Antaisitko pettämisen anteeksi?

Antaisin. Minulle pahempaa olisi jos mies ihadtuisi palavasti toiseen. En ymmärrä ajattelutapaa että yksi ehkä känninen yhden illan juttu, joka ei merkitse mitään on pahempaa kuim jos puoliso ajattelee 24/7 kuukausia, jopa vuosi toista naista.

Totta kai antaisin anteeksi, mutta jatkaisinko suhdetta, riippuisi todella monista tekijöistä, joita on mahdoton tässä yksilöidä.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai antaisin anteeksi, mutta jatkaisinko suhdetta, riippuisi todella monista tekijöistä, joita on mahdoton tässä yksilöidä.

Oletpa ylevä ihminen.

Onko maksullisissa käynti pettämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

Aivan varmasti en antaisi. Äijä lentäisi pellolle kuin leppäkeihäs.

Ihminen joka pettää useasti ja useissa suhteissaan tulee vanhentuessaan sellaiseksi että kukaan ei halua hänen kanssaan mitään syvempää suhdetta muodostaa. Ansaittu kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

Niin harvoin avioliitto ehetyy,jos alku on aloitettu väärällä perustalla(talon rakennusta). Jos kummanki perustat ei oo kunnos ni myöhemmin ongelmia tulee.

Kyl mä anteeks antasin itteni takii,etten katkeroidu. Mut etäisyyttä pettäjää varmast ottasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai antaisin anteeksi, mutta jatkaisinko suhdetta, riippuisi todella monista tekijöistä, joita on mahdoton tässä yksilöidä.

Oletpa ylevä ihminen.

No en ole. Mutta ihan hemmetisti olen kyllä tehnyt töitä henkisen kasvuni teen. Tosin onhan sitä työsarkaa vielä jäljelläkin.

Mutta itse asiassa anteeksianto ei ole koskaan ollut mulle hirveän vaikeaa. Mun suurimmat haasteet on muissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka pettää useasti ja useissa suhteissaan tulee vanhentuessaan sellaiseksi että kukaan ei halua hänen kanssaan mitään syvempää suhdetta muodostaa. Ansaittu kohtalo.

Tuollainen kuulostaa riippuvuudelta pettämiseen.

Kuka aloittaisi syvemmän suhteen addiktin kanssa oli se vuosiakausiakin kestänyt hänen addiktionsa sitten pettämistä, viinaa tai huumeita?

En todellakaan. Se on heti kerrasta poikki ja turha tulla itkemään. Jos suhteessa on ongelmia niin tavarat saa pakata ja painua ovesta pihalle, ei luulisi olevan liian vaikeaa aikuiselle ihmiselle.

Jos se olisi minulta pois en antaisi anteeksi. Siis tarkoitan etten itse saisi kotona hellyyttä tai seksiä mutta mieheltä riittäisi intoa peuhata kodin ulkopuolella.

Jos taas itse en haluaisi seksiä tai läheisyyttä en tietenkään voisi tuomita häntä yhten yön panosta. Ymmärtäisin että toisella on erilaiset tarpeet kuin minulla. 

ihmiset käsittävät parisuhteen toisen omistamisena. Luultavasti jokainen meistä rakastuu useamman kerran elämänsä aikana, seksi on vain yksi osa suhdetta ja sitä voi harjoittaa myös ilman rakkautta. Yhtä hyvin voisi kysyä onko masturbointi pettämistä, jos ajattelee jotakuta muuta kuin puolisoaan?

Toki rakastumisen (omistamisen) alkuvaiheessa eivät muut henkilöt kiinnosta, mutta kun takana on kaksikymmentä vuotta samaa, eikö voisi ajatella vaihtelua myös sillä saralla?

Vierailija kirjoitti:

Niin harvoin avioliitto ehetyy,jos alku on aloitettu väärällä perustalla(talon rakennusta). Jos kummanki perustat ei oo kunnos ni myöhemmin ongelmia tulee.

