Lue keskustelun säännöt.
Minun on nykyään vaikea ymmärtää, että miksi joku haluaa myrkyttää ja sekoittaa aivokemiansa alkoholilla. Tulee surullinen ja ahdistunut olo alkoholin käytöstä.
18.03.2023 |
Olen itsekin käyttänyt runsaasti alkoholia ja tunnen alkoholisteja todella paljon, läheisimpiä ovat vanhemmat.
Myös muutama miesystävä on ollut alkoholisti. Eli ymmärrän sinällään toki riippuvuuden ja miten hyvä olo siitä voi tulla sekä miten se voi alkaa määrittelemään elämää.
Kun kuitenkin katson lintuperpektiivistä alkoholinkäyttöä vaikka itselläni mitä se on ollut, niin tulee sellainen reaktio, että mitä hienoa siinä on myrkyttää itseään ja sekoittaa oma päänsä juomalla. Tulee jopa ahdistunut ja surullinen olotila kun mietin miksi olen sellaista harrastanut ja niin paljon. Elämä on paljon parempaa ilman alkoholia ja on vain järjetöntä miettiä, että olen oikeasti pilannut elämääni sen vuoksi.
Ihan kuin olisi herännyt ja nykyään en halua juoda enää lainkaan. Tulee huono olo jo pelkästään siitä, että kuvittelen juovani.
Siinä kun ei vaan ole mitään järkeä olla päissään, tuhlata rahojaan, nolata itseään ja aiheuttaa muutakin haittaa elämässä.
Ehkä suren omaa elämääni sen myötä miten olen tuhlannut aikaani ja tuhonnut terveyttäni sekä muita asoita alkoholin vuoksi, kenties siksi reaktioni on tämä koska suren asiaa. Saako kukaan tästä kiinni?
Yhtenä kertana tosiaan vain koko juominen alkoi olemaan järjenvastaista ja edelleen ajattelen samoin.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ja etenkin tupakasta. Ahdistavaa oli kuunnella koko lapsuus äidin tupakkäyskää kun tupakointi alistus aloitetaan jo tosi nuorena. Itse sai miettiä että miksi mun äiti polttaa ja yskii eikä lopeta vaikka pyytäisin lopettamaan. :( hirveää huolta lapselle kantaa tuollaista.
:D :D
Taisit olla aika erikoinen lapsi muillakin tavoilla.
Näytä naamasi tänne meille. Arvioimme yhdessä sinun erikoisuutesi pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä AP tiedän tismalleen mistä puhut.
Mä kasvoin yksinhuoltajaperheessä, kun toinen vanhempi kuoli jo ollessani lapsi. Mun vanhempi ei koskaan juonut alkoholia, mutta lähisukulaiset joivat sitten senkin edestä. Ihan jokaiset yhteiset vaput, juhannukset, joulut ja uudet vuodet katselin kaatokännissä olevia sukulaisia. Siis niin, että perheen vanhemmista toinen oli aina ihan talutuskunnossa ja toinen otti sitten vähän maltillisemmin.
Itse kävin teininä (16v) kerran juomassa kaverilla joka oli itse 17 ja asui 19 vuotiaan poikaystävänsä kanssa. Se oli ihan hauskaa, eikä edes krapulaa tullut. Kaveri sitten poikaystävänsä kanssa nukkuivat puolille päiville ja sillä aikaa siivoilin edellisen illan sotkuja ja tein aamupalaa.
18 vuotiaana kävin baarissa pari kertaa katsomassa millaista siellä on, mutta ei mulla sinne mitään erityistä hinkua koskaan ollut.
Kaikki muuttui, kun tapasin 20 vuotiaana muutaman vuoden vanhemman miehen yhteisten kavereiden kautta, joka oli juonut alkoholia joka viikonloppu jostain 13 vuotiaasta saakka. Kaikki lomat meni kännissä.
Aloin hänen kanssaan juomaan, koska hän ystävällisyyttään osti aina mullekin juomat viikonlopuille ja lomille.
