Minun on nykyään vaikea ymmärtää, että miksi joku haluaa myrkyttää ja sekoittaa aivokemiansa alkoholilla. Tulee surullinen ja ahdistunut olo alkoholin käytöstä.

Täytyy varmaan vielä sanoa, että en ole kenellekkään paasaamassa hänen käytöstään koska kyllähän minä ymmärrän mikä juttu siinä on, että täytyy joka viikonloppu vetää tuhdit kännit päälle. Onhan se sosiaalisesti hyväksyttävää ja on siinä sellaisia puolia, jotka voi hetkellisesti tuntea ihmisen olevan onnellinen tai tyytyväinen kun saa hyvässä seurassa juoda. 

Silti sitä vain katsoo jotenkin kauempaa surullisena ja olen itsekin ihmeissäni, että miten tämä ajatusmaailmani on muuttunut niin ylösalaisin. Jos joisin alkoholia nyt, niin (pelkkä ajatus ahdistaa) minusta tuntuisi, että vaipuisin johonkin tiedostamattomaan tilaan enkä ole oma itseni vaan minua hallitsee jotkut muut asiat. Tavallaan en ymmärrä miksi sellaista tekisin. Se on muuttunut ja sitä tässä ihmettelen sekä kirjoitan.

En tiedä osaanko tätä sanoin selittää.. :D

-ap

Tästä tekstistäni voisi niin moni provosoitua ja löytää kohtia, jotka saattavat ärsyttää koska olen lokeroinut tämän nyt vain näemmä runsaasti alkoholia juoviin. Toki jokaisen käyttö on hyvin erilaista ja ehkei tämä koske heitä, jotka eivät juo humaltuakseen.  -ap 

Kannattaa juoda niin kauan kuin pystyy, tietysti kohtuudella, koska joku päivä sekin nautinto voi olla ulottumattomissa, sitä ei vaan osaa ennakoida. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä tekstistäni voisi niin moni provosoitua ja löytää kohtia, jotka saattavat ärsyttää koska olen lokeroinut tämän nyt vain näemmä runsaasti alkoholia juoviin. Toki jokaisen käyttö on hyvin erilaista ja ehkei tämä koske heitä, jotka eivät juo humaltuakseen.  -ap 

Mä väitän, että kaikki juovat humaltuakseen vaikka muuta väittäisivätkin. Vai miksei nuo "ei-humaltuakseen" juovat vaihda kaikki sitten alkoholittomiin? Kyllä siitä se pikkuinen piristys/hyvänolontunne tulee kun juo alkoholia, ja se on se juttu johon jäädään koukkuun. 

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat eli itselläni on sama reaktio täsmälleen aina kun olen juonut alkoholia. Ajattelen kuinka alkoholi on hermomyrkky ja aivojen liuotinaine, kuinka maksa työskentelee lujasti pärjätäkseen ja normalisoidakseen tilanteen ja miten sydän kärsii, koska aiheutan sille kärsimystä. Silti juon alkoholia välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tekstistäni voisi niin moni provosoitua ja löytää kohtia, jotka saattavat ärsyttää koska olen lokeroinut tämän nyt vain näemmä runsaasti alkoholia juoviin. Toki jokaisen käyttö on hyvin erilaista ja ehkei tämä koske heitä, jotka eivät juo humaltuakseen.  -ap 

Mä väitän, että kaikki juovat humaltuakseen vaikka muuta väittäisivätkin. Vai miksei nuo "ei-humaltuakseen" juovat vaihda kaikki sitten alkoholittomiin? Kyllä siitä se pikkuinen piristys/hyvänolontunne tulee kun juo alkoholia, ja se on se juttu johon jäädään koukkuun. 

Joo, mutta mitä pahaa siinä on? Tuleehan kahvistakin hyvä olo, joillekin sokerista. Kun juon saunaoluen en todellakaan tee sitä humaltuakseni, en tule yhdestä oluesta humalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tekstistäni voisi niin moni provosoitua ja löytää kohtia, jotka saattavat ärsyttää koska olen lokeroinut tämän nyt vain näemmä runsaasti alkoholia juoviin. Toki jokaisen käyttö on hyvin erilaista ja ehkei tämä koske heitä, jotka eivät juo humaltuakseen.  -ap 

Mä väitän, että kaikki juovat humaltuakseen vaikka muuta väittäisivätkin. Vai miksei nuo "ei-humaltuakseen" juovat vaihda kaikki sitten alkoholittomiin? Kyllä siitä se pikkuinen piristys/hyvänolontunne tulee kun juo alkoholia, ja se on se juttu johon jäädään koukkuun. 

