Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?

Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....

Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.

Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.

Nämä keskustelut on mainioita :) Suomessa on 6 miljoonaa ihmistä ja vauva palstalla kuvittelisin kymmeniä tuhansia kävijöitä. Täs ketjussa pian tuhat kirjoitusta ja aina, aina! joku kuvittelee tietävänsä, et kaikki omasta mielipiteestä eroavat kirjoitukset on yhden ja saman kirjoittajan valheita. Kovin on suppea maailmankuva toisilla :D

Kirjoitustyyli on jokaisella omanlaisen. Vaikka luulisi kirjoittavansa kuin muut, tai lisäilemällä hymiöitä sinne sekaan, niin se kirjoitustyyli, sanojen valitseminen, mihin kohtaan ne laittaa ja miten tuo tekestin ulos on aina omanlainen. Siksi tietyllä tyylillä kirjoittavat voidaan helposti erottaa toisista kirjoittajista ja ei, se ei ole pelkästään sen takia, että heillä on eriävä mielipide.

Jos luulet, että edellinen kommentoija oli sama kuin aiempi eli minä, niin et kyllä näemmä erota kirjoitustyyliä yhtään niin hyvin kuin luulet. Mutta turha tästä on jankata, usko mitä uskot. Jos sinun on vaikea hyväksyä että yli yksi ihmistä on kanssasi eri mieltä, niin älä sitten hyväksy. Ei se ole minusta oikeastaan edes oleellista. Ei tämä ole huutoäänestys eikä argumenttien arvo muutu sen mukaan, kuinka moni kommentoija on niiden kanssa samaa tai eri mieltä.

Minä oon se toinen kirjoittaja, valehtelijaksi pariin otteeseen tämän kirjoittajan toimesta jo tuomittu :) Luulisin että kirjoitustyyli korreloi iän ja yhteiskunnallisen aseman (koulutuksen) kanssa kuin myös se kuinka objektiivisesti ja analyyttisesti pystyy aihetta käsittelemään. Monella tunne kulkee edellä myös silloin kun mietitään kuinka kriisissä olisi lasten suhteen hyvä toimia.

Voihan sitä koulut kesken jättänyt esittää intellektuellia. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Siis pelkkä eroko ei aiheuta suurta tuskaa? Tuohan on ihan puppua. Osalle ihmisistä se on melkein tai ihan yhtä suuri isku.

Erota rauhassa kun ei enää halua olla yhdessä kumppanin kanssa ja keskittyy hoitamaan sen kunnolla niin, että kumppani ei mene täysin sekaisin erosta.

vs.

Erotaan pettämisen johdosta. Kumppani on ihan rauniona eikä pysty keskittymään itseensä tai lapsiinsa. Jatkuva katkeruus ja viha eksää kohtaan, jonka kanssa pitäisi lasten takia pitää jonkinlaiset välit, mutta mikä on täysin mahdotonta tuon pettämisen takia. Lapset aistii ja kärsii, eivätkä saa yhtä paljon tukea kummaltakin vanhemmalta, kuin olisivat saaneet kun olisi erottu rauhassa.

Jotkut törkeimmät pettäjät vaativat että heille toivottaisiin onnea uuteen suhteeseen mihin lennosta pettämisen kautta pakenivat itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?

Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....

Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.

Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.

Nämä keskustelut on mainioita :) Suomessa on 6 miljoonaa ihmistä ja vauva palstalla kuvittelisin kymmeniä tuhansia kävijöitä. Täs ketjussa pian tuhat kirjoitusta ja aina, aina! joku kuvittelee tietävänsä, et kaikki omasta mielipiteestä eroavat kirjoitukset on yhden ja saman kirjoittajan valheita. Kovin on suppea maailmankuva toisilla :D

Kirjoitustyyli on jokaisella omanlaisen. Vaikka luulisi kirjoittavansa kuin muut, tai lisäilemällä hymiöitä sinne sekaan, niin se kirjoitustyyli, sanojen valitseminen, mihin kohtaan ne laittaa ja miten tuo tekestin ulos on aina omanlainen. Siksi tietyllä tyylillä kirjoittavat voidaan helposti erottaa toisista kirjoittajista ja ei, se ei ole pelkästään sen takia, että heillä on eriävä mielipide.

