Avioeron partaalla koiran takia

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että monessa parisuhteessa siitä koirasta tulee ihan oikeasti se koetinkivi.

Omaan kokemukseeni perustuen sanoisin myös, että useilla miehillä on koiraansa vähän erikoinen suhde. Monella miehellä on niin heikot tunnetaidot ja vaikea esim. ilmaista positiivisia tunteita muille ihmisille, mutta omien eläintensä kanssa sitten ovatkin aivan erilaisia. Kuulostaa söpöltä aluksi, mutta jos parisuhteessa huomaa kerta toisensa jälkeen jäävän kakkoseksi koiralle ja kumppani silittää ja paijaa koiraa, mutta ei koskaan sinua, niin siitä on söpöys kyllä kaukana.  

Itse erosin koiran takia. Tai koirattomuuden takia. Meillä toki oli kaikenlaisia ongelmia jo entuudestaan, mutta minulle viimeinen pisara oli se, kun mies ehdottomasti kieltäytyi ottamasta koiraa sen jälkeen kun vanha koira kuoli. Päätin silloin, että nyt olen tehnyt riittävästi kompromisseja tässä parisuhteessa, en ryhdy elämään koiratonta elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ap vaikutat itsekkäältä. Tunnut olevan mustasukkanen sairaalle koiralle. Koet sairaan, raukan koiran esteenä teidän "yhdessä perheenä" tekemisille ja menemisille. Eikö koiranki sitäpaitsi pitäis kuulua perheeseen?

Minä en kehtais nillittää kun ei pääse matkusteleen tai ravintolaan tai minne ikinä haluatki menmä, kun koira reppana kärsii.

Kyllä tuollasessa tilanteessa koiran pitääkin olla se ykkönen joka hoidetaan kuntoon ja sitten mietitään vasta omia juttuja.

Eli sinun mielestäsi lapsien tarpeillakaan ei ole mitään merkitystä. Vaan koko perheen pitää vahtia koiraa 24/7 eikä käydä missään. Silloinkin kun koira on terve. Koirahan on osan vuotta täysin terve, mutta silti miehen mielestä koiraa pitää vahtia kokoajan. Vaikka koira on välillä terve, eikä oireile?

Eli sinun mielestäsi on oikein, että lapset ei pääse mihinkään, kun pitää vahtia koiraa. Kaksi vanhempaa lasta on jo sanonut, että he ei ota ikinä lemmikkejä, kun silloin ei pääse mihinkään.

Mies on kuulostaa ahdistuneelta koiran ongelmista, eikä pysty toimimaan järkevästi. Hoitaako hän niistä tassuja oikeasti? Pesee ja kuivaa huolellisesti? Onko lääkeshampoo käytössä? Se vähentää kutinaa. Leikataanko tassukarvat lyhyiksi säännöllisesti? Jos tassuihin jää yhtään märkää ja ne ei saa tarpeeksi ilmaa, niin hiivaa uusii erittäin helposti. Noin niin kuin mitenkään yleistämättä, niin keskiverto ukko tykkää vetää mutkat suoriksi ja koirien turkin ja ihon hoito ei ole kovin korkealla prioriteeteissa.

Sanoisin, että koira selvästi kärsii ja tarvitsi oireiden helpotusta ja aktivointia (jokin viikoittainen harrastus vaikka rally-tokoa ja sitten kotona omia treenejä + lenkit ja leikki).

Ap kllll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvä tapaus. Ap on kateellinen koiralle.[/quote

En ole kateellinen koiralle. Mies ei tee perheen kanssa mitään sellaista mihin ei voi ottaa koiraa mukaan. Lapset ei pääse mihinkään, kun aina ollaan kotona. Normaalit vaimot kai haluavat viettää aikaa miehen ja perheen kanssa esim. Ravintolassa. Mutta ei olla 5 vuoteen käyty ravintolassa, koska meillä on koira. Ei elokuvissa, ei seikkailupuistoissa, ei huvipuistoissa, ei museoissa. Emme siis käy missään. Mielestäni tämä ei ole normaalia perhe-elämää.

Tuota tuota. Nyt kuulostaa aika erikoiselta tai sitten en nyt ymmärtänyt jotain kohtaa. Miksi teidän pitää istua koiran kanssa kotona? Kyllä meillä ainakin kulkee collie mukana, ei nyt joka paikkaan voi viedä mutta moneen voi. Meillä ei ole koiralle hoitopaikkaa, joten tietyllä tavalla sen ehdoilla mennään. Kylpylähotellit, onnistuu, muut kylpylään mies koiran kanssa sisällä tai ulkona. Seikkailupuisto, siellä voivat vaikka kaikki kiipeillä, vanhemmat vuorotellen, niihin saa viedä koiria. Samoin huvipuistoihin, ainakin Särkänniemeen saa, luultavasti muuallekin, koska siellä jos missä niuhotetaan pikkuasioista. Ahvenanmaalla olemme olleet, laivalla/hotellissa/mökissä/minigolfradoilla/Smart Parkissa/frisbeegolffaamassa/Bomarsundin raunioilla, esimerkiksi. Koiria saa viedä useisiin kahviloihin, ravintoloihin ja varsinkin kesäaikaan terasseille, myös kauppakeskukset ovat koirille sallittuja. Museoon en ole yrittänyt viedä, varmaan toisiin saisikin ja tuskin leffateatteriinkaan ottaisivat.