Joo, mutta mitä pahaa siinä on? Tuleehan kahvistakin hyvä olo, joillekin sokerista. Kun juon saunaoluen en todellakaan tee sitä humaltuakseni, en tule yhdestä oluesta humalaan.

Mutta alkoholi tuo kuitenkin jotain hyvänolontunnetta aivoihin, joita ei alkoholittomasta saa. Se oli pointtini, eli juot sen alkoholin vuoksi vaikket humaltuisikaan. 

^ Ja ei mulla tule kahvista mitään oloa, juon sitä koska olen koukussa. Alkoholista tulee ihan eri fiilarit heti kun sitä juo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tekstistäni voisi niin moni provosoitua ja löytää kohtia, jotka saattavat ärsyttää koska olen lokeroinut tämän nyt vain näemmä runsaasti alkoholia juoviin. Toki jokaisen käyttö on hyvin erilaista ja ehkei tämä koske heitä, jotka eivät juo humaltuakseen.  -ap 

Mä väitän, että kaikki juovat humaltuakseen vaikka muuta väittäisivätkin. Vai miksei nuo "ei-humaltuakseen" juovat vaihda kaikki sitten alkoholittomiin? Kyllä siitä se pikkuinen piristys/hyvänolontunne tulee kun juo alkoholia, ja se on se juttu johon jäädään koukkuun. 

Joo, mutta mitä pahaa siinä on? Tuleehan kahvistakin hyvä olo, joillekin sokerista. Kun juon saunaoluen en todellakaan tee sitä humaltuakseni, en tule yhdestä oluesta humalaan.

Mutta alkoholi tuo kuitenkin jotain hyvänolontunnetta aivoihin, joita ei alkoholittomasta saa. Se oli pointtini, eli juot sen alkoholin vuoksi vaikket humaltuisikaan. 

No mitä pahaa siinä on? Kyllähän ihminen hakee hyvänolontunnetta vaikka mistä. Jos käyn lenkillä, menen saunaan ja juon oluen siinä on jo kolme asiaa. Mikä tässä on siis väärin?

Kaikki päihteet on pěřṣĕesťä.

Mua jäi askarruttamaan, että miten sä sinne lintuperspektiiviin kiipeät, ja kuinka korkealla pitää olla, että näkee hyvin..? 🧐

Kohtuukäyttö on ok.

Sen sijaan ryyppääminen on täysin sairasta.

Ja vaarallista.

Eli ruokaviini on cool.

Tai pari siideriä.

Hiljalleen aloin hahmottaa meneväni baaritiskille aina silloin, kun alkoi tuntua että väsyttää, ei ole kyllin hauskaa, ei ole mukavia tyyppejä, toiset vain juttelevat keskenään ja en viihdy. Eli siis siinä vaiheessa, kun olisi järkevä reaktio lähteä kotiin nukkumaan. Ja jos taas oli hauskaa ja mukavaa seuraa, niin se fiilis itse asiassa vain sumentui ja turtui, jos otin siihen muka vielä tunnelman nostajaksi alkoholiannoksen.

Otin sitten testiin, että kun en viihdy, lähden kotiin. Sillä tiellä olen edelleen. Nyt taaksepäin katsoessa ymmärrän viettäneeni valtaosan nuoren aikuisuuden menoilloista yksinkertaisesti seurassa ja tilanteissa, joissa en todellakaan viihtynyt ja jotka eivät olleet minua varten, ja joissa viihtyäkseni sitten join.

