Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää nuo jyrkät asenteet. Laivat, Lappi, kurssit jne. varsin yleistä että pidetään hauskaa, naiset ja miehet. Eli uhotaanko näissä kommenteissa muodon vuoksi liikaa ja reaalimaailma on sitten hieman toinen? 

Vai johtuuko siitä, että pettäminen on niin yleistä ja erittäin moni on sen kokenut tai tietää jonkun uhrin ja siksi ei asiaa hyväksy mitenkään päin? Parisuhteessaan uskollinen ja toista rakastava ihminen ei rupea pettämään jossakin laivoilla ja työmatkoilla. Pettämisen tuomitsevat tuskin pettävät itse ja odottavat toiselta samaa. Ihan tervettä on suhtautua jyrkästi asiaan joka tuhoaa koko suhteen, mitätöi sen ja paljastuessaan aiheuttaa suurta tuskaa petetylle pitkäksi aikaa, ehkä vie luottamuksen ihmisiin lopullisesti.

Jos pitää tällaisia Lapin reissuja ja risteilyjä (ja kursseja???) syynä päästä säännöllisesti vieraisiin niin eikö olisi parempi etsiä swinger puoliso jonka kanssa käydä yhdessä vieraissa? Pettäjien tulisi miettiä haluavatko he nähdä että omaa kumppania nylpyttää joku vieras. Jos ei halua nähdä että kumppania panee joku muu tai tulee mustasukkaisuuden tunteita, niin ei sitten pitäisi itselläkään panna muita. Toki minä minä minä ja minun seksielin -persoonien omatunto ei kolkuta koskaan.

Parisuhde on TIIMI. Pettäminen on kuin tekisi maalin vastustajan maaliin. Juu pallo meni verkkoon mutta ei omaan.

Enää en antaisi. Annoin naisystävälle reilu 10v sitten.

Se oli työmatkalla ja ei sen jälkeen halunnu seksiä. Oltiin jo siinä vaiheessa, että ilman kumia mennään normaalisti. Yritti selittää jotain että hygieniasyistä käytettäis kumia. Ei menny läpi ja sit se purskahti itkeen, että tuli työkaverin kanssa oltua työmatkalla sängyssä "kerran". Oli aika kylmät ajat, mutta koska se katui niin paljon niin jatkettiin.

Puoli vuotta myöhemmin se petti meidän ekalla yhteisellä lomamatkalla ulkomaille. Mentiin baariin ja se kun oli alkoholistiperheen lapsi, niin maistui viina ja veti itsensä kaatokänniin. Sitten se alkoi aina riiteleen ja tappeleen. Ei suostunut tuleen huoneeseen, joten jätin siihen baariin. Hotellin ikkunasta katsoin, kuinka se otti takaa joltain randomilta... Oli pakko juosta katsoon, onko oikeesti oma muija ja olihan se. Ihan hirvee lähiöpieru ja ilman kumia... Lähdin ekalla koneella takas kotiin. Se käy edelleen stalkkaan mun profiilia linkedinissä.

Siinä oli jo selvinnyt, että hänellä oli kaikki ulosotossa joka firmaan, eksiä riitti ja perheestä kaikki kovia tenuttaan. Tavallisesti en edes katso noihin lähiömuijiin, mutta tämä pääsi hämäämään olemalla korkeassa asemassa yrityksessä - ilman koulutusta. No se kai pani sitä pomoakin, mitä huhuja kuulin jälkeen päin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin. Meillä on hyvä suhde, en heittäisi sitä pois minkään satunnaisen panon takia. Jos puoliso rakastuu toiseen, se ei olekaan sitten enää minun päätökseni. Ei ketään voi pitää väkisin.

Minusta taas suhde ei voi olla hyvä, jos toinen pettää. En pysty irrottamaan pettämistä olemaan jotenkin aivan irrallinen, erillinen asia jolla muka ei ole mitään tekemistä suhteen kanssa. Mielestäni hyvää suhdetta ei voi olla ilman uskollisuutta.

No mutta vaikka sinusta suhde ei voisi olla hyvä, jonkun muun mielestä se voi olla. Ihmiset on erilaisia ja pettävät eri syistä. Jotkut voivat jopa rakastaa vilpittömästi ja romanttisesti kahta eri ihmistä.

Vilpittömyys ja pettäminen samassa yhteydessä kuulostaa aika kornilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tällä hetkellä. Meillä on aktiivinen ja hyvä seksielämä ja suhtaudumme toisiimme arvostaen. Miehen uskottomuus ei olisi mitenkään perusteltua.

