Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole tarvinnut käytännössä kokeilla, miltä petetyksi joutuminen tuntuu, mutta arvelen että voisin antaa anteeksi.

Tunnen monia, jotka elävät aika ankeissa liitoissa, mutta pettämistä niissä ei tietääkseni ole. Puolisot kohtelevat toisiaan välinpitämättömästi ja töykeästi eikä esim. taloudellinen puoli mene reilusti tai toisella ei ole tilaa millekään omille menoille. Minusta sellainen elämä vuosi vuoden jälkeen olisi paljon ikävämpää kuin jokin satunnainen pettäminen.

Ei liity tuo ketjun aiheeseen. Tuollaiset asiat hoituvat puhumalla, työtä tekemällä suhteen eteen sekä tahtotilalla.

Vierailija kirjoitti:

Tällä sivustolla on toinen keskustelu, jossa petoksen uhrina on eräs Risto, jota vaimonsa pettänyt ja huijannut pahimman kerran maksattamalla toisen miehen lapsen elatusmaksut Ristolla.

Mitäs jos osuisi omaan nilkkaan niin antaisitteko anteeksi pettämisen?

Ja tämä liittyi ketjun aiheseen ja keskusteluun miten?

En. Jos kerran antaa pettämisen anteeksi nainen muistaa sen ja pettää uudestaan kun luulee taas saavansa anteeksi. Tuo on moneen kertaan nähty ja koettu niin nykyään se on kerrasta poikki. Varsinkin kun vahingossa ei voi pettää se on aina harkittu teko

Vierailija kirjoitti:

Tällä sivustolla on toinen keskustelu, jossa petoksen uhrina on eräs Risto, jota vaimonsa pettänyt ja huijannut pahimman kerran maksattamalla toisen miehen lapsen elatusmaksut Ristolla.

Mitäs jos osuisi omaan nilkkaan niin antaisitteko anteeksi pettämisen?

Tää on kyllä jo huippu,et maksattaa omat pettämiset toisella. Ilmeisesti nainen ja oikee isä ei näe toiminnassa edes mitää vääryyttä.

En. Koskaan ei pidä tyytyä pettäjään. Ja miksi pitäisi pettäjään tyytyä.

Ei elämää voi elää puolivaloilla vaan täysillä. Pettäjät eivät siihen pysty koska elävät valheiden verkossaan. Joskus koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä sivustolla on toinen keskustelu, jossa petoksen uhrina on eräs Risto, jota vaimonsa pettänyt ja huijannut pahimman kerran maksattamalla toisen miehen lapsen elatusmaksut Ristolla.

Mitäs jos osuisi omaan nilkkaan niin antaisitteko anteeksi pettämisen?

Tää on kyllä jo huippu,et maksattaa omat pettämiset toisella. Ilmeisesti nainen ja oikee isä ei näe toiminnassa edes mitää vääryyttä.

Lapsiparka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä sivustolla on toinen keskustelu, jossa petoksen uhrina on eräs Risto, jota vaimonsa pettänyt ja huijannut pahimman kerran maksattamalla toisen miehen lapsen elatusmaksut Ristolla.

Mitäs jos osuisi omaan nilkkaan niin antaisitteko anteeksi pettämisen?

Tää on kyllä jo huippu,et maksattaa omat pettämiset toisella. Ilmeisesti nainen ja oikee isä ei näe toiminnassa edes mitää vääryyttä.

Lapsiparka[/quote

Pettäjä jos sillä on lapsia tekee pettämisellään väkivaltaa myös lapselleen.

En. Se on kerrasta poikki.

Armo ja armottomuus. Pettäjä toimi armottomasti pettäessään niin miksi heillä olisi mitään syytä vaatia armollisuutta itselleen keneltäkään. Ei miksikään.

En. Enkä jäisi kuuntelemaan loputtomia monologeja ja draamailuja pettäjältä.

