Meneekö ihmiseltä taidot parisuhteeseen jos on pitkään sinkku?

Siinä on varmaan ainakin jotain perää, että parisuhdetaitoiset ihmiset usein löytävät kohtuullisen nopeasti uuden suhteen edellisen päätyttyä.

Mulla on tuttuina tällaisia "ikisinkkuja", joilla on ollut kyllä joitakin suhteita elämän aikana. Mutta ovat kaikki liiaksi toisen ihmisen miellyttäjiä, jolloin eivät oikein kelpaa pitkään parisuhteeseen. Lapsena joutuneet kotioloissa oppimaan tämän miellyttämisen taidon ja siitä ei ole sitten päässyt aikuisena eroon. Parisuhteessahan tuollaisesta voisi päästä eroon (=oppia että ei tarvitse miellyttää), mutta kun ei oikein miellyttäjät pääse alun alkaenkaan niihin parisuhteisiin.

Ihmisen tyhmyys ja ennakkoluuloisuus on ehtymätön voimavara.

Vierailija kirjoitti:

On paljon helpompaa tehdä oma elämä mukavaksi ja itsensä onnelliseksi kuin tehdä toisen elämä mukavaksi ja toinen onnelliseksi. Mun syyni sinkkuuteen on nimenomaan mukavuudenhalu.

Tuo on kääntäen myös yksi iso syy miksi niin moni suhde on aivan tolkuttoman paska, alusta asti toimimaton ja vinksahtanut. Väärillä urilla ja epäterveellä pohjalla, josta puuttuu rakkaus ja terveet rajat niin kumppanina kuin itseäkin kohtaan. 

Odotetaan ja oletetaan että parisuhdekumppani tekee elämän mukavaksi ja onnelliseksi. Että hän on olemassa sitä varten, että palvelee kumppaninsa onnea ja mukavuutta mieluiten unohtaen omansa. Toimitaan kuin solu joka pyrkii ahmaisemaan toisen sisäänsä ja sulauttamaan itsestä erillinen kumppani oman itsensä lisäsiivekkeeksi. Suhde on köydenvetoa tuolloin. Yritetään vetää köyttä itselle toiselta, jotta oma onni täyttyy tajuamatta että koko köysi ja sen tuskalla, ärsyytymisellä ja draamalla vetäminen on turha silloin kun ihan itse pitää huolen elämänsä mielekkyydestä eikä sysää onnenjärjestämis- ja huvitusvastuuta muille. Niin monissa suhteissa riidellään, suututaan ja loukkaannutaan kun kumppani onkin vastuunsa ymmärtävä aikuinen ja huolehtii itse oman onnensa täyttämisestä ja antaa kumppaninsa tehdä samoin. 

Niin monissa suhteissa ollaan onnettomia kun suostutaan tähän vastuunsiirtämiseen joko sysäävänä tai sen vastaanottavana osapuolena. Ihmisten tulisi oppia ettei suhteessa tarvitse olla ensisijaisesti onnellisuuskaivona toiselle, vaan ensin itselle, jotta tasapainoinen suhde mahdollistuu. Kun tekee itse itsensä onnelliseksi, ei enää tarvitse vaatia sitä henkensä edestä toiselta ja oho, suhteessa onkin ihmeellinen vapaus ja rentous vain olla toinen toisen kanssa. Vapaaehtoisesti ja koska haluaa. Kaksi aikuista, ei kaksi taaperoa joista toinen heittää jatkuvasti passiivisagressiivisia syyttäviä kiukkukohtauksia ja toinen kokee olevansa nujerrettu ja onneton, koska hukkuu parisuhteeseen.

Mitä taitoja parisuhde muka vaatii? Jos olet normaali hyväkäytöksinen ihminen, ja kumppanisi on samaa, suhde ei sen kummemmin vaadi "taitoja". Sitä vain ollaan.

