohta neljävuotias. Olen ollut aika väsynyt koiraan ja koiran kouluttamiseen, jossa mennään yleensä yksi askel eteenpäin ja viisi taakse.
Meidän koiran hermorakenne on minusta surkea. Se ei pysty rauhoittumaan vieraiden kanssa, vaikka vieraat olisi kuinka tuttuja. Oikeastaan, mitä tutumpi niin sen pahempi. Koira rauhoittuu hetkeksi, mutta kiihtyy uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Se myös sekä ilopissaa että alistuu ja pissaa edelleen.
Yksin on ollut pienestä pitäen, mutta ei pitkiä aikoja. Yksinolo ei tosin ole meillä ollut ongelma vaan kiihtyminen. Ja ongelma on toiset koirat, joita ei siedä yhtään, vaikka kuinka ollaan yritetty vaikka ja mitä. Kaksi kertaa pentuna sai huskyn niskaansa, eikä ole siitä toipunut. Koiran kanssa on edelleen tympeää lenkkeillä. Koko ajan saa olla varautunut ja tarkkailla ympäristöä.
Meillä myös juoksujen aikaan seuraa yhtä lasta kaikkialle ja nukkuukin tämän kanssa. Koiralla on selvästi niin hankala olla juoksejansa kanssa, että ollaan nyt varattu sille sterilisaatioaika.
Kylläpä ap vaikutat itsekkäältä. Tunnut olevan mustasukkanen sairaalle koiralle. Koet sairaan, raukan koiran esteenä teidän "yhdessä perheenä" tekemisille ja menemisille. Eikö koiranki sitäpaitsi pitäis kuulua perheeseen?
Minä en kehtais nillittää kun ei pääse matkusteleen tai ravintolaan tai minne ikinä haluatki menmä, kun koira reppana kärsii.
Kyllä tuollasessa tilanteessa koiran pitääkin olla se ykkönen joka hoidetaan kuntoon ja sitten mietitään vasta omia juttuja.
Miehesi käyttää koiraa tekosyynä, hän ei oikeasti halua osallistua mihinkään. Lisäksi vaikuttaa että hänellä on mielenterveysongelmia. Koira ja mies hoitoon, ja pariterapiaan. Jos mikään ei auta niin ero.
Niille, jotka harkitsee koiran ottamista, niin tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa ottaa koira, jolla ei jo lähtökohtaisesti ole rodun puolesta ongelmia.
Ottakaa koira niistä terveistä roduista, ainakin terveimmistä.
Työkaverilla monta koiraa ollut ja aina sitä samaa rotua ja aina ne on sairaita ja allergisia ja ruokavalioilla ja aina ne otetaan siltä samalta "luotettavalta" kasvattajalta. Ja ne on jo muutenkin luokiteltu roduksi, jolla on helposti perinnöllisiä sairauksia ja vikoja. Ihmettelen, miksi pitää ottaa sellainen koira.
Mulla on ollut elämässäni kaikkiaan 11 koiraa ja kaikki terveitä kuin pukit. Joku tavanomainen korvatulehdus on ollut jollakin, helppo hoitaa. Yhdellä nartulla kohtutulehdus, hoidettiin leikkauksella. Siinä ne taitaa sitten olla. Tavallista koiranmuonaa syövät, myös muuta ruokaa. Liikuntaa ja leikkimistä, yhdessäolemista, sitähän ne kaipaa. Rodut on olleet karhukoira, cairnterrieri ja beagle. Ja yksi sekarotuinen pystykorva. Jos se jotain kiinnostaa.