Eikö lasten liikuntaharrastuksia voi tehdä todellakaan mahdolliseksi myös pienituloisille?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1980-luvulla jalkapallon harrastaminen oli halpaa. Mentiin vaan kavereiden kanssa läheiselle kentälle missä oli maalit ja pelattiin. Ei se maksanut kuin sen pallon hinnan ja pallo kesti vuosia.

Ei ohjattujen harrastusten kulut kaan olleet 80-luvulla kuin nimellisiä.

Silloin olikin tyypillistä erityisesti pienemmillä paikoilla, että jonkun iskä veti vain jotain potkupallokerhoa koulun hiekkakentällä. Sellaista voi alkaa pyörittämään ihan kuka tahansa ja ei tarvitse pyytää penniäkään. Vastaavan tyyppisiä halpoja harrasteryhmiä on nykyäänkin, mutta tuntuu vain, että ne eivät kelpaa kenellekään. 

Et voi olettaa, että saat samalla hintaa lapsesi ammattilaisen valmennukseen viisi kertaa viikossa kuplahalliin. Jos et halua maksaa siitä, niin ei ole mikään pakko, vaihtoehtoja on kyllä. Älä silti ole katkera niille vanhemmille, jotka pystyvät ja haluavat mahdollistaa sen lapsilleen. 

Yksinkertaisemmin puoleinen ei kovin kunnianhimoinen vanhempi = pienet tulot = lapsella ei ole kalliita harrastuksia

Älykkäämpi ahkera vanhempi joka tekee määrätietoista työtä rakentaakseen vaurautta = hyvät tulot = lapsella voi olla kalliita harrastuksia

Älä ruikuta ap

Suomessa on lukematon määrä ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä urheilun parissa. Päämäärätietoinen valmennus vaatii paljon työtä ja useasti treeniohjelma laaditaan omalla ajalla. Osa heistä myös kuljettaa muiden lapsia esim. kisoihin, monesti omalla kustannuksellaan, koska kaikki vanhemmat eivät voi/halua osallistua. Lasten urheilemista ja valmennusta tulisi tukea valtion toimesta tosissaan eikä vain näennäisesti. Näin kaikki halukkaat pääsisivät osallistumaan ja näyttämään kykynsä.

Tuossa on kyllä tehty kärpäsestä härkänen. Juoksuharrastus esim. vaatii käytännössä lenkkarit joka toinen vuosi. Hiihto jonkinlaisten alkuhankintojen jälkeen yhden pikaluistopurkin per vuosi.

Mitä jos joutuu vaikka kävelemään tai pyöräilemään hiihtopaikalle kun ei ole varaa autoon? - No siinähän sitä lkiikuntaa saa!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on lukematon määrä ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä urheilun parissa. Päämäärätietoinen valmennus vaatii paljon työtä ja useasti treeniohjelma laaditaan omalla ajalla. Osa heistä myös kuljettaa muiden lapsia esim. kisoihin, monesti omalla kustannuksellaan, koska kaikki vanhemmat eivät voi/halua osallistua. Lasten urheilemista ja valmennusta tulisi tukea valtion toimesta tosissaan eikä vain näennäisesti. Näin kaikki halukkaat pääsisivät osallistumaan ja näyttämään kykynsä.

Lasten liikkumista tuetaan niin, että kaikilla on mahdollisuus harrastaa, koska tämä on kansanterveydellisesti tärkeää. 

Sen sijaan kilpaurheilun tukeminen on hankalampaa, koska siinä ei ole kustannuksille mitään rajaa. Jos valtio antaisi seuroille rahaa urheilun tukemiseen, niin hyvin helposti sitä käytettäisiin valmennuksen kehittämiseen eikä maksujen alentamiseen. Tämä voisi olla urheilullisesti hyvä juttu, mutta ei välttämättä kansanterveydellisesti. Tätä olisi myös täysin mahdotonta seurata, koska valmennusta kehitetään jatkuvasti ja maksut vaihtelevat kaudesta ja joukkueesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä tehty kärpäsestä härkänen. Juoksuharrastus esim. vaatii käytännössä lenkkarit joka toinen vuosi. Hiihto jonkinlaisten alkuhankintojen jälkeen yhden pikaluistopurkin per vuosi.