Varmasti tarvitaan parisuhteeseen taitoja. Tunnetaitoja, oman itsensä tuntemusta, vuorovaikutustaitoja, hyviä käytöstapoja ja pitkäjänteisyyttä.

Ei ole erillisiä parisuhdetaitoja, on vaan ihmissuhdetaidot. Jos niitä ei saa lapsuudenperheestä, niin silloin niitä ei ole ja parisuhteet menevät huonosti riippumatta siitä kuinka vähän tai kauan aikaa edellisestä on.

Ihmissuhdetaitoja voi tietysti aikuisena opetella, mutta suurin osa taidottomista ei jaksa. Suurin osa ihmisistä ei jaksa arkeen urautuneena opetella mitään uutta, etenkään jos aihealue ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Monella sinkulla on paremmat parisuhdetaidot kun monella parisuhteessa elävällä. 

Menen pidemmälle ja sanon että monella neitsyellä.

Ainakaan ei enää jaksa lapsimiestä.

Ekan erehdyksen jälkeen tietää varoa ja tunnistaa paremmin red flagejä.

Mielenkiintoinen artikkeli. Hanna voisi olla minä, sillä elämäntarinamme ovat melkein yksi yhteen identtiset.

Tuo tietyllä tavalla lohtua, että joku muukin kipuilee näiden samojen tunteiden kanssa. Että en ole ainoa, joka katuu tiettyjä valintoja. 

T. 45 vuotias yksinäinen nainen

Minä olen ollut sinkku 14 vuotta ja minulle tapailukumppanit viime vuosina ovat sanoneet, ettei heille ole herännyt romanttisia tunteita minua kohtaan.

Ehkä jotkut naiset ovat sellaisia, että miehet eivät kykene tuntemaan romanttisia tunteita heitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sinkku 14 vuotta ja minulle tapailukumppanit viime vuosina ovat sanoneet, ettei heille ole herännyt romanttisia tunteita minua kohtaan.

Ehkä jotkut naiset ovat sellaisia, että miehet eivät kykene tuntemaan romanttisia tunteita heitä kohtaan.

Montako niitä tapailukumppaneita on sitten ollut? Jos luokkaa 2-3 kpl, niin voi olla vaan huonoa tuuria tai sattumaa, ettei heidän puoleltaan ole tunteita herännyt. 

Minun mielestä vastaus kysymykseen on ei. 

Osa ihmisistä on sillä tavalla vakavamielisiä, että eivät halua sitoutua, jos ei ole oikea kumppania löytynyt. Itse lukeudun tällaisiin ihmisiin. Olin nelikymppiseksi sinkku, koska en kelpuuttanut huonoja kumppaniehdokkaita. Olin myös ihan tyytyväinen sinkkuna, en ole epätoivoinen.

Tapasin mieheni nelikymppisenä ja olen hyvin sitoutunut ja omistautuva kumppani. Teen kotitöitä paljon ja huolehdin miehestäni kaikin tavoin. Olen lojaali ja uskollinen. Emme ole riidelleet koskaan vaan vietämme lähes kaiken vapaa-ajan aina yhdessä. 

 

Minulle on enemmän red flag jos henkilö on hyppinyt suhteesta toiseen koko ikänsä. Siitä tietää, että ihminen ei osaa sitoutua. 

 

Vierailija kirjoitti:

Mitä taitoja parisuhde muka vaatii? Jos olet normaali hyväkäytöksinen ihminen, ja kumppanisi on samaa, suhde ei sen kummemmin vaadi "taitoja". Sitä vain ollaan.

Samaa mieltä. Luojan kiitos me ollaan mieheni kanssa täysipäisiä aikuisia. Meillä tämä sujuu, ei mitään draamaa koskaan.

Olen ikisinkkumies. Ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta, yli 20 vuotta olen asunut yksin. 

Se olisi todellinen ihme, jos löytäisin sellaisen naisen, joka jaksaisi elää kanssani. Tai että minä pystyisin asumaan naisen kanssa. 

