Lue keskustelun säännöt.
Ystävä/tuttavaperheen luo kylään meneminen ilman etukäteen sopimista.
18.03.2023 |
Eli että pölähdetään vain oven taakse sunnuntai-iltana koko perheen voimin, että heiii tultiin käymään! Tämä oli ihan normaalia vielä 90-luvulla. Nykyään tuntuu aiheuttavan lähinnä välirikkoja tuollainen "törkeys". Miksi tämä on nykyään niin vihattua?
Kommentit (120)
Mikä idea on mennä kutsumatta kylään? Ellei puhelin rikki ja sattuu olemaan kulmilla, juuri kun auto sammuu, akku on loppu ja tarvisi tutuilta apua tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää sekin jos joku on tulossa kylään "tulen siinä alkuilllasta", niin että talonväen pitäisi päivystää paikalla koko alkuilta tietämättä tarkoittaako se 17 vai 19
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää sekin jos joku on tulossa kylään "tulen siinä alkuilllasta", niin että talonväen pitäisi päivystää paikalla koko alkuilta tietämättä tarkoittaako se 17 vai 19
Ymmärrän kyllä jos on ajamassa autolla toiselta puolelta Suomea, eikä voi antaa kuin arvion siitä milloin on perillä. Mutta jos kuitenkin asuu samalla paikkakunnalla, jotenkin epäkohteliasta roikottaa muita odottamassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on puhelimet ja lähes kaikilla aina mukana. Ei ole minkäänlaista tekosyytä miksei muka olisi voinut sopia etukäteen tai edes soittaa tien päältä ja kysyä "oletteko kotona, voidaanko tulla käymään kun ollaan lähistöllä".
Tottakai, ymmärrän tämän täysin. Mutta lähinnä haen nyt sitä, että miksi se on niin kiellettyä pölähtää yhtäkkiä kylään. Pelätäänkö sitä, että jos vaikka sattuu oleman korkki auki ja piilojuoppoilut käynnissä eikä täten haluta ketään yllättäen näkemään. Vai voiko olla jotain niinkin pinnallista, kun ollaan kotona lökäpöksyissä ja ilman meikkiä, että ei haluta kenenkään näkevän? Tai että jos on astiat tiskaamatta tai muuta vastaavaa, eikä haluta kenenkään näkevän kuinka "epäsiistiä" on? Tällaisia mä haen, syitä, että miksi se on niin kamalaa jos ystävä ilmestyy yhtäkkiä oven taakse ilmoittamatta ennakk
voi olla aika järisyttävää informaatiota sun aivoille että ihmiset haluavat olla omassa kodissaan rauhassa? Sunlaiset rajattomat eivät sitä tietenkään tajua.
Mun ex saatto kans sanoa että tulee kylään kolmen pintaan. No, se saatto tarkottaaki että tuli esmes klo 18. Veetutti päivystää monta tuntia. No, eipä tule enää;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelussa on paljon hellyyttävän itsevarmoja ihmisiä, jotka ajattelevat että juuri heidän seuransa on AINA tervetullutta, riippumatta ajasta ja paikasta.
Kun moni ei haluaisi edes parasta ystäväänsä ilmoittamatta oven taakse
En lukenut ketjua.
Olen 28v nainen ja lapsuudessani tehtiin tätä vielä jonkin verran. Mentiin vaan ovelle koputtelee.. Nykyisin pirautan jopa mummolleni jos olen menossa kylään :( surullista kyllä. Ajat on jotenkin muuttunut niin, että pitää joskus vähän anteeksipyydellen tulla, nii kuin ois jotenkin vaivaksi. Soitella ja tulkita äänestä että onko ok tulla vai ei.
Minusta on kyllä ihanaa kun joku tulee ilmoittamatta kylään. Se on ihana yllätys. Mutta mies ei tykkää..
Ehkä siihen aikaan tuohon tapaan oltiin niin totuttu, tiesi että aina mahdollista että joku saattaa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua.
Olen 28v nainen ja lapsuudessani tehtiin tätä vielä jonkin verran. Mentiin vaan ovelle koputtelee.. Nykyisin pirautan jopa mummolleni jos olen menossa kylään :( surullista kyllä. Ajat on jotenkin muuttunut niin, että pitää joskus vähän anteeksipyydellen tulla, nii kuin ois jotenkin vaivaksi. Soitella ja tulkita äänestä että onko ok tulla vai ei.
