Lue keskustelun säännöt.
Avioeron partaalla koiran takia
Kkllll
19.03.2023 |
Koiran ja miehen suhde on käsittämätön. Tuntuu välillä, että koira on perhettä tärkeämpi. Koira sanelee meillä kaiken vapaa-ajan. Koiralla on kutina ongelmia ja herkät tassut. Näitä on hoidettu usealla tavalla (ruokavalio, ell, rasvat, pesut yms), mutta epäilen sen olevan hormonaalista tai stressistä, koska ajoittuu mm. juoksuihin. Ongelma on siis se, että koiraa ei voi jättää hetkeksikään yksin, kun miehen pitää valvoa ettei nuole tassujaan. Eli emme käy missään muualla kuin mökillä, mihinkään ei voi mennä ilman koiraa. Mies työskentelee kotona, joten on 24/7 koiran kanssa. Koira on myös levoton ja on kuin varjona 1. Lapsellemme, eli seuraa lasta kokoajan. Koira on muuten peruskoulutettu. Luulen silti, että koiralla hermosto huono, koska käy toisinaan ylikierrroksilla. Olen sanonut miehelle, että kävisi koiran kanssa koulutuksessa ja opettaisi koiralle kotona rauhoittumista ja omassa paikassa rauhoittumista. Ja luulenkin, että ongelma on miehessä eikä koirassa. Mies tuntuu olevan riippuvainen koirasta, eikä ole kiinnostunut koiran jatkuvasta koulutuksesta. Kyseessä on 5 vuotias saksanpaimenkoira. Tänään sanoin miehelle, että nyt riittää ja me alamme elämään normaalia elämää, missä koira jätetään välillä 8 h kotiin. Mielestäni koira osaa olla yksin kotona, vain mies tekee siitä ongelman, kun luulee, että ei osaa. Tosin koira nuolee tassujaan välillä, jos ei olla kotona. Kauluria mies ei halua, että laitetaan. Koiralla on diagnosoitu furunkoloosi (hiiva) tassuissa.
Kommentit (137)
Apklll kirjoitti:
EN OLE MISSÄÄN SANONUT, ETTÄ KOIRA OLISI TARKOITUS PENNUTTAA. Ei missään nimessä. Koiralla on lisäksi c lonkat. Tassut pestään malasebilla ja kuivataan (ell määrännyt) ja lisäksi ylläpito rasvaus tummelilla. Myös jotain pihkasalvaa ja suihkeita mies laittaa. Meillä on kaappi täynnä kaikenlaisia rasvoja. Koira ei saa mitään muuta kuin omaa ruokaa. Ei mitään makupaloja/ ihmisten ruokaa. Raakaruoka, öljyt, maitohappobakteeri, pvp etikka. Ollaan tutkittu kaikki tieto mitä löytyy hiivasta ja käyty jatkuvasti ell. Siksi epäilen, että hiivaa aiheuttaa hormonit/ hermot/ stressi, mutta miehen mielestä koiran hermoissa/ koulutuksessa ei mitään vikaa. Itse en pysty koiraa lenkittää, koska pääsee irti, jos ruopasee oravan/ jäniksen perään. Olen pienikokoinen ja kevyt nainen. Vetää myös niin lujaa, että itse en pysty lenkittämään ha kerran venähti olkapää. Mies halusi ostaa itselleen koiran ja koiran hoito on hänen vastuulla.
Täytyy sanoa, että näissä kuvioissa on aina jotain hämärää, joissa yksi kinuaa ja toinen suostuu ehdolla ettei tarvitse osallistua. Ei ole kahden aikuisen suhde se, koska jos siitä pidetään tarkkaan kiinni, niin elämästä tulee tarpeettoman vaikeaa. Tässä kuitenkin joudut ottamaan vastuuta koirasta aika paljon ja olet niin tehnytkin, kun olet tarkkaan tietoinen sen asioista. Mutta kaikki valta tilanteessa on miehellä, eikä häntä ohjaa perheen etu eikä yleinen järki. Koira kun nostetaan muidenkin ongelmien syntipukiksi, molemmat saattavat hengähtää ja kääntää katseensa pois niistä ongelmista, jotka alla muhivat ja pahenevat. Teidän perheessänne on aikapommi. Tassut sen sijaan saattaisivat pärjätä aivan hyvin, kun päätöksiä niiden suhteen tehtäisiin viisaasti.