Tuntuu kamalalta jo ajatuksena, että ottaisin alkoholiannoksen. Se voi toimia tilanteessa, jossa ei ole mitenkään mahdollista kuunnella tuntemuksiaan ja tehdä niiden mukaisia ratkaisuja, kuten nyt vaikka sodassa, jossa on vain pakko kestää aivan hirveitä asioita eikä voi kesken kaiken lähteä kotiin. Mutta kyllä tavallinen arki pitäisi rakentaa niin, ettei se ole pelkkää kestämistä ja sietämistä äärirajoilla, seurassa jossa on paha olla.

Niin, on niitä jotka jäävät koukkuun, eli ovat alkoholisteja. Ja on niitä, jotka eivät jää koukkuun, eli eivät ole alkoholisteja...

Vierailija kirjoitti:

Kohtuukäyttö on ok.

Sen sijaan ryyppääminen on täysin sairasta.

Ja vaarallista.

Eli ruokaviini on cool.

Tai pari siideriä.

Tästä olen samaa mieltä. Kyllä ihminen nyt voi muutaman juoda silloin tällöin jos ei ole kehittynyt ongelmaa itselleen tai lähipiirilleen. 

Ryyppääminen on todella sairasta. Se ehkä tässä on se pointti, etten enää voi ymmärtää tuota. 

Tuossa soittelin vanhemmillekin, jotka siis ovat eronneet ja elää sinkkuina omaa elämäänsä. Ensin soitin äidilleni ja hän oli humalassa, jotenkin sitäkin on erikoista kuunnella, ihmisen persoona muuttuu niin paljon. Sitten soitin isälleni ja hän kehui, että on menossa kohta viinakaupoille, juo runsaasti hänkin. 

Tulee joku blokki aivoihin tuosta. Jostain syystä tuo on alkanut vain tuntumaan niin typerältä toiminnalta. Ihan kuin ihminen ei edes itse tuntisi itseään vaan kulkee ihan automaatiolla kun jokin muu hallitsee, olisi "unessa". Siihen olen havahtunut ja sen myötä itsekin onnistunut vain ilman kipuilua jättämään juomisen pois.  

-ap 

Vierailija kirjoitti:

Hiljalleen aloin hahmottaa meneväni baaritiskille aina silloin, kun alkoi tuntua että väsyttää, ei ole kyllin hauskaa, ei ole mukavia tyyppejä, toiset vain juttelevat keskenään ja en viihdy. Eli siis siinä vaiheessa, kun olisi järkevä reaktio lähteä kotiin nukkumaan. Ja jos taas oli hauskaa ja mukavaa seuraa, niin se fiilis itse asiassa vain sumentui ja turtui, jos otin siihen muka vielä tunnelman nostajaksi alkoholiannoksen.

Otin sitten testiin, että kun en viihdy, lähden kotiin. Sillä tiellä olen edelleen. Nyt taaksepäin katsoessa ymmärrän viettäneeni valtaosan nuoren aikuisuuden menoilloista yksinkertaisesti seurassa ja tilanteissa, joissa en todellakaan viihtynyt ja jotka eivät olleet minua varten, ja joissa viihtyäkseni sitten join.

Tuntuu kamalalta jo ajatuksena, että ottaisin alkoholiannoksen. Se voi toimia tilanteessa, jossa ei ole mitenkään mahdollista kuunnella tuntemuksiaan ja tehdä niiden mukaisia ratkaisuja, kuten nyt vaikka sodassa, jossa on vain pakko kestää aivan hirveitä asioita eikä voi kesken kaiken lähteä kotiin. Mutta kyllä tavallinen arki pitäisi rakentaa niin, ettei se ole pelkkää kestämistä ja sietämistä äärirajoilla, seurassa jossa on paha olla.

Hyvä teksti. Osasit sanoittaa tämän paljon paremmin mitä itse osaan tätä asiaa sanoiksi pukea. 

Sitä tosiaan alkaa valehdella itselleen ja tekemään toimintoja, jotka eivät kuitenkaan palvele sitä juurisyytä miksi sitä alkoholia juodaan. Tavallaan asia on hyvin yksinkertainen mutta kuitenkin ihmiselle muodostuu siitä helposti sellainen turva jokin korvaava toiminto kun ei kenties tiedä miten muuten asian ratkaisisi. Kun juominen jatkuu, sitä vaikeampi sitä on hahmottaa omaa toimintaansa ja miksi sitä harrastaa. Minusta se on tilanne, jossa ihminen sulkee ydinolemuksensa ulkopuolelle. 

