Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.

Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.

Jaa'a, saattaa olla näin, kunhan sanoin ettei sekään mitään takaa edes lasten kannalta, että suoraselkäisesti eroat kun ei enää nappaa. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.

Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.

Jaa'a, saattaa olla näin, kunhan sanoin ettei sekään mitään takaa edes lasten kannalta, että suoraselkäisesti eroat kun ei enää nappaa. Valitettavasti.

Ei tietenkään. Mutta jos uskot puolisosi aiheuttavan sinulle ongelmia erotilanteessa, jossa ei ole pettämistä niin miten kuvittelet erotilanteen menevän, kun päälle on vielä pettämistä? Eikös tuo kerro siitä, että tahallisesti aiheutat enemmän harmia lapsille kun tiedät millainen puolisosi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.

Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.

Jaa'a, saattaa olla näin, kunhan sanoin ettei sekään mitään takaa edes lasten kannalta, että suoraselkäisesti eroat kun ei enää nappaa. Valitettavasti.

Ei tietenkään. Mutta jos uskot puolisosi aiheuttavan sinulle ongelmia erotilanteessa, jossa ei ole pettämistä niin miten kuvittelet erotilanteen menevän, kun päälle on vielä pettämistä? Eikös tuo kerro siitä, että tahallisesti aiheutat enemmän harmia lapsille kun tiedät millainen puolisosi on?

En pysty kuin spekuloimaan mut olisko niin, ettei pettämiseen ryhtyessä ole tarkoitus jäädä kiinni tai erota. On vaan suhteessa tunteet ja arvostus niin poissa, et hakee itselle hauskanpitoa ja nautintoa ja ajattelee niin jaksavansa vaikka siihen kun lapset kasvaa isoksi. Ainakin yksi työkaveri selitti mulle näin kun yritti illanvietossa uida liiveihin (onnistumatta koska mulle ei ole mailmassa kun yksi mies). Tämäkin kaveri oli kahden pienen lapsen isä ja aika hukassa elämänsä kanssa. Suretti lähinnä, etenkin siksi että epäilen ettei tule vuosiin eroaan ja tuhlaa vaan molempien hyvät vuodet.

Kunnon tapapettäjä antaisi tuolle miehelle neuvoksi että vonkaa vaikka lapsesi kummitädiltä. Siitä syntyy kaunein tarina maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.

Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.

Jaa'a, saattaa olla näin, kunhan sanoin ettei sekään mitään takaa edes lasten kannalta, että suoraselkäisesti eroat kun ei enää nappaa. Valitettavasti.

Ei tietenkään. Mutta jos uskot puolisosi aiheuttavan sinulle ongelmia erotilanteessa, jossa ei ole pettämistä niin miten kuvittelet erotilanteen menevän, kun päälle on vielä pettämistä? Eikös tuo kerro siitä, että tahallisesti aiheutat enemmän harmia lapsille kun tiedät millainen puolisosi on?

En pysty kuin spekuloimaan mut olisko niin, ettei pettämiseen ryhtyessä ole tarkoitus jäädä kiinni tai erota. On vaan suhteessa tunteet ja arvostus niin poissa, et hakee itselle hauskanpitoa ja nautintoa ja ajattelee niin jaksavansa vaikka siihen kun lapset kasvaa isoksi. Ainakin yksi työkaveri selitti mulle näin kun yritti illanvietossa uida liiveihin (onnistumatta koska mulle ei ole mailmassa kun yksi mies). Tämäkin kaveri oli kahden pienen lapsen isä ja aika hukassa elämänsä kanssa. Suretti lähinnä, etenkin siksi että epäilen ettei tule vuosiin eroaan ja tuhlaa vaan molempien hyvät vuodet.

Niin, eli pettäjä ei välitä lapsista tai puolisosta? Normaaliahan tuo on.

Ja pettäjäthän aina kertoo noita tarinoita, mutta voin sanoa, että lähes 100% todennäköisyydellä se puoliso luulee kaiken olevan hyvin eikä se pettäjäkään ole niin tunteeton puolisoaansa kohtaan. Kunhan yksi henkilö uskoo hänen tarinansa ja levittää jalkansa, se riittää pettäjälle.