Mutta tarkoitan tällä, että te molemmat taidatte nyt demonisoida tätä asiaa. Koiran kanssa ei tarvitse istua kotona, mutta toki se rajoittaa tekemisiä. Joitain asioita voitte tehdä perheenä koiran kanssa, jotkut asiat vain osittain (hotellimatka toiseen kaupunkiin, jossa vain toinen vanhempi voi mennä lasten kanssa HopLopiin), mutta jo se, että pääsee matkalle.

Miten sen koiran voi öiseen aikaan jättää valvomatta, kai se tassujaan silloinkin nuolee?

Mä en ikinä eläisi elämää, jossa ei voisi muutamaksi tunniksi poistua kotoa ilman koiraa. Ja oikeasti poistua rauhassa jonnekin ilman, että pitää koko ajan pohtia, pärjääkö se koira yksin sen ajan, kun ollaan lasten kaa Hoplopissa tai perheen kesken kauppakeskuksessa. Ärsyttää muutenkin ihmiset, jotka raahaa koiran kaikkialle mukaan.

Koiran elinikä voi olla lasten koko lapsuus. Kökittekö oikeasti kotona? Ette käy uimassa, leikkipuistoissa, syömässä, tapahtumissa, kyläilemässä, shoppailemassa, yhtään missään ikinä..?!

En tosin ole koiraihminen muutenkaan, joten olen huono sanomaan... Musta ei olisi aikatauluttamaan elämääni koiran vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap kllll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvä tapaus. Ap on kateellinen koiralle.[/quote

En ole kateellinen koiralle. Mies ei tee perheen kanssa mitään sellaista mihin ei voi ottaa koiraa mukaan. Lapset ei pääse mihinkään, kun aina ollaan kotona. Normaalit vaimot kai haluavat viettää aikaa miehen ja perheen kanssa esim. Ravintolassa. Mutta ei olla 5 vuoteen käyty ravintolassa, koska meillä on koira. Ei elokuvissa, ei seikkailupuistoissa, ei huvipuistoissa, ei museoissa. Emme siis käy missään. Mielestäni tämä ei ole normaalia perhe-elämää.

Tuota tuota. Nyt kuulostaa aika erikoiselta tai sitten en nyt ymmärtänyt jotain kohtaa. Miksi teidän pitää istua koiran kanssa kotona? Kyllä meillä ainakin kulkee collie mukana, ei nyt joka paikkaan voi viedä mutta moneen voi. Meillä ei ole koiralle hoitopaikkaa, joten tietyllä tavalla sen ehdoilla mennään. Kylpylähotellit, onnistuu, muut kylpylään mies koiran kanssa sisällä tai ulkona. Seikkailupuisto, siellä voivat vaikka kaikki kiipeillä, vanhemmat vuorotellen, niihin saa viedä koiria. Samoin huvipuistoihin, ainakin Särkänniemeen saa, luultavasti muuallekin, koska siellä jos missä niuhotetaan pikkuasioista. Ahvenanmaalla olemme olleet, laivalla/hotellissa/mökissä/minigolfradoilla/Smart Parkissa/frisbeegolffaamassa/Bomarsundin raunioilla, esimerkiksi. Koiria saa viedä useisiin kahviloihin, ravintoloihin ja varsinkin kesäaikaan terasseille, myös kauppakeskukset ovat koirille sallittuja. Museoon en ole yrittänyt viedä, varmaan toisiin saisikin ja tuskin leffateatteriinkaan ottaisivat.

Mutta tarkoitan tällä, että te molemmat taidatte nyt demonisoida tätä asiaa. Koiran kanssa ei tarvitse istua kotona, mutta toki se rajoittaa tekemisiä. Joitain asioita voitte tehdä perheenä koiran kanssa, jotkut asiat vain osittain (hotellimatka toiseen kaupunkiin, jossa vain toinen vanhempi voi mennä lasten kanssa HopLopiin), mutta jo se, että pääsee matkalle.

Miten sen koiran voi öiseen aikaan jättää valvomatta, kai se tassujaan silloinkin nuolee?

