Meneekö ihmiseltä taidot parisuhteeseen jos on pitkään sinkku?

Ei välttämättä. Itse olin vähän varuillaan kun aloin seurustelemaan 7 vuotta sinkkuna olleen naisen kanssa. Ajattelin ensin että kauniissa ja fiksussa naisessa on pakko olla jotain muuta vikaa tai luurankoja kaapissa kun on ollut noin pitkään sinkkuna.

Ei niitä ole vielä ilmaantunut, ja ollaan jo pari vuotta menty elämää yhdessä eteenpäin. Alussa oli toki vähän varauksellinen, mutta ei enää

En halua edes parisuhdetta enää. Joidenkin vaikeaa käsittää se. En jaksa olla koko ajan viestimässä, näkemässä. Hoidan itseni tyydyttämisenkin ihan itse. Voin hyvin näin niin miksi pitäisi haluta muuta? Olen nähnyt sen mitä on asua yhdessä ja minua ahdisti koko ajan. Tajusin,että ei ole minun juttuni. 

Joo, no en minä sen takia ala säätämään miesten kanssa, että "taidot pysyy yllä". En ollenkaan pidä parisuhdetta suorittamisena tai rinnasta sitä työntekoon. N24

Vierailija kirjoitti:

Joo, no en minä sen takia ala säätämään miesten kanssa, että "taidot pysyy yllä". En ollenkaan pidä parisuhdetta suorittamisena tai rinnasta sitä työntekoon. N24

Tai jos se semmoista on niin pitäköön tunkkinsa.

Ihan oikeasti ihmiset meinaa, että valtaosa parisuhteissa ja avioliitoissa elävistä on onnellisia, uskollisia, tunneälykkäitä ja heillä on hyvät parisuhdetaidot? Melkoista utopiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan totta. Eron jälkeen minusta on tullut todella mukavuudenhaluinen enkä jaksaisi tehdä asioita vain toisen mieliksi. Niinhän parisuhteessa kai kuuluisi joskus tehdä? Ainakin niissä onnellisissa. Siis nähdä toisen sukulaisia, ystäviä ja laittaa toisen lempiruokaa ja katsella. Eli tehdä kompromisseja. Ei kiitos, olen mieluummin yksin kuin pakottaisin toisen elämään minun tavallani tai itseni toisen tavalla. Olen tullut itsekkääksi. Siksi en edes halua parisuhdetta, vaikka joskus toista ihmistä ehkä kaipaisinkin - tavallaan.

Minulle on käynyt myös näin. Olen nykyään liian mukavuudenhaluinen. En ole valmis kärsimään mitään epämukavaa, tylsää ei kiinnostavaa toisen ihmisen mieliksi. En miellyttämään oman voinnin ja jaksamisen kustannuksella. Parisuhteessa kuitenkin on vähän kuin 24/7 työvuorossa.

Minä pystyisin siihen, mutta en jos toinen ei tee samaa. N24

Vierailija kirjoitti:

Monella sinkulla on paremmat parisuhdetaidot kun monella parisuhteessa elävällä. 

Mun exällä ainakin oli, ei osannut ajatella mitään muuta kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Ei, se taito joko on luonnostaan tai ei.

Tavallaan joo, koska noita parisuhdetaitoja aletaan opetella teini-iässä näillä "seukkailuilla" ja muilla kepeillä tapailuilla ja noihin taas ei oikein pääse mukaan, jos jo ne tavalliset sosiaaliset taidot on jäänyt lapsuudessa oppimatta tai niissä on kovasti kömpelö. Ja noita taitoja taasen aletaan oppia jo ihan pikkulapsesta alkaen joilla sitten pääsee mukaan näihin kaveriporukoihin joissa vietetään teininä aikaa. Tai siis niissä kaveriporukoissa ollaan jo lapsena ja kasvetaan teiniksi joilla sitten alkaa nämä ekat parisuhdeharjoittelut.

Tietenkin kumppanin voi löytää muualtakin ja vaikka harrastuksen kautta, mutta sielläkin yleensä vaaditaan noita tietynlaisia sosiaalisia taitoja pohjalle.

Se on oppia ikä kaikki, mutta nämä taidot on sellaisia että ne pitäisi oppia ja omaksua pikkuhiljaa jo lapsesta alkaen jotta sitten aikuisena olisi perusta kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin sanoisin hieman kärjistäen että parisuhteet heikentävät parisuhdetaitoja. Parisuhteeseen tuodaan kaikki vanhat traumat, pelot ja loukkaantumiset, ollaan usein kuin siilit puolustusasemissa ja kostetaan toiselle eksien tekemisiä. Pitkään sinkkuna ollut sen sijaan usein voi aloittaa suhteen tältä osin kuin puhtaalta pöydältä.

Ja ennakkoluulot ja pettymykset, minusta tuntuu että huono parisuhde vaikuttaa vielä seuraavassakin

Naisen pitää olla tosi ruma jos nainen jää ikisinkuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ihmiset meinaa, että valtaosa parisuhteissa ja avioliitoissa elävistä on onnellisia, uskollisia, tunneälykkäitä ja heillä on hyvät parisuhdetaidot? Melkoista utopiaa. 

No se taas on heidän oma valintansa elää tuollaisessa parisuhteen irvikuvassa. Tuollaisessa suhteessa myös moni sellainen, jolla alun pitäen olisi ollut hyvät parisuhdetaidot tai ainakin potentiaalia olla hyvä kumppani rikkoo itsensä jo nuorena ja siinä jos vielä jumittaa pidempään (noista usein pidetään kynsin hampain kiinni) niin varmasti ehtii kasvaa kieroon.