Mitä jos joutuu vaikka kävelemään tai pyöräilemään hiihtopaikalle kun ei ole varaa autoon? - No siinähän sitä lkiikuntaa saa!

Ongelmahan näissä jutuissa on aina se sama. Sekoitetaan iloisesti harrastelu ja terveysliikunta kilpaurheiluun maan kärkitasolla. Sitten ihmetellään, miten hiihtoon voi mennä kymppitonni eikä ymmärretä, että se sisältää kolme viikon mökkireissua koko perheelle Vuokattiin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä tehty kärpäsestä härkänen. Juoksuharrastus esim. vaatii käytännössä lenkkarit joka toinen vuosi. Hiihto jonkinlaisten alkuhankintojen jälkeen yhden pikaluistopurkin per vuosi.

Mitä jos joutuu vaikka kävelemään tai pyöräilemään hiihtopaikalle kun ei ole varaa autoon? - No siinähän sitä lkiikuntaa saa!

Ongelmahan näissä jutuissa on aina se sama. Sekoitetaan iloisesti harrastelu ja terveysliikunta kilpaurheiluun maan kärkitasolla. Sitten ihmetellään, miten hiihtoon voi mennä kymppitonni eikä ymmärretä, että se sisältää kolme viikon mökkireissua koko perheelle Vuokattiin.  

Niinpä. Harrastelu on aivan eri asia kuin harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi 12-vuotiaan urheiluharrastuksessa on jokavuotisia leirejä ulkomaille? Saivat nyt lajivastaavatkin vähän herätä.

Naurettavaksi on mennyt. Tämä nuorten ammattimainen valmennus on näitä wanbabe maajoukkue valmentajia varten. Koulujen liikunnanopetajatkin pystyvät jo näkemään jos joku lapsi tai nuori. On todella ilmiömäinen lahjakkuus joka kannattaa ohjata valmennuksen piiriin johonkin seuraan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Espoossa lapset ja nuoret voivat harrastaa vaikka monta kertaa päivässä liikuntaa täysin ilmaiseksi. Jopa varusteet tarjotaan. Silti ryhmiin näihin ei ole tunkua, mutta kisajoukkueet ovat ylitäynnä ja seuroissa pohditaan, kohtaako uusista pelaajista kieltäytyä. Tämä on aika ristiriitaista suhteessa siihen jatkuvaan vinkunaan, että harrastaminen on liian kallista tai että miksi höntsäporukoita ei enää ole.

Voidaanko tästä tehdä päätelmä, että ne vinkujat eivät ole edes jaksaneet Googlata kotikuntansa tarjontaa, vaan haluavat vain uhriutua. 

Oikea johtopäätös on, että uhriutujat haluavat leikkiä statukseltaan varakkaampaa kuin ovat ja siksi ilmaisryhmä ei kelpaa, vaan pitää olla se trendikkäin täpötäysi ryhmä, kun naapurin Veeti ja Mirokin on siellä. Ja varsinkin siksi, että Veetin ja Miron vanhemmille pitää näyttää, että kyllä meidän Nici on vähintään yhtä hyvä kuin teidänkin pojat. 

Ai jaa meilläpäin ainakin ilmaisista harrastuksista huonosti infottu tai sitten osa täynnä heti kun yrittää ilmoittautua. Oikeastaan mitään niistä ei tarjolla alle 3. luokkalaisille. Mitäh, eikö jo päiväkoti ikäinen tarvitse harrastusta, miksei tarjota 1-2 luokkalaiselle. Kerran sain infon nettiin vasta päiviä kun ilmoittautuminen alkanut. Huonosti järjestettyä siis.

Jos ei osaa selvittää itse, niin pyydä apua sosiaalityöntekijältäsi. Ehkä hän opettaa sinut käyttämään kirjaston tietokonetta. 

Öö no tiedon selvittämisen tai netin käytön osaamattomuudesta tuskin kyse kun info lähetetään mulle liian myöhään. Kysyin kyllä infon lähettäjältä, että miksi tämä tuli niin myöhään ja uintikurssi oli jo täynnä, vastaus oli "en tiedä".