Ei nuole öisin tassujaan. Nukkuu rauhassa kodinhoitohuoneessa. Tästäkin järjestelystä mies aluksi suuttui. Vaikka syy oli se, että en pysty nukkumaan, kun herään jokaiseen koiran äännähdykseen , jos se nukkuu makuuhuoneessa.

Koiran kanssa ei pysty menemään mihinkään julkiselle paikalle, kun jos se näkee vaikka harakan niin ryntää sen perään. Koiralla on ulkoillessa kokoajan joku saalistusvietti päällä ja ryntäilee. Lisäksi seuraa tätä yhtä lastamme kokoajan ja menee ihan sekaisin, jos tämä 1 lapsi menee ulkona vaikka kulman taakse ja koira ei pääse mukaan.

Myös tämä syy, että epäilen hermovikaa. Kun menee ihan sekaisin ja ylikierroksille, jos mennään johonkin ja ihmiset hajaantuu. Tai sitten koira ei pidä miestä johtajana.

Pentuna koira ei ollut tällainen ja mies kävi sen kanssa toreilla, kauppakeskuksissa ja kaupungissa sosiaalistamassa koiraa. Koira myös osasi luoksetulon vapaana ollessa. Osaa istua, maata, olla paikalla 2min, jäljestää.

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta nyt mies ei halua tehdä muuta kuin istua koiran kanssa kotona. Mikään ehdottamani ei kelpaa miehelle. Ei lisäkoulutukset, harrastukset. Eikä mikään. Olen aivan loppu tähän. Ilmeisesti alan yksin liikkumaan lasten kanssa paikoissa. Mies saa olla koiran kanssa kotona.

Teillä on alunperinkin tehty väärä rotuvalinta. Ei saksanpaimenkoira ole omimillaan kotona makailevana lemmikkinä. Se on aktiivinen palveluskoira ja aktiiviharrastajan/liikkujan kaveri, joka ehdottomasti tarvitsee pitkiä lenkkejä ja päivän aikana kaikenlaista aktivointia ja aivopähkinää.  Tassujen jäystäminen voi hyvinkin johtua siitä, että aktiivinen työhön jalostettu koira on tylsistynyt ja turhautunut. 

Onko koiran pää kuvattu? En tarkoita tätä keljuiluna mutta jos koira on ollut ennen normaali ja alkanut nyt käyttäytymään oudosti vanhemmiten, kyseessä saatta oikeasti olla vaikka joku aivokasvain tms.

Vierailija kirjoitti:

Koira kuulostaa stressaantuneelta. Levoton seurailu ei ole kenellekään osapuolelle kivaa. Koira voi olla ahdistunut kutinaongelman takia tai sitten koulutuksessa ja johtajuudessa on jotain pielessä. Koiran hyvinvointia ajatellen asiaan pitää etsiä ratkaisuja!

Oletko sattunut kuulemaan että johtajuusteoria on kumottu.

Muuten samaa mieltä, koira on stressaantunut.

Apklll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kllll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvä tapaus. Ap on kateellinen koiralle.[/quote

En ole kateellinen koiralle. Mies ei tee perheen kanssa mitään sellaista mihin ei voi ottaa koiraa mukaan. Lapset ei pääse mihinkään, kun aina ollaan kotona. Normaalit vaimot kai haluavat viettää aikaa miehen ja perheen kanssa esim. Ravintolassa. Mutta ei olla 5 vuoteen käyty ravintolassa, koska meillä on koira. Ei elokuvissa, ei seikkailupuistoissa, ei huvipuistoissa, ei museoissa. Emme siis käy missään. Mielestäni tämä ei ole normaalia perhe-elämää.

Tuota tuota. Nyt kuulostaa aika erikoiselta tai sitten en nyt ymmärtänyt jotain kohtaa. Miksi teidän pitää istua koiran kanssa kotona? Kyllä meillä ainakin kulkee collie mukana, ei nyt joka paikkaan voi viedä mutta moneen voi. Meillä ei ole koiralle hoitopaikkaa, joten tietyllä tavalla sen ehdoilla mennään. Kylpylähotellit, onnistuu, muut kylpylään mies koiran kanssa sisällä tai ulkona. Seikkailupuisto, siellä voivat vaikka kaikki kiipeillä, vanhemmat vuorotellen, niihin saa viedä koiria. Samoin huvipuistoihin, ainakin Särkänniemeen saa, luultavasti muuallekin, koska siellä jos missä niuhotetaan pikkuasioista. Ahvenanmaalla olemme olleet, laivalla/hotellissa/mökissä/minigolfradoilla/Smart Parkissa/frisbeegolffaamassa/Bomarsundin raunioilla, esimerkiksi. Koiria saa viedä useisiin kahviloihin, ravintoloihin ja varsinkin kesäaikaan terasseille, myös kauppakeskukset ovat koirille sallittuja. Museoon en ole yrittänyt viedä, varmaan toisiin saisikin ja tuskin leffateatteriinkaan ottaisivat.

