Miten akateemisen perheen lapset eroavat duunariperheen lapsista? Miten niin on vaikeaa sopeutua
akateemiseen maailmaan, jos on duunariperheen lapsi. (Tästähän on tehty tutkimus ja kirjakin.)
Eli mikä siinä kotikasvatuksessa oikein valmistaa ihmistä akateemiseen koulutukseen. Siis miten duunareiden lapsilla olisi vaikeampaa?
Itse olen akateemisesti koulutettujen vanhempien akateemisesti koulutettu lapsi. Mieheni on duunariperheen lapsi, joka vastikään valmistui DI:ksi.
Mietin, että mitenkä tässä kouluttaisi oman lapsensa, että hänestä tulisi sellainen, joka sopii hyvin akateemisiin piireihin. Ihmettelen kovasti tätä. Mahdammeko olla liian rentoja perheenä.
Toivottavasti osaatte avittaa.
Kommentit (199)
Annan tässä nyt yhden esimerkin. Mun vanhemmillani on todella alhainen koulutustaso. Koskaan en ole saanut tukea haaveilleni opiskella yliopistossa, päinvastoin, ne teilattiin aivan suoraan. Opinnoissani en ole saanut minkäänlaista tukea muutenkaan, koska jo lukiossa tiesin asioista paljon enemmän kuin vanhempani. Jos tarvitsen jonkun esim. arvioimaan omaa työtäni, en voi kääntyä perheeni puoleen, koska sieltä saa korkeintaan kommentin "ihan hyvä", koska heillä ei ole asioista mitään käsitystä. Mistään ei myöskään voi keskustella, koska perheenjäseniä kiinnostaa vain Uuno Turhopuro ja juorut naapureista. Mä en jaksa tästä aiheesta enempää kirjoittaa, mutta sanoisinpa vielä sen verran, että on rassaavaa että perhetausta vaikuttaa niin paljon. Todennäköisemmin vähän heikommillakin lahjoilla varustettu akateemisten lapsi pääsee akateemisiin piireihin kuin älykäs roskasakista ponnistava. Niin se vaan menee, vaikka periaatteessa yhteiskunta tarjoaa samat mahdollisuudet kaikille. Nämäkin asiat kun periytyy sosiaalisesti.
aivan. mutta rahasta ei ole kyse. varsinkaan tänään, kun ahtaajat ja putkimiehet ja sähkömiehet ja metallimiehet ja niin edelleen duunarit vetävät 50 000 vuodessa. ja akateemisistä samaan yltää ehkä lääkärit. muissa ryhmissä paljon työttömiä ja tehdään jopa ilmaisia töitä yliopistoisa ja julkisilla sektorilla.
kyse on juuri siitä tuesta, keskustellaan lasten kanssa. Ollaan kiinnostuneita.
duunaria kinnostaa usein juorut naapureista ja seitsemän päivää.
kyse on juuri siitä tuesta, keskustellaan lasten kanssa. Ollaan kiinnostuneita. duunaria kinnostaa usein juorut naapureista ja seitsemän päivää.
Ei kaikilla akateemisillä - mitä tuolla sanalla tarkoitatkaan, ole aikaa omille lapsille
ja kyllä yllättyisit jos saisit tietää minkälainen väki on kiinnostunut naapureiden juoruista tai seitsemän päivän lehdestä.
Vankat elämänarvot..hmm Mitä näihin kuuluu?
Esimerkki: Lapsillemme opetamme sydämen sivistystä, eli miten kohdella itseä ja lähesiä oikein. Juuri tässä omassa kulttuurissamme ja yhteisössämme. Emme anna lapselle vaihtoehtoja eri kulttuurien tavoista kohdella lähimmäisiään ja sano lapselle, että valitse nyt itse näistä. Siinä on lapselle liian suuri vastuu. Toki kerromme heille, miten eri kulttuureissa on tapana tehdä, mutta emme kehota heitä itseään toimimaan niin. Vanhempana saavat sitten itse toki valita, kun ovat tarpeeksi kypsiä ymmärtämään valintojensa seuraukset. Itsekin olemme vankkojen arvojen ansiosta pärjänneet elämässämme mainiosti, niin kotimaasssa, kuin opinnoissamme ulkomaillakin. Eikö sinulla ole mitään arvojapohjaa, jonka haluat lapsillesi opettaa?
taustalla on hyvin samankaltaisia funktioita. Niinpä erilaiset tavat ilmentävätkin samankaltaisia tarpeita ja tavoitteita. Kaikkea toimintaa tulee ympäröidä ihmisten humaaniin ja tasa-arvoiseen kohteluun johtava ajattelu. Niinpä tapojen tai uskomusten paremmuusjärjestyseen asettaminen on toissijaista.
huoh.
Vankat elämänarvot..hmm Mitä näihin kuuluu?
