Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko pettämisen anteeksi?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.
Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?
Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.
Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.
Minä luulen, että leimaat useamman ihmisen kirjoituksia saman ihmisen kommenteiksi kuvittelemiesi yhtäläisyyksien perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt ihan vakavasti tätä mietin, että jos tällainen asia tapahtuisi ja mieheni pettäisi minua. Vaikka rakkaus ei loppuisi, niin avioliitto kyllä loppuisi siihen. Ensinnäkin olisin sydänjuuriani myöten loukkaantunut. Toiseksikin se, että haluaa panna jotain toista naista kertoo siitä, että seksi minun kanssani ei riitä hänelle. Ja oikeasti minua ällöttäisi ajatus siitä, että hän no, you know, olisi yhdynnässä ties miten ja missä ja mitä huohottaen toisen naisen kanssa. Ja kolmanneksi olen sitä mieltä, että vain white trash -ihmiset pettävät puolisoitaan. Vaatii sivistystä ja älyä olla uskollinen, sanokaa mitä sanotte. Enkä itse haluaisi minkään moukan kanssa elää.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan vakavasti tätä mietin, että jos tällainen asia tapahtuisi ja mieheni pettäisi minua. Vaikka rakkaus ei loppuisi, niin avioliitto kyllä loppuisi siihen. Ensinnäkin olisin sydänjuuriani myöten loukkaantunut. Toiseksikin se, että haluaa panna jotain toista naista kertoo siitä, että seksi minun kanssani ei riitä hänelle. Ja oikeasti minua ällöttäisi ajatus siitä, että hän no, you know, olisi yhdynnässä ties miten ja missä ja mitä huohottaen toisen naisen kanssa. Ja kolmanneksi olen sitä mieltä, että vain white trash -ihmiset pettävät puolisoitaan. Vaatii sivistystä ja älyä olla uskollinen, sanokaa mitä sanotte. Enkä itse haluaisi minkään moukan kanssa elää.
Samaa mieltä!
Ei myöskään kukaan itseään arvostava henkilö pysy pettäjän kanssa suhteessa.
Ei ihme että täällä niin paljon pettäjiä puolustellaan ja petettyjä mollataan, kun täällähän kirjoittelee paljon itse pettäjät.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.
Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.
Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.
Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?
Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.
Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?
Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.
Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.
Minä luulen, että leimaat useamman ihmisen kirjoituksia saman ihmisen kommenteiksi kuvittelemiesi yhtäläisyyksien perusteella.
Roolit ja kumppanit vaihtuu mutta mätä ydin säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.
Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?
Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.
Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.
Nämä keskustelut on mainioita :) Suomessa on 6 miljoonaa ihmistä ja vauva palstalla kuvittelisin kymmeniä tuhansia kävijöitä. Täs ketjussa pian tuhat kirjoitusta ja aina, aina! joku kuvittelee tietävänsä, et kaikki omasta mielipiteestä eroavat kirjoitukset on yhden ja saman kirjoittajan valheita. Kovin on suppea maailmankuva toisilla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.
Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?
Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.
Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.
Nämä keskustelut on mainioita :) Suomessa on 6 miljoonaa ihmistä ja vauva palstalla kuvittelisin kymmeniä tuhansia kävijöitä. Täs ketjussa pian tuhat kirjoitusta ja aina, aina! joku kuvittelee tietävänsä, et kaikki omasta mielipiteestä eroavat kirjoitukset on yhden ja saman kirjoittajan valheita. Kovin on suppea maailmankuva toisilla :D
Kirjoitustyyli on jokaisella omanlaisen. Vaikka luulisi kirjoittavansa kuin muut, tai lisäilemällä hymiöitä sinne sekaan, niin se kirjoitustyyli, sanojen valitseminen, mihin kohtaan ne laittaa ja miten tuo tekestin ulos on aina omanlainen. Siksi tietyllä tyylillä kirjoittavat voidaan helposti erottaa toisista kirjoittajista ja ei, se ei ole pelkästään sen takia, että heillä on eriävä mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut vaimolle anteeksi klassisen firman pikkujouluista lähteneen hairahduksen ja vaikka en hänelle myönnä niin antaisin anteeksi vaikka pettäisi uudelleen. Pitkäaikainen salasuhde yms valehtelu olisi paljon vaikeampi ja se olisi kyllä kriisin ja pitkän keskustelun paikka että sellaisesta yli pääsisi mutta tuollainen yhden yön juttu ei meidän suhdetta kyllä hetkauttanut mihinkään.