Jos olisin äkäinen enkä haluaisin seksiä enkä sanoilla ja teoilla osoittaisi ihailua ja rakkautta kumppaniani ja hänen kehoaan kohtaan, olisin aika naiivi jos suhtautuisin pettämiseen jyrkästi, olisinhan tällöin jo itse pettänyt hänen odotuksensa parisuhteelta.

Raskaana ollessa voi olla äkäinen eikä välttämättä joka päivä ja yö pysty toisen ihailuun. Eli olenko naivi jos suhtaudun raskaana olevan pettämiseen jyrkästi?

🤣🤣🤣

Ai niin unohdin palstan keskimääräisen ÄOn joten rautalankaa: en tarkoita tilapäistä tilannetta vaan pitkään jatkunutta arvostuksen ja seksin puuttumista.

Saa olla todella matala ÄO tai persoonallisuudesaan jotain häiriön piirteitä jos ei tuossa tilanteessa eroa ennen kuin pettää ja salasuhteilee.

Vierailija kirjoitti:

Enää en antaisi. Annoin naisystävälle reilu 10v sitten.

Se oli työmatkalla ja ei sen jälkeen halunnu seksiä. Oltiin jo siinä vaiheessa, että ilman kumia mennään normaalisti. Yritti selittää jotain että hygieniasyistä käytettäis kumia. Ei menny läpi ja sit se purskahti itkeen, että tuli työkaverin kanssa oltua työmatkalla sängyssä "kerran". Oli aika kylmät ajat, mutta koska se katui niin paljon niin jatkettiin.

Puoli vuotta myöhemmin se petti meidän ekalla yhteisellä lomamatkalla ulkomaille. Mentiin baariin ja se kun oli alkoholistiperheen lapsi, niin maistui viina ja veti itsensä kaatokänniin. Sitten se alkoi aina riiteleen ja tappeleen. Ei suostunut tuleen huoneeseen, joten jätin siihen baariin. Hotellin ikkunasta katsoin, kuinka se otti takaa joltain randomilta... Oli pakko juosta katsoon, onko oikeesti oma muija ja olihan se. Ihan hirvee lähiöpieru ja ilman kumia... Lähdin ekalla koneella takas kotiin. Se käy edelleen stalkkaan mun profiilia linkedinissä.

Siinä oli jo selvinnyt, että hänellä oli kaikki ulosotossa joka firmaan, eksiä riitti ja perheestä kaikki kovia tenuttaan. Tavallisesti en edes katso noihin lähiömuijiin, mutta tämä pääsi hämäämään olemalla korkeassa asemassa yrityksessä - ilman koulutusta. No se kai pani sitä pomoakin, mitä huhuja kuulin jälkeen päin...

Päihdeongelmaiset eivät ole luotettavaa seuraa.

En, en edes silloin vaikka pettäminen on jäänyt vain vaikka suudelmien tai tekstailun tasolle. Luottamus on jo rikottu ja ehjää siitä ei voi enää saada vaikka yritettäisiin.

Jos antaisin anteeksi pettäjälle, niin tämä kertoisi tälle, että minua voi jatkossakin kohdella noin paskamaisesti ja päästä kuin koira veräjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin. Meillä on hyvä suhde, en heittäisi sitä pois minkään satunnaisen panon takia. Jos puoliso rakastuu toiseen, se ei olekaan sitten enää minun päätökseni. Ei ketään voi pitää väkisin.

Minusta taas suhde ei voi olla hyvä, jos toinen pettää. En pysty irrottamaan pettämistä olemaan jotenkin aivan irrallinen, erillinen asia jolla muka ei ole mitään tekemistä suhteen kanssa. Mielestäni hyvää suhdetta ei voi olla ilman uskollisuutta.

No mutta vaikka sinusta suhde ei voisi olla hyvä, jonkun muun mielestä se voi olla. Ihmiset on erilaisia ja pettävät eri syistä. Jotkut voivat jopa rakastaa vilpittömästi ja romanttisesti kahta eri ihmistä.

Pettämistä ei tuolla tavalla voi oikeuttaa silloin kun on selvästi sovittu että ei petetä.

En ollut oikeuttamassa pettämistä. Yritin vain kertoa, että jollain voi olla aivan hyvä suhde ja silti syystä tai toisesta päätyy pettämiseen. Ihmiset ovat niin erilaisia, että ei pettäminen aina tarkoita huonoa suhdetta. On ihan hyvä ratkaisu silloin erota, mutta ihan hyvä ratkaisu voi myös olla suhteeseen jääminen. Petetty osapuoli saa päättää ja vain hän voi sanoa, oliko päätös oikea vai väärä.