Hienoa kun tuon oivalsit ja pääsit haitallisesta kierteestä eroon. -ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tekstistäni voisi niin moni provosoitua ja löytää kohtia, jotka saattavat ärsyttää koska olen lokeroinut tämän nyt vain näemmä runsaasti alkoholia juoviin. Toki jokaisen käyttö on hyvin erilaista ja ehkei tämä koske heitä, jotka eivät juo humaltuakseen.  -ap 

Mä väitän, että kaikki juovat humaltuakseen vaikka muuta väittäisivätkin. Vai miksei nuo "ei-humaltuakseen" juovat vaihda kaikki sitten alkoholittomiin? Kyllä siitä se pikkuinen piristys/hyvänolontunne tulee kun juo alkoholia, ja se on se juttu johon jäädään koukkuun. 

Ei kaikki juo humaltuakseen.

Alkoholittomien juomien valikoima on ravintoloissa usein huono. Tästä syystä juon itse joskus alkoholillisen version. Valitsen tällöin pienen alkoholiprosentin sisältävän juoman ja pienen annoskoon. Usein juon alkoholittomia juomia tai esim. ykkösolutta. Jos hyvää vähäalkoholista vaihtoehtoa ei ole, valitsen siis paremman alkoholillisen juoman.

En humallu juodessani kaksi tai kolme olutta. Enempää en halua juodakaan (silloin myös humaltuisin ja se ei ole tavoitteeni).

Niin ja kaikki alkoholia joskus juovat ei ole jääneet koukkuun alkoholiin. Eri ihmiset kokevat sen "piristyksen/hyvänolontunteen" erilaisena, ei se kaikille ole mikään koukuttava tunne, kun ilmankin alkoholia on virkeä ja hyvä olo. Usein jopa pirteämpi.

Mä saan. Lopetin alkoholin käytön kokonaan noin 38veenä, kun tajusin että yksikin viinilasi tuntui vielä aamulla otsalohkossa. Lopettamisen jlk oon alkanut ajattelemaan aivan samalla tavalla. En oikein ymmärrä alkoholikulttuuria ylipäätään, tupakointi nyt on jo niin mennyttä aikaa kun olla ja voi ja huumeet ovat sitten taas asia niin erikseen. 

Nuorena oli hienoa suunnitella jo päivällä illan bileannoksia ja voi luoja, se oli niin hienoa aikaa. Ehkä se juurtuu jotenkin sieltä nuoruudesta, että kun oli täysi-ikäinen, oli hienoa alkaa juomaan ja bilettään ja kaikkea. Monet jää siihen hommaan sitten koko elämäksi kiinni jollain tavalla, että perjantaina haetaan mäyräkoira tai pänikkä viiniä ja alkaa rentoutuminen. 

Jos tilanne vaatii: juo.

Jos tilanne ei vaadi: älä juo.

Jos tilanne vaatii mutta et juo, älä katkeroidu Tai vaihda vähähaittaiseen yrttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tekstistäni voisi niin moni provosoitua ja löytää kohtia, jotka saattavat ärsyttää koska olen lokeroinut tämän nyt vain näemmä runsaasti alkoholia juoviin. Toki jokaisen käyttö on hyvin erilaista ja ehkei tämä koske heitä, jotka eivät juo humaltuakseen.  -ap 

Mä väitän, että kaikki juovat humaltuakseen vaikka muuta väittäisivätkin. Vai miksei nuo "ei-humaltuakseen" juovat vaihda kaikki sitten alkoholittomiin? Kyllä siitä se pikkuinen piristys/hyvänolontunne tulee kun juo alkoholia, ja se on se juttu johon jäädään koukkuun. 

Useimmille se pikkuinen piristys on ihan riittävä - ei ole tarvetta juoda enempää. Harvoin ja pikkuisen nautittu alkoholi ei aiheuta riippuvuutta. Alkoholilla on sosiaalinen merkitys: ihmiset tulevat siitä hyvälle tuulelle ja ovat seurallisempia. Moni yksinäinen/kipeä myös lievittää kurjaa elämäänsä alkoholin avulla. Ainut apu ja ilo.