Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Jep, joillain pettäjillä menee välit poikki myös sukuun kun luulevat että pettäminen on omalla kohdalla hyväksyttävää ja sukulaisten pitäisi vaan onnitella pettäjää hyvästä teostaan. 😉

Minusta se kertoo kyllä enemmän siitä jätetystä, jos pitää perheen sisäistä likapyykkiä julkisesti pestä. Eikä mitään hyvää. Ja tämän sanon väkivaltasuhteen uhrina ja jättävänä osapuolena, joka ei ole koskaan pettänyt ketään. En ikinä seurustelisi ihmisen kanssa, joka huutelee exän tekemisiä ympäri kyliä ja tahallaan sabotoi välejä ystäviin ja sukulaisiin.

Siis korjaan, kertoo petetystä/jättäjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Jep, joillain pettäjillä menee välit poikki myös sukuun kun luulevat että pettäminen on omalla kohdalla hyväksyttävää ja sukulaisten pitäisi vaan onnitella pettäjää hyvästä teostaan. 😉

Minusta se kertoo kyllä enemmän siitä jätetystä, jos pitää perheen sisäistä likapyykkiä julkisesti pestä. Eikä mitään hyvää. Ja tämän sanon väkivaltasuhteen uhrina ja jättävänä osapuolena, joka ei ole koskaan pettänyt ketään. En ikinä seurustelisi ihmisen kanssa, joka huutelee exän tekemisiä ympäri kyliä ja tahallaan sabotoi välejä ystäviin ja sukulaisiin.

Enemmänkin sellainen pettäjä joka haukkuu petettyä kumppaniaan julkisesti eri tavoin on todella halveksuttuva yksilö.

Minusta molemmat on ihan yhtä halveksuttavia. Ei ole kyse siitä kumpi on hyvä tai paha tai oikeassa tai väärässä. Kyse on siitä, miten ihminen käsittää yksityisyyden.

En pidä kuvaamaasi tilannetta pettämisenä. Vaimolle kävi noin, no big deal.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin. Minulle pahempaa olisi jos mies ihadtuisi palavasti toiseen. En ymmärrä ajattelutapaa että yksi ehkä känninen yhden illan juttu, joka ei merkitse mitään on pahempaa kuim jos puoliso ajattelee 24/7 kuukausia, jopa vuosi toista naista.

Minusta jokainen normaaliälyinen pettäjä ymmärtää, että siitä seuraa suuri riski parisuhteen päättymiselle ja erittäin syvälle kumppanin satuttamiselle, ja tekohetkellä arvottaa sen pettämisen tärkeämmäksi kuin oman parisuhteen säilymisen ja kumppanin tunteet. Mitä vähäpätöisempi asia on minun ja suhteen yläpuolelle nostettu, sitä karumpia asioita se kertoo minusta kumppanin rakkaudesta ja arvostuksesta minua kohtaan. Siksi "merkityksetön" kertapano on minusta pahempi. Silloinhan joku mitätön asia on valittu minun yli. Mitä minä olen silloin, merkitykseltäni miinusmerkkinen, kun en edes sitä mitätöntä asiaa enenpää vaakakupissa painanut?

Ilmeisesti ap on pettäjä.

En antaisi enkä anna. Ei pysty. Luottamus on parisuhteen ja ihmissuhteiden tärkein juttu. Kun se on mennyt ei voi enää toisen kanssa olla täysipainoisesti ja luonnollisesti. Voi teeskennellä mutta varmasti myös rassaa mielenterveyttä.

Poikki ja etsii luotettavan ihmisen.

Ehkä jossain erittäin äärimmäisessä tapauksessa, vaikka että meillä on ollut hirveä riita ja olemme muuttaneet erilleen ja suhteen jatko on epävarma. Mutta muuten ei mitään mahdollisuutta. Muutenkin ihmettelen, jos kumppani pettää ja on sen jälkeen tekemisissä kanssasi ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, miten kukaan voi antaa sellaista anteeksi. Jos kykenee valehtelemaan niin perustavalla tasolla että pystyy olemaan normaalisti tekemisissä, niin silloinhan ihminen on todellinen psykopaatti, sisimmältä olemukseltaan niin epärehellinen että ei häneen voisi luottaa missään asiassa.