Olen eri, mutta minusta ne ns. hyvässä suhteessa pettävät ovat paljon patologisempia ja epäluotettavampia persoonia kuin ne, jotka pettävät suhteen kriisissä. Jälkimmäisiin voi ajatella luottavansa, kunhan pitää suhteen kunnossa. Ensiksi mainittuihin ei ikinä. Siinä on mukana jonkun tason - en nyt haluaisi puhua narsismista koska sitä termiä viljellään liikaa - mutta ylimielisyydestä, vallankäytöstä ja kunnioituksen puutteesta. Halutaan sekä syödä kakku että pitää se. Monogamisen parisuhteen ja avoimen suhteen syödyt huijataan itselle, kun ei aidosti pystytä sitoutumaan kumpaankaan parisuhdemalliin tai antamaan näiden hyötyjä kumppanille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin. Meillä on hyvä suhde, en heittäisi sitä pois minkään satunnaisen panon takia. Jos puoliso rakastuu toiseen, se ei olekaan sitten enää minun päätökseni. Ei ketään voi pitää väkisin.

Minusta taas suhde ei voi olla hyvä, jos toinen pettää. En pysty irrottamaan pettämistä olemaan jotenkin aivan irrallinen, erillinen asia jolla muka ei ole mitään tekemistä suhteen kanssa. Mielestäni hyvää suhdetta ei voi olla ilman uskollisuutta.

Se ei nyt vaan ole mulle niin iso asia.

Meidän suhde on sitä, mitä tehdään, kun ollaan yhdessä. Jos jossain muualla tapahtuu joskus jotain, ei kauheasti hetkauta. Ei tarvitse tulla mun korviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin. Meillä on hyvä suhde, en heittäisi sitä pois minkään satunnaisen panon takia. Jos puoliso rakastuu toiseen, se ei olekaan sitten enää minun päätökseni. Ei ketään voi pitää väkisin.

Minusta taas suhde ei voi olla hyvä, jos toinen pettää. En pysty irrottamaan pettämistä olemaan jotenkin aivan irrallinen, erillinen asia jolla muka ei ole mitään tekemistä suhteen kanssa. Mielestäni hyvää suhdetta ei voi olla ilman uskollisuutta.

Se ei nyt vaan ole mulle niin iso asia.

Meidän suhde on sitä, mitä tehdään, kun ollaan yhdessä. Jos jossain muualla tapahtuu joskus jotain, ei kauheasti hetkauta. Ei tarvitse tulla mun korviin.

Läheisriippuvuutta. Joo, ihan sama jos toinen tuo taudin mukanaan tai käyttää salaa huumeita. Ei tarvitse tulla mun korviin 😉

Jos olisi tuntemattoman kanssa yhden illan juttu, niin antaisin. Jos taas juttu olisi jatkunut pidempään ja tunteita mukana, nimen antaisi. Tällaisia juttuja on todella hankala lopettaa ja henkilö pyörii mielessä.

en koska asiaa ei saa tekemättömäksi

suhteeseen tarvii olla luottoihminen eikä mikä

mikään heikko vätys !

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ketjun vastausten jakauma näyttää olevan ihan linjassa asiaa koskevien suomalaisella aineistolla toteutettujen tutkimusten kanssa.

Pettämistä pidetään siis tuomittavana, halveksuttavana sekä anteeksiantamattomana tekona yleisesti.

Samaa mieltä. Vain mieleltään epävakaa tai muuten heikkoluonteinen pettää.

Vanhempani oli uskoton toista kohtaan. En ole antanut edes omalle vanhemmalle anteeksi perheeni rikkomista, miksi antaisin kenellekään muullekaan? Jos muut kiinnostaa minua enemmän, niin en minä ketään pakota olemaan kanssani. Pakkaa kamasi ja lähde - mielummin ennen kuin sekaannut muihin.

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ne ketkä koviten huutavat tuota että ei se eron syy kenelläkään kuulu ovat hyvin usein paatuneita sarjapettäjiä.

Itselleni kyllä, toiselle välttämättä en.

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Jep, joillain pettäjillä menee välit poikki myös sukuun kun luulevat että pettäminen on omalla kohdalla hyväksyttävää ja sukulaisten pitäisi vaan onnitella pettäjää hyvästä teostaan. 😉

En. Olisi viimeinen naula arkkuun. Uskon että tuossa vaiheessa suhde vetää jo muutenkin viimeisiään ja mitään pelastettavaa ei enää ole.