Ap, sinun täytyy katsoa ongelmianne silmästä silmään ja nostaa katseesi koiran yli. Olet fiksu nainen, ota järkesi käyttöön äläkä väistele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kklll kirjoitti:
Lapsia meillä on 3 ja vain yhtä lasta koira seuraa jatkuvasti. Koira on ollut meillä pennusta saakka ja tottunut lapsiin. Koira ollut aina aika villi, mutta nyt asia on alkanut minua häiritsemään. Mies ei näe koiran, eikä itsensä käytöksessä mitään ongelmaa. Vapaana koiraa ei voi mökilläkään pitää, koska mies luulee, että karkaa, vaikka olen varma ettei karkaa, koska seuraa tätä yhtä kastamme kuin varjo. Mielestäni koira ei saa tarpeeksi aktiviteetteja. Koira vetää hihnassa niin paljon, että mies on ainoa ketä sitä pystyy ulkoiluttamaan.
Miksi kyttää koiraa noin paljon? Koiran stressin syynä voit olla sinä.
Jos mies on kiinni koirassa, niin miksi sinä et aikuisena itsellisenä ihmisinä voi elää omaa elämääsi? Et sinä tarvitse miestä ja koiraa mukaasi joka paikkaan.
Olet mustasukkainen koirasta.
Vierailija kirjoitti:
Muuta en jaksa kommentoida, mutta ei tuo tassujen nuoleminen välttämättä stressistä johdu. Varsinkin jos furunkuloosin on ihan eläinlääkäri todennut.
Minun koirallani furunkuloosi johtui karvatuppien tulehduksista, mikä puolestaan johtui siitä, että koiralla oli sellainen epätavallinen häiriö, että yhdestä tupesta kasvoi monta karvaa, ja joskus ne olivat sisäänpäinkasvaneita. Se sisäänpäinkasvanut karva tulehdutti tupen, ja siitä kehittyi aina uusi furunkuloosi.
Tuo kierre lopulta loppui, kun aloin nyppiä niitä sisäänpäinkasvaneita karvoja pinseteillä.
Kiitos! Pitää selvittää tuo karva-asia. En nalkuta, mutta olen asiasta maininnut, että koiran voisi joskus jättää kotiin ja tehdä perheen kanssa jotain. Silloin, kun tassut on terveet. Miehelle ei kelpaa mikään mitä ehdotan. Pitkiä tassukarvoja ei saa ajeluttaa, koiraa ei saa steriloida, tossuja ei voi koittaa ulkoillessa, kauluria ei saa laittaa. Vaikka ell sanoi, että tassujen nuoleminen on estettävä kaulurilla. Mies osti koiran, koska halusi. Mies tietää, että minä en ole koiraihminen ja sanoinkin jo ennen koiran hankintaa, että koko koiran hoito on miehen vastuulla. Minä hoidan koko kodin siivouksen ja lapset. Nyt vaan tuntuu, että miehellä on ensimmäinen koira, joka onkin jatkuvasti sairas/ vaatii jatkuvaa tassujen ylläpitohoitoa ja tämä ei sitten olekaan miehestä kivaa koiran omistamista. Ja on päättänyt linnottautua koiran kanssa nyt marttyyrina 4 seinän sisälle. Mitään ei tee koiran kanssa, ettei tassut mene rikki.
Otsikossa on virhe, koska kyllähän te olette avioeron partaalla miehen takia. Miehellä on reaktiivinen eroahdistuja koira, jonka käytöstä vaan pahentaa omalla sekoilullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apklll kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa jättää kana/broileri kokonaan pois ruokavaliosta. Meillä oli koiralla pitkään hiiva selittämättömästä syystä eikä mikään lääke tehonnut, eräs eläinlääkäri sitten vinkkasi, että nykyään koirat saa kanasta hiivaa, jättäkää se pois. Ja tämä todella tehosi, ei enää hiivaa. Tietenkin viljat ja riisi=sokeri, oli jo jätetty pois. Kauraa sietää nappuloissa, pääasiassa on liharuualla kuitenkin.