Mitä se yhdessä asuminen käytännössä on? Tai parisuhde? 

Pitäisi tehdä yhdessä asioita. Ja keskustella. Eniten ahdistaa se, että sä oot toiselle tilivelvollinen kertomaan kaikesta, mitä teet Tai missä olet. 

Mitä pariskunnat tekevät yhdessä esim näin lauantaipäivänä? Sitten tietenkin jos on pieniä lapsia, tuskin on tekemisen puutetta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ikisinkkumies ja en tiedä osaisinko olla parisuhteessa, ainakin oudolle ajatukselle se tuntuisi että joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut siihen että saan olla omassa rauhassa.

Väitän että kyse ei ole taidoista vaan kyse on tottumuksesta eli jos on pitkään sinkku niin sinkkuuteen tottuu eikä parisuhdetta pidä luontevana asiana. Jos taas on pitkään parisuhteessa niin silloin sinkkuus ei ole luontevaa.

Itse olen ainakin täysin syrjäytynyt parisuhdemarkkinoilta vähän samalla tavalla kuin pitkäaikaistyöttömät työmarkkinoilta.

Se ei pidä paikkaansa että ikisinkut olisivat mt ongelmaisia tai päihdeongelmaisia, itse olen ihan terve ja vakitöissä käyvä raitis mies :) 

M32

 

Vaikutat fiksulta ja mukavalta tyypiltä. Uskon, että jos kohtaat kalataisesi kumppaniehdokkaan, totutte molemmat seurusteluaikana kaikkeen, mitä pidempikin sitoutuminen vaatii ja tarjoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ikisinkkumies. Ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta, yli 20 vuotta olen asunut yksin. 

 

Se olisi todellinen ihme, jos löytäisin sellaisen naisen, joka jaksaisi elää kanssani. Tai että minä pystyisin asumaan naisen kanssa. 

Mitä se yhdessä asuminen käytännössä on? Tai parisuhde? 

Pitäisi tehdä yhdessä asioita. Ja keskustella. Eniten ahdistaa se, että sä oot toiselle tilivelvollinen kertomaan kaikesta, mitä teet Tai missä olet. 

Mitä pariskunnat tekevät yhdessä esim näin lauantaipäivänä? Sitten tietenkin jos on pieniä lapsia, tuskin on tekemisen puutetta. 

Ei minusta "ihan kaikesta" tarvitse raportoida. Yleensä se riittää, että toinen tietää suunnilleen suunnitelmat tyyliin "tapaan kavereita illalla" tai "menen salilta vielä asioille".

Ajanviettotavat riippuvat täysin pareista, samoin se, minkä verran asioita tehdään yhdessä ja minkä verran erikseen. Jotkut esimerkiksi käyvät yhdessä ostoksilla ja kokkaavat yhdessä, toiset jakavat nämä hommat. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ikisinkkumies. Ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta, yli 20 vuotta olen asunut yksin. 

 

Se olisi todellinen ihme, jos löytäisin sellaisen naisen, joka jaksaisi elää kanssani. Tai että minä pystyisin asumaan naisen kanssa. 

Mitä se yhdessä asuminen käytännössä on? Tai parisuhde? 

Pitäisi tehdä yhdessä asioita. Ja keskustella. Eniten ahdistaa se, että sä oot toiselle tilivelvollinen kertomaan kaikesta, mitä teet Tai missä olet. 

Mitä pariskunnat tekevät yhdessä esim näin lauantaipäivänä? Sitten tietenkin jos on pieniä lapsia, tuskin on tekemisen puutetta. 

Ei me ainakaan miehen kanssa koko ajan olla yhdessä. Kotona kumpikin tekee omia juttujaan. Mies korjaa konehallilla koneitaan ja minä olen pihalla hoitamassa puutarhaa tai sisällä tekemässä kotihommia. Kumpikin saa halutessaan löhötä sohvalla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Ei se sen ihmeempää ole.