Koska kuka oikeasti suostuisi sänkyyn henkilön kanssa joka kertoisi totuuden? "Joo, mulla on loistava vaimo/mies, ihanat lapset. Vaimo/mies hoitaa lapset ja kodin ja käy töissäkin, antaa mulle huomiota ja seksiä.... mutta mä silti petän, kun mua kiinnostaa hetken huuma enemmän ja omien halujen salainen toteuttaminen"

Vierailija kirjoitti:

Kunnon tapapettäjä antaisi tuolle miehelle neuvoksi että vonkaa vaikka lapsesi kummitädiltä. Siitä syntyy kaunein tarina maan päällä.

En ymmärtänyt, onko se nyt siis mun syytä, et hän etsi petiseuraa ja tekeekö se musta tapapettäjän? Anteeksi nyt ihan kauheasti, että menin paikalle sellaiseen työpaikan aluksi työtilaisuuteen, jota seurasi illallinen ja jossa oli paikalla jonkun tyytymätön mies etsimässä helpotusta pakottaviin kiveksiin.. Tähän melkein tekis mieli sanoa et jos se poikaystävä kertoo, ettei ehkä haluu koskaan lapsia, niin kannattaa uskoa ihan suosiolla eikä ajatella et kyl se siitä lämpenee kun sitkeästi suostuttelen. Ja sit jos ne lapset tulee kuitenkin tehtyä, kannattaa muistaa myös se parisuhde ja antaa sille isällekin rooli siinä perheessä muutenkin kuin äitin vähän yksinkertaisena käskyläisenä ja lompakkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon tapapettäjä antaisi tuolle miehelle neuvoksi että vonkaa vaikka lapsesi kummitädiltä. Siitä syntyy kaunein tarina maan päällä.

En ymmärtänyt, onko se nyt siis mun syytä, et hän etsi petiseuraa ja tekeekö se musta tapapettäjän? Anteeksi nyt ihan kauheasti, että menin paikalle sellaiseen työpaikan aluksi työtilaisuuteen, jota seurasi illallinen ja jossa oli paikalla jonkun tyytymätön mies etsimässä helpotusta pakottaviin kiveksiin.. Tähän melkein tekis mieli sanoa et jos se poikaystävä kertoo, ettei ehkä haluu koskaan lapsia, niin kannattaa uskoa ihan suosiolla eikä ajatella et kyl se siitä lämpenee kun sitkeästi suostuttelen. Ja sit jos ne lapset tulee kuitenkin tehtyä, kannattaa muistaa myös se parisuhde ja antaa sille isällekin rooli siinä perheessä muutenkin kuin äitin vähän yksinkertaisena käskyläisenä ja lompakkona.

Niin. Toi on niin väsynyttå kelaa että nykyään mies alistettaisiin lompakoksi ja käskyläiseksi. Oletko itse ollut alistunut tossu sitten? Oma vikasi jos olet ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.

Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.

Jaa'a, saattaa olla näin, kunhan sanoin ettei sekään mitään takaa edes lasten kannalta, että suoraselkäisesti eroat kun ei enää nappaa. Valitettavasti.

Ei tietenkään. Mutta jos uskot puolisosi aiheuttavan sinulle ongelmia erotilanteessa, jossa ei ole pettämistä niin miten kuvittelet erotilanteen menevän, kun päälle on vielä pettämistä? Eikös tuo kerro siitä, että tahallisesti aiheutat enemmän harmia lapsille kun tiedät millainen puolisosi on?

En pysty kuin spekuloimaan mut olisko niin, ettei pettämiseen ryhtyessä ole tarkoitus jäädä kiinni tai erota. On vaan suhteessa tunteet ja arvostus niin poissa, et hakee itselle hauskanpitoa ja nautintoa ja ajattelee niin jaksavansa vaikka siihen kun lapset kasvaa isoksi. Ainakin yksi työkaveri selitti mulle näin kun yritti illanvietossa uida liiveihin (onnistumatta koska mulle ei ole mailmassa kun yksi mies). Tämäkin kaveri oli kahden pienen lapsen isä ja aika hukassa elämänsä kanssa. Suretti lähinnä, etenkin siksi että epäilen ettei tule vuosiin eroaan ja tuhlaa vaan molempien hyvät vuodet.