Sitä en tiedä antaisiko hän minulle anteeksi mutta eipä ole tullut tarvetta eikä kiinnostusta kokeilla ja onhan tuosta vaimonkin hairahduksesta nyt jo vuosia aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.
Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.
Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?
Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,
Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut naimisissa puolisoni kanssa 23 vuotta. Lähes aikuisia lapsia, talo, mökki, vene, kaikenlaista yhteistä, mitä ihmisillä tässä vaiheessa yleensäkin. Tulemme erittäin hyvin toimeen toistemme sukujen ja ystävien kanssa. Monia yhteisiäkin ystäviä on. Meillä on sekä samoja harrastuksia että kummallakin ihan omia. Meitä yhdistää erityisesti rakkaus liikuntaan, ja urheilemme paljon sekä kaksin että lastemme kanssa. Meillä on mielestäni mukava perhe ja kommunikoimme toistemme kanssa kunnioittavasti, riitelemme hyvin harvoin.
Jos nyt kuitenkin jostakin syystä puolisoni pettäisi minua kertaalleen, eikä asiaan hänen puoleltaan oikeasti liittyisi sen kummempia tunteita eikä hän haluaisi luopua liitostamme, minun on hyvin vaikea kuvitella että yksittäisen tapauksen vuoksi haluaisin erota. Ei joku satunnainen hairahdus olisi niin merkittävä juttu, että luopuisin kaikesta hyvästä, mitä meillä on.
Ero olisi varmasti edessä jos puolisoni muuttuisi arjessa minua kohtaan julmaksi tai ilkeäksi tai jos hänestä tulisi jostain syystä väkivaltainen. Jopa välinpitämätön tyly kohtelu olisi minulle vaikeaa sietää. Mutta jokin yksi yksittäinen uskottomuus ei mitenkään ylitä niin törkeän kohtelun merkkiä minulle, että muuten hyvästä elämästä luopuisin. En tiedä miksi näin, mutta jos olen ihan rehellinen itselleni, en näköjään laita kovin suurta painoarvoa seksuaaliselle uskollisuudelle. Vaikka koen että siinäkin suhteessa parisuhteemme voi hyvin.
Toki jos kumppani haluaisi jatkaa pettämistä eli käytännössä löytäisi itselleen uuden, minkäs minä sille mahtaisin. Itse tuskin löytäisin mistään yhtä täydellisesti minulle sopivaa puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.
Koska pettäjät eivät halua, että heidän tekosiaan kerrotaan yhtään kenellekään, ettei vaan joutuisi häpeämään. Uskottomuushan osuu juuri myös lapsiin. Jos pettää ja sillä aiheuttaa eron niin lapsetkin siinä kärsivät, kun perhe hajoaa. Uskottomuus on myös valehtelua ja itsekkyyttä sekä kertoo sen pettäjän luonteesta, hän voi myös kohdella lapsia yhtä julmasti. Tai oikeastaan kohteli jo, kun ei kunnioittanut ja välittänyt perheestään, vaan heitti kaiken roskiin jotta pääsi panemaan.
Näinhän se on. Kuka sellainen sanoo välittävänsä lapsistaan, jos aiheuttaa tuhoa lasten toiselle huoltajalle ja vielä tahallisesti hajoittaa perheen niin, että siitä tulee paljon myrskyjä jotka eivät välttämättä laannu pitkään aikaan?