Kiitos vinkistä! Mielestäni nauta jätetty vuosi sitten pois ja silloin oireet helpotti/ loppui hetkeksi. Koira on myös nopealiikkeinen, villi ulkona, ryntäilee ja tassut menee siitä rikki ja hiivakierre kai tulee siitäkin. Tassut ei kestä yhtään syyskeliä, talvihankea, eikä kesähellettä. Olen ehdottanut tossuja ja mies väittää ettei se totu niihin.
Koiralla voi olla kipuja ja ne ilmenee tassujen kaluamisella. Vaihtasin eläinlääkäriä ja arvioisin tilannetta hieman laajemmin.
Lisäksi rouva voisi ajaa itselleen ajokortin, niin pääsee muumimaailmaan ja ravintolaan itsekseenkin.
Miehellä on jokin kriisi päällä. Välttelee yhteistä aikaa perheen kanssa ja linnoittautuu kotiin koiran varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apkll kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apkkll kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tassut on saatava kuntoon nyt. Ja vähän äkkiä. Loppuu jahkailu ongelmakierteessä.
Tätä on kokoajan yritetty.
Haetko oikeutusta koiran lopetukselle?
En, koska en voi toisen koiraa lopettaa. Jos olisi oma koira niin olisin lopettanut sen jo aikapäiviä sitten. Tai antanut sellaiselle ihmiselle, joka jaksaa hoitaa kipeitä tassuja 24/7 365. Itse en olisi jaksanut hoitaa näin sairasta koiraa. Enkä koskaan laittaisi 10000€ minkään eläimen hoitokuluihin.
Mies ei koiraa lopeta, vaikka koira raapisi itsensä joka pv verille. Se oikeastaan vähän huolestuttaakin, jos koiran kunto tuosta huononee, niin osaako mies tehdä sen lopetuspäätöksen vai pitkittääkö sairaan koiran elämää. Koska ei pysty olemaan koirastaan erossa yhtään. Eläimen omistamisen tärkein päätös on se, että osaa luopua ajoissa, kun vielä eläimen elämä on elämisen arvoista.
En sano, että oma koiramme olisi siinä pisteessä, että se pitäisi lopettaa.
Ongelma meillä on siinä, että koiran tassut sanelee meidän perheessä kaiken ihmisten tekemisen. Naapuri perheissä ihmiset viettävät normaalia elämää ja jättävät koiran joskus yksin kotiin ja koira sopeutuu siihen. Meidän perheessä istutaan koiran kanssa kotona joka 24/7 pv 365 päivää vuodessa paitsi jos mennään mökille koiran kanssa. Tähän olen kyllästynyt, kun tätä on kestäny jo 5 vuotta.
Eli ap on mustasukkainen koirasta, koska:
- mies huomioi
- mies välittää koirasta
- mies käyttää rahaa koiraan
- mies käy harrastuksessa koiran kanssa.
Luulen että mies ja koira pitäisi viedä terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rouvalla on ajokortti. Minä ja lapset haluttaisiin viettää miehen kanssa aikaa muuallakin kuin 4 seinän sisällä.
Vierailija kirjoitti:
No, siis saksanpaimenkoirat on laumasieluja niin sinänsä ihan oikein, että pyritään siihen, ettei koira joudu olemaan 8h yksin kotona. Kuulostaisi koiralle epämukavalta elämältä. Sen sijaan kaikki muu kerrottu onkin aivan pielessä. Halutaan pennuttaa arka yksilö, joka saa tuskin tarpeeksi aktiviteetteja ja liikuntaa. Tähän päälle vielä käytännössä kouluttamaton, koska ei olla edes hihnakäyttäytymistä opetettu tai koira ei voi olla vapaana. Teillä on kotona käytännössä turhautunut aikapommi, joka tikittää.
Onnea matkaan.
Tuskin ovat pennuttamassa, jos koiraa ei ole terveystutkittu, käytetty näyttelyissä tai luonnetestissä.