Pari vuotta meni niin että käytiin keikoilla, kotibileissä, telttailemassa, keilaamassa, kalastamassa ja tehtiin paljon muutakin. Mutta kaikkeen tekemiseen liittyi vahvasti alkoholi. Aloin huomaamaan, että mies tarvitsee oikeasti muutaman alle, ennen kuin pystyy lähtemään minnekään. Aloin puhumaan, että mä en enää nauti tästä juomisesta ja pyysin ettei ostaisi mulle enää juomia. Silti kantoi kassi kaupalla juotavaa joka perjantai.
Sai usein työpaikaltaankin viinejä ja oluita viikonlopuksi. Siellä työpaikalla oli tosi vahva alkoholi kulttuuri ja johtaja ilmeisesti harrasti viinejä ja oluita. Niitä sitten jakoi innoissaan myös työntekijöilleen.
Vierailija kirjoitti:
Mä AP tiedän tismalleen mistä puhut.
Mä kasvoin yksinhuoltajaperheessä, kun toinen vanhempi kuoli jo ollessani lapsi. Mun vanhempi ei koskaan juonut alkoholia, mutta lähisukulaiset joivat sitten senkin edestä. Ihan jokaiset yhteiset vaput, juhannukset, joulut ja uudet vuodet katselin kaatokännissä olevia sukulaisia. Siis niin, että perheen vanhemmista toinen oli aina ihan talutuskunnossa ja toinen otti sitten vähän maltillisemmin.
Itse kävin teininä (16v) kerran juomassa kaverilla joka oli itse 17 ja asui 19 vuotiaan poikaystävänsä kanssa. Se oli ihan hauskaa, eikä edes krapulaa tullut. Kaveri sitten poikaystävänsä kanssa nukkuivat puolille päiville ja sillä aikaa siivoilin edellisen illan sotkuja ja tein aamupalaa.
18 vuotiaana kävin baarissa pari kertaa katsomassa millaista siellä on, mutta ei mulla sinne mitään erityistä hinkua koskaan ollut.
Kaikki muuttui, kun tapasin 20 vuotiaana muutaman vuoden vanhemman miehen yhteisten kavereiden kautta, joka oli juonut alkoholia joka viikonloppu jostain 13 vuotiaasta saakka. Kaikki lomat meni kännissä.
Aloin hänen kanssaan juomaan, koska hän ystävällisyyttään osti aina mullekin juomat viikonlopuille ja lomille.
Pari vuotta meni niin että käytiin keikoilla, kotibileissä, telttailemassa, keilaamassa, kalastamassa ja tehtiin paljon muutakin. Mutta kaikkeen tekemiseen liittyi vahvasti alkoholi. Aloin huomaamaan, että mies tarvitsee oikeasti muutaman alle, ennen kuin pystyy lähtemään minnekään. Aloin puhumaan, että mä en enää nauti tästä juomisesta ja pyysin ettei ostaisi mulle enää juomia. Silti kantoi kassi kaupalla juotavaa joka perjantai.
Sai usein työpaikaltaankin viinejä ja oluita viikonlopuksi. Siellä työpaikalla oli tosi vahva alkoholi kulttuuri ja johtaja ilmeisesti harrasti viinejä ja oluita. Niitä sitten jakoi innoissaan myös työntekijöilleen.
Aloin puhumaan miehelle, että tajuaako se olevansa alkoholisti. Aina veti sen kortin, että katso nyt Jarkkoa ja Mattiakin, että eihän hän nyt juo mitään verrattuna heihin. Se oli ihan täysin mun oma valinta, mutta join aina miehen kanssa kun en jaksanut katsoa häntä humalaisena itse selvin päin. Vähensin itse juomiani määriä pikkuhiljaa ja lopetin kokonaan.