Mutta tarkoitan tällä, että te molemmat taidatte nyt demonisoida tätä asiaa. Koiran kanssa ei tarvitse istua kotona, mutta toki se rajoittaa tekemisiä. Joitain asioita voitte tehdä perheenä koiran kanssa, jotkut asiat vain osittain (hotellimatka toiseen kaupunkiin, jossa vain toinen vanhempi voi mennä lasten kanssa HopLopiin), mutta jo se, että pääsee matkalle.

Miten sen koiran voi öiseen aikaan jättää valvomatta, kai se tassujaan silloinkin nuolee?

Ei nuole öisin tassujaan. Nukkuu rauhassa kodinhoitohuoneessa. Tästäkin järjestelystä mies aluksi suuttui. Vaikka syy oli se, että en pysty nukkumaan, kun herään jokaiseen koiran äännähdykseen , jos se nukkuu makuuhuoneessa.

Koiran kanssa ei pysty menemään mihinkään julkiselle paikalle, kun jos se näkee vaikka harakan niin ryntää sen perään. Koiralla on ulkoillessa kokoajan joku saalistusvietti päällä ja ryntäilee. Lisäksi seuraa tätä yhtä lastamme kokoajan ja menee ihan sekaisin, jos tämä 1 lapsi menee ulkona vaikka kulman taakse ja koira ei pääse mukaan.

Myös tämä syy, että epäilen hermovikaa. Kun menee ihan sekaisin ja ylikierroksille, jos mennään johonkin ja ihmiset hajaantuu. Tai sitten koira ei pidä miestä johtajana.

Pentuna koira ei ollut tällainen ja mies kävi sen kanssa toreilla, kauppakeskuksissa ja kaupungissa sosiaalistamassa koiraa. Koira myös osasi luoksetulon vapaana ollessa. Osaa istua, maata, olla paikalla 2min, jäljestää.

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta nyt mies ei halua tehdä muuta kuin istua koiran kanssa kotona. Mikään ehdottamani ei kelpaa miehelle. Ei lisäkoulutukset, harrastukset. Eikä mikään. Olen aivan loppu tähän. Ilmeisesti alan yksin liikkumaan lasten kanssa paikoissa. Mies saa olla koiran kanssa kotona.

Miehesi on loppu. Siis henkisesti. Sinä voit tarjota hänelle jotain apua, mutta et voi pakottaa. Koirasta on tullut samanlainen kuin isännästään.

Mitenkä teillä seksi sujuu jos koira miehen mukana koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Teillä on alunperinkin tehty väärä rotuvalinta. Ei saksanpaimenkoira ole omimillaan kotona makailevana lemmikkinä. Se on aktiivinen palveluskoira ja aktiiviharrastajan/liikkujan kaveri, joka ehdottomasti tarvitsee pitkiä lenkkejä ja päivän aikana kaikenlaista aktivointia ja aivopähkinää.  Tassujen jäystäminen voi hyvinkin johtua siitä, että aktiivinen työhön jalostettu koira on tylsistynyt ja turhautunut. 

Jos jonkun, niin saksanpaimenkoiran tulee osata levätä ja rauhoittua.

Se, että annetaan neuvoksi jatkuva aktivointi, lisää hermoherkän koiran hermostuneisuutta entisestään.

Sopiva määrä sellaista liikkumista, mistä juuri se koira yksilönä tykkää. Meillä tämä tarkoittaa hajujen perässä menemistä. Toki hihnassa jos on, pitää osata hihnakäyttäytyä. Paras tapa hajuviettisen koiran kanssa on palkata se päästämällä haistelemaan.

Ja sopivasti huomiota kotona. Mutta koiralle riittää jo sekin, että sen kanssa ollaan vierekkäin ja lapsi tekee läksyjä ja koiran on vieressä. Jos koiraa koko ajan sisällä aktivoi, se oppii että ollaan valppaana ihan koko ajan.

Me ollaan toistaiseksi ratkaistu hermoherkän saksanpaimenen kanssa se, että emme lenkkeile kokoonpanolla koira+lapset. Koira ei kestä, vaan paimentaa koko ajan. Lapset tosin on meillä jo kouluikäisiä, joten koiralenkki on minulle jo omaa aikaa jota haluankin perheestä ottaa.

Ihmisten ilmoille ei koiran kanssa edes mennä. En keksi mitään syytä, miksi viedä koira ylienergisoitumaan ja turhautumaan kauppakeskukseen, tai vinkumaan puun juurelle seikkailupuistoon. On kotona silloin, lepää ja saa olla vain.