Minusta on kyllä ihanaa kun joku tulee ilmoittamatta kylään. Se on ihana yllätys. Mutta mies ei tykkää..
Ehkä siihen aikaan tuohon tapaan oltiin niin totuttu, tiesi että aina mahdollista että joku saattaa tulla.
Milloin ihmiset harrastivat seksiä?
Minusta tämä on hyvä kysymys. Siis kun mietin itseäni, niin omassa lapsuudessa ja nuoruudessa olin lähes aina iloinen vieraista ja myös puheluista. Kaverit tuli ovelle kysymään "voitko alkaa?" ja jos se oli mahdollista, niin päätettiin sitten, kummalla ollaan vai lähdetäänkö jonnekin muualle vai kerätäänkö porukka leikkikentälle. Vaihtoehtoisesti soitettiin lankapuhelimella sama asia. Tosin lapsuudessakin oli yksi perhe, jonka vierailuja inhosin, koska heillä oli rajattomat lapset, jotka lääppivät tavaroitani ja rikkoivat lelujani. Omat kaverini osasivat käyttäytyä.
Nuoruudessakin saatettiin pölähtää ovelle, joskus isolla porukalla. Ehkä siinä oli se, että kukaan ei kävellyt suoraan sisälle eikä loukkaantunut, jos ei juuri silloin sopinut. Nämä yllätysvierailut ilahduttivat aina. Nykyään tuntuu, että pitäisi olla aina joku hirveän hyvä syy, ettei tarvitse ottaa vieraita vastaan, soittivatpa nämä ensin tai ei.
Vanhemmillani kävi myös paljon vieraita, oli yökyläileviä sukulaisia, ystäviä ja jopa puolituttuja tai tutun tuttuja. Yösija järjestyi aina, mutta nämä ei tietenkään tulleet yllättäen. Päivävieraat saattoivat tulla yllättäenkin, usein myös kaukana asuvat ohikulkumatkallaan. Puhelimessa puhuttiin ihan muuten vain ja vaihdettiin kuulumisia, ja se oli useimmiten mukavaa.
Mutta nyt vihaan saada yllätysvieraita, tosin kyllä se vähän riippuu henkilöstäkin ja siitä, mitä olin tekemässä. Toisaalta kaipaan niitä entisiä aikoja, kun kaikki oli spontaanimpaa, iloisempaa ja kevyempää. En stressaa siisteydestä tai tarjoiluista, jos ei ole ennalta sovittu vierailusta. Kyse on jostain muusta. Omasta ajasta, omasta tilasta, kuormittumisesta ja hallinnan tunteesta. Inhottaa se, jos minulta ei kysytä ja "pyhättööni" ollaan tulossa ilman "lupaa". Nykyään osa vieraista ei osaa olla kyläpaikassakaan siististi, vaan jättävät sotkun jälkeensä. Lisäksi he viipyvät liian kauan. Pitäisi ainakin olla jokin sääntö, että yllätysvieraat tuovat mukanaan tarjottavat ja lähtevät tunnin kuluessa pois, ellei erikseen pyydetä jäämään. Omasta tilasta ja omasta rauhasta on tullut elinehto.
Kyllä edelleen ilahdun joistakin harvinaisista yllätysvieraista, yleensä he ovat ohikulkumatkalla. Jos mahdollista, järjestän heille aikaa ja mielellään myös tarjottavaa. Siitä tulee sitä vanhanajan rennompaa tunnelmaa, ja sitten he jatkavat matkaa, eivätkä jää moneksi tunniksi venymään ja sama ensi viikolla uudestaan.
Mieheni vielä harrastaa kyläilykulttuuria joidenkin kanssa. Jossain vaiheessa oli päätettävä, että hän saa huolehtia itse omista vieraistaan, ellei opi sopimaan vieraista etukäteen kanssani. En siis hae pullaa kaupasta, en keitä kahvia, en viihdytä vieraita, ellen itse halua ja ehdi. Omassa kaveri- ja sukulaispiirissä yllätyskyläily on jäänyt käytännössä täysin pois ja hyvä niin, mutta harmittaa se, ettei enää vierailla edes sovitusti. Nykyään pitää olla ilmeisesti lähisukulainen tai joku ns. paras ystävä, että edes kutsutaan kylään tai ettei pidetä outona, jos kutsuu itse toisen kylään. Ei siinä oikein tutustuta enää ystävätasolle, kun kaikesta on tullut niin vaikeaa.