Sitten kävi niin, että mies menetti asuntonsa (sai häädön) ja äkkiä tehtiin sitten päätös, että mies muuttaa mun luokse. Ennen muuttoa sanoin sitten, että jos muuttaa mun asuntoon, niin siellä toimitaan sitten mun säännöillä juomisen suhteen. Että jos oltais yhdessä muutettu yhteiseen kotiin, niin silloin toki hyväksyisin sen, että se on yhteinen koti ja luodaan yhteiset säännöt. Mies joutui todella lyhyellä varoitusajalla muuttamaan, ja toki olisi ollut myös se mahdollisuus, että hän olisi etsinyt itse itselleen vuokra- asunnon.
Mä olin suoriutunut opinnoista ja töistä ihan hyvin kun asuin omassa asunnossani yksin, mutta kun mies muutti sinne, niin alkoi juomaan melkein joka päivä ja mä en saanut enää öisin nukuttua kun mies ryyppäsi. Lopetti myös töissä käymisen ja pisti itsensä poste restanteen, sillä en olisi rahoittanut hänen alkoholejaan.
Mä menin itse ihan rikki tosta tilanteesta ja koulu pitkittyi, enkä pässyt enää samoille tuloille kun aiemmin. Sit mä vaan ilmoitin miehelle, että nyt se on minä tai alkoholi. Kännissä kertoi että mä olen hänen sielunkumppani eikä halua menettää mua. Kyllä se sitten alkoi vähentämään juomisiaan ja suhde alkoi mennä parempaan suuntaan. Alettiin ensimmäistä kertaa tutustumaan oikeasti kunnolla selvin päin ilman alkoholia. Silti sortui usein juomaan ja noin kolme vuotta meni, ennen kuin onnistui oikeasti jättämään alkoholin. Silloin kertoi, että alkoholi on ollut niin normaali asia hänelle, ettei edes ole osannut pitää hauskaa ilman alkoholia. Ja ettei ollut ikinä ymmärtänyt mun puheita siitä, miten elämästä voi oikeasti nauttia niin, että muistaa kaiken kirkkaasti myös jälkikäteen. Hänen kaikki parhaat muistonsa liittyivät siihen humalaan.
Selvin päin mies joutui aluksi todella syvään veteen kun alkoi kohtaamaan kaikkia mörköjä menneisyydestä, joita oli vaan alkoholin turvin paennut. Hänelle alkoi kirkastua se kuinka koukussa alkoholiin oli ollut, ja pyysi myös anteeksi että oli mullekin tarjonnut alkoholia, vaikka selkeästi olin ilmaissut etten nauti enää juomisesta. Oli kuulemma ihan vilpittömästi pitänyt niitä mun puheita vaan jonain morkkis katumuksena, eikä uskonut etten oikeasti nauti juomisesta. Hän oli pitänyt sitä vaan kohteliaana tarjoamisena. Hän on luonteeltaan sellainen että mielellään tarjoaa muille ja jakaa kaiken myös läheisten kanssa.
Saatiin sitten lapsi ja sen myötä hänelle valkeni, miten paljon tuskaa hän on omassa lapsuudessa kokenut omien vanhempien alkoholin käytöstä. Kyllähän hän varpajaisissa veti ihan kunnolla pään täyteen lapsen ollessa muutaman päivän ikäinen. Sen jälkeen onkin sitten käynyt pari kertaa vuodessa juomassa enemmän, ja joka ikinen kerta on aamulla todennut, että olisi kannattanut jättää muutamaan juomaan, ettei se siitä sen jälkeen enää hauskemmaksi muutu. Lisäksi on kertonut, että se aika jolloin joi on vaan täynnä sellaisia etäisiä muistikuvien häivähdyksiä, eikä muista mitään kauhean hyvin niiltä ajoilta.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä AP tiedän tismalleen mistä puhut.
Mä kasvoin yksinhuoltajaperheessä, kun toinen vanhempi kuoli jo ollessani lapsi. Mun vanhempi ei koskaan juonut alkoholia, mutta lähisukulaiset joivat sitten senkin edestä. Ihan jokaiset yhteiset vaput, juhannukset, joulut ja uudet vuodet katselin kaatokännissä olevia sukulaisia. Siis niin, että perheen vanhemmista toinen oli aina ihan talutuskunnossa ja toinen otti sitten vähän maltillisemmin.