Hei ap, minä olen tuo yksi aikaisempi kirjoittaja jonka kotona oli koko lapsuuden ongelmakoira joka rajoitti elämää todella paljon. Meilläkin tilanne oli se että toinen vanhemmista hyysäsi koiraa ja toinen vaan seurasi vierestä. Lisäksi koiraa hyysännyt osapuoli keksi mitä erikoisempia asioita jotka piti poistaa tai muuttaa asunnosta siksi aikaa kun poistuttiin hetkeksikin, ettei koira tukehtuisi tai satuttaisi itseään. Siis ei mitään normaaleja asioita vaan esim. Sellaisen suojuksen asettamista sohviin ettei koira työnnä päätään sohvan rakojen väliin ja tukehdu ja pistorasioiden tilkitsemistä. Vasta aikuisena tajusin ettei nuo olleet normaaleja koiratalouden toimia. Koira oli myös kovat vietit omaava työkoira, joka ei todellakaan saanut tarpeeksi liikuntaa.

Tuo rajoittaa lapsuutta todella paljon ja vaikka eläinrakas olenkin, tuo yksi koira sotki suhteeni koiriin koko loppuelämäksi. En yleensä kerro että meillä oli koira jos lemmikit tulee puheeksi, koska minulla ei ole mitään "Joo Musti oli tosi lutuinen ja ihana ja kulki mökillä mukana" tarinoita. Tuollainen ei ole normaalia koirallisen lapsiperheen elämää, eikä se koirakaan nauti siitä. Tee jotain.

Jos koira kerran nukkuu rauhassa kodinhoitohuoneessa yöt eikä silloin nuole tassujaan, niin ongelma ei ole mahdollinen kipu eikä ne tassut. Vaan mies. Hänestä säteilee hermostunutta, huolestunutta energiaa, rauhoittumattomuutta, stressiä, huonoa oloa. 

Mahdollisesti ap vaikuttaa myös, koska hän on kireä ja ärtynyt, eikä pidä koirasta ja hänellä on hyvät syyt siihen. Älkää hyvät ihmiset ottako laumaeläintä perheeseen, jossa vastuu ja välittäminen ei jakaudu. Pohditaan johtajuutta, liikuntaa ja koulutuksen ongelmia. Mutta unohdetaan, että perusongelma tässä on perheen ilmapiiri, johon koira reagoi. 

Jos haluat ap säilyttää lapsillasi perheen, niin ota valta käsiisi. Olet jo saanut koiran pois makkarista ja tulos oli hyvä, nyt alat totuttaa sitä yksinoloon ja lujittaa suhdettasi siihen ohi miehen. Muista, että koira ei ole vastuussa miehen löperöistä lupauksista ja hermorakenteen ongelmista. Ala laittaa asteittain miehelle rajoja. Hän ehkä kiittää sinua jonain päivänä, ja jos ei kiitä, sitä tärkeämpää sinun on toimia. 

Lähde sinä koiran kanssa opiskelemaan kouluttamista, ja lähetä mies lasten kanssa pitämään hauskaa ja laita hänet vastuuseen heistä vaikka pieninä paloina ensin. Miehen laatima pelilauta on vaihdettava järkevämpään. Muuten teidän ongelmanne vain jatkavat samaa rataa vaikka koirasta aika jättäisi. Lapset todella jäävät tuossa heitteille, Ja vaikka onnistuisit kaikkesi satsaamalla tekemään heidän arjestaan kohtuullista, niin heidän mielikuvansa perhe-elämästä tuo kuvionne tuhoaa. 

Ap kklll kirjoitti:

Lapsia meillä on 3 ja vain yhtä lasta koira seuraa jatkuvasti. Koira on ollut meillä pennusta saakka ja tottunut lapsiin. Koira ollut aina aika villi, mutta nyt asia on alkanut minua häiritsemään. Mies ei näe koiran, eikä itsensä käytöksessä mitään ongelmaa. Vapaana koiraa ei voi mökilläkään pitää, koska mies luulee, että karkaa, vaikka olen varma ettei karkaa, koska seuraa tätä yhtä kastamme kuin varjo. Mielestäni koira ei saa tarpeeksi aktiviteetteja. Koira vetää hihnassa niin paljon, että mies on ainoa ketä sitä pystyy ulkoiluttamaan.

Hei!

Viisivuotias sakemanni pitäisi olla rauhoittunut kotosalla ajat sitten ellei sitä aktivoida esim. heittelemällä tennispalloa yms. Tuon ikäiselle ja vanhemmallekin sen aktivoinnin voi vaan lopettaa. Antaa koiran olla omassa rauhassa ja puhuu rauhallisesti ja lempeästi kehuen sitä, kun löhöilee.

Em. koirat ovat hyvin älykkäitä ja oppivat nopeasti kunhan on johdonmukainen ja kannustava sen tehdessä oikein.