Esimerkki: Lapsillemme opetamme sydämen sivistystä, eli miten kohdella itseä ja lähesiä oikein. Juuri tässä omassa kulttuurissamme ja yhteisössämme. Emme anna lapselle vaihtoehtoja eri kulttuurien tavoista kohdella lähimmäisiään ja sano lapselle, että valitse nyt itse näistä. Siinä on lapselle liian suuri vastuu. Toki kerromme heille, miten eri kulttuureissa on tapana tehdä, mutta emme kehota heitä itseään toimimaan niin. Vanhempana saavat sitten itse toki valita, kun ovat tarpeeksi kypsiä ymmärtämään valintojensa seuraukset. Itsekin olemme vankkojen arvojen ansiosta pärjänneet elämässämme mainiosti, niin kotimaasssa, kuin opinnoissamme ulkomaillakin. Eikö sinulla ole mitään arvojapohjaa, jonka haluat lapsillesi opettaa?
taustalla on hyvin samankaltaisia funktioita. Niinpä erilaiset tavat ilmentävätkin samankaltaisia tarpeita ja tavoitteita. Kaikkea toimintaa tulee ympäröidä ihmisten humaaniin ja tasa-arvoiseen kohteluun johtava ajattelu. Niinpä tapojen tai uskomusten paremmuusjärjestyseen asettaminen on toissijaista.
huoh.
akateeminen keksi:
talossa talon tapaan, maassa maan tapaan
Ja kuulkaa, suomessa ei ole suuria herroja, vain pieniä pikkuisia jotka leikkivät herroja ja luulevat jotain olevansa
akateemiseen maailmaan, jos on duunariperheen lapsi. (Tästähän on tehty tutkimus ja kirjakin.)
Eli mikä siinä kotikasvatuksessa oikein valmistaa ihmistä akateemiseen koulutukseen. Siis miten duunareiden lapsilla olisi vaikeampaa?
Itse olen akateemisesti koulutettujen vanhempien akateemisesti koulutettu lapsi. Mieheni on duunariperheen lapsi, joka vastikään valmistui DI:ksi.
Mietin, että mitenkä tässä kouluttaisi oman lapsensa, että hänestä tulisi sellainen, joka sopii hyvin akateemisiin piireihin. Ihmettelen kovasti tätä. Mahdammeko olla liian rentoja perheenä.
Insinööreja ei lasketa akateemisiksi =) Myö ollaan ihan liian loogisesti ajattelevaa porukkaa. Humanistit ne vasta kamalia ihmisiä on. Kahden humanistin lapsi onkin sitten jo jotakin aivan kamalaa =)
duunariperheestä, ja tämä näkyi erityisesti siinä, kun lukion jälkeen hain yliopistoon, niin äidin mielestä se oli ihan älytön ajatus, lähteä nyt lukemaan historiaa, kun voisi lukea jonkun järkevän ammatin, esimerkiksi sihteeriksi...
Eli ei kannustettu kun olisi ollut kannustamisen aika, vaan saavutuksia (sitä, että oli rahkeita yliopistoon opiskelemaan) vähäteltiin ja jopa käännettin ylösalaisin, eli yliopisto-opiskelua pidettiin pinnallisena haihatteluna.
En usko, että kukaan akateeminen äiti yrittäisi puhua tytärtään ympäri, että tämä unohtaisi haaveet akateemisista opinnoista ja tekisi sen sijaan jotain järkevää, esim lukisi sihteeriksi tai menisi töihin vaatekauppaan.
duunariperheestä, ja tämä näkyi erityisesti siinä, kun lukion jälkeen hain yliopistoon, niin äidin mielestä se oli ihan älytön ajatus, lähteä nyt lukemaan historiaa, kun voisi lukea jonkun järkevän ammatin, esimerkiksi sihteeriksi...
Eli ei kannustettu kun olisi ollut kannustamisen aika, vaan saavutuksia (sitä, että oli rahkeita yliopistoon opiskelemaan) vähäteltiin ja jopa käännettin ylösalaisin, eli yliopisto-opiskelua pidettiin pinnallisena haihatteluna.
En usko, että kukaan akateeminen äiti yrittäisi puhua tytärtään ympäri, että tämä unohtaisi haaveet akateemisista opinnoista ja tekisi sen sijaan jotain järkevää, esim lukisi sihteeriksi tai menisi töihin vaatekauppaan.
Kerro minulle kumpi on arvokkaampi ihminen, yliopistossa opiskellut vai vaatekaupan työntekijä?
kyse on juuri siitä tuesta, keskustellaan lasten kanssa. Ollaan kiinnostuneita. duunaria kinnostaa usein juorut naapureista ja seitsemän päivää.
Ei kaikilla akateemisillä - mitä tuolla sanalla tarkoitatkaan, ole aikaa omille lapsille ja kyllä yllättyisit jos saisit tietää minkälainen väki on kiinnostunut naapureiden juoruista tai seitsemän päivän lehdestä.
ei niin. nämä ktm:t ja insinöörit näkevät vain oman napansa. he eivät kuulu varsinaiseen sivistyneistöön kuten muut akateemiset vaan enemmän näitä rahan perässä juoksevia duunareita.