Itse kävin teininä (16v) kerran juomassa kaverilla joka oli itse 17 ja asui 19 vuotiaan poikaystävänsä kanssa. Se oli ihan hauskaa, eikä edes krapulaa tullut. Kaveri sitten poikaystävänsä kanssa nukkuivat puolille päiville ja sillä aikaa siivoilin edellisen illan sotkuja ja tein aamupalaa.
18 vuotiaana kävin baarissa pari kertaa katsomassa millaista siellä on, mutta ei mulla sinne mitään erityistä hinkua koskaan ollut.
Kaikki muuttui, kun tapasin 20 vuotiaana muutaman vuoden vanhemman miehen yhteisten kavereiden kautta, joka oli juonut alkoholia joka viikonloppu jostain 13 vuotiaasta saakka. Kaikki lomat meni kännissä.
Aloin hänen kanssaan juomaan, koska hän ystävällisyyttään osti aina mullekin juomat viikonlopuille ja lomille.
Pari vuotta meni niin että käytiin keikoilla, kotibileissä, telttailemassa, keilaamassa, kalastamassa ja tehtiin paljon muutakin. Mutta kaikkeen tekemiseen liittyi vahvasti alkoholi. Aloin huomaamaan, että mies tarvitsee oikeasti muutaman alle, ennen kuin pystyy lähtemään minnekään. Aloin puhumaan, että mä en enää nauti tästä juomisesta ja pyysin ettei ostaisi mulle enää juomia. Silti kantoi kassi kaupalla juotavaa joka perjantai.
Sai usein työpaikaltaankin viinejä ja oluita viikonlopuksi. Siellä työpaikalla oli tosi vahva alkoholi kulttuuri ja johtaja ilmeisesti harrasti viinejä ja oluita. Niitä sitten jakoi innoissaan myös työntekijöilleen.
Aloin puhumaan miehelle, että tajuaako se olevansa alkoholisti. Aina veti sen kortin, että katso nyt Jarkkoa ja Mattiakin, että eihän hän nyt juo mitään verrattuna heihin. Se oli ihan täysin mun oma valinta, mutta join aina miehen kanssa kun en jaksanut katsoa häntä humalaisena itse selvin päin. Vähensin itse juomiani määriä pikkuhiljaa ja lopetin kokonaan.
Sitten kävi niin, että mies menetti asuntonsa (sai häädön) ja äkkiä tehtiin sitten päätös, että mies muuttaa mun luokse. Ennen muuttoa sanoin sitten, että jos muuttaa mun asuntoon, niin siellä toimitaan sitten mun säännöillä juomisen suhteen. Että jos oltais yhdessä muutettu yhteiseen kotiin, niin silloin toki hyväksyisin sen, että se on yhteinen koti ja luodaan yhteiset säännöt. Mies joutui todella lyhyellä varoitusajalla muuttamaan, ja toki olisi ollut myös se mahdollisuus, että hän olisi etsinyt itse itselleen vuokra- asunnon.
Mä olin suoriutunut opinnoista ja töistä ihan hyvin kun asuin omassa asunnossani yksin, mutta kun mies muutti sinne, niin alkoi juomaan melkein joka päivä ja mä en saanut enää öisin nukuttua kun mies ryyppäsi. Lopetti myös töissä käymisen ja pisti itsensä poste restanteen, sillä en olisi rahoittanut hänen alkoholejaan.
