Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko pettämisen anteeksi?
Kommentit (756)
Monet täällä kirjoittavat eivät vain tiedä, että kumppani on pettänyt. Siksi pystyvät olemaan noin ehdottomia
Yhden kerran pettämistä ei kannata kertoa. Jos juttu jää siihen tai kumpikaan ei sen jälkeen edes näe toisiaan. Sen tietää jokainen hiukankaan elämää nähnyt ihminen.
Tuntuu, että monet ovat joko eläneet hyvin suojattua elämää tai sitten ovat sulkeneet silmänsä ja korvansa ympäröivältä elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Pettämistä ei ole rikoslaissa, joten siitä ei saa rangaistusta. Häpeärangaistuksen kyllä saa ja siksi pitää kertoa kaikille, jos joku on pettäjä, jotta se leima jäisi.
Miksi pitäisi työpaikalle palkata pettäjä kun voi palkata luotettavia työntekijöitä? Oletuksena siis että muutoin samalla viivalla mutta pettäminen toisella ja toisella ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
En. Minulle pettämisessä olisi pahinta se täydellinen arvostuksen puute minua kohtaan. Siitä en pääsisi ikinä yli. Minusta toista ei oikeasti rakasta eikä voida puhua edes välittämisestä jos menee pettämään. Miksi olisin yhdessä ihmisen kanssa jolle olen yhdentekevä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Pettäjä salailee ja elää kaksoiselämää jopa lapsiaan kohtaan. Todella sysihuonoa vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä kirjoittavat eivät vain tiedä, että kumppani on pettänyt. Siksi pystyvät olemaan noin ehdottomia
Yhden kerran pettämistä ei kannata kertoa. Jos juttu jää siihen tai kumpikaan ei sen jälkeen edes näe toisiaan. Sen tietää jokainen hiukankaan elämää nähnyt ihminen.
Tuntuu, että monet ovat joko eläneet hyvin suojattua elämää tai sitten ovat sulkeneet silmänsä ja korvansa ympäröivältä elämältä.
Millä perusteella ei kannata kertoa? Siksi, että silloin joutuu teoistaan vastuuseen? Eikös samalla logiikalla kannata valehdella kaikesta muustakin oman edun mukaan. Miksi se pelkkää kertapanoa koskisi?
Enkä ymmärrä tuotakaan ajatusta, että on ehdoton siksi ettei tiedä. Meinaatko, etteivät petetyt kirjoittajat kuitenkaan jättäisi kumppaniaan jos tietäisivät ? Vai että koska heitä pystyy huijaamaan, niin heillä ei ikäänkuin saisi olla mitään arvoja tai periaatteita? Jotenkin aivan nurinkurinen ajatus minusta, että väheksytään ihmisen toivetta rehellisyyteen vain sillä perusteella, että huijaaminen on kuitenkin mahdollista. Ei petetty voi olla vastuussa sellaisesta jota hän ei tiedä, eikä häntä voi vaatia sitomaan arvojaan tai odotuksiaan sellaiseen asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä kirjoittavat eivät vain tiedä, että kumppani on pettänyt. Siksi pystyvät olemaan noin ehdottomia
Yhden kerran pettämistä ei kannata kertoa. Jos juttu jää siihen tai kumpikaan ei sen jälkeen edes näe toisiaan. Sen tietää jokainen hiukankaan elämää nähnyt ihminen.
Tuntuu, että monet ovat joko eläneet hyvin suojattua elämää tai sitten ovat sulkeneet silmänsä ja korvansa ympäröivältä elämältä.
Niin luulet. Olen jo kerran laittanut pettäjän kävelemään ja teen sen ilomielin myös toiste. Mun ei pettäjiä tarvitse katsella, lapsena oli valitettavasti pakko, mutta sekin ihmissuhde vanhempaani on päätetty nyt kun olen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä kirjoittavat eivät vain tiedä, että kumppani on pettänyt. Siksi pystyvät olemaan noin ehdottomia
Yhden kerran pettämistä ei kannata kertoa. Jos juttu jää siihen tai kumpikaan ei sen jälkeen edes näe toisiaan. Sen tietää jokainen hiukankaan elämää nähnyt ihminen.
Tuntuu, että monet ovat joko eläneet hyvin suojattua elämää tai sitten ovat sulkeneet silmänsä ja korvansa ympäröivältä elämältä.Niin luulet. Olen jo kerran laittanut pettäjän kävelemään ja teen sen ilomielin myös toiste. Mun ei pettäjiä tarvitse katsella, lapsena oli valitettavasti pakko, mutta sekin ihmissuhde vanhempaani on päätetty nyt kun olen aikuinen.
Näinpä. Pettäjät kuvittelevat pääsevänsä tekojensa seurauksia pakoon. Eivät pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Pettämistä ei ole rikoslaissa, joten siitä ei saa rangaistusta. Häpeärangaistuksen kyllä saa ja siksi pitää kertoa kaikille, jos joku on pettäjä, jotta se leima jäisi.
Tuo nyt on vaan typerää ja lapsellista ja kertoo siitä kostonhimoisesta huutelijasta enemmän kuin pettäjästä.
