Meneekö ihmiseltä taidot parisuhteeseen jos on pitkään sinkku?

Parisuhteessa ihminen näyttelee. Sinkkuna ihminen on aina oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ihminen näyttelee. Sinkkuna ihminen on aina oma itsensä.

Mun yksi tuttu muuttaa aina persoonaansa kunkin miesystävän mukaan. Nyt on esim. persu ja siveä ja alkoholia juomaton ja edellisen kanssa taas viettivät pääosan ajasta pubissa... En edes tiedä mikä on tuota ihmistä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ihminen näyttelee. Sinkkuna ihminen on aina oma itsensä.

Mun yksi tuttu muuttaa aina persoonaansa kunkin miesystävän mukaan. Nyt on esim. persu ja siveä ja alkoholia juomaton ja edellisen kanssa taas viettivät pääosan ajasta pubissa... En edes tiedä mikä on tuota ihmistä itseään.

Hän on varmaan läheisriippuvainen.

Ja heilläkö sitten on hyvät parisuhdetaidot, jotka ovat jatkuvasti parisuhteessa, mutta kumppani vain vaihtuu?

Hyviin parisuhdetaitoihin kuuluu se, että ihminen tietää, kuka hän itse on, ja mikä on hänelle tärkeää, ja mistä on valmis joustamaan. Kun nämä tietää, on mahdollisuus valita kumppani, jonka kanssa ei tarvitse joustaa itselleen tärkeissä asioissa.

Huono parisuhde on parisuhdetaitojen kannalta tuhoisampaa kuin sinkkuna eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ihminen näyttelee. Sinkkuna ihminen on aina oma itsensä.

Huonossa parisuhteessa joutuu näyttelemään, kun taas hyvässä parisuhteessa saa olla oma itsensä.

En todellakaan jaksaisi olla parisuhteessa, jossa joutuisin koko ajan näyttelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ihminen näyttelee. Sinkkuna ihminen on aina oma itsensä.

Mun yksi tuttu muuttaa aina persoonaansa kunkin miesystävän mukaan. Nyt on esim. persu ja siveä ja alkoholia juomaton ja edellisen kanssa taas viettivät pääosan ajasta pubissa... En edes tiedä mikä on tuota ihmistä itseään.

Näyttelijät vaihtuvat tuotantokausien perusteella.

No minä valitsin sinkkuelämän päätteksi nelikymppisenä miehen, jolla oli kokemusta pitkistä parisuhteista . Ihan hyvin on mennyt . Kahdella sinkulla voisi olla ehkä enemmän haasteita asettua parisuhteeseen .

Se on vähän mistä sitä katsoo.

Aiemmin olin ehkä jonkun mielestä hyvä kumppani kun tein mitä toinen halusi ja yritin miellyttää.

Nyt on tullut tajua omasta arvosta - ja myös toisen arvosta. En lähde suhteeseen, jossa minua käytetään hyväksi, en arvosta sellaista ihmistä.

Tuossa Hannan jutussa oli monia tosi hyviä ajatuksia. Mutta turha ehkä surra päätöksiä jotka on aiemmin tehnyt aiemmalla ymmärryksellä. Sillon ei ole ollut tämän hetken tietämystä elämästä.

Minä olen ikisinkkumies ja en tiedä osaisinko olla parisuhteessa, ainakin oudolle ajatukselle se tuntuisi että joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut siihen että saan olla omassa rauhassa.

Väitän että kyse ei ole taidoista vaan kyse on tottumuksesta eli jos on pitkään sinkku niin sinkkuuteen tottuu eikä parisuhdetta pidä luontevana asiana. Jos taas on pitkään parisuhteessa niin silloin sinkkuus ei ole luontevaa.

Itse olen ainakin täysin syrjäytynyt parisuhdemarkkinoilta vähän samalla tavalla kuin pitkäaikaistyöttömät työmarkkinoilta.

Se ei pidä paikkaansa että ikisinkut olisivat mt ongelmaisia tai päihdeongelmaisia, itse olen ihan terve ja vakitöissä käyvä raitis mies :) 

M32

jotenkin ne on epäonnistunu elämässään eikä ole terveitä! 

Mua ainakin pidetään outona kun en ole seurustellut ja tuntuu että sen takia miehet vähän karttaa mua. Miettii mikä tossa on vikana kun mulla ei kuitenkaan ole esim ylipainoa mikä voisi karkottaa ehdokkaita.

N26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ihminen näyttelee. Sinkkuna ihminen on aina oma itsensä.

Huonossa parisuhteessa joutuu näyttelemään, kun taas hyvässä parisuhteessa saa olla oma itsensä.

En todellakaan jaksaisi olla parisuhteessa, jossa joutuisin koko ajan näyttelemään.