Pettäjien jotka ovat jo todella paatuneita hokemat lauseet

- Ketään ei voi omistaa

- Pettämisen arvostelu on ehdottomuutta ja sairaalloista mustasukkaisuutta

- Kaikissa suhteissa petetään joten en ole tehnyt mitää pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

Jos on niin läheinen voitte puida asiaa sitten sukulaisten kesken. Ei se käytännössä lopputuloksen suhteen mitään muuta. Pettäjälle lähtöpassi vaikka olisi läheisissä suhteissa paavin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

ihmiset käsittävät parisuhteen toisen omistamisena. Luultavasti jokainen meistä rakastuu useamman kerran elämänsä aikana, seksi on vain yksi osa suhdetta ja sitä voi harjoittaa myös ilman rakkautta. Yhtä hyvin voisi kysyä onko masturbointi pettämistä, jos ajattelee jotakuta muuta kuin puolisoaan?

Toki rakastumisen (omistamisen) alkuvaiheessa eivät muut henkilöt kiinnosta, mutta kun takana on kaksikymmentä vuotta samaa, eikö voisi ajatella vaihtelua myös sillä saralla?

Sitä olet nyt missannut jotain hyvin oleellista koko monogamian konseptista. Ei siinä ketään omisteta. Eikä ole olemassa mitään ulkopäin saneltuja sääntöjä siihen, mikä on tai ei ole pettämistä. Kyse on yhdessä vapaaehtoisesti sovituista parisuhteen pelisäännöistä. Jos niihin haluaa muutosta, niin on reilua neuvotella etukäteen, eikä mennä ensin selän takana pettämään ja sitten vasta kiinni jäätyä alkaa syyllistämään toista tyhmistä vanhanaikaisista odotuksista. Se on todella raukkamaista ja kaksinaamaista.

Ja kyllä, myös fantasiat voi joku nähdä pettämisenä. (En ota kantaa siihen, miten realistista niiden kieltäminen on, mutta täällä oli joskus aiheesta keskustelu ja osa todella ajattelee näin.) Mutta ei ole mitään sellaista sääntöä, että jos pitää vieraan panemista pettämisenä, niin "täytyy" pitää myös fantasioita pettämisenä koska ne on muka "sama asia" (ei ole). Omassa parisuhteessasi voit sopia ihan rauhassa vaikka niin, että seksi tiistaisin kolmen ja viiden välillä kokkihattu päässä on sallittua ja kaikki muut pettämistä, eikä siihen ole kenelläkään ulkopuolisella sanomista.

EN !

Kerran pettäjä, aina pettäjä. Ihan turha selittää muuta. Jos on olleet asiat kunnossa ja toinen käy vieraissa, niin se olisi sitten siinä. Luotto menisi kertalaakista lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

Olen eri, mutta minusta tuo viittaa tietynlaiseen rajattomuuteen, jos ei osaa itse rajata mitä asioita pitää yksityisenä. Ei minun avioeroni syitä tiedä edes omat vanhempani ja sisarukseni vaikka hyvin läheisiä ovatkin, ainoastaan kourallinen läheisimpiä ystäviä tietää kaiken "likapyykin". Eikä kyse ole niinkään exän suojelemisesta, vaan oman yksityisyyden arvostamisesta. Olen myös sitä mieltä, että kaikkein intiimeimmät parisuhdeasiat ei kuulu lähisukulaisille, vähän samaan tapaan kun ei vanhempien ja lasten seksielämätkään kuulu toisilleen.

Omituisen kireäotsaista porukkaa täällä. Hämmästelen oikeasti. 