Niin, eli pettäjä ei välitä lapsista tai puolisosta? Normaaliahan tuo on.

Ja pettäjäthän aina kertoo noita tarinoita, mutta voin sanoa, että lähes 100% todennäköisyydellä se puoliso luulee kaiken olevan hyvin eikä se pettäjäkään ole niin tunteeton puolisoaansa kohtaan. Kunhan yksi henkilö uskoo hänen tarinansa ja levittää jalkansa, se riittää pettäjälle.

Koska kuka oikeasti suostuisi sänkyyn henkilön kanssa joka kertoisi totuuden? "Joo, mulla on loistava vaimo/mies, ihanat lapset. Vaimo/mies hoitaa lapset ja kodin ja käy töissäkin, antaa mulle huomiota ja seksiä.... mutta mä silti petän, kun mua kiinnostaa hetken huuma enemmän ja omien halujen salainen toteuttaminen"

Miksi sinä(kin) nyt väittelet mun kanssa asiasta mistä mulla ei ole sellasta mielipidettä, jota kokisin tarpeellisena väittelemällä puolustaa? Fakta: kyseinen mies kertoi mulle olevansa suhteeseensa tyytymätön, lapset ei koskaan olleet hänen toive, elämä on pelkkää töihin ja kotiin suorittamista mut erota ei uskalla, koska pelkää että sit ei saisi olla lapsilleen isä. Fakta: sanoin ettei hänen ongelmansa ratkea mun sängyssä vaan hänen pitää ihan ensin ratkaista mitä tahtoo suhteeltaan, sitten vasta onko ero oikea ratkaisu ja kenen kannalta, ja sitten kuinka sen toteuttaa. Vieraat naiset vaan monimutkaistaa asioita.

En minä tunne koko perhettä, mulla ole mitään mielipidettä hänen tarinoidensa totuudenmukaisuudesta. Kova oli kaveri avautumaan pilden edestä ja vielä senkin jälkeen kun sanoin etten missään tapauksessa petä miestäni, jos siis ruinaaminen oli ainoa motiivinsa ja jutut ihan fuulaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.

Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.

Jaa'a, saattaa olla näin, kunhan sanoin ettei sekään mitään takaa edes lasten kannalta, että suoraselkäisesti eroat kun ei enää nappaa. Valitettavasti.

Ei tietenkään. Mutta jos uskot puolisosi aiheuttavan sinulle ongelmia erotilanteessa, jossa ei ole pettämistä niin miten kuvittelet erotilanteen menevän, kun päälle on vielä pettämistä? Eikös tuo kerro siitä, että tahallisesti aiheutat enemmän harmia lapsille kun tiedät millainen puolisosi on?

En pysty kuin spekuloimaan mut olisko niin, ettei pettämiseen ryhtyessä ole tarkoitus jäädä kiinni tai erota. On vaan suhteessa tunteet ja arvostus niin poissa, et hakee itselle hauskanpitoa ja nautintoa ja ajattelee niin jaksavansa vaikka siihen kun lapset kasvaa isoksi. Ainakin yksi työkaveri selitti mulle näin kun yritti illanvietossa uida liiveihin (onnistumatta koska mulle ei ole mailmassa kun yksi mies). Tämäkin kaveri oli kahden pienen lapsen isä ja aika hukassa elämänsä kanssa. Suretti lähinnä, etenkin siksi että epäilen ettei tule vuosiin eroaan ja tuhlaa vaan molempien hyvät vuodet.

Niin, eli pettäjä ei välitä lapsista tai puolisosta? Normaaliahan tuo on.

Ja pettäjäthän aina kertoo noita tarinoita, mutta voin sanoa, että lähes 100% todennäköisyydellä se puoliso luulee kaiken olevan hyvin eikä se pettäjäkään ole niin tunteeton puolisoaansa kohtaan. Kunhan yksi henkilö uskoo hänen tarinansa ja levittää jalkansa, se riittää pettäjälle.