Jahas, pettäjä siellä kitisee, kun joku on hänen toiminnastaan mennyt kertomaan. Ei kannata pettää, jos pää ei kestä seurauksia, sitä saa mitä tilaa, jos tekee toiselle paskamaisen tempun niin se toinen saattaa tehdä myös jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Pettämistä ei ole rikoslaissa, joten siitä ei saa rangaistusta. Häpeärangaistuksen kyllä saa ja siksi pitää kertoa kaikille, jos joku on pettäjä, jotta se leima jäisi.
Tuo nyt on vaan typerää ja lapsellista ja kertoo siitä kostonhimoisesta huutelijasta enemmän kuin pettäjästä.
Jahas, pettäjä siellä kitisee, kun joku on hänen toiminnastaan mennyt kertomaan. Ei kannata pettää, jos pää ei kestä seurauksia, sitä saa mitä tilaa, jos tekee toiselle paskamaisen tempun niin se toinen saattaa tehdä myös jotain.
En minä ole koskaan pettänyt. Ei kyse ole siitä. Kyse on siitä, etten pysty kunnioittamaan ihmisiä jotka ei kunnioita omaa tai toisten yksityisyyttä. Koska aina on riski ristiriidoille. Ja jos ihminen ikäänkuin varaa itselleen oikeuden määrittää, mikä on sellainen ristiriitatilanne joka oikeuttaa hänet huutelemaan kaikki yksityisasiat torilla, niin eihän sellaiseen ihmiseen voi kukaan luottaa. Mistä sitä tietää, koska tällainen ihminen vetää herneet nenään ja lähtee taas julkiselle kostoretkelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Kyllä, epävakaa vanhempi. Pahimpana esimerkkinä voin antaa vientipuolen insinöörin, joka jakeli Aasian keikan jälkeen mutrosikäiselle lapselleen kondomipaketteja Kiinasta. Ihan hirvittävän surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Kyllä, epävakaa vanhempi. Pahimpana esimerkkinä voin antaa vientipuolen insinöörin, joka jakeli Aasian keikan jälkeen mutrosikäiselle lapselleen kondomipaketteja Kiinasta. Ihan hirvittävän surullista.
Traumatisoivaa!
Voisi perustaa erikseen ketjun aiheesta sarjapettäjän vanhemmudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Petitkö itse ja puoliso kertoi lapsille, kun noin haluat lapset pitää pimennossa? Pettäjä pettää myös lapsensa, koska rikkoo koko perheen. Täytyy lapsen saada tietää mikä ja kuka hänen perheensä hajotti. Jos lapsi inhoaa pettäjävanhempaansa, se on sen pettäjän ihan oma syy, olisi ajatellut muulla kuin alapäällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Kuulostaa oikeastaan kammottavimmalta mahdolliselta skenaariolta. Haluaisit päättää suhteen, mutta et kehtaa ja omakotitalokin on niin kiva? On kallis hinta sillä, että epätoivoisesti haluaa pitää kulissit kunnossa. Itsekunnioitus nolla.
Valitettavasti tää on ilmeisesti tätä että elintasolla ikäänkuin kiristetään itselleen "parisuhde". Olkaa extravarovaisia suhteessa, jos toisella on huomattavasti enemmän omaisuutta tai/tai ikää - älkää hypätkö sen huusholliin tuosta noin vaan, jos se sitä pyytää.
Siitä voi tulla ns. kultainen - tai pronssinen - vankila, ei tarvitse olla miljonääri, kun hyvä/keskituloinenkin pystyy luomaan valta-asetelman tarpeeksi vaatimattomista oloista tulleeseen, ja tällä pettäjällä on sitten taattu kotona seuraa ja seksiä ja edustusvaimo (tietysti avioehtoineen päivineen) vaikka kuinka rälläisi ja sikailisi ties millä klubeilla ja jahdeilla alaistensa ja sokerimurujensa kanssa.
Ei vaatimattomista oloista lähteneelle ihmiselle ole sellaisen elintason nousun jälkeen helppoa ajatella elämää taas köyhänä, jos kattohuoneisto tai omakotitalo rantatontilla vaihtuisi yksiöksi jostain levottomalta alueelta ja oman elämän kehittäminen on jäänyt välistä edustusvaimona toimiessaan. Tai vaimolla on joku sihteerin työ näön vuoksi miehensä firmassa, eli siinä menisi työpaikkakin samalla, ja liekö millaiset suosituskirjeet jatkoon, jos oikein pikkumainen ero tulee.
Sitten sitä vaan hymyilee ja sietää pettämistä ja on kuin ei huomaisikaan ja poseeraa ehkä katumuslaukun kanssa instaan, kuinka on ihanaa ja romanttista, kun mies tuo lahjoja. Ehkä osallistutaan johonkin Öky Nönnönnööt Rivieralla -ohjelmaan ja siellä saarellakin tämä rikas sika pettää ihan estoitta. Lähipiirissä kaikki sitten tietää oikeasti, kuinka sika mies on, mutta kukaan ei ole näkevinään, koska asia ei kuulu heille, ne on toisten kulissit niin antaa olla.
Tuo nyt on vaan typerää ja lapsellista ja kertoo siitä kostonhimoisesta huutelijasta enemmän kuin pettäjästä.