Parisuhteessa joutuu siivoamaan eri tahtiin kuin itse haluaisi. Ei voi myöskään röyhtäillä, piereskellä ja aina pitää kysyä puolisolta haluaako hänkin vissyä ja ruokaa tms. Sinkkuna voit syödä ja juoda silloin kun huvittaa eikä tarvitse kysyä keneltäkään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin pidetään outona kun en ole seurustellut ja tuntuu että sen takia miehet vähän karttaa mua. Miettii mikä tossa on vikana kun mulla ei kuitenkaan ole esim ylipainoa mikä voisi karkottaa ehdokkaita.

N26

Koska olet mies ja nainen et tule ikinä olemaan.

Ennemminkin sanoisin hieman kärjistäen että parisuhteet heikentävät parisuhdetaitoja. Parisuhteeseen tuodaan kaikki vanhat traumat, pelot ja loukkaantumiset, ollaan usein kuin siilit puolustusasemissa ja kostetaan toiselle eksien tekemisiä. Pitkään sinkkuna ollut sen sijaan usein voi aloittaa suhteen tältä osin kuin puhtaalta pöydältä.

On minusta totta. Itse elin pidemmän parisuhteen päätyttyä 6 vuotta yksin omakotitalossa tyytyväisenä. Eihän persoona muutu eikä ymmärrys toisen tarpeista katoa, mutta kaikki rutiinit ja elämän rytmi mukautuvat yksineloon. Minun oli todella vaikea sopeutua edes todella toivottuun parisuhteeseen. En osannut esim. lukea kirjaa tai maksaa laskuja toisen ollessa paikalla. Kaikki piti opetella uusiksi, ja se herätti paljon vaikeita tunteita.

Nykyinen parisuhteeni on kestänyt 8 vuotta ja meillä on lapsiakin. Mutta jos toinen osapuoli ei olisi ollut niin sitoutunut ja joustava ensimmäisinä vuosina, olisin paennut tieheni. Jos olisi ollut kaksi samanlaista yrittämässä, meillä ei olisi ollut mitään tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ikisinkkumies ja en tiedä osaisinko olla parisuhteessa, ainakin oudolle ajatukselle se tuntuisi että joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut siihen että saan olla omassa rauhassa.

Väitän että kyse ei ole taidoista vaan kyse on tottumuksesta eli jos on pitkään sinkku niin sinkkuuteen tottuu eikä parisuhdetta pidä luontevana asiana. Jos taas on pitkään parisuhteessa niin silloin sinkkuus ei ole luontevaa.

Itse olen ainakin täysin syrjäytynyt parisuhdemarkkinoilta vähän samalla tavalla kuin pitkäaikaistyöttömät työmarkkinoilta.

Se ei pidä paikkaansa että ikisinkut olisivat mt ongelmaisia tai päihdeongelmaisia, itse olen ihan terve ja vakitöissä käyvä raitis mies :) 

M32

Puolet ajasta pitää olla yksin omassa asunnossa. Muuten näytteleminen käy liian raskaaksi. Toisen puolen ajasta voi olla naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

On minusta totta. Itse elin pidemmän parisuhteen päätyttyä 6 vuotta yksin omakotitalossa tyytyväisenä. Eihän persoona muutu eikä ymmärrys toisen tarpeista katoa, mutta kaikki rutiinit ja elämän rytmi mukautuvat yksineloon. Minun oli todella vaikea sopeutua edes todella toivottuun parisuhteeseen. En osannut esim. lukea kirjaa tai maksaa laskuja toisen ollessa paikalla. Kaikki piti opetella uusiksi, ja se herätti paljon vaikeita tunteita.

Nykyinen parisuhteeni on kestänyt 8 vuotta ja meillä on lapsiakin. Mutta jos toinen osapuoli ei olisi ollut niin sitoutunut ja joustava ensimmäisinä vuosina, olisin paennut tieheni. Jos olisi ollut kaksi samanlaista yrittämässä, meillä ei olisi ollut mitään tulevaisuutta.

Parisuhteessa on vaikeaa opiskella kun puoliso pyörii ympärillä ja vaatii huomiota. Sinkkuna voi opiskella juuri silloin kun itselle parhaiten sopii.

Mitenköhän paljon tuossa on kyse ihmisten ennakkoluuloista? Pitkään sinkkuna olleesta ajatellaan ihan palstankin mukaan, että jotain vikaahan hänessä on oltava.

Toki toisilla pitkään sinkkuina olleilla voi odotukset ja vaatimukset kasvaa mahdottomiin mittoihin, ja odotetaan, että löytyy joku joka istuu omiin toiveisiin täysin, ja pienikin erilaisuus on todiste yhteensopimattomuudesta.

Ei mene taidot, mutta motivaatio ja halu voi mennä, jos huomaa nauttivansa vapaudesta enemmän.

Molemmissa elämäntavoissa on haittansa ja hyötynsä. Jokainen punnitsee itse kannattaako omalla kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin pidetään outona kun en ole seurustellut ja tuntuu että sen takia miehet vähän karttaa mua. Miettii mikä tossa on vikana kun mulla ei kuitenkaan ole esim ylipainoa mikä voisi karkottaa ehdokkaita.

N26

Koska olet mies ja nainen et tule ikinä olemaan.

Nainen olen.