Kävelylenkit eivät väsytä niitä lainkaan vaan saavat lisää virtaa. Remmissä ei vedetä! Koira oppii helposti seuraamaan vierellä oikeilla konsteilla ilman pakotteita. Kysykää kouluttajilta neuvoja.

Vapaana oleminen ei ole ongelma. Koira saa enemmän liikuntaa ottaen spurtteja halutessaan luonteensa mukaan. Nämä koirat eivät karkaile, koska oma lauma on sen elämä! Luoksetulo pitää opettaa jo pentuna. Oppii toki vanhempanakin, mutta voi kestää pitkää ennenkuin siihen voi täysin luottaa.

Toinen koira leikkikaverina tulee luontevasti, kun käy esim. koulutuskentällä ja antaa ennen koulutuksen alkamista sopivien koirien purkaa energiaa jaksaakseen keskittyä, mitäs kouluttajalla on asiaa.

Pyörän vierellä juoksusta he nauttivat, kun opettaa liikenneturvallisuuden takia pyörän kanssa juoksemaan oikealla puolella eli pientareella. Hyvin silloin sujuu juoksu pyörätielläkin lyhyessä hihnassa eikä koira saa vetää lainkaan.

Minulla on kokemusta ko. rodusta lapsuudesta lähtien. Olen kouluttanut omien lisäksi muiden sakemanneja. Kokemusta siis 30 v.

Kyseinen koira pitää aina kouluttaa kokeneemman opastuksella, kunnes itse hoksaa, miten homma toimii. Siis mikäli ei ole kokemusta itsellä hommasta.

Elikkä kyseessä on palveluskoirarotu, joka on onnellisimmillaan saaden tehdä kouluttajan antamia tehtäviä hyvä poika/tyttö palkintoja saaden ihan loppuikänsä oikeasta toiminnasta.

Ilman riittävää liikuntaa ja tarpeeksi oikeaa ravintoa kerjätään vaikeuksia. Koiran pitää saada luottaa omistajaansa ja perheeseensä ollen lauman jäsen. Melko automaattisesti ne ovat lauman alimmaisena ja tyytyväisiä siihen.

Muistakaa aina kehua oikeasta suorituksesta. Rangaistukset voi unohtaa, koska sakemanni haluaa tehdä asiat toivotusti eli palveluskoiran luonteen mukaisesti.

Anteeksi pitkä sepustus, mutta koiran koulutus ja pito täytyy ymmärtää oikein saadakseen kaikki osapuolet tyytyväisiksi!

Muuten suolatuilla kaduilla kävelyn jälkeen tassut pitää huuhdella ja kuivata pyyhkeellä. Silti tassuja nuollaan, valitettavasti. Joskus syystä ja toisinaan muuten vaan tuumaillessa rentona löhöillen.

Ap, mainitset että koiran hiiva uusiutuu aina juoksujen aikaan ja, että teillä ei ole aikomuksena pennuttaa koiraa. Miksi ette siis ole jo leikkauttaneet koiraa? Se luultavasti auttaisi tassuongelmiin ja voi olla, että koira muutenkin vähän rauhoittuisi. Toinen asia on se, että sinun pitää ottaa aloite omiin käsiisi. Selkeästi tuo odottaminen, että mies alkaisi ehdottaa jotain yhteistä tekemistä perheen kanssa ei koskaan tule tapahtumaan. Ette sinä ja lapset voi kuitenkaan istua kuin tatit kotona, vain sen vuoksi että miehestä ei ole mihinkään (ei näköjään edes huolehtimaan koiran hyvinvoinnista). Menkää lasten kanssa keskenänne jonnekin, ja vie se koira leikkaukseen vaikki itse jos ukosta ei siihen ole.