Jos luulet, että edellinen kommentoija oli sama kuin aiempi eli minä, niin et kyllä näemmä erota kirjoitustyyliä yhtään niin hyvin kuin luulet. Mutta turha tästä on jankata, usko mitä uskot. Jos sinun on vaikea hyväksyä että yli yksi ihmistä on kanssasi eri mieltä, niin älä sitten hyväksy. Ei se ole minusta oikeastaan edes oleellista. Ei tämä ole huutoäänestys eikä argumenttien arvo muutu sen mukaan, kuinka moni kommentoija on niiden kanssa samaa tai eri mieltä.

Minä oon se toinen kirjoittaja, valehtelijaksi pariin otteeseen tämän kirjoittajan toimesta jo tuomittu :) Luulisin että kirjoitustyyli korreloi iän ja yhteiskunnallisen aseman (koulutuksen) kanssa kuin myös se kuinka objektiivisesti ja analyyttisesti pystyy aihetta käsittelemään. Monella tunne kulkee edellä myös silloin kun mietitään kuinka kriisissä olisi lasten suhteen hyvä toimia.

Voihan sitä koulut kesken jättänyt esittää intellektuellia. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Aina.

Ja mistähän teoista sinä mahdat nyt kohdallani puhua?

Eiköhän tuo ollut yleinen toteamus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Siis pelkkä eroko ei aiheuta suurta tuskaa? Tuohan on ihan puppua. Osalle ihmisistä se on melkein tai ihan yhtä suuri isku.

Erota rauhassa kun ei enää halua olla yhdessä kumppanin kanssa ja keskittyy hoitamaan sen kunnolla niin, että kumppani ei mene täysin sekaisin erosta.

vs.

Erotaan pettämisen johdosta. Kumppani on ihan rauniona eikä pysty keskittymään itseensä tai lapsiinsa. Jatkuva katkeruus ja viha eksää kohtaan, jonka kanssa pitäisi lasten takia pitää jonkinlaiset välit, mutta mikä on täysin mahdotonta tuon pettämisen takia. Lapset aistii ja kärsii, eivätkä saa yhtä paljon tukea kummaltakin vanhemmalta, kuin olisivat saaneet kun olisi erottu rauhassa.

Jotkut törkeimmät pettäjät vaativat että heille toivottaisiin onnea uuteen suhteeseen mihin lennosta pettämisen kautta pakenivat itseään.

Joo.. Ja petetyn vielä pitäisi pysyä hiljaa ja olla kertomatta kenellekkään.

Narsismia parhaimmillaan.

Ja päälle pettäjän julkinen uhriutuminen kun sukulaisetkaan eivät toivota onnea pettäjälle.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ollut yleinen toteamus

Mä veikkaan Kyllä että tässä on kyse siitä että jos henkilö ei täysin riehaannu siitä ajatuksestakin, että puoliso kävisi vieraissa, eikä lupaa laulaa asiaa kaikille lapsia myöden, täytyy tämän henkilön olla kirjoittajan mukaan itse pettäjä. Tuntuu käsittämättömältä, ettei jollekin toiselle uskottomuus olisi niin järjiltään suistavan kamala loukkaus, ellei itsekin ole hieman taipuvainen harhapolkuihin.

Joudun paljastamaan ettei taustallani ole tyynestä suhtautumisestani huolimatta niitä paljon puhuvia tekoja. Erosin ennen kuin katselin uuden suhteen. Sekin toki oli sivullisten mielestä väärin tehty, mutten onneksi koe olevani vieraille perusteluja velkaa. Enkä todellakaan ole lapsiani kuormittanut isänsä ja minun välisillä riidoilla. Joskus on hermo mennyt hetkeksi lasten kuullen ja jokaista kertaa kadun ja toivottavasti opin niistä yhä itsehillintää.

Itseäni suorastaan kuvottaa ajatus että pitäisi harrastaa seksiä miehen kanssa joka on pettänyt, siis eihän siinä pysty kuin ajattelemaan että mies oli toisen naisen sisällä.