Jos tahtoo mennä panemaan muita, niin olisi voinut rauhassa erota niin, ettei siitä koidu kummallekkaan vanhemmalle suurta tuskaa eikä lapsille ja sitten mennä panemaan,Sivusta seuranneena ajattelen ettei se suoraselkäinen eroaminenkaan sitä takaa että vältytään lapsiin saakka ulottuvilta myrskyiltä. Valitettavasti ja siksi kai moni ei uskallakaan erota vaikka tahtoisi.
Itse olen huomannut, että pettäjät usein valehtelee, että eivät muka uskaltaneet erota koska syy A B ja C. Mutta ei se pettäminen tuollaiseen tilanteeseen tuo kuin lisäongelmia, joten tässä logiikassa ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.
Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?
Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.
Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.
Nämä keskustelut on mainioita :) Suomessa on 6 miljoonaa ihmistä ja vauva palstalla kuvittelisin kymmeniä tuhansia kävijöitä. Täs ketjussa pian tuhat kirjoitusta ja aina, aina! joku kuvittelee tietävänsä, et kaikki omasta mielipiteestä eroavat kirjoitukset on yhden ja saman kirjoittajan valheita. Kovin on suppea maailmankuva toisilla :D
Voi sua hapsua taas. Mammat bongas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii eihän se sillee haittaa jos ei ikinä tuu selville et pillerit jätettiin tahalleen poisa.. voi aikoja voi tapoja!
Et vastannut kysymykseen, vaan heitit ylidramaattisen lauseen.
Vastaa kysymykseen: Mistä se mies tietää, oliko kyseessä vahinko vai tahallinen raskautuminen?
Ja tässäkin tapauksessa jos mies saa jotenkin selville että se oli tahallinen, ja hän kokee että tämä on niin paha loukkaus hänen luottamusta kohtaan, ettei parisuhdetta voida jatkaa eikä hän voi enää luottaa äidin sanaan... Niin se äiti kertoo lapselle, että "äiti teki jotain typerää, minkä takia äiti ja isi eroavat. äiti kuitenkin keskittyy parantamaan omaa käyttäytymistään ja korjaamaan tilanteen. Äiti ja isi rakastaa sinua todella paljon"
Mä tiedän naisen joka raskautui salaa ja sai lopulta on-off suhteen pysyvästi on -tilaan. Tiefän varmasti koska hän on mun ystäväni. Ehkä mun pitäis kertoa hänen miehelle, et ei se ollut vahinko? Ja miehen sit myös lapselle. Rehellisyys ennen kaikkea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii eihän se sillee haittaa jos ei ikinä tuu selville et pillerit jätettiin tahalleen poisa.. voi aikoja voi tapoja!
Et vastannut kysymykseen, vaan heitit ylidramaattisen lauseen.
Vastaa kysymykseen: Mistä se mies tietää, oliko kyseessä vahinko vai tahallinen raskautuminen?
Ja tässäkin tapauksessa jos mies saa jotenkin selville että se oli tahallinen, ja hän kokee että tämä on niin paha loukkaus hänen luottamusta kohtaan, ettei parisuhdetta voida jatkaa eikä hän voi enää luottaa äidin sanaan... Niin se äiti kertoo lapselle, että "äiti teki jotain typerää, minkä takia äiti ja isi eroavat. äiti kuitenkin keskittyy parantamaan omaa käyttäytymistään ja korjaamaan tilanteen. Äiti ja isi rakastaa sinua todella paljon"
Mä tiedän naisen joka raskautui salaa ja sai lopulta on-off suhteen pysyvästi on -tilaan. Tiefän varmasti koska hän on mun ystäväni. Ehkä mun pitäis kertoa hänen miehelle, et ei se ollut vahinko? Ja miehen sit myös lapselle. Rehellisyys ennen kaikkea!
No niille sun mielikuvitusystäville sä voit kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii eihän se sillee haittaa jos ei ikinä tuu selville et pillerit jätettiin tahalleen poisa.. voi aikoja voi tapoja!