Ja miten netin käyttö liittyy siihen että koulun harrastukset eivät ole 1 ja 2 luokkalaisille vai vihjaatko että saan eri infoa kun muut eli joku hakkeroitu Wilma? En ihmettelisi.

Eli kaikki muut olivat jotenkin osanneet saada sen infon aikaisemmin kuin sinä? Juu, varmaan sinun Wilmasi on hakkeroitu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi 12-vuotiaan urheiluharrastuksessa on jokavuotisia leirejä ulkomaille? Saivat nyt lajivastaavatkin vähän herätä.

Naurettavaksi on mennyt. Tämä nuorten ammattimainen valmennus on näitä wanbabe maajoukkue valmentajia varten. Koulujen liikunnanopetajatkin pystyvät jo näkemään jos joku lapsi tai nuori. On todella ilmiömäinen lahjakkuus joka kannattaa ohjata valmennuksen piiriin johonkin seuraan

Eli vain "ilmiömäisten lahjakkuuksien" kannataisi harrastaa liikuntaa? Pistäpä korkki kiinni, vaikka onkin perjantai ja lähde lenkille, niin ajatukset saattavat selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä tehty kärpäsestä härkänen. Juoksuharrastus esim. vaatii käytännössä lenkkarit joka toinen vuosi. Hiihto jonkinlaisten alkuhankintojen jälkeen yhden pikaluistopurkin per vuosi.

Mitä jos joutuu vaikka kävelemään tai pyöräilemään hiihtopaikalle kun ei ole varaa autoon? - No siinähän sitä lkiikuntaa saa!

Ongelmahan näissä jutuissa on aina se sama. Sekoitetaan iloisesti harrastelu ja terveysliikunta kilpaurheiluun maan kärkitasolla. Sitten ihmetellään, miten hiihtoon voi mennä kymppitonni eikä ymmärretä, että se sisältää kolme viikon mökkireissua koko perheelle Vuokattiin.  

Niinpä. Harrastelu on aivan eri asia kuin harrastus.

No en nyt lähtisi menemään niin pitkälle, että sanoisin, että harrastuksen pitää olla tavoitteellista kilpaurheilua. Lähinnä pointtini on, että terveyden kannalta riittävän määrän liikuntaa voi saada myös suhteellisen kohtuullisilla taloudellisilla panostuksilla. Myös niin, että ei ole pakko lähteä yksinään räntäsateeseen lenkille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaiseksi pitäisi saada ja vielä pärjätä peleissä ilman harjoittelua.

Tuo on juuri se kumma juttu, että miksi lapsen pitää "pärjätä peleissä". Esim. aikuinen voi aivan hyvin harrastaa uintia ilman, että koskaan edes osallistuu mihinkään uimakilpailuun, mutta lasten kohdalla se ei käy päinsä.

Tämä johtuu siitä, että aikuinen ymmärtää liikunnan merkityksen omalle terveydelleen ja jaksaa kelata niitä kaakeleita edestakaisin, mutta lapsi tarvitsee motivoituakseen jotain muutakin. Lapset ovat luonnostaan äärimmäisen kilpailuhenkisiä, joten se on helpoin tapa motivoida lapsia. Tämän tietää jokainen, joka on yhtään viettänyt aikaa lasten kanssa.

Jopa iso osa niistä lapsista, jotka eivät halua kilpailla ovat kilpailuhenkisiä. He pelkäävät vain häviämistä niin paljon, etteivät halua osallistua, jos eivät tiedä voittavansa. Esim. oma poikani kuului tähän porukkaan, mutta kyllä hänkin oppi aikanaan, että ei se häviäminen ole mikään katastrofi, vaan sitten vain pelataan uudestaan. Ja tämä ei siis rajoittunut vain kilpaurheiluun vaan ihan lautapeleihin ja kaikkeen mahdolliseen muuhunkin. 

