Meneekö ihmiseltä taidot parisuhteeseen jos on pitkään sinkku?

Monella sinkulla on paremmat parisuhdetaidot kun monella parisuhteessa elävällä. 

Hanna on oikeassa sekä työttömiin että sinkkuihin liittyy kummallisia ennakkoluuloja yhä edelleen, vaikka eletään jo vuotta 2023 ja kumpikaan mainituista asioista ei ole mitenkään harvinainen tai ihmeellinen asia. Tuntuu, että Suomessa eletään vieläkin jossain 1920-luvun ajatusmallissa, jossa jokaisen pitää pariutua ja mennä töihin heti kun kynnelle kykenee. Jos niin ei tee, on jotenkin viallinen. 

Vierailija kirjoitti:

No eipä se parisuhteissa oleminenkaan takaa sitä, että olisi parisuhdetaidot kohdillaan. Jos jonkinlaista hiihtäjää on parisuhteissa. Osa on todella itsekkäitä ja haluavat parisuhteesta enemmän kuin ovat valmiita sille antamaan. Noin puolet avioliitoista päättyy eroon... On myös väkivaltaisia parisuhteita. On nalkuttamista ja mykkäkoulua. On puhumattomuutta ja ärsyyntymisen patoamista. Jotkut menee naimisiin ja hankkii lapsia ensimmäisen kanssa jonka vain kiinni saavat, jotta normin mukainen elämä suoritettu ja voidaan erota heti.

Vaikka kyllä pitkällä sinkkuudellakin vaikutuksia on. Itse esim olen niin tyytyväinen elämääni, että ei tule edes aktiivisesti etsittyä puolisoa vaikka olisi mukava jakaa elämä jonkun kanssa. Vaatisi myös totuttelua, jos ja kun pitäisi elää samassa asunnossa jonkun kanssa. Nyt olen tottunut siihen, että on paljon omaa aikaa ja voin rauhassa puuhailla kaikenlaista. Yhdessä asuessa taas en voisi olla niin paljon yksikseni. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole. Eikä sinkuuteni ole minusta itsekästä tehnyt. Eli ei se sinkkuus tai parisuhdehistoria niin merkkaa. Keskeistä on yksilön ominaisuudet ja halu tehdä kompromisseja ja olla toisen kanssa.

Sinkkuus on sinusta tehnyt juuri tuollaisen. Jos haluaisit parisuhteen on sinun kasvettava sellaiseen ja toisen osapuolen on myös kasvattava. Parisuhde on yhdessä elämistä tunteilla, jossa toinen hyväksytään sellaisena kuin on ja jos jotain ilmenee niin noihin tunteisiin täytyy kasvata.

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteesi vaatii sinulta jotain ihmeen "taitoja" niin olet suhteessa väärän ihmisen kanssa.

Sielunkumppanuudet on varattu häviävän pienelle ryhmälle ihmisiä tässä elämässä. Useimpien parisuhteet muistuttaa järjestettyjä avioliittoja, paitsi Suomessa ne on kahden täysivaltaisen itsenäisen ihmisen sopimuksia katsoa tuleeko hommasta mitään ja syntyykö suhteen aikana tarvittava rakkaus ja kiintymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteesi vaatii sinulta jotain ihmeen "taitoja" niin olet suhteessa väärän ihmisen kanssa.

Sielunkumppanuudet on varattu häviävän pienelle ryhmälle ihmisiä tässä elämässä. Useimpien parisuhteet muistuttaa järjestettyjä avioliittoja, paitsi Suomessa ne on kahden täysivaltaisen itsenäisen ihmisen sopimuksia katsoa tuleeko hommasta mitään ja syntyykö suhteen aikana tarvittava rakkaus ja kiintymys.

Mihin näissä "järjestetyissä liitoissa" tarvitaan jotain erityistaitoja ja mitä ne taidot ovat?

t. eri

Mitä ihmettä! Olen luullut vuosikaudet että Hanna Wass on poikkeuksellisen hyvin säilynyt 55 vuotias, LOL.

Typerää ajatella, että parisuhde olisi joku kunniamerkki tai kovin kummoinen taito. Suurin osa parisuhteessa olevista eivät pärjää sen kummemmin kuin sinkutkaan, yleensä huonommin, kun eivät pärjää itsekseen.

Ihmeellistä suorittamista oli koko artikkeli ja kovin vieras tuollainen ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteesi vaatii sinulta jotain ihmeen "taitoja" niin olet suhteessa väärän ihmisen kanssa.

