Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minun on nykyään vaikea ymmärtää, että miksi joku haluaa myrkyttää ja sekoittaa aivokemiansa alkoholilla. Tulee surullinen ja ahdistunut olo alkoholin käytöstä.
18.03.2023 |
Olen itsekin käyttänyt runsaasti alkoholia ja tunnen alkoholisteja todella paljon, läheisimpiä ovat vanhemmat.
Myös muutama miesystävä on ollut alkoholisti. Eli ymmärrän sinällään toki riippuvuuden ja miten hyvä olo siitä voi tulla sekä miten se voi alkaa määrittelemään elämää.
Kun kuitenkin katson lintuperpektiivistä alkoholinkäyttöä vaikka itselläni mitä se on ollut, niin tulee sellainen reaktio, että mitä hienoa siinä on myrkyttää itseään ja sekoittaa oma päänsä juomalla. Tulee jopa ahdistunut ja surullinen olotila kun mietin miksi olen sellaista harrastanut ja niin paljon. Elämä on paljon parempaa ilman alkoholia ja on vain järjetöntä miettiä, että olen oikeasti pilannut elämääni sen vuoksi.
Ihan kuin olisi herännyt ja nykyään en halua juoda enää lainkaan. Tulee huono olo jo pelkästään siitä, että kuvittelen juovani.
Siinä kun ei vaan ole mitään järkeä olla päissään, tuhlata rahojaan, nolata itseään ja aiheuttaa muutakin haittaa elämässä.
Ehkä suren omaa elämääni sen myötä miten olen tuhlannut aikaani ja tuhonnut terveyttäni sekä muita asoita alkoholin vuoksi, kenties siksi reaktioni on tämä koska suren asiaa. Saako kukaan tästä kiinni?
Yhtenä kertana tosiaan vain koko juominen alkoi olemaan järjenvastaista ja edelleen ajattelen samoin.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tekstistäni voisi niin moni provosoitua ja löytää kohtia, jotka saattavat ärsyttää koska olen lokeroinut tämän nyt vain näemmä runsaasti alkoholia juoviin. Toki jokaisen käyttö on hyvin erilaista ja ehkei tämä koske heitä, jotka eivät juo humaltuakseen. -ap
Mä väitän, että kaikki juovat humaltuakseen vaikka muuta väittäisivätkin. Vai miksei nuo "ei-humaltuakseen" juovat vaihda kaikki sitten alkoholittomiin? Kyllä siitä se pikkuinen piristys/hyvänolontunne tulee kun juo alkoholia, ja se on se juttu johon jäädään koukkuun.
En todellakaan juo humaltuakseni, enkä edes halua tulla humalaan!
Mutta tilaan baarissa yhden tai kaksi olutta jos sinne eksyn koska haluan maistaa uusia makuja. Sourit ovat tällä hetkellä suosiossani ja niitä on niin paljon eri makuisia, että kaikkia ei voi edes maistaa.
Jotenkin todella tunkkainen ajatus, että kyllähän kaikki juovat humaltuakseen! Jos itse et voi juoda ilman tuota tarkoitusta niin se on oma ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voit olla tyytyväinen että tajusit lopettaa ja olet päässyt juomisesta irti, monet ovat niin syvällä että ei edes onnistu. Tai edes tiedosta ongelmaansa koska täällä jotenkin kuvitellaan että se 28 viikkoannosta on kohtuuden rajoissa
Nykyään tiedetään että jos vanhemmat käyttää alkoholia/muita päihteitä se muuttaa aivojen rakennetta ja hermostoa.
Hankalaa tuossa on että se muutos periytyy geenien mukana lapsille.
Ap:n teksti voisi olla minun kirjoittamaani, ajattelen ja tunnen täsmälleen samoin! Join melkein joka viikko n. 5 vuoden ajan, nyt lähestyn vuotta selvin päin. Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin ja kaikki tuntuu erilaiselta, paremmalta. Elämässä on jotain samanlaista iloa ja vilpittömyyttä kuin lapsena. Nykyään jaksan opiskella, käydä töissä ja kokeilla uusia harrastuksia, asioita joita en olisi ennen edes kuvitellut jaksavani, kun elämässä oli vain viikonloput ja se alkoholi. Olo on myös virkeämpi, tuntuu kuin keho ja mieli olisivat jotenkin puhdistuneet. Hurja ajatella, että tältä sen pitäisikin tuntua, mihin oikein hukkasin ne viisi vuotta? Niin kuin ap sanoi, tuntuu kuin joku muu olisi ollut ohjaksissa sen ajan. Nyt en halua jättää yhtään päivää elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n teksti voisi olla minun kirjoittamaani, ajattelen ja tunnen täsmälleen samoin! Join melkein joka viikko n. 5 vuoden ajan, nyt lähestyn vuotta selvin päin. Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin ja kaikki tuntuu erilaiselta, paremmalta. Elämässä on jotain samanlaista iloa ja vilpittömyyttä kuin lapsena. Nykyään jaksan opiskella, käydä töissä ja kokeilla uusia harrastuksia, asioita joita en olisi ennen edes kuvitellut jaksavani, kun elämässä oli vain viikonloput ja se alkoholi. Olo on myös virkeämpi, tuntuu kuin keho ja mieli olisivat jotenkin puhdistuneet. Hurja ajatella, että tältä sen pitäisikin tuntua, mihin oikein hukkasin ne viisi vuotta? Niin kuin ap sanoi, tuntuu kuin joku muu olisi ollut ohjaksissa sen ajan. Nyt en halua jättää yhtään päivää elämättä.