Jännä juttu, kun kuitenkin nimenomaan se kilpailuorientoituneisuus on suurin syy, miksi moni lapsi lopettaa harrastuksensa. Haluttaisiin harrastaa rennosti, mutta nykyisin seuratoiminnassa se ei juurikaan onnistu, vaan jo 10-vuotiaista leivotaan NHL-tähtiä tms. Erittäin moni lapsi/nuori päättää mieluisan harrastuksen tästä syystä ja se on iso ongelma. 

No ei kyllä ole. Seurat kyllä järjestävät kaikenmaailman harrasteryhmiä, mutta ei ne kilpajoukkueista lähteneet niissä montaa viikkoa pysy. Totuus on, että teini-iässä bisse ja pimppi alkaa kiinnostaa enemmän kuin urheilu ja lajin pariin jäävät lähinnä ne, joilla on oikeasti motivaatiota pelata. 

"En ehdi tekemään kouluhommia" saattaa olla vanhemmille sanottava syy, mutta tuskinpa se pitää paikkansa. 

Jos kaikki tuon ikäiset haluavat vain harrastaa rennosti, niin miksi esim Espoon ilmaisissa ryhmissä on niiin paljon tilaa, että niihin voi mennä kuka tahansa koska tahansa ilman ennakkoilmoittautumista ja aina mahtuu mukaan?

Tämähän se on. Ei kukaan halua kertoa vanhemmilleen lopettavansa harrastuksensa saadakseen hengailla ostarilla vetämässä röökiä, vaan sille keksitään joku tekosyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Espoossa lapset ja nuoret voivat harrastaa vaikka monta kertaa päivässä liikuntaa täysin ilmaiseksi. Jopa varusteet tarjotaan. Silti ryhmiin näihin ei ole tunkua, mutta kisajoukkueet ovat ylitäynnä ja seuroissa pohditaan, kohtaako uusista pelaajista kieltäytyä. Tämä on aika ristiriitaista suhteessa siihen jatkuvaan vinkunaan, että harrastaminen on liian kallista tai että miksi höntsäporukoita ei enää ole.

Voidaanko tästä tehdä päätelmä, että ne vinkujat eivät ole edes jaksaneet Googlata kotikuntansa tarjontaa, vaan haluavat vain uhriutua. 

Oikea johtopäätös on, että uhriutujat haluavat leikkiä statukseltaan varakkaampaa kuin ovat ja siksi ilmaisryhmä ei kelpaa, vaan pitää olla se trendikkäin täpötäysi ryhmä, kun naapurin Veeti ja Mirokin on siellä. Ja varsinkin siksi, että Veetin ja Miron vanhemmille pitää näyttää, että kyllä meidän Nici on vähintään yhtä hyvä kuin teidänkin pojat. 

Ai jaa meilläpäin ainakin ilmaisista harrastuksista huonosti infottu tai sitten osa täynnä heti kun yrittää ilmoittautua. Oikeastaan mitään niistä ei tarjolla alle 3. luokkalaisille. Mitäh, eikö jo päiväkoti ikäinen tarvitse harrastusta, miksei tarjota 1-2 luokkalaiselle. Kerran sain infon nettiin vasta päiviä kun ilmoittautuminen alkanut. Huonosti järjestettyä siis.

Sun kaltaisten lapsia käy sääliksi.

Harrastaa voi halvemmallakin. Esim pk-seudulla salibandy maksoi alakouluikäiselle 3x viikossa 30 e kk. Siihen pelikengät ja lasit ja maila ja lisenssi. Pelivaatteet oli edulliset shortsit & paita & sukat.

Joka kerta, kun luen tällaisia valitusviestejä, pohdin, kuinka paljon kyseinen valittaja tekee jotain asian parantamiseksi. Ihan kuka tahansa pystyy ryhtymään vapaaehtoiseksi ja edistämään  lasten liikkumista, mutta on tietenkin paljon helpompaa vain valittaa siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Häh?

Miksi ilmoitat lapsesi kilpaurheilujoukkueeseen, jos et halua hänen kilpailevan? Onko sinulla jotain erityisiä haasteita, joiden takia et ymmärrä perusasioita?

Mikset ilmoita lastasi johonkin tällaiseen: https://www.harrastushaku.fi/view/13348. Saa pelata jalkapalloa ihan täysin ilmaiseksi ja vielä valmentajan ohjaamana. 