Mä menin itse ihan rikki tosta tilanteesta ja koulu pitkittyi, enkä pässyt enää samoille tuloille kun aiemmin. Sit mä vaan ilmoitin miehelle, että nyt se on minä tai alkoholi. Kännissä kertoi että mä olen hänen sielunkumppani eikä halua menettää mua. Kyllä se sitten alkoi vähentämään juomisiaan ja suhde alkoi mennä parempaan suuntaan. Alettiin ensimmäistä kertaa tutustumaan oikeasti kunnolla selvin päin ilman alkoholia. Silti sortui usein juomaan ja noin kolme vuotta meni, ennen kuin onnistui oikeasti jättämään alkoholin. Silloin kertoi, että alkoholi on ollut niin normaali asia hänelle, ettei edes ole osannut pitää hauskaa ilman alkoholia. Ja ettei ollut ikinä ymmärtänyt mun puheita siitä, miten elämästä voi oikeasti nauttia niin, että muistaa kaiken kirkkaasti myös jälkikäteen. Hänen kaikki parhaat muistonsa liittyivät siihen humalaan.
Selvin päin mies joutui aluksi todella syvään veteen kun alkoi kohtaamaan kaikkia mörköjä menneisyydestä, joita oli vaan alkoholin turvin paennut. Hänelle alkoi kirkastua se kuinka koukussa alkoholiin oli ollut, ja pyysi myös anteeksi että oli mullekin tarjonnut alkoholia, vaikka selkeästi olin ilmaissut etten nauti enää juomisesta. Oli kuulemma ihan vilpittömästi pitänyt niitä mun puheita vaan jonain morkkis katumuksena, eikä uskonut etten oikeasti nauti juomisesta. Hän oli pitänyt sitä vaan kohteliaana tarjoamisena. Hän on luonteeltaan sellainen että mielellään tarjoaa muille ja jakaa kaiken myös läheisten kanssa.
Saatiin sitten lapsi ja sen myötä hänelle valkeni, miten paljon tuskaa hän on omassa lapsuudessa kokenut omien vanhempien alkoholin käytöstä. Kyllähän hän varpajaisissa veti ihan kunnolla pään täyteen lapsen ollessa muutaman päivän ikäinen. Sen jälkeen onkin sitten käynyt pari kertaa vuodessa juomassa enemmän, ja joka ikinen kerta on aamulla todennut, että olisi kannattanut jättää muutamaan juomaan, ettei se siitä sen jälkeen enää hauskemmaksi muutu. Lisäksi on kertonut, että se aika jolloin joi on vaan täynnä sellaisia etäisiä muistikuvien häivähdyksiä, eikä muista mitään kauhean hyvin niiltä ajoilta.
.
Ollaan siinä tilanteessa, että mua ei enää edes ärsytä, jos mies juo oluen mökillä saunassa tai menee kavereiden kanssa silloin tällöin ryyppäämään. Se jatkuva jano on sammunut ja voin luottaa siihen että se yksi kerta jää yhteen, eikä veny viikonlopun tai viikon mittaiseksi.
Itse en juo alkoholia enää ollenkaan ja olen todella onnellinen siitä, että oma lapsi saa lapsuuden, jossa ei tarvitse katsoa kännisiä vanhempia.
Alkoholismi voi oikeasti periytyä ihan niin että vanhemmat juovat, eivätkä välitä vaikka oma lapsi jatkaisi samoja jalanjälkiä. Voin hyvin kuvitella että kun kaksi sellaista ihmistä kohtaavat ja lisääntyvät, jotka ovat saaneet eväät alkoholismille jo rintamaidosta, kierre on valmis.
Tietenkään ei alkoholisoitumiseen tarvita mallia kotoa, mutta omassa tuttavapiirissä kaikki tuntemani alkoholistit ovat alkoholistin vanhempia. Siinä porukassa jossa ryypättiin silloin joskus joka viikonloppu, oli paljon pariskuntia joilla oli jo lapsia ja silti olivat joka viikonloppu tuhdissa humalassa. Joskus oli joitain lapsia mukana menoissa vaikka kaikille oli selvää, että koko homman juoni oli juominen ja humaltuminen.
En väitä etteikö mullakin olisi ollut hauskaa, mutta se jatkuva asioiden suunnittelu juomisen ympärille tuntui vaan väärältä lähtökohdalta. Mullakin meni yli juominen usein ihan kunnolla, ja tunnistin kyllä, ettei se alkoholisoituminenkaan varmaan kaukana ollut, vaikka huonoa oloa juomisesta koinkin niin henkisesti kuin fyysisesti.