Kyl mä anteeks antasin itteni takii,etten katkeroidu. Mut etäisyyttä pettäjää varmast ottasin.

Itse puolestani lähde antamaan anteeksi asioita joita katson olevani kykenemätön antamaan anteeksi. Eikä se katkeroita minua, kun en märehdi asiaa. Omassa tapauksessani pettäjä on minulle kuollut. Toki sen verran vaikutusta hänen teollaan on, että en kykene enää parisuhteisiin kun kokemus niistä on niin epäonnistunut - mutta miksi se on huono asia? Nykypäivänä nainen ei ole riippuvainen parisuhteesta niinkuin isovanhempiemme aikaan.

Vierailija kirjoitti:

ihmiset käsittävät parisuhteen toisen omistamisena. Luultavasti jokainen meistä rakastuu useamman kerran elämänsä aikana, seksi on vain yksi osa suhdetta ja sitä voi harjoittaa myös ilman rakkautta. Yhtä hyvin voisi kysyä onko masturbointi pettämistä, jos ajattelee jotakuta muuta kuin puolisoaan?

Toki rakastumisen (omistamisen) alkuvaiheessa eivät muut henkilöt kiinnosta, mutta kun takana on kaksikymmentä vuotta samaa, eikö voisi ajatella vaihtelua myös sillä saralla?

Miten niin ihmiset käsittävät suhteen toisen omistamisena? En ole muualla kuullut ja nähnyt tuota mantraa hoettavan kuin sarjapettäjien, avoimien suhteiljoiden sekä polyamoristen lausumana.

Vierailija kirjoitti:

Menisi vaihtoon vaimo

Samoin.

Eräs läheiseni joutui pitkäaikaisen pettämisen kohteeksi, huolella peitelty sivusuhde, jonka molemmat osapuolet olivat tahollaan naimisissa. Läheiseni yritti antaa vaimolleen anteeksi, mutta ei onnistunut, vaan yrittäessään rikkoi itseään lisää. Menetti luottamuksen koko naissukupuoleen.

Löysi itselleen vuosia tämän jälkeen pitempiaikaisen seurustelukumppanin, mutta lopulta tämä nainen lähti, koska läheiseni ei uskaltanut sitoutua eikä luottaa.

Anteeksi antaminen on niin vaikeaa, että aina ei edes kannata yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Jep, joillain pettäjillä menee välit poikki myös sukuun kun luulevat että pettäminen on omalla kohdalla hyväksyttävää ja sukulaisten pitäisi vaan onnitella pettäjää hyvästä teostaan. 😉

Minusta se kertoo kyllä enemmän siitä jätetystä, jos pitää perheen sisäistä likapyykkiä julkisesti pestä. Eikä mitään hyvää. Ja tämän sanon väkivaltasuhteen uhrina ja jättävänä osapuolena, joka ei ole koskaan pettänyt ketään. En ikinä seurustelisi ihmisen kanssa, joka huutelee exän tekemisiä ympäri kyliä ja tahallaan sabotoi välejä ystäviin ja sukulaisiin.

En, koska rakastan itseäni enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Jep, joillain pettäjillä menee välit poikki myös sukuun kun luulevat että pettäminen on omalla kohdalla hyväksyttävää ja sukulaisten pitäisi vaan onnitella pettäjää hyvästä teostaan. 😉

Minusta se kertoo kyllä enemmän siitä jätetystä, jos pitää perheen sisäistä likapyykkiä julkisesti pestä. Eikä mitään hyvää. Ja tämän sanon väkivaltasuhteen uhrina ja jättävänä osapuolena, joka ei ole koskaan pettänyt ketään. En ikinä seurustelisi ihmisen kanssa, joka huutelee exän tekemisiä ympäri kyliä ja tahallaan sabotoi välejä ystäviin ja sukulaisiin.

Enemmänkin sellainen pettäjä joka haukkuu petettyä kumppaniaan julkisesti eri tavoin on todella halveksuttuva yksilö.