Vai onko ongelma se, että koska sinä et halua maksaa kilpavalmennuksesta, kukaan muukaan ei saisi, eli ihan se perinteinen perisuomalainen kateus?

Minusta tämä on todella outo näkökulma. Jos asut kaupungissa ja lapsesi haluaa pelata esim jalkapalloa tai sählyä, se asetelma on automaattisesti kilpailullinen. Tavalliselle lapselle on tärkeää voida treenien lisäksi osallistua joukkueen matkoille jne. Ne kuuluvat moneen lajiin oleellisena osana joukkueen toimintaa. 

Ja ajatus siitä, että kilpavalmennus onnistuu vain niiltä, joilla on rahaa, eikä lapsen taitotasolla ole merkitystä, on ahdistava. Jos yhteiskunta haluaa tuottaa hyvää huippu-urheilua, sen tulisi tukea junioireiden toimintaa niin, että hyvillä yksilöillä on mahdollisuus harrastaa riippumatta siitä, miten varakkaasta perheestä he tulevat. 

Oma lapseni on hyvin kilpailuhenkinen, treenaa ahkerasti ja haluaa osallistua jokaiselle pelimatkalle ja lajiliiton valmennusleireille. En ole valinnut lapseni lajia, enkä sitä miten tosissaan hän siihen suhtautuu. Ne ovat lapsen sisäisen motivaation tulosta. Meillä on varaa maksaa tästä intohimoisesta suhtautumisesta lajiin, mutta on kurjaa ajatella, että kaikilla ei ole. Niin ei pitäisi olla, kun on kyse junioriliikunnasta, joka tuottaa yhteiskunnalle niin paljon hyvää monella tasolla.

Kaikesta kilpaurheiluun viemisestä huolimatta kärki on todella kapea Suomessa ja harvasta tulee mitään huippu-urheilijaa vaikka vanhemmat niin kovasti toivoisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh?

Miksi ilmoitat lapsesi kilpaurheilujoukkueeseen, jos et halua hänen kilpailevan? Onko sinulla jotain erityisiä haasteita, joiden takia et ymmärrä perusasioita?

Mikset ilmoita lastasi johonkin tällaiseen: https://www.harrastushaku.fi/view/13348. Saa pelata jalkapalloa ihan täysin ilmaiseksi ja vielä valmentajan ohjaamana. 

Vai onko ongelma se, että koska sinä et halua maksaa kilpavalmennuksesta, kukaan muukaan ei saisi, eli ihan se perinteinen perisuomalainen kateus?

Minusta tämä on todella outo näkökulma. Jos asut kaupungissa ja lapsesi haluaa pelata esim jalkapalloa tai sählyä, se asetelma on automaattisesti kilpailullinen. Tavalliselle lapselle on tärkeää voida treenien lisäksi osallistua joukkueen matkoille jne. Ne kuuluvat moneen lajiin oleellisena osana joukkueen toimintaa. 

Ja ajatus siitä, että kilpavalmennus onnistuu vain niiltä, joilla on rahaa, eikä lapsen taitotasolla ole merkitystä, on ahdistava. Jos yhteiskunta haluaa tuottaa hyvää huippu-urheilua, sen tulisi tukea junioireiden toimintaa niin, että hyvillä yksilöillä on mahdollisuus harrastaa riippumatta siitä, miten varakkaasta perheestä he tulevat. 

Oma lapseni on hyvin kilpailuhenkinen, treenaa ahkerasti ja haluaa osallistua jokaiselle pelimatkalle ja lajiliiton valmennusleireille. En ole valinnut lapseni lajia, enkä sitä miten tosissaan hän siihen suhtautuu. Ne ovat lapsen sisäisen motivaation tulosta. Meillä on varaa maksaa tästä intohimoisesta suhtautumisesta lajiin, mutta on kurjaa ajatella, että kaikilla ei ole. Niin ei pitäisi olla, kun on kyse junioriliikunnasta, joka tuottaa yhteiskunnalle niin paljon hyvää monella tasolla.