En tuomitse ketään juomisesta, mutta itse en halua alkoholin kuuluvan omaan elämääni. Miehellekin sanoin aina, että voi jatkaa mun kanssa ilman alkoholia tai olla vapaa juomaan ilman mua.
Nykyisin meillä on asiat tosi hyvin, enkä nää tällä hetkellä että tässä olisi mitään uhkaa sille, että kumpikaan alkaisi juomaan liikaa.
Viime aikoina on monet muutkin tutut vähentäneet juomista huomattavasti. Silti edelleen puolet siitä samasta ydinporukasta jatkaa samalla tyylillä, kun silloin 10 vuotta sitten
Hermosto kun käy ylikierroksilla, eikä sitä saa mitenkään rauhoittumaan, että voisi nukahtamisesta haavellakaan, on helppo ottaa hömpsy tai pari.
Joskus vetuttaa joku ihminen niin paljon, että on pakko enemmin vetää perseet, kuin turpaan sitä toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kännissä on helvetin hauskaa. Ihmisten aivokemiat toimivat eri tavoin, ja kaikkien mielestä ei ole.
Moni haukkuu mielenterveysongelmaisia, mutta pystyy itse olemaan noin 6 päivää selvinpäin.
Kaupassa oli tänään taas ruuhkaa, kun pääsiäiskaljoja ladottiin liukuhihnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monet hassunhauskat tilanteet ja kommellukset olis jäänyt selvinpäin kokematta. Vieläkin tuottaa iloa muistella esim opiskeluaikojen kännäilyjä.
Tupakointia, en sitä vastoin ymmärrä kun ei sillä saa kuin riippuvuuden ja sen jälkeen normaali olotilaan tarviikin imaista rööki vähän väliä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monet hassunhauskat tilanteet ja kommellukset olis jäänyt selvinpäin kokematta. Vieläkin tuottaa iloa muistella esim opiskeluaikojen kännäilyjä.
Tupakointia, en sitä vastoin ymmärrä kun ei sillä saa kuin riippuvuuden ja sen jälkeen normaali olotilaan tarviikin imaista rööki vähän väliä.
Niin...onko tupakointi jotenkin normaali asia eli ei ole aivokemiaan puuttumista?
Mielestäni tupakointi on myös aika paha aivokemiaan vaikuttava aine.
Jos tupakoiva ei saa tietyn väliajoin nikotiinia kroppaansa...hän tulee kärttyisäksi ja hermostuu pikkuasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni haukkuu mielenterveysongelmaisia, mutta pystyy itse olemaan noin 6 päivää selvinpäin.
Kaupassa oli tänään taas ruuhkaa, kun pääsiäiskaljoja ladottiin liukuhihnalle.
Ainoa laillinen päihde niin tietenkin sitä käytetään. Mittavista haitoista huolimatta. Kun ei ole vaihtoehtoja, tarkemmin laillisia vaihtoehtoja.
Tupakkariippuvuutta ei minulla ole vieläkään, vaikka alkoholiriippuvuudesta jo pari vuotta vanha diagnoosi, olen polttanut elämässäni noin 2000 röökiä (lähinnä kännissä), ja kyllä ilman tupakkapaikalla keikkumista olisi jäänyt väliin moni hyvä keskustelu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alko on ilmoittanut kulutuksen laskeneen 8% 2025.
Moni siis ajattelee kuten AP.
Vierailija kirjoitti:
Alko on ilmoittanut kulutuksen laskeneen 8% 2025.
Moni siis ajattelee kuten AP.
Onko siihen kulutukseen huomioitu ne mitä haetaan ja tilataan ulkomailta? Kasvanut huumeiden käyttö on tainut vähentää eniten alkoholin käyttöä.
Alkoholia tulee käyttää vain, kun haluaa kreisibailata iloonsa. Alkoholia ei tule juoda suruunsa.