Elleivät sitten sekarotuisia tee ja sittenhän ap saa rahaa, joten on varmasti iloinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apkll kirjoitti:
Rouvalla on ajokortti. Minä ja lapset haluttaisiin viettää miehen kanssa aikaa muuallakin kuin 4 seinän sisällä.
No mies ei halua samaa. Deal with it.
Mites se lapsi reagoi, jota koira vahtii koko ajan? En kyllä edes näin aikuisena sietäisi sellaista.
Koira varmaan turhautuneisuuttaan nuolee tassujaan, tai se on vain jäänyt päälle. Mies kouluttamaan koiraa että sillä ei riitä energiaa vahtimiseen ja sekoiluun.
Jos mies ei tule järkiinsä, niin ero on hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apkll kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ap vaikutat itsekkäältä. Tunnut olevan mustasukkanen sairaalle koiralle. Koet sairaan, raukan koiran esteenä teidän "yhdessä perheenä" tekemisille ja menemisille. Eikö koiranki sitäpaitsi pitäis kuulua perheeseen?
Minä en kehtais nillittää kun ei pääse matkusteleen tai ravintolaan tai minne ikinä haluatki menmä, kun koira reppana kärsii.
Kyllä tuollasessa tilanteessa koiran pitääkin olla se ykkönen joka hoidetaan kuntoon ja sitten mietitään vasta omia juttuja.
Eli sinun mielestäsi lapsien tarpeillakaan ei ole mitään merkitystä. Vaan koko perheen pitää vahtia koiraa 24/7 eikä käydä missään. Silloinkin kun koira on terve. Koirahan on osan vuotta täysin terve, mutta silti miehen mielestä koiraa pitää vahtia kokoajan. Vaikka koira on välillä terve, eikä oireile?
Eli sinun mielestäsi on oikein, että lapset ei pääse mihinkään, kun pitää vahtia koiraa. Kaksi vanhempaa lasta on jo sanonut, että he ei ota ikinä lemmikkejä, kun silloin ei pääse mihinkään.
Lapsilla on kaksi vanhempaa ja se toinen voi olla koiran kanssa ja toinen tehdä lasten kanssa jotain.
Ap, tuo kommenttisi, että sinun pitää ehkä itse alkaa aitaamaan koti- ja mökkipihaa, jotta koira saisi olla vapaana on hyvä. Osa ongelmaa on varmasti se, että koira on ahdistunut liian passiivisesta sisälläolosta, ja tuo voisi hyvinkin olla yksi tapa lähteä ratkomaan ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on alunperinkin tehty väärä rotuvalinta. Ei saksanpaimenkoira ole omimillaan kotona makailevana lemmikkinä. Se on aktiivinen palveluskoira ja aktiiviharrastajan/liikkujan kaveri, joka ehdottomasti tarvitsee pitkiä lenkkejä ja päivän aikana kaikenlaista aktivointia ja aivopähkinää. Tassujen jäystäminen voi hyvinkin johtua siitä, että aktiivinen työhön jalostettu koira on tylsistynyt ja turhautunut.
Jos jonkun, niin saksanpaimenkoiran tulee osata levätä ja rauhoittua.
Se, että annetaan neuvoksi jatkuva aktivointi, lisää hermoherkän koiran hermostuneisuutta entisestään.
Sopiva määrä sellaista liikkumista, mistä juuri se koira yksilönä tykkää. Meillä tämä tarkoittaa hajujen perässä menemistä. Toki hihnassa jos on, pitää osata hihnakäyttäytyä. Paras tapa hajuviettisen koiran kanssa on palkata se päästämällä haistelemaan.
Ja sopivasti huomiota kotona. Mutta koiralle riittää jo sekin, että sen kanssa ollaan vierekkäin ja lapsi tekee läksyjä ja koiran on vieressä. Jos koiraa koko ajan sisällä aktivoi, se oppii että ollaan valppaana ihan koko ajan.
Me ollaan toistaiseksi ratkaistu hermoherkän saksanpaimenen kanssa se, että emme lenkkeile kokoonpanolla koira+lapset. Koira ei kestä, vaan paimentaa koko ajan. Lapset tosin on meillä jo kouluikäisiä, joten koiralenkki on minulle jo omaa aikaa jota haluankin perheestä ottaa.