Sielunkumppanuudet on varattu häviävän pienelle ryhmälle ihmisiä tässä elämässä. Useimpien parisuhteet muistuttaa järjestettyjä avioliittoja, paitsi Suomessa ne on kahden täysivaltaisen itsenäisen ihmisen sopimuksia katsoa tuleeko hommasta mitään ja syntyykö suhteen aikana tarvittava rakkaus ja kiintymys.

Mihin näissä "järjestetyissä liitoissa" tarvitaan jotain erityistaitoja ja mitä ne taidot ovat?

t. eri

Ihan samat taidot kuin diplomaatti tarvitsee työssään.

Käytöstavat unohtuvat kun on pitkään sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteesi vaatii sinulta jotain ihmeen "taitoja" niin olet suhteessa väärän ihmisen kanssa.

Sielunkumppanuudet on varattu häviävän pienelle ryhmälle ihmisiä tässä elämässä. Useimpien parisuhteet muistuttaa järjestettyjä avioliittoja, paitsi Suomessa ne on kahden täysivaltaisen itsenäisen ihmisen sopimuksia katsoa tuleeko hommasta mitään ja syntyykö suhteen aikana tarvittava rakkaus ja kiintymys.

Mihin näissä "järjestetyissä liitoissa" tarvitaan jotain erityistaitoja ja mitä ne taidot ovat?

t. eri

Ihan samat taidot kuin diplomaatti tarvitsee työssään.

Et näköjään ole koskaan ollut parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat unohtuvat kun on pitkään sinkkuja.

Juuei. Ei käytöstavat liity mitenkään siihen, onko parisuhteessa vai ei. Sekä sinkuissa että parillisissa on ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä ja ihmisiä, jotka eivät osaa. 

Jos avioliitoista puolet päätyy eroon niin paljonko rekisteröimättömistä seurustelusuhteista? Ja nämä ihmisetkö ovat sitä kultaisinta kastia parisuhdemarkkinoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä se parisuhteissa oleminenkaan takaa sitä, että olisi parisuhdetaidot kohdillaan. Jos jonkinlaista hiihtäjää on parisuhteissa. Osa on todella itsekkäitä ja haluavat parisuhteesta enemmän kuin ovat valmiita sille antamaan. Noin puolet avioliitoista päättyy eroon... On myös väkivaltaisia parisuhteita. On nalkuttamista ja mykkäkoulua. On puhumattomuutta ja ärsyyntymisen patoamista. Jotkut menee naimisiin ja hankkii lapsia ensimmäisen kanssa jonka vain kiinni saavat, jotta normin mukainen elämä suoritettu ja voidaan erota heti.

Vaikka kyllä pitkällä sinkkuudellakin vaikutuksia on. Itse esim olen niin tyytyväinen elämääni, että ei tule edes aktiivisesti etsittyä puolisoa vaikka olisi mukava jakaa elämä jonkun kanssa. Vaatisi myös totuttelua, jos ja kun pitäisi elää samassa asunnossa jonkun kanssa. Nyt olen tottunut siihen, että on paljon omaa aikaa ja voin rauhassa puuhailla kaikenlaista. Yhdessä asuessa taas en voisi olla niin paljon yksikseni. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole. Eikä sinkuuteni ole minusta itsekästä tehnyt. Eli ei se sinkkuus tai parisuhdehistoria niin merkkaa. Keskeistä on yksilön ominaisuudet ja halu tehdä kompromisseja ja olla toisen kanssa.

Sinkkuus on sinusta tehnyt juuri tuollaisen. Jos haluaisit parisuhteen on sinun kasvettava sellaiseen ja toisen osapuolen on myös kasvattava. Parisuhde on yhdessä elämistä tunteilla, jossa toinen hyväksytään sellaisena kuin on ja jos jotain ilmenee niin noihin tunteisiin täytyy kasvata.

moni mies vain ei ole halukas "kasvamaan", jolloin päädytään siihen samaan kehään että nainen joustaa ja miellyttää ja uuvuttaa itsensä. Sellaiset naiset valitsevat yleensä sen sinkkuuden kerran-parin jälkeen. Tiedän itse useampiakin parisuhteessa olevia, jotka ovat siinä tasan ns. sosiaalisen paineen vuoksi, hyvin ei mene, mut yksinkään ei voi olla. Enkä tietty ole niin naiivi, että kuvittelisin parisuhteiden olevan yhtä hattaraa. Mutta jos puoliso aiheuttaa jatkuvasti lisää työtä ja stressiä, voi alkaa punnitsemaan että kuinka kannattavaa tämä kuvio henkisesti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat unohtuvat kun on pitkään sinkkuja.