Ennen aikuisetkin harrastivat yökyläilyjä. Nykyään ajatuskin kauhistuttaa. Itse voisin kyllä aikuisen ystävän tai sukulaisen majoittaa pariksi yöksi, mutta itse en enää halua yökylään muille, vaan menen mieluiten hotelliin. Nykyään tuntuu aina siltä kuin olisi vaivaksi. Toisaalta hotellissa saa vähän omaa tilaa ja rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo oli todella inhottua jo lapsuudessani 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on puhelimet ja lähes kaikilla aina mukana. Ei ole minkäänlaista tekosyytä miksei muka olisi voinut sopia etukäteen tai edes soittaa tien päältä ja kysyä "oletteko kotona, voidaanko tulla käymään kun ollaan lähistöllä".
Puhelimet tähän juuri ovat syynä. Halutaan rauhassa olla puhelimilla ilman, että kukaan tulee kylään häiritsemään.
Tässä on kyllä totuuden siemen, vaikka useimmat eivät halua sitä omalla kohdallaan myöntää. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on puhelimet ja lähes kaikilla aina mukana. Ei ole minkäänlaista tekosyytä miksei muka olisi voinut sopia etukäteen tai edes soittaa tien päältä ja kysyä "oletteko kotona, voidaanko tulla käymään kun ollaan lähistöllä".
Puhelimet tähän juuri ovat syynä. Halutaan rauhassa olla puhelimilla ilman, että kukaan tulee kylään häiritsemään.Tässä on kyllä totuuden siemen, vaikka useimmat eivät halua sitä omalla kohdallaan myöntää. 😆
Sinun kohdallasi ehkä. Minulla ei ole puhelin esillä kuin soittaessa/viestiä kirjoittaessa 1-3 krt päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua.
Olen 28v nainen ja lapsuudessani tehtiin tätä vielä jonkin verran. Mentiin vaan ovelle koputtelee.. Nykyisin pirautan jopa mummolleni jos olen menossa kylään :( surullista kyllä. Ajat on jotenkin muuttunut niin, että pitää joskus vähän anteeksipyydellen tulla, nii kuin ois jotenkin vaivaksi. Soitella ja tulkita äänestä että onko ok tulla vai ei.
Minusta on kyllä ihanaa kun joku tulee ilmoittamatta kylään. Se on ihana yllätys. Mutta mies ei tykkää..
Ehkä siihen aikaan tuohon tapaan oltiin niin totuttu, tiesi että aina mahdollista että joku saattaa tulla.
Milloin ihmiset harrastivat seksiä?
Ehkä siinä oli aina jännityselementti, kun Marjatta-naapurin kasvot saattoivat milloin vain ilmestyä pitsiverhojen taakse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea on mennä kutsumatta kylään? Ellei puhelin rikki ja sattuu olemaan kulmilla, juuri kun auto sammuu, akku on loppu ja tarvisi tutuilta apua tms
Ei tuossa kyläilyasiassa puhelinkaan auta.
Hei, me tullaan teille tunnin päästä sopiiko? Sen sijaan hei, tulisitteko meille olen leiponut omenapiirakkaa. Miksi joku soittelee saanko tulla teille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea on mennä kutsumatta kylään? Ellei puhelin rikki ja sattuu olemaan kulmilla, juuri kun auto sammuu, akku on loppu ja tarvisi tutuilta apua tms
Ei tuossa kyläilyasiassa puhelinkaan auta.
Hei, me tullaan teille tunnin päästä sopiiko? Sen sijaan hei, tulisitteko meille olen leiponut omenapiirakkaa. Miksi joku soittelee saanko tulla teille?
No jos vaikka välimatkaa on sen verran että isompi vaiva sillä kulkijalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea on mennä kutsumatta kylään? Ellei puhelin rikki ja sattuu olemaan kulmilla, juuri kun auto sammuu, akku on loppu ja tarvisi tutuilta apua tms
Ei tuossa kyläilyasiassa puhelinkaan auta.
Hei, me tullaan teille tunnin päästä sopiiko? Sen sijaan hei, tulisitteko meille olen leiponut omenapiirakkaa. Miksi joku soittelee saanko tulla teille?