Kiitos, että on tullut muutamia asiantuntevia viestejä. Mies ei halua, että minä kouluttaisin koiraa. Olen miehelle kokoajan sanonut, että koiralle tulisi opettaa rauhoittumista ja jätä, jolloin lenkillä olisi helpompaa. Jos niin saisi oravien perään ryntäilyn loppumaan. Koiraa ei leikitetä sisällä, eikä heitellä mitään, koska silloin jää ylikierroksille. Ollaan rauhassa sisätiloissa. Lenkillä mies käy koiran kanssa yksin, koska lasten kanssa se on liian villiä, kun koira sekoaa, jos lapset hajaantuu. Tiedän, että saksanpaimenkoira ei ole koirarotu, mikä otetaan mukaan seikkailupuistoihin yms. Ainakaan tämä yksilö ei sovellu siihen, eikä haluta sellaista edes yrittää. Koira on kokoajan perheen kanssa (miehen). Haluaisin siis, että voisimme edes kerran kk jättää koiran 8h yksin ja mennä huvipuistoon minä, mies ja lapset yhdessä, mutta tämä ei käy, koska mies ei halua ja mielestäni käyttää tassujen nuolemista tekosyynä. Tai sitten miehellä on joku trauma, että pelkää koiran kuolevan, jos jättää sen silmistään. Mielestäni siis mies vahtii sairaalloisesti koiraa. Ilmeisesti minun pitää alkaa itse aitaamaan koti- ja mökkipihaa, jotta koira saisi olla vapaana. Ehkä täytyy itse alkaa suhtautumaan positiivisemmin koiraan, koska koira on kuitenkin äärimmäisen kiltti ja palvelualtis. Ja sen kanssa joudun elämään vielä vuosia. En oikeasti erota halua, vaan ärsyttää kun mies tekee töitä ja koira makaa/ nukkuu tylsistyneenä kokoajan sisällä jaloissa. Koska mielestäni koiran ja lapsienkin tulisi olla ulkona vapaana juoksemassa, niin paljon kuin mahdollista. Miehen työ on siis sellaista, että hän pystyisi hyvin harrastamaan koiran kanssa vaikka 1h ulkona joka aamupäivä. Tuntuu, että miestä ei kiinnosta liikkua työtuolistaan mihinkään. Itse haluaisin lenkittää koiraa, mutta tällä hetkellä on niin kova vetämään, että en uskalla jos pääsee irti esim. toisen koiran tullessa vastaan.

Apkll kirjoitti:

Kiitos, että on tullut muutamia asiantuntevia viestejä. Mies ei halua, että minä kouluttaisin koiraa. Olen miehelle kokoajan sanonut, että koiralle tulisi opettaa rauhoittumista ja jätä, jolloin lenkillä olisi helpompaa. Jos niin saisi oravien perään ryntäilyn loppumaan. Koiraa ei leikitetä sisällä, eikä heitellä mitään, koska silloin jää ylikierroksille. Ollaan rauhassa sisätiloissa. Lenkillä mies käy koiran kanssa yksin, koska lasten kanssa se on liian villiä, kun koira sekoaa, jos lapset hajaantuu. Tiedän, että saksanpaimenkoira ei ole koirarotu, mikä otetaan mukaan seikkailupuistoihin yms. Ainakaan tämä yksilö ei sovellu siihen, eikä haluta sellaista edes yrittää. Koira on kokoajan perheen kanssa (miehen). Haluaisin siis, että voisimme edes kerran kk jättää koiran 8h yksin ja mennä huvipuistoon minä, mies ja lapset yhdessä, mutta tämä ei käy, koska mies ei halua ja mielestäni käyttää tassujen nuolemista tekosyynä. Tai sitten miehellä on joku trauma, että pelkää koiran kuolevan, jos jättää sen silmistään. Mielestäni siis mies vahtii sairaalloisesti koiraa. Ilmeisesti minun pitää alkaa itse aitaamaan koti- ja mökkipihaa, jotta koira saisi olla vapaana. Ehkä täytyy itse alkaa suhtautumaan positiivisemmin koiraan, koska koira on kuitenkin äärimmäisen kiltti ja palvelualtis. Ja sen kanssa joudun elämään vielä vuosia. En oikeasti erota halua, vaan ärsyttää kun mies tekee töitä ja koira makaa/ nukkuu tylsistyneenä kokoajan sisällä jaloissa. Koska mielestäni koiran ja lapsienkin tulisi olla ulkona vapaana juoksemassa, niin paljon kuin mahdollista. Miehen työ on siis sellaista, että hän pystyisi hyvin harrastamaan koiran kanssa vaikka 1h ulkona joka aamupäivä. Tuntuu, että miestä ei kiinnosta liikkua työtuolistaan mihinkään. Itse haluaisin lenkittää koiraa, mutta tällä hetkellä on niin kova vetämään, että en uskalla jos pääsee irti esim. toisen koiran tullessa vastaan.

Onko tämä koira miehesi ensimmäinen? Kuulostaa ainakin siltä. Viisivuotiaan saksanpaimenkoiran pitäisi jo ehdottomasti osata lenkkikäyttäytyminen ja rauhoittuminen! Tilanne on omaan korvaani oikeasti aika hälyttävä. Ala kouluttaa koiraa vaikka mieheltä salassa, se on oikeasti pakko tehdä viimeistään nyt.