Ihmisten ilmoille ei koiran kanssa edes mennä. En keksi mitään syytä, miksi viedä koira ylienergisoitumaan ja turhautumaan kauppakeskukseen, tai vinkumaan puun juurelle seikkailupuistoon. On kotona silloin, lepää ja saa olla vain.
"tulee osata"
Joo, niiden huippuyksilöiden, jotka on valittu viranomaiskäyttöön. Mutta siinä sivussa syntyy erilaisia koiria, joiden hermorakenne, vietit ja kroppa ei olekaan niin priimaa. Mutta näillä ei-ammattikäyttöön menneillä koirilla on usein tarve aktiiviseen elämään, koska eivät ole seurakoirarotu.
Kyllä ap:kin voi halutessaan koiraa kouluttaa ja opettaa, jopa lapsetkin. Aloittaa vaan turvallisessa paikassa, jossa positiivisen kouluttamisen kautta opettaa koiralle rauhoittumista, vetämättä olemista, luopumista jne. Ihan nettikurssejakin löytyy näistä aiheista, jos ei kotoaan voi tai halua poistua.
Vierailija kirjoitti:
Mites se lapsi reagoi, jota koira vahtii koko ajan? En kyllä edes näin aikuisena sietäisi sellaista.
Koira varmaan turhautuneisuuttaan nuolee tassujaan, tai se on vain jäänyt päälle. Mies kouluttamaan koiraa että sillä ei riitä energiaa vahtimiseen ja sekoiluun.
Jos mies ei tule järkiinsä, niin ero on hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, minä olen tuo yksi aikaisempi kirjoittaja jonka kotona oli koko lapsuuden ongelmakoira joka rajoitti elämää todella paljon. Meilläkin tilanne oli se että toinen vanhemmista hyysäsi koiraa ja toinen vaan seurasi vierestä. Lisäksi koiraa hyysännyt osapuoli keksi mitä erikoisempia asioita jotka piti poistaa tai muuttaa asunnosta siksi aikaa kun poistuttiin hetkeksikin, ettei koira tukehtuisi tai satuttaisi itseään. Siis ei mitään normaaleja asioita vaan esim. Sellaisen suojuksen asettamista sohviin ettei koira työnnä päätään sohvan rakojen väliin ja tukehdu ja pistorasioiden tilkitsemistä. Vasta aikuisena tajusin ettei nuo olleet normaaleja koiratalouden toimia. Koira oli myös kovat vietit omaava työkoira, joka ei todellakaan saanut tarpeeksi liikuntaa.
Tuo rajoittaa lapsuutta todella paljon ja vaikka eläinrakas olenkin, tuo yksi koira sotki suhteeni koiriin koko loppuelämäksi. En yleensä kerro että meillä oli koira jos lemmikit tulee puheeksi, koska minulla ei ole mitään "Joo Musti oli tosi lutuinen ja ihana ja kulki mökillä mukana" tarinoita. Tuollainen ei ole normaalia koirallisen lapsiperheen elämää, eikä se koirakaan nauti siitä. Tee jotain.
Kai aikuisena ihmisenä ymmärrät, että syy ei ollut koirassa, vaikka projisoit tunteesi siihen. Oman koiran ottaminen voisi olla sinulle korjaava kokemus, koirien suhteen, mutta voi paljastaa sen oikean ongelman lapsuudenperheessäsi.
Kuulostaa nimittäin siltä, että teillä kärsittiin pakko-oireisesta häiriöstä ja ahdistuksesta. Lisäksi kuvioon ilmeisesti liittyi henkistä väkivaltaa tai välinpitämättömyyttä, jos toinen aikuinen seurasi tuota vain vierestä. Omissa tuttavissani on autismin kirjon nainen, joka käytti koiria keppihevosena kotiin linnoittautumisessa. Lisäksi nämä kaikki koirat olivat hermovikaisia (ei voinut olla yksin autossa, eikä häkissä autossa), kaikki allergisia ja ties mitä. Ilmeisesti vaan koirat reagoivat perheen tulehtuneeseen tilanteeseen, outoihin käytösmalleihin sekä henkiseen väkivaltaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on alunperinkin tehty väärä rotuvalinta. Ei saksanpaimenkoira ole omimillaan kotona makailevana lemmikkinä. Se on aktiivinen palveluskoira ja aktiiviharrastajan/liikkujan kaveri, joka ehdottomasti tarvitsee pitkiä lenkkejä ja päivän aikana kaikenlaista aktivointia ja aivopähkinää. Tassujen jäystäminen voi hyvinkin johtua siitä, että aktiivinen työhön jalostettu koira on tylsistynyt ja turhautunut.