Itse en koskaan voisi pettää puolisoani, enkä ole pettänyt. Pettäminen tarkoittaa minulle melkeinpä mitä tahansa toimintaa, mikä olisi puolisoltani pois. En voisi harrastaa seksiä toisen kanssa, mikäli siihen käytetty aika olisi pois yhteisestä tai perheen ajasta. Pettäminen on myös melkeinpä mitä tahansa itsekästä toimintaa, josta aiheutuisi ennemmän kustannuksia kuin hyötyä perhekokonaisuudelle, haluan käyttää ylimääräiset varat perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Seksin pitäisi olla turvallista eikä siitä tulisi aiheutua mielipahaa muille.  Jos nämä asiat toteutuvat, miksi ihmeessä piristävä seksi muualla pitäisi ajatella pettämisenä ja siitä pitäisi loukkaantua. Ihmiskokemukset avartavat, myös tuollainen seksitarina tuo omien kokemusteni lähinnä iloa, elämää ja pientä maustetta arkeen. Yli 20 avioliittovuoteen itselläni on mahtunut muutamia intiimejä suhteita näillä periaatteilla, ne ovat olleet liiton ja yhteisen elämän kannalta vain positiivisia. 

Jos puolisoni vähän sekstailisi kodin ulkopuolella, toivoisin että hän kertoisi asiasta. Ennen kaikkea siksi, että haluaisin iloita hänen kanssaan kokemuksesta ja pienistä iloista, joita elämä tarjoaa. 

Minusta on vain niin käsittämätöntä, että jonkun pitäisi omistaa toinen ihminen kokonaan, kieltää asiat, jotka eivät ole itseltä pois. Sori, en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

Olen eri, mutta minusta tuo viittaa tietynlaiseen rajattomuuteen, jos ei osaa itse rajata mitä asioita pitää yksityisenä. Ei minun avioeroni syitä tiedä edes omat vanhempani ja sisarukseni vaikka hyvin läheisiä ovatkin, ainoastaan kourallinen läheisimpiä ystäviä tietää kaiken "likapyykin". Eikä kyse ole niinkään exän suojelemisesta, vaan oman yksityisyyden arvostamisesta. Olen myös sitä mieltä, että kaikkein intiimeimmät parisuhdeasiat ei kuulu lähisukulaisille, vähän samaan tapaan kun ei vanhempien ja lasten seksielämätkään kuulu toisilleen.

Olet oikeassa. Mutta jotkut pettäjät ajattelevat siten että MITÄÄN ei saa koskaan kertoa edes läheisimmille ystävilleen.

Vierailija kirjoitti:

Omituisen kireäotsaista porukkaa täällä. Hämmästelen oikeasti. 

Itse en koskaan voisi pettää puolisoani, enkä ole pettänyt. Pettäminen tarkoittaa minulle melkeinpä mitä tahansa toimintaa, mikä olisi puolisoltani pois. En voisi harrastaa seksiä toisen kanssa, mikäli siihen käytetty aika olisi pois yhteisestä tai perheen ajasta. Pettäminen on myös melkeinpä mitä tahansa itsekästä toimintaa, josta aiheutuisi ennemmän kustannuksia kuin hyötyä perhekokonaisuudelle, haluan käyttää ylimääräiset varat perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Seksin pitäisi olla turvallista eikä siitä tulisi aiheutua mielipahaa muille.  Jos nämä asiat toteutuvat, miksi ihmeessä piristävä seksi muualla pitäisi ajatella pettämisenä ja siitä pitäisi loukkaantua. Ihmiskokemukset avartavat, myös tuollainen seksitarina tuo omien kokemusteni lähinnä iloa, elämää ja pientä maustetta arkeen. Yli 20 avioliittovuoteen itselläni on mahtunut muutamia intiimejä suhteita näillä periaatteilla, ne ovat olleet liiton ja yhteisen elämän kannalta vain positiivisia. 

Jos puolisoni vähän sekstailisi kodin ulkopuolella, toivoisin että hän kertoisi asiasta. Ennen kaikkea siksi, että haluaisin iloita hänen kanssaan kokemuksesta ja pienistä iloista, joita elämä tarjoaa. 