Koska kuka oikeasti suostuisi sänkyyn henkilön kanssa joka kertoisi totuuden? "Joo, mulla on loistava vaimo/mies, ihanat lapset. Vaimo/mies hoitaa lapset ja kodin ja käy töissäkin, antaa mulle huomiota ja seksiä.... mutta mä silti petän, kun mua kiinnostaa hetken huuma enemmän ja omien halujen salainen toteuttaminen"

Kuinka tuo kertoo siitä ettei välitä lapsista?

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon tapapettäjä antaisi tuolle miehelle neuvoksi että vonkaa vaikka lapsesi kummitädiltä. Siitä syntyy kaunein tarina maan päällä.

En ymmärtänyt, onko se nyt siis mun syytä, et hän etsi petiseuraa ja tekeekö se musta tapapettäjän? Anteeksi nyt ihan kauheasti, että menin paikalle sellaiseen työpaikan aluksi työtilaisuuteen, jota seurasi illallinen ja jossa oli paikalla jonkun tyytymätön mies etsimässä helpotusta pakottaviin kiveksiin.. Tähän melkein tekis mieli sanoa et jos se poikaystävä kertoo, ettei ehkä haluu koskaan lapsia, niin kannattaa uskoa ihan suosiolla eikä ajatella et kyl se siitä lämpenee kun sitkeästi suostuttelen. Ja sit jos ne lapset tulee kuitenkin tehtyä, kannattaa muistaa myös se parisuhde ja antaa sille isällekin rooli siinä perheessä muutenkin kuin äitin vähän yksinkertaisena käskyläisenä ja lompakkona.

Niin. Toi on niin väsynyttå kelaa että nykyään mies alistettaisiin lompakoksi ja käskyläiseksi. Oletko itse ollut alistunut tossu sitten? Oma vikasi jos olet ollut.

Njaa. Jonkun tuntemattoman naisen puoliso ajattelee suhteestaan noin. Ei vaikuta mun ongelmalta, mutta saattaa muodostua ongelmaksi tälle naiselle.

Toisaalta, yksikään nainen ei tahdo kuulla, että puoliso olis tyytymätön, yhdenkään suhteessa ei ole mitään muita ongelmia kuin puolisosta lähtöisin olevia tai puolison suorastaan tyhjästä keksimiä ja tällä palstalla jokainen nainen tietää tuntemattomien ihmisten suhteistakin kertoa sen, ettei ongelmia ole, on vaan miesten väsyneitä tarinoita. Miksi siis minäkään päätäni vaivaisin? Jos kerron kokemuksestani, rientää joku matami haukkumaan tossuksi, ihan vaan koska kerroin jonkun vieraan miehen ikävän kommentin. Aika herkkä aihe tuntuisi olevan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.

Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.

Jaa'a, saattaa olla näin, kunhan sanoin ettei sekään mitään takaa edes lasten kannalta, että suoraselkäisesti eroat kun ei enää nappaa. Valitettavasti.

Ei tietenkään. Mutta jos uskot puolisosi aiheuttavan sinulle ongelmia erotilanteessa, jossa ei ole pettämistä niin miten kuvittelet erotilanteen menevän, kun päälle on vielä pettämistä? Eikös tuo kerro siitä, että tahallisesti aiheutat enemmän harmia lapsille kun tiedät millainen puolisosi on?

En pysty kuin spekuloimaan mut olisko niin, ettei pettämiseen ryhtyessä ole tarkoitus jäädä kiinni tai erota. On vaan suhteessa tunteet ja arvostus niin poissa, et hakee itselle hauskanpitoa ja nautintoa ja ajattelee niin jaksavansa vaikka siihen kun lapset kasvaa isoksi. Ainakin yksi työkaveri selitti mulle näin kun yritti illanvietossa uida liiveihin (onnistumatta koska mulle ei ole mailmassa kun yksi mies). Tämäkin kaveri oli kahden pienen lapsen isä ja aika hukassa elämänsä kanssa. Suretti lähinnä, etenkin siksi että epäilen ettei tule vuosiin eroaan ja tuhlaa vaan molempien hyvät vuodet.

Niin, eli pettäjä ei välitä lapsista tai puolisosta? Normaaliahan tuo on.