Sen jälkeen ne huonot parisuhteet seuraa toisiaan tai sitten päätyy ikisinkuksi, koska arvostaa itseään eikä enää halua elää tuollaista arkihelvettiä ja kohdalle ei osu enää (tai vieläkään) täyspäistä ja ns parisuhdekelpoista kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ihminen näyttelee. Sinkkuna ihminen on aina oma itsensä.

Mun yksi tuttu muuttaa aina persoonaansa kunkin miesystävän mukaan. Nyt on esim. persu ja siveä ja alkoholia juomaton ja edellisen kanssa taas viettivät pääosan ajasta pubissa... En edes tiedä mikä on tuota ihmistä itseään.

Mulla oli tällainen kaveri. Sinkkuna oli sarjakuvia ja pelejä harrastava taiteilija, iloinen, sosiaalinen, leikkisä. Ei käyttänyt alkoholia, puhunut politiikasta ja aina ostaessani jotain luomua totesi, ettei perusta siitä, kun luomu on pelkkää rahastusta. Tavattuaan miesytävänsä muuttui samanlaiseksi kuin mies; hifisteleväksi hipseriksi, jolle kaikki piti olla luomua ja artesaania tai ei muutoin syönyt/juonut, siideri ja olut maistui urakalla, ja kaikki aika meni politiikasta narisemiseen, valittamiseen, eduskunnasta itkemiseen ja anarkistiseen ulinaan yhteiskunnan hirveydestä. Mikään ei ollut ikinä hyvin. Pois jäivät sarjikset ja taide, koska mies ei arvostanut niitä.

Menetin ystäväni tämän seurauksena...

Purra

Lähtökohtaisesti itseäni aina epäilyttää ihmiset, jotka kääntävät kelkkansa 180 astetta täysin radikaalisti jonkin asian suhteen.

 

Wass kertoo jutussa päättäneensä elää lapsettomana 17-vuotiaana ja sen jälkeen ei kyseenalaistanut valintaa kertaakaan 20 vuoteen, kunnes 40v. kieppeillä yhtäkkiä alkoikin kaduttaa. Hän osoittaa syyttävää sormea esikuviensa suuntaan, ja sanoo ettei ole osannut kyseenalaistaa niitä.

 

Hän siis heidän inspiroimana arvosti itsenäisyyttä, vapautta ja uran tekemistä. Sen takia jäi lapset tekemättä ja kaikki ne lukuisat mukavat miehet, joita oli hänelle tyrkyllä valitsematta. Nyt vanhana naisena ei saakaan enää lapsia eikä kaikkia niitä hyvätasoisia miehiä, joita haluaa.

Juttua lukiessa heräsi lähinnä ihmetys, että mikä ihmeen tuulitunneli tämmöinen tutkija oikein on? Ihan oikeasti hän ei kertaakaan ole vuosien varrella näitä asioita, tai omia elämänvalintoja syvällisesti pohtinut? Tai kyseenalaistanut nuorena itselleen valitsemiaan roolimalleja? 

 

Alan olla saman ikäinen kuin Wass tuossa jutussa ja saman tyyppisiä valintoja tehnyt, joskin itse olen vuosien varrella lukuisia kertoja palaveerannut itseni kanssa ja kyseenalaistanut myös omia valintoja ja pohtinut, onko tämä yhä sitä mitä haluan. Itseäni ei kaduta yhtään, oikeastaan vuosi vuodelta olen varmempi niistä ratkaisuista, joita olen tehnyt. Ymmärrän myös, että kaikessa on puolensa, kaikkea elämässä ei voi aina saada ja sen, minkä saa voi aina menettää. Kenenkään elämä, parisuhde, tai perhe-elämä harvoin on täydellistä. 

Hiljattain parisuhdemarkkinoille pitkistä parisuhteista vapautuneita miehiä deittailleena, voin kyllä omien empiiristen havaintojen pohjalta todeta, että siihen on syynsä, miksi ne miehet on niistä suhteista vapautettu takaisin kiertoon. Eikä ollut mitään parisuhdetaitoja, toinen oli vieläpä huono sängyssä. 

Ensinnäkin se vaatisi niitä sosiaalisia taitoja joita joko on tai ei ole. Hämmästyttävän moni sosiaalisesti kömpelökin hakee parisuhdetta kun kuvittelee että se taianomaisesti korjaisi kaiken. Itselläkin kyllä kesti liian kauan tajuta todellisuus, neljänkympin kieppeille saakka mutta minkäs teet kun ei aiemminkaan päässyt harjoittelemaan. Mutta parempi kai se myöhään kuin ei milloinkaan ja nytpä ainakin tiedän varmasti etten ole mikään parisuhdeihminen.

Vie taidot. Ei osata elää yhteiseloa. Kyllä ne takaisin saa, mutta se kestää hetken.

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeks ku luet näit parisuhde/avio ongelmia täält,lehdist,historiast.

Ni et enää haluu suhteeseen. Paljon helpompaa tässä elämässä yksin olla.

Kaikki tehdään hankalaksi ja haukutaan netissä. Parisuhteiden lisäksi varmaan kaikki ammatit on hirveitä. Oikeassa elämässä kantsii keskittyä postitiivisempiin asioihin, kuten vaikka niihin hyviin kokemuksiin, elämänoppeihin, työssä vaikka siihen palkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hiljattain parisuhdemarkkinoille pitkistä parisuhteista vapautuneita miehiä deittailleena, voin kyllä omien empiiristen havaintojen pohjalta todeta, että siihen on syynsä, miksi ne miehet on niistä suhteista vapautettu takaisin kiertoon. Eikä ollut mitään parisuhdetaitoja, toinen oli vieläpä huono sängyssä. 

Olen tällaisen miehen vapauttanut enkä ymmärrä yhtään mitä sen päässä liikkuu

Riippuu ihmisestä. Joillakin taidot ei kehity edes siellä parisuhteessa.