Ketään ei voi omistaa sanoisi tuohon pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi!

"Tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä" oli se kysymys. Vastasin "tahdon"!

Ihmisten elämässä sattuu monenlaista, loppupelissä aina ratkaisee tahto elää yhdessä.

Täydelliset ihmiset voivat vaatia puolisoltaan täydellisyyttä.

Minä en ole täydellinen, enkä edellytä kenenkään muunkaan olevan.

Kolikossa on kaksi puolta. Aina!

Tuo on yhtä typerää, kuin väittää, että riidassa on aina kaksi osapuolta. Joku voi lyödä toista turpaan ihan siksi, että toisen naama kyllästytti. Mitä se toinen osapuoli silloin osallistui? Syntymällä tietyn näköiseksi? Sille ei oikein voi paljoa.

Melko usein ihminen pettää, kun kumppanin naama kyllästyttää ja haluaa jotain uutta stimulaatiota. Ehkäpä ihan erinäköinen ja kokoinen nainen? Kotona on vaalea lyhyt tukkainen ja pyöreä ja hotellissa tumma tiimalasi Tähkäpää. 

Monesko käsky oli tämä "älä tee aviorikosta"? Minä en muista, mutta koskeeko se vain jompaa kumpaa vai molempia avioliiton osapuolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ollut yleinen toteamus

Mä veikkaan Kyllä että tässä on kyse siitä että jos henkilö ei täysin riehaannu siitä ajatuksestakin, että puoliso kävisi vieraissa, eikä lupaa laulaa asiaa kaikille lapsia myöden, täytyy tämän henkilön olla kirjoittajan mukaan itse pettäjä. Tuntuu käsittämättömältä, ettei jollekin toiselle uskottomuus olisi niin järjiltään suistavan kamala loukkaus, ellei itsekin ole hieman taipuvainen harhapolkuihin.

Joudun paljastamaan ettei taustallani ole tyynestä suhtautumisestani huolimatta niitä paljon puhuvia tekoja. Erosin ennen kuin katselin uuden suhteen. Sekin toki oli sivullisten mielestä väärin tehty, mutten onneksi koe olevani vieraille perusteluja velkaa. Enkä todellakaan ole lapsiani kuormittanut isänsä ja minun välisillä riidoilla. Joskus on hermo mennyt hetkeksi lasten kuullen ja jokaista kertaa kadun ja toivottavasti opin niistä yhä itsehillintää.

Sun mielestä on ihan ok, että sun kumppani käy pettämässä ja sitten sun tietämättä antaa sulle vaikka Hivin reissultaansa?

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi omistaa sanoisi tuohon pettäjä.

Tästä lauseesta tunnistaa varman pettäjän ja häntäheikin! Vienti-inssejen tunnuslause (Aasian vienti)!

Jep, toinen pettäjän tunnuslause:

Elämä ei ole mustavalkoista

Vierailija kirjoitti:

Jep, toinen pettäjän tunnuslause:

Elämä ei ole mustavalkoista

Tämä! Harmaan sävyjä = erilaisia pilluja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Siis pelkkä eroko ei aiheuta suurta tuskaa? Tuohan on ihan puppua. Osalle ihmisistä se on melkein tai ihan yhtä suuri isku.

Erota rauhassa kun ei enää halua olla yhdessä kumppanin kanssa ja keskittyy hoitamaan sen kunnolla niin, että kumppani ei mene täysin sekaisin erosta.

vs.

Erotaan pettämisen johdosta. Kumppani on ihan rauniona eikä pysty keskittymään itseensä tai lapsiinsa. Jatkuva katkeruus ja viha eksää kohtaan, jonka kanssa pitäisi lasten takia pitää jonkinlaiset välit, mutta mikä on täysin mahdotonta tuon pettämisen takia. Lapset aistii ja kärsii, eivätkä saa yhtä paljon tukea kummaltakin vanhemmalta, kuin olisivat saaneet kun olisi erottu rauhassa.