Ja pettäjäthän aina kertoo noita tarinoita, mutta voin sanoa, että lähes 100% todennäköisyydellä se puoliso luulee kaiken olevan hyvin eikä se pettäjäkään ole niin tunteeton puolisoaansa kohtaan. Kunhan yksi henkilö uskoo hänen tarinansa ja levittää jalkansa, se riittää pettäjälle.

Koska kuka oikeasti suostuisi sänkyyn henkilön kanssa joka kertoisi totuuden? "Joo, mulla on loistava vaimo/mies, ihanat lapset. Vaimo/mies hoitaa lapset ja kodin ja käy töissäkin, antaa mulle huomiota ja seksiä.... mutta mä silti petän, kun mua kiinnostaa hetken huuma enemmän ja omien halujen salainen toteuttaminen"

Kuinka tuo kertoo siitä ettei välitä lapsista?

-sivusta

On valmis rikkomaan perheen mahdollisimman pahimmalla tavalla mikä varmasti aiheuttaa lapsille kaikista eniten tuskaa ja harmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.

Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.

Jaa'a, saattaa olla näin, kunhan sanoin ettei sekään mitään takaa edes lasten kannalta, että suoraselkäisesti eroat kun ei enää nappaa. Valitettavasti.

Ei tietenkään. Mutta jos uskot puolisosi aiheuttavan sinulle ongelmia erotilanteessa, jossa ei ole pettämistä niin miten kuvittelet erotilanteen menevän, kun päälle on vielä pettämistä? Eikös tuo kerro siitä, että tahallisesti aiheutat enemmän harmia lapsille kun tiedät millainen puolisosi on?

En pysty kuin spekuloimaan mut olisko niin, ettei pettämiseen ryhtyessä ole tarkoitus jäädä kiinni tai erota. On vaan suhteessa tunteet ja arvostus niin poissa, et hakee itselle hauskanpitoa ja nautintoa ja ajattelee niin jaksavansa vaikka siihen kun lapset kasvaa isoksi. Ainakin yksi työkaveri selitti mulle näin kun yritti illanvietossa uida liiveihin (onnistumatta koska mulle ei ole mailmassa kun yksi mies). Tämäkin kaveri oli kahden pienen lapsen isä ja aika hukassa elämänsä kanssa. Suretti lähinnä, etenkin siksi että epäilen ettei tule vuosiin eroaan ja tuhlaa vaan molempien hyvät vuodet.

Niin, eli pettäjä ei välitä lapsista tai puolisosta? Normaaliahan tuo on.

Ja pettäjäthän aina kertoo noita tarinoita, mutta voin sanoa, että lähes 100% todennäköisyydellä se puoliso luulee kaiken olevan hyvin eikä se pettäjäkään ole niin tunteeton puolisoaansa kohtaan. Kunhan yksi henkilö uskoo hänen tarinansa ja levittää jalkansa, se riittää pettäjälle.

Koska kuka oikeasti suostuisi sänkyyn henkilön kanssa joka kertoisi totuuden? "Joo, mulla on loistava vaimo/mies, ihanat lapset. Vaimo/mies hoitaa lapset ja kodin ja käy töissäkin, antaa mulle huomiota ja seksiä.... mutta mä silti petän, kun mua kiinnostaa hetken huuma enemmän ja omien halujen salainen toteuttaminen"

Kuinka tuo kertoo siitä ettei välitä lapsista?

-sivusta

On valmis rikkomaan perheen mahdollisimman pahimmalla tavalla mikä varmasti aiheuttaa lapsille kaikista eniten tuskaa ja harmia.

Eikö täällä jo sanottu, että tuossa tilanteessa pettämistä on yleensä ajateltu nimenomaan vaihtoehtona erolle eli ei ole tarkoitus jäädä kiinni jolloin lapsetkaan ei kärsi. Eihän ne tuossakaan tilanteessa kärsineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Siis pelkkä eroko ei aiheuta suurta tuskaa? Tuohan on ihan puppua. Osalle ihmisistä se on melkein tai ihan yhtä suuri isku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?

Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....

Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.

Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.