No jos vaikka välimatkaa on sen verran että isompi vaiva sillä kulkijalla
Millä kulkijalla? Sinä lähdet pitkän matkan päähän kylään, jonne olet ihan itse itsesi kutsunut? Niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on puhelimet ja lähes kaikilla aina mukana. Ei ole minkäänlaista tekosyytä miksei muka olisi voinut sopia etukäteen tai edes soittaa tien päältä ja kysyä "oletteko kotona, voidaanko tulla käymään kun ollaan lähistöllä".
Tottakai, ymmärrän tämän täysin. Mutta lähinnä haen nyt sitä, että miksi se on niin kiellettyä pölähtää yhtäkkiä kylään. Pelätäänkö sitä, että jos vaikka sattuu oleman korkki auki ja piilojuoppoilut käynnissä eikä täten haluta ketään yllättäen näkemään. Vai voiko olla jotain niinkin pinnallista, kun ollaan kotona lökäpöksyissä ja ilman meikkiä, että ei haluta kenenkään näkevän? Tai että jos on astiat tiskaamatta tai muuta vastaavaa, eikä haluta kenenkään näkevän kuinka "epäsiistiä" on? Tällaisia mä haen, syitä, että miksi se on niin kamalaa jos ystävä ilmestyy yhtäkkiä oven taakse ilmoittamatta ennakk
Koko yhteiskunnan käyttäytyminen on tunkeilevaa jo sen verran, että ihmiset vetäytyvät omiin oloihinsa vaika viikonlopuksi. Haluttaan laatuaikaa itsensa kanssa että vois palauttua siitä tunkeilevalta yhteikunnalta. Valitettavasti siitä kärsivöt myös läheiset ihmissuhteet. Töissäkäyvät tietävät, mistä on puhe. Hetkellä tänne kirjoittaessa tunkeilevat puhelimitse kuvia ottamaan. Yksityisyydeen tunkeileminen joka puolella. Kun jokainen hankkisi oman elämään, olisivat asiat toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on melkoisen moukkamaista ilmestyä toisen oven taakse vaatimaan seuraa ja kestitystä mitään ilmoittamatta ja kysymättä, sopiiko se. Mun lapsuudessani tämä oli kuitenkin ihan tavallista, että sunnuntaina riesoinamme oli koko päivän tuttavaperhe, joka ilmestyi varoittamatta meille päiväksi lojumaan, vaikka meillä olisi ollut muita menoja. Jossakin vaiheessa lakkasimme "olemasta kotona", kun tuttu auto kaarsi pihaan.
Näin vanhempana en avaa ovea yllätysvieraille. Onneksi ystäväni ovat sen verran fiksuja, että soittavat ja kysyvät ensin, sopiiko tulla.
Mua ärsyttää nykyään sekin että mulle soitetaan kesken kaiken oman jonkun kivan tekemisen tai rentoutumishetken ja sitten vaaditaan että mun pitäisi alkaa kuuntelemaan toisen valitusmonologeja tai ylipäätään esittämään seurallista ja kiinnostunutta just sen ihmisen asioista. Kun laittaisivat viestiä! Mutta eivät
Juuri tämän takia pidän puhelinta aina äänettömällä ellen odota jotain tärkeää soittoa. Yksi kaveri muuten soittelisi vähän väliä pitäen monologia omista asioistaan enkä useinkaan jaksa sellaista kuunnella.
Tässä rupeaa tuntumaan että mikään ei ole hyvä.
Toiset on saaneet vieraita liikaa, ja toisilla ei ketään kenen luona käydä.
Ei minustakaan ole kiva saada yllätysvieraita, mutta jos tulevat yllätyksenä, on se hetken verran kiusallista, mutta kyllä se siitä sitten.
Eri asia ois illalla myöhään, en tykkäisi.
Siitä en tykkää myöskään jos istuvat luonani tuntitolkulla, eri asia oli teini-iässä ne kaverit/yökyläilyt.
Sunnuntai on yleensä sellainen päivä jolloin meillä ei ole mitään menoa, viiden lapsen ja kolmen koiran kanssa elämä on aika hektistä. Sunnuntait haluamme viettää ihan oman perheen kesken, ei siinä kaipaa saati jaksa mitään yllätys vieraita.