Juuei. Ei käytöstavat liity mitenkään siihen, onko parisuhteessa vai ei. Sekä sinkuissa että parillisissa on ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä ja ihmisiä, jotka eivät osaa. 

Pitkään sinkkuna ollut unohtaa ottaa toinen huomioon kun on elänyt vuosikausia vain itseä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteesi vaatii sinulta jotain ihmeen "taitoja" niin olet suhteessa väärän ihmisen kanssa.

Sielunkumppanuudet on varattu häviävän pienelle ryhmälle ihmisiä tässä elämässä. Useimpien parisuhteet muistuttaa järjestettyjä avioliittoja, paitsi Suomessa ne on kahden täysivaltaisen itsenäisen ihmisen sopimuksia katsoa tuleeko hommasta mitään ja syntyykö suhteen aikana tarvittava rakkaus ja kiintymys.[/quote

Tämä on se epämiellyttävä totuus jota moni ei halua hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat unohtuvat kun on pitkään sinkkuja.

Juuei. Ei käytöstavat liity mitenkään siihen, onko parisuhteessa vai ei. Sekä sinkuissa että parillisissa on ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä ja ihmisiä, jotka eivät osaa. 

Pitkään sinkkuna ollut unohtaa ottaa toinen huomioon kun on elänyt vuosikausia vain itseä varten.

Sinulla varmasti kävi niin, kaikilla ei. Sinkkuhan ei tarkoita samaa kuin "ei minkäänlaisia ihmissuhteita". 

Vierailija kirjoitti:

En klikannut linkkiä, mutta tavallaan varmasti totta. Jos elää kauan yksin ja oppii elämään itsenäisesti tarvitsematta huomioida arjessa muita, niin vaikea siitä on enää oppia yhteiseloon, vaikka kuinka haluaisi. Tai voihan se yhteiselo omasta mielestä sujua, mutta kumppani todellisuudessa joutuu mukautumaan kaikessa sen toisen elämään. Koen, että tämä lähtee jo lapsuudesta, eli ne joilla on sisaruksia saavat paremmat lähtökohdat parisuhteeseen.

Mulla on kolme sisarusta. Eipä noista mun suhteista ole silti mitään tullut. Yhä lyhyemmäksi jäävät kun en tosiaankaan enää sopeudu ja mukaudu. Miehet olisivat mieluusti jatkaneet mun kanssa, mut mä oon mieluummin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat unohtuvat kun on pitkään sinkkuja.

Juuei. Ei käytöstavat liity mitenkään siihen, onko parisuhteessa vai ei. Sekä sinkuissa että parillisissa on ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä ja ihmisiä, jotka eivät osaa. 

Pitkään sinkkuna ollut unohtaa ottaa toinen huomioon kun on elänyt vuosikausia vain itseä varten.

Sinulla varmasti kävi niin, kaikilla ei. Sinkkuhan ei tarkoita samaa kuin "ei minkäänlaisia ihmissuhteita". 

Ruokapöydässä maiskuttelua ei huomaa kun yksin syö.

En usko. Täällä vastaavat ihmiset jotka eivät halua parisuhdetta mutta se on eri asia jos pitkän sinkkuuden jälkeen menee halu parisuhteeseen kuin se että meneekö siihen taidot.

Minä olin sinkku 15 vuotta ja voin sanoa että olen nykyään paljon parempi kumppani kenelle tahansa kuin nuorempana, jolloin pidin kumppaneita itsestäänselvyyksinä, samaan aikaan olin kuitenkin hullun mustasukkainen, vaadin ihan hirveästi läheisyyttä ja olin muutenkin ongelmakimppu.

Sinkkuaikana olen oppinut paljon itsestäni ja oppinut myös arvostamaan muita ihmisiä. Tajuan että toiselle ei voi sanoa mitä tahansa ja että minun tehtäväni parisuhteessa on yrittää toimia niin että tuolla toisella on mahdollisimman hyvä olla. 

Mustasukkaisuus on hävinnyt ja tiedän että pärjään hyvin yksinkin jos toinen ei halua olla kanssani. Suhde on paljon rennompi ja vapaampi.

Minulla ei ole ollut mitään ongelmaa sopeutua toisen tapoihin ja läsnäoloon vanhemmalla iällä, päinvastoin tuntuu todella mukavalta jakaa pitkästä aikaa elämä jonkun kanssa ja sitä arvostaa.

Pitkään parisuhteessa olleet ovat niitä ihmissuhdetaidottomia ja kohtelevat ihmisiä itsestäänselvyyksinä.