Antaisitko pettämisen anteeksi?

En. En pystyisi koskemaan enää miestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

En todellakaan antaisi. Se oli kerrasta poikki. En voisi luottaa enää ja söisi suhdetta kun ei luota toiseen. En pääsisi ajatuksesta yli, että mies on pettänyt. Eikä kyllä mieskään antaisi mulle anteeksi, että samoilla linjoilla ollaan molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Omituisen kireäotsaista porukkaa täällä. Hämmästelen oikeasti. 

Itse en koskaan voisi pettää puolisoani, enkä ole pettänyt. Pettäminen tarkoittaa minulle melkeinpä mitä tahansa toimintaa, mikä olisi puolisoltani pois. En voisi harrastaa seksiä toisen kanssa, mikäli siihen käytetty aika olisi pois yhteisestä tai perheen ajasta. Pettäminen on myös melkeinpä mitä tahansa itsekästä toimintaa, josta aiheutuisi ennemmän kustannuksia kuin hyötyä perhekokonaisuudelle, haluan käyttää ylimääräiset varat perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Seksin pitäisi olla turvallista eikä siitä tulisi aiheutua mielipahaa muille.  Jos nämä asiat toteutuvat, miksi ihmeessä piristävä seksi muualla pitäisi ajatella pettämisenä ja siitä pitäisi loukkaantua. Ihmiskokemukset avartavat, myös tuollainen seksitarina tuo omien kokemusteni lähinnä iloa, elämää ja pientä maustetta arkeen. Yli 20 avioliittovuoteen itselläni on mahtunut muutamia intiimejä suhteita näillä periaatteilla, ne ovat olleet liiton ja yhteisen elämän kannalta vain positiivisia. 

Jos puolisoni vähän sekstailisi kodin ulkopuolella, toivoisin että hän kertoisi asiasta. Ennen kaikkea siksi, että haluaisin iloita hänen kanssaan kokemuksesta ja pienistä iloista, joita elämä tarjoaa. 

Minusta on vain niin käsittämätöntä, että jonkun pitäisi omistaa toinen ihminen kokonaan, kieltää asiat, jotka eivät ole itseltä pois. Sori, en ymmärrä.

 

Onko teillä avoin suhde? Ellei ole, olet siis pettänyt kumppanisi useamman kerran 20 vuoden aikana. Mitkään kiertoilmaisut ja sanamuodot eivät sitä muuta.

Todistit myös taas kerran oikeaksi sen, että ainoat ketkä hokevat tuota omistamista, ovat pettäjiä tai näitä avoimessa suhteessa olevia.

Ne, jotka jotenkin näkevät kännipettämiset anteeksiannettava tekona, niin itse en ainakaan haluaisi olla yhdessä ja jakaa elämä ihmisen kanssa, joka käyttää päihteitä niin hallitsemattomasti, ettei osaa erottaa onko siellä sängyssä oma kumppani vai joku muu.

Jos on tiedossa, että vintti pimenee alkoholista, niin se ei ole vastuullista antaa asian vaan olla saati päästää tällainen ihminen yksin liikenteeseen, vaan rajoittaa sitä päihteiden käyttöä sen verran ettei päätöksen teko ole ristiriidassa omien arvojen kanssa. Kännipettäjä on mielestäni jokseenkin päihdeongelmainen, jos vedetään kaksin käsin mutkia suoriksi.

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Kuulostaa oikeastaan kammottavimmalta mahdolliselta skenaariolta. Haluaisit päättää suhteen, mutta et kehtaa ja omakotitalokin on niin kiva? On kallis hinta sillä, että epätoivoisesti haluaa pitää kulissit kunnossa. Itsekunnioitus nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Mistä ihmeen paskamyrskystä? Ei kypsät aikuiset koe tarvetta kovin raivokkaasti puuttua toisten yksityiselämään. Eivät tosin myöskään tarvetta mainostaa sitä yksityiselämäänsä koko kansalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.

Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.

Yritin antaa anteeksi. Pystyin itse anteeksiantoon, mutta en pystynyt jatkamaan suhteessa enää. Ollaan hyviä kavereita edelleen ja pidetään yhteyttä discord- sovelluksessa (skypen ja teamsin kaltainen keskustelusovellus). Nykyinen miehenikin on hänen kaveri ja viimeksi eilen juteltiin kolmestaan auto- ja tietokoneongelmista yhdessä tämän exäni discord- ryhmässä (on siinä samassa ryhmässä muitakin kavereita joku n. 20 henkilöä)

Annoin anteeksi, mutta heti seuraavana viikonloppuna oli taas panemassa jonkun randomin kanssa, väitti vielä että hänet on raiskattu. Toista kertaa en enää antanut anteeksi. Ihmeellistä kaksinaismoralismia joillakin ihmisillä, tuomitaan suurinpiirtein huutamalla suoraa huutoa kun kuulee että joku pettää ja sitte muija itse nussii ympäriinsä. Loppujen lopuksi en ollut huolissani pettämisestä vaan siitä että jos noin löyhäpäinen nai kaikkea mikä liikkuu niin mitähän tauteja lie keräillyt, onneksi mitään ei löytynyt. Sydän ei särkynyt mutta pettymys oli niin voimakasta että voin pahoin fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin harvoin avioliitto ehetyy,jos alku on aloitettu väärällä perustalla(talon rakennusta). Jos kummanki perustat ei oo kunnos ni myöhemmin ongelmia tulee.