Ihana kuulla!! Olen todella iloinen puolestasi ja vaikka en ole ollut vielä pitkään selvänä, niin minullakin on tunne, että arvostan elämää aivan eri tavalla. Pahimmassa vaiheessa halusin kuolla koska alkoholi määritteli niin paljon elämääni. En tietenkään myöntänyt sen johtuvan alkoholista mutta toisaalta tiedostin koko ajan, että se pilaa elämääni ja kaikki asiat olivat sekaisin. Kaikki liittyi alkoholiin jollain tavalla, oma jaksaminen, ihmissuhteet, rahan käyttö jne.
Sitten vain silmät avautuivat. Itse join 14- vuotiaasta saakka, varmaan melkein joka viikonloppu. Olen suoritunut elämästä mutta en todellisen potentiaalini mukaisesti, paljon meni alkoholin vuoksi mönkään ja olisin pystynyt parempaankin. Onneksi on ammatteja ja töitä jne, asiat ovat ihan hyvin mutta silti kyllä olisin pystynyt parempaankin jos ei tuota alkoa olisi ollut niin vahvasti mukana. Yli kymmenen vuotta sitä kesti.
Paljon tsemppiä ja hyvää sinulle! :)
-ap
Kaikista haitoistaan huolimatta alkoholi on olevinaan normaalia päihteidenkäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tekstistäni voisi niin moni provosoitua ja löytää kohtia, jotka saattavat ärsyttää koska olen lokeroinut tämän nyt vain näemmä runsaasti alkoholia juoviin. Toki jokaisen käyttö on hyvin erilaista ja ehkei tämä koske heitä, jotka eivät juo humaltuakseen. -ap
Mä väitän, että kaikki juovat humaltuakseen vaikka muuta väittäisivätkin. Vai miksei nuo "ei-humaltuakseen" juovat vaihda kaikki sitten alkoholittomiin? Kyllä siitä se pikkuinen piristys/hyvänolontunne tulee kun juo alkoholia, ja se on se juttu johon jäädään koukkuun.
Aikamoinen väite. Lienee ihan vain suomalaisen väite, että kaikki juovat vain humaltuakseen. Koko aikuisikäni olen silloin tällöin nauttinut (en juomalla juonut) lasillisen tai pari punaviiniä. Nuorempana kokeilin Calvadosta ja Whiskyä ja hyviä konjakkeja ja likööreitäkin. Ikinä en aatellut humaltua, enkä ole kännissä ikinä ollut. Edelleenkin juon silloin tällöin n. pari kertaa kuussa lasillisen punaviiniä, joskus yksi olut menee myös. Väkeviä en ole vuosikymmeniin enää maistanut. Alkoholitonta olutta juon lasillisen joskus kotona ruokailun yhteydessä, muuten päivässä menee pari litraa kivennäisvettä. Edes nuorena ei ollut mitään mielenkiintoa pyöriä joukoissa joissa viina virtasi, halveksin sellaisia porukoita jo teininä.
Alue: Aihe vapaa
Koska elämää ei kestä selvinpäin. Nykyinen työ on ihan hirveää. Yritän koko ajan löytää uutta työpaikkaa, mutta vielä ei ole napannut. Lapsuuteni oli traumaattinen ja edelleen ihmissuhteet ovat itselleni hankalia. Ainoa ilo tällä hetkellä on videopelit ja olut/pilven polttelu pe ja la iltoina.
Olen kokeillut eri harrastuksia, löytää uusia kavereita ja muutenkin löytää uutta sisältöä elämään. Mistään en vaan saa samoja fiiliksiä kuin päihteistä.
Ehkä pitäisi yrittää olla esim. 3kk selvänä ja katsoa sitten, että miten aivot reagoivat. Ehkä sitten ne tavalliset harrastuksetkin tuottaisivat iloa. Ensin vaan pitäisi saada elämä tasaiseksi. Nykyajan työelämä on vaan niin pirun kuormittavaa, että en tiedä miten tulen sitä kestämään.