Minusta on vain niin käsittämätöntä, että jonkun pitäisi omistaa toinen ihminen kokonaan, kieltää asiat, jotka eivät ole itseltä pois. Sori, en ymmärrä.

 

Tuon kuvaamasi asenteen takana on hyvin usein välttelvä kiintymyssuhdetyyli sekä pelko sitoutua toiseen syvästi tunnetasolla. Onnellisuus ei usein synny takaporttien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Omituisen kireäotsaista porukkaa täällä. Hämmästelen oikeasti. 

Itse en koskaan voisi pettää puolisoani, enkä ole pettänyt. Pettäminen tarkoittaa minulle melkeinpä mitä tahansa toimintaa, mikä olisi puolisoltani pois. En voisi harrastaa seksiä toisen kanssa, mikäli siihen käytetty aika olisi pois yhteisestä tai perheen ajasta. Pettäminen on myös melkeinpä mitä tahansa itsekästä toimintaa, josta aiheutuisi ennemmän kustannuksia kuin hyötyä perhekokonaisuudelle, haluan käyttää ylimääräiset varat perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Seksin pitäisi olla turvallista eikä siitä tulisi aiheutua mielipahaa muille.  Jos nämä asiat toteutuvat, miksi ihmeessä piristävä seksi muualla pitäisi ajatella pettämisenä ja siitä pitäisi loukkaantua. Ihmiskokemukset avartavat, myös tuollainen seksitarina tuo omien kokemusteni lähinnä iloa, elämää ja pientä maustetta arkeen. Yli 20 avioliittovuoteen itselläni on mahtunut muutamia intiimejä suhteita näillä periaatteilla, ne ovat olleet liiton ja yhteisen elämän kannalta vain positiivisia. 

Jos puolisoni vähän sekstailisi kodin ulkopuolella, toivoisin että hän kertoisi asiasta. Ennen kaikkea siksi, että haluaisin iloita hänen kanssaan kokemuksesta ja pienistä iloista, joita elämä tarjoaa. 

Minusta on vain niin käsittämätöntä, että jonkun pitäisi omistaa toinen ihminen kokonaan, kieltää asiat, jotka eivät ole itseltä pois. Sori, en ymmärrä.

 

Noilla spekseillä voidaan puhua avoimesta suhteesta, joka on täysin eri asia kuin pettäminen. Siinähän ei toteudu "seksin pitäisi olla turvallista eikä siitä tulisi aiheutua mielipahaa muille". Tai jos se seksi ei aiheuta mielipahaa kumppanille, niin miksi ihmeessä on alunperin sovittu yksiavioisen suhteen pelisäännöt?

Ja edelleen, yhdessä sovitut parisuhteen pelisäännöt ei ole omistamista, minusta tuo omistamisjankutus on typerää olkinuken hutkimista. Omistanko minä kumppanini, jos odotan että muista sovituista asioista pidetään kiinni? Vai koskeeko tämä ainostaan seksiä?

Miksi uskottomuuskeskusteluihin tulee jatkuvasti tätä avoimia suhteita kannattavaa porukkaa jankuttamaan? Pettäminen ja luvan kanssa vieraiden paneminen on täysin eri asioita. Aivan eri. Jos haluat juosta vieraissa, niin etsi kumppani jolle se sopii. Ai sinulla on jo? Mahtavaa, onnea teille! Älä kuitenkaan viitsi syyllistää tai alentaa niitä, jotka haluaa elämältä ja parisuhteelta jotain muuta kuin sinä/te.

Vierailija kirjoitti:

Omituisen kireäotsaista porukkaa täällä. Hämmästelen oikeasti. 