Hyvä esimerkkis sivistyneestä akateemisesta KTM:sta oli viimekauden Diilissä se ssunsoittaja-akka, tunmmahiuksinen, nimeä en muista. Ai että oli pelle. Siinä näki, että savupirttiläisten jälkeläinen ei paremmaksi muutu yliopistokoulutuksellakaan.
Hyvä esimerkkis sivistyneestä akateemisesta KTM:sta oli viimekauden Diilissä se ssunsoittaja-akka, tunmmahiuksinen, nimeä en muista. Ai että oli pelle. Siinä näki, että savupirttiläisten jälkeläinen ei paremmaksi muutu yliopistokoulutuksellakaan.
mikä on savupirttiläinen? :)
Kerro minulle kumpi on arvokkaampi ihminen, yliopistossa opiskellut vai vaatekaupan työntekijä?
Jokainen ihminen on arvokas
Jos sinulla on yhtään luokkasivistystä niin kyllä sen tiedät
vaivautunut olo kun fuksibileissä kartoitetaan että mistä olet kotoisin ja mitä vanhempasi tekevät. Varsinkin jos muiden vanhemmat on hammaslääkäreitä ja historianopettajia.
Lue "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". Siinä selitetään myös erittäin hyvin, miksi akateemisuutta ei voi opettaa, ts.et pysty kouluttamaan lapsestasi "akateemisiin piireihin sopivaa", jos em. piirien tavat ja arvot eivät ole perhees arjessa luontevasti mukana. Sorry.
Ei sellaista sanaa ole edes olemassa.
Ei sellaista sanaa ole edes olemassa.
vaivautunut olo kun fuksibileissä kartoitetaan että mistä olet kotoisin ja mitä vanhempasi tekevät. Varsinkin jos muiden vanhemmat on hammaslääkäreitä ja historianopettajia.
Lue "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". Siinä selitetään myös erittäin hyvin, miksi akateemisuutta ei voi opettaa, ts.et pysty kouluttamaan lapsestasi "akateemisiin piireihin sopivaa", jos em. piirien tavat ja arvot eivät ole perhees arjessa luontevasti mukana. Sorry.
Täh? Ei meillä ikinä fuksibileissä tai muissakaan juteltu perhetaustoista. Missäköhän fantasiamaailmassa elät?
Mielestäni jokainen voi kantaa ylpeydellä taustansa, olkoot se mikä tahansa.
Jos isä on talkkari ja äiti siivooja, niin voi olla vähän
vaivautunut olo kun fuksibileissä kartoitetaan että mistä olet kotoisin ja mitä vanhempasi tekevät. Varsinkin jos muiden vanhemmat on hammaslääkäreitä ja historianopettajia. Lue "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". .
lukeeko tuossa kirjassa että hyviin tapoihin ei kuulu se että vieraat saavat vaivaantuneen olon kotitaustansa takia?
Ketä nuo hammaslääkäreitten ja historianopettajien jälkeläiset luulevat olevansa.
Ihanko totta uskot että nykyään ne entisaikojen aristokraattien jälkeläiset viettävät aikaansa kertoen ja muistuttaen taviksia siitä miten he ovat hienompia?
Mitä ihmeen luokkasivistystä?
Ei sellaista sanaa ole edes olemassa.
hienompi väki osaa käyttäytyä nätisti.
Jos isä on talkkari ja äiti siivooja, niin voi olla vähän
vaivautunut olo kun fuksibileissä kartoitetaan että mistä olet kotoisin ja mitä vanhempasi tekevät. Varsinkin jos muiden vanhemmat on hammaslääkäreitä ja historianopettajia. Lue "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". .
lukeeko tuossa kirjassa että hyviin tapoihin ei kuulu se että vieraat saavat vaivaantuneen olon kotitaustansa takia?Ketä nuo hammaslääkäreitten ja historianopettajien jälkeläiset luulevat olevansa.
Ihanko totta uskot että nykyään ne entisaikojen aristokraattien jälkeläiset viettävät aikaansa kertoen ja muistuttaen taviksia siitä miten he ovat hienompia?
Jos yhtäkkiä tajutaan, että joku onkin ihan eri taustasta, niin miksei siinä tulis vaivaantunut olo? Mullakin tulee vaivaantunut olo, kun porukka puhuu vaikka laskettelumatkoistaan Sveitsiin ja sitten itsellä ei ole mitään sanottavaa kuin "kiva".
Mitä ihmeen luokkasivistystä? Ei sellaista sanaa ole edes olemassa.
hienompi väki osaa käyttäytyä nätisti.
osaavat tehdä senkin niin, että sitä ei huomaa kukaan muu kuin kiusaamisen kohde. Ja hienon ihmisen sädekehä pysyy kiiltävänä.
Mukava, että joku viitsii piristää näinkin luovasti keskustelua, t. Akat. (YTM) työläinen, mies DI