Vierailija kirjoitti:

Apkll kirjoitti:

Kiitos, että on tullut muutamia asiantuntevia viestejä. Mies ei halua, että minä kouluttaisin koiraa. Olen miehelle kokoajan sanonut, että koiralle tulisi opettaa rauhoittumista ja jätä, jolloin lenkillä olisi helpompaa. Jos niin saisi oravien perään ryntäilyn loppumaan. Koiraa ei leikitetä sisällä, eikä heitellä mitään, koska silloin jää ylikierroksille. Ollaan rauhassa sisätiloissa. Lenkillä mies käy koiran kanssa yksin, koska lasten kanssa se on liian villiä, kun koira sekoaa, jos lapset hajaantuu. Tiedän, että saksanpaimenkoira ei ole koirarotu, mikä otetaan mukaan seikkailupuistoihin yms. Ainakaan tämä yksilö ei sovellu siihen, eikä haluta sellaista edes yrittää. Koira on kokoajan perheen kanssa (miehen). Haluaisin siis, että voisimme edes kerran kk jättää koiran 8h yksin ja mennä huvipuistoon minä, mies ja lapset yhdessä, mutta tämä ei käy, koska mies ei halua ja mielestäni käyttää tassujen nuolemista tekosyynä. Tai sitten miehellä on joku trauma, että pelkää koiran kuolevan, jos jättää sen silmistään. Mielestäni siis mies vahtii sairaalloisesti koiraa. Ilmeisesti minun pitää alkaa itse aitaamaan koti- ja mökkipihaa, jotta koira saisi olla vapaana. Ehkä täytyy itse alkaa suhtautumaan positiivisemmin koiraan, koska koira on kuitenkin äärimmäisen kiltti ja palvelualtis. Ja sen kanssa joudun elämään vielä vuosia. En oikeasti erota halua, vaan ärsyttää kun mies tekee töitä ja koira makaa/ nukkuu tylsistyneenä kokoajan sisällä jaloissa. Koska mielestäni koiran ja lapsienkin tulisi olla ulkona vapaana juoksemassa, niin paljon kuin mahdollista. Miehen työ on siis sellaista, että hän pystyisi hyvin harrastamaan koiran kanssa vaikka 1h ulkona joka aamupäivä. Tuntuu, että miestä ei kiinnosta liikkua työtuolistaan mihinkään. Itse haluaisin lenkittää koiraa, mutta tällä hetkellä on niin kova vetämään, että en uskalla jos pääsee irti esim. toisen koiran tullessa vastaan.

Onko tämä koira miehesi ensimmäinen? Kuulostaa ainakin siltä. Viisivuotiaan saksanpaimenkoiran pitäisi jo ehdottomasti osata lenkkikäyttäytyminen ja rauhoittuminen! Tilanne on omaan korvaani oikeasti aika hälyttävä. Ala kouluttaa koiraa vaikka mieheltä salassa, se on oikeasti pakko tehdä viimeistään nyt.

Miehellä on ollut ennen meidän suhdetta koiria ja olen nähnyt kuvia missä mies hiihtää koiran kanssa. Mies on ollut aktiivinen ja oli silloinkin, kun tämä koira oli pentu. Tämä koira oli pentuna hyvin koulutettu ja tuli luokse, kun puhalsi pilliin. Mutta sitten on tapahtunut jotakin. Ilmeisesti koiran sairastelu ja miehellä mennyt motivaatio, kun ei pysty koiran kanssa urheilemaan. Mielestäni mies on typeryyttään on opettanut koiran vetämään hihnassa, koska jos koira vetää niin mies menee täysillä juosten perässä hihna löysällä, ettei vaan tassut mene rikki. Näyttääkin siis siltä, että koira ulkoiluttaa miestä. Tämä miehen toiminta tietysti aiheuttaa sen, että kukaan muu ei perheessä pysty koiraa ulkoiluttamaan, koska koiran vetämiseen reagoidaan lähtemällä itse juoksuun. En ymmärrä miten ennen järkevän oloisesta miehestä on tullut tuollainen idiootti.

Miehellä ollut ennen paimenkoira, joten luulisi olevan tietämystä miten paimenkoirat toimii.

Mielestäni mies koulutti koiraamme pentuna hyvin. Koiraa ei ole koulutettu huutamalla/ rankaisuilla. Vaan palkinnoilla, eli pallolla ja kehumalla ja rapsutuksilla.

Muuta en jaksa kommentoida, mutta ei tuo tassujen nuoleminen välttämättä stressistä johdu. Varsinkin jos furunkuloosin on ihan eläinlääkäri todennut.

Minun koirallani furunkuloosi johtui karvatuppien tulehduksista, mikä puolestaan johtui siitä, että koiralla oli sellainen epätavallinen häiriö, että yhdestä tupesta kasvoi monta karvaa, ja joskus ne olivat sisäänpäinkasvaneita. Se sisäänpäinkasvanut karva tulehdutti tupen, ja siitä kehittyi aina uusi furunkuloosi.

Tuo kierre lopulta loppui, kun aloin nyppiä niitä sisäänpäinkasvaneita karvoja pinseteillä.

Olen itse ollut tuollainen koiranvahtija, joten sympatiseeraan miestäsi. Onneksi minun perheessäni ei kukaan nalkuttanut asiasta, vaan muutkin välittivät koirasta yhtä paljon.