Itse en koskaan voisi pettää puolisoani, enkä ole pettänyt. Pettäminen tarkoittaa minulle melkeinpä mitä tahansa toimintaa, mikä olisi puolisoltani pois. En voisi harrastaa seksiä toisen kanssa, mikäli siihen käytetty aika olisi pois yhteisestä tai perheen ajasta. Pettäminen on myös melkeinpä mitä tahansa itsekästä toimintaa, josta aiheutuisi ennemmän kustannuksia kuin hyötyä perhekokonaisuudelle, haluan käyttää ylimääräiset varat perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Seksin pitäisi olla turvallista eikä siitä tulisi aiheutua mielipahaa muille.  Jos nämä asiat toteutuvat, miksi ihmeessä piristävä seksi muualla pitäisi ajatella pettämisenä ja siitä pitäisi loukkaantua. Ihmiskokemukset avartavat, myös tuollainen seksitarina tuo omien kokemusteni lähinnä iloa, elämää ja pientä maustetta arkeen. Yli 20 avioliittovuoteen itselläni on mahtunut muutamia intiimejä suhteita näillä periaatteilla, ne ovat olleet liiton ja yhteisen elämän kannalta vain positiivisia. 

Jos puolisoni vähän sekstailisi kodin ulkopuolella, toivoisin että hän kertoisi asiasta. Ennen kaikkea siksi, että haluaisin iloita hänen kanssaan kokemuksesta ja pienistä iloista, joita elämä tarjoaa. 

Minusta on vain niin käsittämätöntä, että jonkun pitäisi omistaa toinen ihminen kokonaan, kieltää asiat, jotka eivät ole itseltä pois. Sori, en ymmärrä.

 

Kynnysmatto, joka sallii pettämisen ja vielä puolustelee sitä vai pelkkä pettäjä puolustelemassa omaa lapsellisuuttaan?

Pelkästään tuolla tiedolla vaikea sanoa. Jos kyseessä olisi puhtaasti yhden yön juttu, niin mieluiten en koskaan edes kuulisi siitä. Sitten, jos kyseessä olisi ihastuminen ja suhde jatkuisi, niin toivoisin kuulevani mieheltäni, en ulkopuolisilta, ja silloin tottakai väistyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituisen kireäotsaista porukkaa täällä. Hämmästelen oikeasti. 

Itse en koskaan voisi pettää puolisoani, enkä ole pettänyt. Pettäminen tarkoittaa minulle melkeinpä mitä tahansa toimintaa, mikä olisi puolisoltani pois. En voisi harrastaa seksiä toisen kanssa, mikäli siihen käytetty aika olisi pois yhteisestä tai perheen ajasta. Pettäminen on myös melkeinpä mitä tahansa itsekästä toimintaa, josta aiheutuisi ennemmän kustannuksia kuin hyötyä perhekokonaisuudelle, haluan käyttää ylimääräiset varat perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Seksin pitäisi olla turvallista eikä siitä tulisi aiheutua mielipahaa muille.  Jos nämä asiat toteutuvat, miksi ihmeessä piristävä seksi muualla pitäisi ajatella pettämisenä ja siitä pitäisi loukkaantua. Ihmiskokemukset avartavat, myös tuollainen seksitarina tuo omien kokemusteni lähinnä iloa, elämää ja pientä maustetta arkeen. Yli 20 avioliittovuoteen itselläni on mahtunut muutamia intiimejä suhteita näillä periaatteilla, ne ovat olleet liiton ja yhteisen elämän kannalta vain positiivisia. 

Jos puolisoni vähän sekstailisi kodin ulkopuolella, toivoisin että hän kertoisi asiasta. Ennen kaikkea siksi, että haluaisin iloita hänen kanssaan kokemuksesta ja pienistä iloista, joita elämä tarjoaa. 

Minusta on vain niin käsittämätöntä, että jonkun pitäisi omistaa toinen ihminen kokonaan, kieltää asiat, jotka eivät ole itseltä pois. Sori, en ymmärrä.

 

Kynnysmatto, joka sallii pettämisen ja vielä puolustelee sitä vai pelkkä pettäjä puolustelemassa omaa lapsellisuuttaan?

Todennäköisimmin molempia. Tapaus joka ollut pitkään omista hylkäämisen peloistaan johtuen suhteissa kynnysmattona ja sitten ns valaistunut omasta mielestään ja alkanut ratkomaan oman päänsä ongelmia salasuhteilla. Epävakautta näillä läpi elämän ja pakenemista.