Nämä keskustelut on mainioita :) Suomessa on 6 miljoonaa ihmistä ja vauva palstalla kuvittelisin kymmeniä tuhansia kävijöitä. Täs ketjussa pian tuhat kirjoitusta ja aina, aina! joku kuvittelee tietävänsä, et kaikki omasta mielipiteestä eroavat kirjoitukset on yhden ja saman kirjoittajan valheita. Kovin on suppea maailmankuva toisilla :D

Kirjoitustyyli on jokaisella omanlaisen. Vaikka luulisi kirjoittavansa kuin muut, tai lisäilemällä hymiöitä sinne sekaan, niin se kirjoitustyyli, sanojen valitseminen, mihin kohtaan ne laittaa ja miten tuo tekestin ulos on aina omanlainen. Siksi tietyllä tyylillä kirjoittavat voidaan helposti erottaa toisista kirjoittajista ja ei, se ei ole pelkästään sen takia, että heillä on eriävä mielipide.

Jos luulet, että edellinen kommentoija oli sama kuin aiempi eli minä, niin et kyllä näemmä erota kirjoitustyyliä yhtään niin hyvin kuin luulet. Mutta turha tästä on jankata, usko mitä uskot. Jos sinun on vaikea hyväksyä että yli yksi ihmistä on kanssasi eri mieltä, niin älä sitten hyväksy. Ei se ole minusta oikeastaan edes oleellista. Ei tämä ole huutoäänestys eikä argumenttien arvo muutu sen mukaan, kuinka moni kommentoija on niiden kanssa samaa tai eri mieltä.

Tämä ketju on täynnä pyhimyksiä, tai sellaiseksi julistautuvia.

Avioliittoani en tuhoaisi syrjähypyn vuoksi.

Antaisin anteeksi!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä pyhimyksiä, tai sellaiseksi julistautuvia.

Avioliittoani en tuhoaisi syrjähypyn vuoksi.

Antaisin anteeksi!

Sä saat tehdä niin jos haluat. Älä arvostele muiden ratkaisuja tässä asiassa. Pettäjät ovat epärehellisyyden kyllästämiä ihmiskuoria.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä pyhimyksiä, tai sellaiseksi julistautuvia.

Avioliittoani en tuhoaisi syrjähypyn vuoksi.

Antaisin anteeksi!

Mielenkiintoista, että määrittelet liiton tuhoajaksi petetyn, et pettäjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?

Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....

Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.

Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.

Nämä keskustelut on mainioita :) Suomessa on 6 miljoonaa ihmistä ja vauva palstalla kuvittelisin kymmeniä tuhansia kävijöitä. Täs ketjussa pian tuhat kirjoitusta ja aina, aina! joku kuvittelee tietävänsä, et kaikki omasta mielipiteestä eroavat kirjoitukset on yhden ja saman kirjoittajan valheita. Kovin on suppea maailmankuva toisilla :D

Kirjoitustyyli on jokaisella omanlaisen. Vaikka luulisi kirjoittavansa kuin muut, tai lisäilemällä hymiöitä sinne sekaan, niin se kirjoitustyyli, sanojen valitseminen, mihin kohtaan ne laittaa ja miten tuo tekestin ulos on aina omanlainen. Siksi tietyllä tyylillä kirjoittavat voidaan helposti erottaa toisista kirjoittajista ja ei, se ei ole pelkästään sen takia, että heillä on eriävä mielipide.

Jos luulet, että edellinen kommentoija oli sama kuin aiempi eli minä, niin et kyllä näemmä erota kirjoitustyyliä yhtään niin hyvin kuin luulet. Mutta turha tästä on jankata, usko mitä uskot. Jos sinun on vaikea hyväksyä että yli yksi ihmistä on kanssasi eri mieltä, niin älä sitten hyväksy. Ei se ole minusta oikeastaan edes oleellista. Ei tämä ole huutoäänestys eikä argumenttien arvo muutu sen mukaan, kuinka moni kommentoija on niiden kanssa samaa tai eri mieltä.

Minä oon se toinen kirjoittaja, valehtelijaksi pariin otteeseen tämän kirjoittajan toimesta jo tuomittu :) Luulisin että kirjoitustyyli korreloi iän ja yhteiskunnallisen aseman (koulutuksen) kanssa kuin myös se kuinka objektiivisesti ja analyyttisesti pystyy aihetta käsittelemään. Monella tunne kulkee edellä myös silloin kun mietitään kuinka kriisissä olisi lasten suhteen hyvä toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.

Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.

Jaa'a, saattaa olla näin, kunhan sanoin ettei sekään mitään takaa edes lasten kannalta, että suoraselkäisesti eroat kun ei enää nappaa. Valitettavasti.

Ei tietenkään. Mutta jos uskot puolisosi aiheuttavan sinulle ongelmia erotilanteessa, jossa ei ole pettämistä niin miten kuvittelet erotilanteen menevän, kun päälle on vielä pettämistä? Eikös tuo kerro siitä, että tahallisesti aiheutat enemmän harmia lapsille kun tiedät millainen puolisosi on?

En pysty kuin spekuloimaan mut olisko niin, ettei pettämiseen ryhtyessä ole tarkoitus jäädä kiinni tai erota. On vaan suhteessa tunteet ja arvostus niin poissa, et hakee itselle hauskanpitoa ja nautintoa ja ajattelee niin jaksavansa vaikka siihen kun lapset kasvaa isoksi. Ainakin yksi työkaveri selitti mulle näin kun yritti illanvietossa uida liiveihin (onnistumatta koska mulle ei ole mailmassa kun yksi mies). Tämäkin kaveri oli kahden pienen lapsen isä ja aika hukassa elämänsä kanssa. Suretti lähinnä, etenkin siksi että epäilen ettei tule vuosiin eroaan ja tuhlaa vaan molempien hyvät vuodet.

Niin, eli pettäjä ei välitä lapsista tai puolisosta? Normaaliahan tuo on.

Ja pettäjäthän aina kertoo noita tarinoita, mutta voin sanoa, että lähes 100% todennäköisyydellä se puoliso luulee kaiken olevan hyvin eikä se pettäjäkään ole niin tunteeton puolisoaansa kohtaan. Kunhan yksi henkilö uskoo hänen tarinansa ja levittää jalkansa, se riittää pettäjälle.

Koska kuka oikeasti suostuisi sänkyyn henkilön kanssa joka kertoisi totuuden? "Joo, mulla on loistava vaimo/mies, ihanat lapset. Vaimo/mies hoitaa lapset ja kodin ja käy töissäkin, antaa mulle huomiota ja seksiä.... mutta mä silti petän, kun mua kiinnostaa hetken huuma enemmän ja omien halujen salainen toteuttaminen"

Kuinka tuo kertoo siitä ettei välitä lapsista?

-sivusta

On valmis rikkomaan perheen mahdollisimman pahimmalla tavalla mikä varmasti aiheuttaa lapsille kaikista eniten tuskaa ja harmia.

Eikö täällä jo sanottu, että tuossa tilanteessa pettämistä on yleensä ajateltu nimenomaan vaihtoehtona erolle eli ei ole tarkoitus jäädä kiinni jolloin lapsetkaan ei kärsi. Eihän ne tuossakaan tilanteessa kärsineet.

Kyllä kaikki tietää että pettämisestä jää aina kiinni. Eli tietoisesti ottaa sen riskin.

LAsten hyvinvointi ei tuollaiselle ihmiselle merkitse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.

Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.

Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?

Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,

Siis pelkkä eroko ei aiheuta suurta tuskaa? Tuohan on ihan puppua. Osalle ihmisistä se on melkein tai ihan yhtä suuri isku.

Erota rauhassa kun ei enää halua olla yhdessä kumppanin kanssa ja keskittyy hoitamaan sen kunnolla niin, että kumppani ei mene täysin sekaisin erosta.

vs.

Erotaan pettämisen johdosta. Kumppani on ihan rauniona eikä pysty keskittymään itseensä tai lapsiinsa. Jatkuva katkeruus ja viha eksää kohtaan, jonka kanssa pitäisi lasten takia pitää jonkinlaiset välit, mutta mikä on täysin mahdotonta tuon pettämisen takia. Lapset aistii ja kärsii, eivätkä saa yhtä paljon tukea kummaltakin vanhemmalta, kuin olisivat saaneet kun olisi erottu rauhassa.