Jotkut törkeimmät pettäjät vaativat että heille toivottaisiin onnea uuteen suhteeseen mihin lennosta pettämisen kautta pakenivat itseään.

Tunnen tällaisen pettäjäeroajan. Ei ajatellut yhtään omaa mukulaansa siinä touhussa. Kyse ei ollut edes lapsen biologisesta vanhemmasta, se ero oli toteutunut melko pian lapsen syntymäni jälkeen. Yli vuosikymmenen vuotta kestänyt uusioperhe hajosi viikonlopun aikana, käytännössä mukula menetti vanhemman toisen kerran, koska vanhemman puoliso oli ollut vanhemmista se vastuullisempi. Hän oli myös kasvattanut jo omansa pois kotoa, eli kokemusta ja pelisilmää löytyi sen osalta. Mukulaa harmitti, että perheen lemmikki annettiin pois ja oma huonekin oli hetki sitten pintaremontoitu vastaamaan paremmin teinin tarpeita. Tietysti paikkakunnan vaihto. Pettäjäeroaja jumalauta DOWNGRADEDAS parisuhteen pienempään taloon ja uuteen puolisoon, joka inhosi tätä teini mukulaa, koska hänen kokemuksensa lapsen kasvatuksesta oli alle kouluikäinen. Pettäjäeroaja oli niin onnessaan UUDESTA LAPSESTA, talosta ja puolisosta, että unohti omansa. Teinille jäi tästä traumat. Ei sillä uudellakaan lapsella ollut kiva teiniaika. Vain pienet lapset ovat kivoja, teinit on typeriä, koska ne käyttäytyy, kuin teinit. Inhottaa katsoa vanhempia, jotka ensin paapoo lapsensa pieninä, mutta teini sitten unohdetaan kokonaan ja ollaan jopa vihamielisiä.

Jep, mutta koska rakkaus, kuumat kosketukset ja intohimo. Ei siinä lapselle ole väliä. Sanoinko jo kuumat kosketukset?

Vierailija kirjoitti:

Jep, toinen pettäjän tunnuslause:

Elämä ei ole mustavalkoista

Älä unohda tätä, että "kukaan ei ole täydellinen".

Kerran annoin, se oli turhaa. Suhde koki suuren kriisin, luottamus piti rakentaa uudelleen ja etsiä uudelleen se ihminen, johon olin rakastunut, siitä pettäjästä. Kun tämä taistelu tuntui olevan voiton puolella ja pettäminen anteeksi annettu, petti puoliso uudelleen. Toista anteeksiantoa ei tullut, mutta itse olin vieläkin enemmän sirpaleina. En enää koskaan anna pettämistä anteeksi.

Pettäjät ovat itsekkäitä. Jätä ennen kuin petät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä pyhimyksiä, tai sellaiseksi julistautuvia.

Avioliittoani en tuhoaisi syrjähypyn vuoksi.

Antaisin anteeksi!

Mielenkiintoista, että määrittelet liiton tuhoajaksi petetyn, et pettäjää.

Aika kieroutunutta tosiaan vihjata, että petetty joka pettäjän jättää on se liiton tuhoaja ja petetyn pitäisi vain antaa anteeksi ja unohtaa. No, uhrin syyllistämistä on monessa muussakin asiassa. Pettäjä sen liiton on tuhonnut ja ero on seuraus hänen teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä pyhimyksiä, tai sellaiseksi julistautuvia.

Avioliittoani en tuhoaisi syrjähypyn vuoksi.

Antaisin anteeksi!

Mielenkiintoista, että määrittelet liiton tuhoajaksi petetyn, et pettäjää.

Aika kieroutunutta tosiaan vihjata, että petetty joka pettäjän jättää on se liiton tuhoaja ja petetyn pitäisi vain antaa anteeksi ja unohtaa. No, uhrin syyllistämistä on monessa muussakin asiassa. Pettäjä sen liiton on tuhonnut ja ero on seuraus hänen teoistaan.

Jotkut pettäjät jotka ovat tehneet sitä pitkään eri suhteissa ovat noinkin kieroutuneita mieleltään. Uskovat omiin valheisiinsakin.