Jos jonkun, niin saksanpaimenkoiran tulee osata levätä ja rauhoittua.
Se, että annetaan neuvoksi jatkuva aktivointi, lisää hermoherkän koiran hermostuneisuutta entisestään.
Sopiva määrä sellaista liikkumista, mistä juuri se koira yksilönä tykkää. Meillä tämä tarkoittaa hajujen perässä menemistä. Toki hihnassa jos on, pitää osata hihnakäyttäytyä. Paras tapa hajuviettisen koiran kanssa on palkata se päästämällä haistelemaan.
Ja sopivasti huomiota kotona. Mutta koiralle riittää jo sekin, että sen kanssa ollaan vierekkäin ja lapsi tekee läksyjä ja koiran on vieressä. Jos koiraa koko ajan sisällä aktivoi, se oppii että ollaan valppaana ihan koko ajan.
Me ollaan toistaiseksi ratkaistu hermoherkän saksanpaimenen kanssa se, että emme lenkkeile kokoonpanolla koira+lapset. Koira ei kestä, vaan paimentaa koko ajan. Lapset tosin on meillä jo kouluikäisiä, joten koiralenkki on minulle jo omaa aikaa jota haluankin perheestä ottaa.
Ihmisten ilmoille ei koiran kanssa edes mennä. En keksi mitään syytä, miksi viedä koira ylienergisoitumaan ja turhautumaan kauppakeskukseen, tai vinkumaan puun juurelle seikkailupuistoon. On kotona silloin, lepää ja saa olla vain.
"tulee osata"
Joo, niiden huippuyksilöiden, jotka on valittu viranomaiskäyttöön. Mutta siinä sivussa syntyy erilaisia koiria, joiden hermorakenne, vietit ja kroppa ei olekaan niin priimaa. Mutta näillä ei-ammattikäyttöön menneillä koirilla on usein tarve aktiiviseen elämään, koska eivät ole seurakoirarotu.
Kyllä ap:kin voi halutessaan koiraa kouluttaa ja opettaa, jopa lapsetkin. Aloittaa vaan turvallisessa paikassa, jossa positiivisen kouluttamisen kautta opettaa koiralle rauhoittumista, vetämättä olemista, luopumista jne. Ihan nettikurssejakin löytyy näistä aiheista, jos ei kotoaan voi tai halua poistua.
Täh? Kaikkien saksanpaimenkoirien ja muiden vastaavien koirien tulee osata rauhoittua. Jos hermorakenne on heikko, on koiran elämästä tehtävä sellaista että se voi oppia rauhoittumaan. Ei siis viedä sitä minnekään, missä sen kanssa oleminen on tuskaa, tulta ja tappuraa.
Vaan opetellaan perusjutut jo kotona.
Aktiivinen koira ei tarkoita sitä, että se täytyy kiihdyttää huippuunsa joka päivä monta kertaa.
Koiran pitäisi myös saada ihan kunnon unta monta, monta tuntia päivässä. Perhekoirilla on paljon seurattavaa sisälläkin, joten todellakin koiran pitää osata rauhoittua, levätä ja nukkua tarpeeksi.
Minäkin veikkaisin, että miehellä on joku trauma tuossa aktivoitunut, ja sen takia alun perin fiksusta jätkästä on kuoriutunut idiootti. Vaikea sitä on muutenkaan selittää.
Kokeeko miehesi syyllisyydentunteita jostain kasvuvuosiensa asiasta? Esim. vanhemmat eronneet, masentuneet tai alkoholisoituneet tmv ja kokee olevansa jollain tapaa asioihin syyllinen? Nyt sitten tosiaan on naimisissa koiran kanssa, vaikka se ahdistaa koiraa.
Mies terapiaan.