Ei kysymystäkään siitä, antaisinko anteeksi syrjähypyn satunnaisesti tapahtuessa anteeksi. Tottakai, mikäli asiaan ei liity valehtelua eikä salailuja. Pidempi suhde olisi varmaan vaikeampi käsitellä. Samoin valehtelua olisi vaikea niellä.  

Vierailija kirjoitti:

Ei kysymystäkään siitä, antaisinko anteeksi syrjähypyn satunnaisesti tapahtuessa anteeksi. Tottakai, mikäli asiaan ei liity valehtelua eikä salailuja. Pidempi suhde olisi varmaan vaikeampi käsitellä. Samoin valehtelua olisi vaikea niellä.  

Samoin täällä. Voisiko joku selittää, miksi yksittäinen seikkailu on niin kamalaa, että se menee kaiken muun edelle? Eikö lisäkokemus (nimen omaan pienissä määrin) vain lisää nostetta omaan parisuhteeseen? Mistä ihmeestä täällä vallitseva tiukkapipoisuus oikein kumpuaa? Ovatko kaikki niin nuoria, etteivät ole nähneet elämää? Vai kovin uskonnollisia? 

Riippuu oliko vain joku yksi pano vai oikea suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kysymystäkään siitä, antaisinko anteeksi syrjähypyn satunnaisesti tapahtuessa anteeksi. Tottakai, mikäli asiaan ei liity valehtelua eikä salailuja. Pidempi suhde olisi varmaan vaikeampi käsitellä. Samoin valehtelua olisi vaikea niellä.  

Samoin täällä. Voisiko joku selittää, miksi yksittäinen seikkailu on niin kamalaa, että se menee kaiken muun edelle? Eikö lisäkokemus (nimen omaan pienissä määrin) vain lisää nostetta omaan parisuhteeseen? Mistä ihmeestä täällä vallitseva tiukkapipoisuus oikein kumpuaa? Ovatko kaikki niin nuoria, etteivät ole nähneet elämää? Vai kovin uskonnollisia? 

Luottamus on joillekin mieleltään epävakaille pettäjille ja sarjasuhteilijoille täysin merkityksetön asia. Elävät merkityksentöntä elämää. Aina.

Mulle ihan sama pettääkö naiset minun kanssani, pelkkiä halpoja panoja kaikki.

Pettäjä elää elämänsä mielihyväperiaatteensa mukaisesti hyppien nautinnosta nautintoon ja kokemuksesta kokemukseen.

Lopulta vanhana tajuaa ja romahtaa kun elämäänsä katsoo taaksepäin. Jäljelle jäi se sama tyhjyys mitä pettämisillään pakeni.

Ei löytynyt rauha pettämällä vaan jatkuva pelko ja itsensä puolustaminen muiden perusteltua halveksuntaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kysymystäkään siitä, antaisinko anteeksi syrjähypyn satunnaisesti tapahtuessa anteeksi. Tottakai, mikäli asiaan ei liity valehtelua eikä salailuja. Pidempi suhde olisi varmaan vaikeampi käsitellä. Samoin valehtelua olisi vaikea niellä.  

Samoin täällä. Voisiko joku selittää, miksi yksittäinen seikkailu on niin kamalaa, että se menee kaiken muun edelle? Eikö lisäkokemus (nimen omaan pienissä määrin) vain lisää nostetta omaan parisuhteeseen? Mistä ihmeestä täällä vallitseva tiukkapipoisuus oikein kumpuaa? Ovatko kaikki niin nuoria, etteivät ole nähneet elämää? Vai kovin uskonnollisia? 

Luottamus on joillekin mieleltään epävakaille pettäjille ja sarjasuhteilijoille täysin merkityksetön asia. Elävät merkityksentöntä elämää. Aina.

Päinvastoin. Suhteessa joka on salliva, nimenomaisesti luottamus on vahva. Voin sanoa, että sellaisesta suhteesta, joita suuri osa täällä näyttää elävän puuttuu syvällinen luottamus. Näkemykset ovat kovin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kysymystäkään siitä, antaisinko anteeksi syrjähypyn satunnaisesti tapahtuessa anteeksi. Tottakai, mikäli asiaan ei liity valehtelua eikä salailuja. Pidempi suhde olisi varmaan vaikeampi käsitellä. Samoin valehtelua olisi vaikea niellä.  