Kyl mä anteeks antasin itteni takii,etten katkeroidu. Mut etäisyyttä pettäjää varmast ottasin.

Itse puolestani lähde antamaan anteeksi asioita joita katson olevani kykenemätön antamaan anteeksi. Eikä se katkeroita minua, kun en märehdi asiaa. Omassa tapauksessani pettäjä on minulle kuollut. Toki sen verran vaikutusta hänen teollaan on, että en kykene enää parisuhteisiin kun kokemus niistä on niin epäonnistunut - mutta miksi se on huono asia? Nykypäivänä nainen ei ole riippuvainen parisuhteesta niinkuin isovanhempiemme aikaan.

Vanhempani petti toista ja häipyi kuvioista vuosikausiksi, joten pettämisen anteeksiantamattomuus ja tuomitseminen tulevat omalla kohdalla jo lapsuudesta.

Itselle sattunut kaksi pettäjää, toisella pitkäaikainen salasuhde ja toisella kännipano. En antanut kumpaakaan anteeksi ja kuten sanoit, nuo ihmiset ovat minulle kuolleita.

En myöskään pysty enää parisuhteeseen enkä luottamaan yhtään kehenkään.

Yritin, mutta se oli vain sitä että odotan milloin toinen pettää ja se paljastuu tai milloin toinen alkaa kohdella huonosti. Totesin, että psyykelle parempi pysyä sinkkuna.

Pettäjät eivät tajua miten pahasti rampauttavat teoillaan toisia, samalla kun itse nautiskelevat kaikista elämän iloista.

Markus antaa kaikki anteeksi Sannalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Mistä ihmeen paskamyrskystä? Ei kypsät aikuiset koe tarvetta kovin raivokkaasti puuttua toisten yksityiselämään. Eivät tosin myöskään tarvetta mainostaa sitä yksityiselämäänsä koko kansalle.

Hyvin moni pitää pettämistä tuomittavana tekona, joten pettäjä saa kyllä asiasta palautetta ja voi mennä välejä poikki, eksälläni meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.

Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.

Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Mistä ihmeen paskamyrskystä? Ei kypsät aikuiset koe tarvetta kovin raivokkaasti puuttua toisten yksityiselämään. Eivät tosin myöskään tarvetta mainostaa sitä yksityiselämäänsä koko kansalle.

Hyvin moni pitää pettämistä tuomittavana tekona, joten pettäjä saa kyllä asiasta palautetta ja voi mennä välejä poikki, eksälläni meni.

No, itse en ikinä lähtisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka huutelee entisen suhteen yksityisasioita kaikille. Vähän sama kun en palkkaisi töihin ihmistä, joka haukkuu edellistä työnantajaa. Oli aihetta tai ei. Kukin tietty tyylillään. Mutta kyllä aika moni tuomitsee sen julkisen likapyykin pesunkin, pitää sitä merkkinä epätasapainoisuudesta, lapsellisuudesta ja epäluotettavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Mistä ihmeen paskamyrskystä? Ei kypsät aikuiset koe tarvetta kovin raivokkaasti puuttua toisten yksityiselämään. Eivät tosin myöskään tarvetta mainostaa sitä yksityiselämäänsä koko kansalle.

Hyvin moni pitää pettämistä tuomittavana tekona, joten pettäjä saa kyllä asiasta palautetta ja voi mennä välejä poikki, eksälläni meni.

Pettäjä joutuu usein halveksitun hylkiön asemaan. P..s ei koske väkivaltaisia suhteita. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.

Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.

Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.

Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.

Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.

Pettämistä ei ole rikoslaissa, joten siitä ei saa rangaistusta. Häpeärangaistuksen kyllä saa ja siksi pitää kertoa kaikille, jos joku on pettäjä, jotta se leima jäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Mistä ihmeen paskamyrskystä? Ei kypsät aikuiset koe tarvetta kovin raivokkaasti puuttua toisten yksityiselämään. Eivät tosin myöskään tarvetta mainostaa sitä yksityiselämäänsä koko kansalle.

Hyvin moni pitää pettämistä tuomittavana tekona, joten pettäjä saa kyllä asiasta palautetta ja voi mennä välejä poikki, eksälläni meni.

No, itse en ikinä lähtisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka huutelee entisen suhteen yksityisasioita kaikille. Vähän sama kun en palkkaisi töihin ihmistä, joka haukkuu edellistä työnantajaa. Oli aihetta tai ei. Kukin tietty tyylillään. Mutta kyllä aika moni tuomitsee sen julkisen likapyykin pesunkin, pitää sitä merkkinä epätasapainoisuudesta, lapsellisuudesta ja epäluotettavuudesta.

Saa olla kyllä todella päästään vinksallaan jos mainostaa julkisesti pettämistään rohkeana tekona.