Kyllä tämän hetken arvomaailma mielestäni suosii ennemmin sitä, että yhteiskunta haluaa kasvattaa lapsista terveitä aikuisia riittävän liikunnan avulla eikä tuottaa huippu-urheilijoita. Suomella ei ole varaa maksaa jokaista lasta kilpavalmennukseen siltä varalta, että siltä 1/10 000 olisi tuleva olympiamitalisti. 

Sitäpaitsi kyllä tässäkin maassa on systeemit siihen, että lapsi pääsee huippuvalmennukseen, jos hän osoittaa poikkeuksellista lahjakkuutta lajiin, vaikka vanhemmilla ei olisikaan enää varaa huippuvalmennukseen. Tämä toki koskee niitä oikeita talentteja eikä jokaista eskarilaista, joka osuu palloon vähintään joka toisella potkulla. 

Kermaperseet kuljettavat jälkikasvuaan halleille ja maksavat ulkomasnreissuja ja kotimaan matkoja. Köyhemmissä perheissä kasvaa myös huippulahjakkuuksia, jos he saisivat mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh?

Miksi ilmoitat lapsesi kilpaurheilujoukkueeseen, jos et halua hänen kilpailevan? Onko sinulla jotain erityisiä haasteita, joiden takia et ymmärrä perusasioita?

Mikset ilmoita lastasi johonkin tällaiseen: https://www.harrastushaku.fi/view/13348. Saa pelata jalkapalloa ihan täysin ilmaiseksi ja vielä valmentajan ohjaamana. 

Vai onko ongelma se, että koska sinä et halua maksaa kilpavalmennuksesta, kukaan muukaan ei saisi, eli ihan se perinteinen perisuomalainen kateus?

Minusta tämä on todella outo näkökulma. Jos asut kaupungissa ja lapsesi haluaa pelata esim jalkapalloa tai sählyä, se asetelma on automaattisesti kilpailullinen. Tavalliselle lapselle on tärkeää voida treenien lisäksi osallistua joukkueen matkoille jne. Ne kuuluvat moneen lajiin oleellisena osana joukkueen toimintaa. 

Ja ajatus siitä, että kilpavalmennus onnistuu vain niiltä, joilla on rahaa, eikä lapsen taitotasolla ole merkitystä, on ahdistava. Jos yhteiskunta haluaa tuottaa hyvää huippu-urheilua, sen tulisi tukea junioireiden toimintaa niin, että hyvillä yksilöillä on mahdollisuus harrastaa riippumatta siitä, miten varakkaasta perheestä he tulevat. 

Oma lapseni on hyvin kilpailuhenkinen, treenaa ahkerasti ja haluaa osallistua jokaiselle pelimatkalle ja lajiliiton valmennusleireille. En ole valinnut lapseni lajia, enkä sitä miten tosissaan hän siihen suhtautuu. Ne ovat lapsen sisäisen motivaation tulosta. Meillä on varaa maksaa tästä intohimoisesta suhtautumisesta lajiin, mutta on kurjaa ajatella, että kaikilla ei ole. Niin ei pitäisi olla, kun on kyse junioriliikunnasta, joka tuottaa yhteiskunnalle niin paljon hyvää monella tasolla.

Kyllä tämän hetken arvomaailma mielestäni suosii ennemmin sitä, että yhteiskunta haluaa kasvattaa lapsista terveitä aikuisia riittävän liikunnan avulla eikä tuottaa huippu-urheilijoita. Suomella ei ole varaa maksaa jokaista lasta kilpavalmennukseen siltä varalta, että siltä 1/10 000 olisi tuleva olympiamitalisti. 

Sitäpaitsi kyllä tässäkin maassa on systeemit siihen, että lapsi pääsee huippuvalmennukseen, jos hän osoittaa poikkeuksellista lahjakkuutta lajiin, vaikka vanhemmilla ei olisikaan enää varaa huippuvalmennukseen. Tämä toki koskee niitä oikeita talentteja eikä jokaista eskarilaista, joka osuu palloon vähintään joka toisella potkulla. 

Enpä usko tuohon eikä sellaisia stipendejä ole eri lajeissa vähävaraisille joita voitaisiin tukea lapsesta junnuksi pitkäjänteisesti.