Samoin täällä. Voisiko joku selittää, miksi yksittäinen seikkailu on niin kamalaa, että se menee kaiken muun edelle? Eikö lisäkokemus (nimen omaan pienissä määrin) vain lisää nostetta omaan parisuhteeseen? Mistä ihmeestä täällä vallitseva tiukkapipoisuus oikein kumpuaa? Ovatko kaikki niin nuoria, etteivät ole nähneet elämää? Vai kovin uskonnollisia? 

Luottamus on joillekin mieleltään epävakaille pettäjille ja sarjasuhteilijoille täysin merkityksetön asia. Elävät merkityksentöntä elämää. Aina.

Päinvastoin. Suhteessa joka on salliva, nimenomaisesti luottamus on vahva. Voin sanoa, että sellaisesta suhteesta, joita suuri osa täällä näyttää elävän puuttuu syvällinen luottamus. Näkemykset ovat kovin erilaisia.

Varmasti mutta edellyttää vahvalla itsetunnolla ja itsetuntemuksella olevia ihmisiä. Tällaisilla ei ole tarvetta arvostella perinteisiä parisuhteita tai ydinperheitä. Vain minäkuvaltaan hauraat tekevät niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kysymystäkään siitä, antaisinko anteeksi syrjähypyn satunnaisesti tapahtuessa anteeksi. Tottakai, mikäli asiaan ei liity valehtelua eikä salailuja. Pidempi suhde olisi varmaan vaikeampi käsitellä. Samoin valehtelua olisi vaikea niellä.  

Samoin täällä. Voisiko joku selittää, miksi yksittäinen seikkailu on niin kamalaa, että se menee kaiken muun edelle? Eikö lisäkokemus (nimen omaan pienissä määrin) vain lisää nostetta omaan parisuhteeseen? Mistä ihmeestä täällä vallitseva tiukkapipoisuus oikein kumpuaa? Ovatko kaikki niin nuoria, etteivät ole nähneet elämää? Vai kovin uskonnollisia? 

Tuosta kuvastuu hyvin itsekeskeinen ja toisia ihmisiä halveksuva asenne. Eli toiset ihmiset ovat kirjoittajalle välineitä ja esineitä joista haetaan lisäkokemuksia.

Ei se miksikään muutu vaikka sen kaunopuheisuuden viittaan käärisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kysymystäkään siitä, antaisinko anteeksi syrjähypyn satunnaisesti tapahtuessa anteeksi. Tottakai, mikäli asiaan ei liity valehtelua eikä salailuja. Pidempi suhde olisi varmaan vaikeampi käsitellä. Samoin valehtelua olisi vaikea niellä.  

Samoin täällä. Voisiko joku selittää, miksi yksittäinen seikkailu on niin kamalaa, että se menee kaiken muun edelle? Eikö lisäkokemus (nimen omaan pienissä määrin) vain lisää nostetta omaan parisuhteeseen? Mistä ihmeestä täällä vallitseva tiukkapipoisuus oikein kumpuaa? Ovatko kaikki niin nuoria, etteivät ole nähneet elämää? Vai kovin uskonnollisia? 

Tuosta kuvastuu hyvin itsekeskeinen ja toisia ihmisiä halveksuva asenne. Eli toiset ihmiset ovat kirjoittajalle välineitä ja esineitä joista haetaan lisäkokemuksia.

Ei se miksikään muutu vaikka sen kaunopuheisuuden viittaan käärisi.

Minä olen keskustellut tällaisen ihmisen kanssa. Hän halusi *kokea* nuoren, aasialaisen tytön, ja noin ylipäätään puhui seksistä seksuaalisina kokemuksina itselleen. Kylmäävä äijä, selkeitä psykopaattipiirteitä. Käytännössä kaikilla ihmisillä on hänelle vain välineellinen arvo - myös omilla pojilla (tekee hänestä isän, status).