Et vastannut kysymykseen, vaan heitit ylidramaattisen lauseen.
Vastaa kysymykseen: Mistä se mies tietää, oliko kyseessä vahinko vai tahallinen raskautuminen?
Ja tässäkin tapauksessa jos mies saa jotenkin selville että se oli tahallinen, ja hän kokee että tämä on niin paha loukkaus hänen luottamusta kohtaan, ettei parisuhdetta voida jatkaa eikä hän voi enää luottaa äidin sanaan... Niin se äiti kertoo lapselle, että "äiti teki jotain typerää, minkä takia äiti ja isi eroavat. äiti kuitenkin keskittyy parantamaan omaa käyttäytymistään ja korjaamaan tilanteen. Äiti ja isi rakastaa sinua todella paljon"
Mä tiedän naisen joka raskautui salaa ja sai lopulta on-off suhteen pysyvästi on -tilaan. Tiefän varmasti koska hän on mun ystäväni. Ehkä mun pitäis kertoa hänen miehelle, et ei se ollut vahinko? Ja miehen sit myös lapselle. Rehellisyys ennen kaikkea!
Pysy ketjun aiheessa, kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.
Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?
Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.
Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.
Nämä keskustelut on mainioita :) Suomessa on 6 miljoonaa ihmistä ja vauva palstalla kuvittelisin kymmeniä tuhansia kävijöitä. Täs ketjussa pian tuhat kirjoitusta ja aina, aina! joku kuvittelee tietävänsä, et kaikki omasta mielipiteestä eroavat kirjoitukset on yhden ja saman kirjoittajan valheita. Kovin on suppea maailmankuva toisilla :D
Kirjoitustyyli on jokaisella omanlaisen. Vaikka luulisi kirjoittavansa kuin muut, tai lisäilemällä hymiöitä sinne sekaan, niin se kirjoitustyyli, sanojen valitseminen, mihin kohtaan ne laittaa ja miten tuo tekestin ulos on aina omanlainen. Siksi tietyllä tyylillä kirjoittavat voidaan helposti erottaa toisista kirjoittajista ja ei, se ei ole pelkästään sen takia, että heillä on eriävä mielipide.
Oon kirjoittanut tähän ketjuun 6 kommenttia. Kerro mitkä niin kerron osuiko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii eihän se sillee haittaa jos ei ikinä tuu selville et pillerit jätettiin tahalleen poisa.. voi aikoja voi tapoja!
Et vastannut kysymykseen, vaan heitit ylidramaattisen lauseen.
Vastaa kysymykseen: Mistä se mies tietää, oliko kyseessä vahinko vai tahallinen raskautuminen?
Ja tässäkin tapauksessa jos mies saa jotenkin selville että se oli tahallinen, ja hän kokee että tämä on niin paha loukkaus hänen luottamusta kohtaan, ettei parisuhdetta voida jatkaa eikä hän voi enää luottaa äidin sanaan... Niin se äiti kertoo lapselle, että "äiti teki jotain typerää, minkä takia äiti ja isi eroavat. äiti kuitenkin keskittyy parantamaan omaa käyttäytymistään ja korjaamaan tilanteen. Äiti ja isi rakastaa sinua todella paljon"
Mä tiedän naisen joka raskautui salaa ja sai lopulta on-off suhteen pysyvästi on -tilaan. Tiefän varmasti koska hän on mun ystäväni. Ehkä mun pitäis kertoa hänen miehelle, et ei se ollut vahinko? Ja miehen sit myös lapselle. Rehellisyys ennen kaikkea!
No niille sun mielikuvitusystäville sä voit kertoa.
Tai tarinoida someystäville tuollainen sepitelmä. 😉
Ei tietenkään, kun rehellisyys ei ole heille millään muotoa prioriteetti tai tärkeää. Moraalia ei ole, ja kaikki tekeminen ja ajattelu liikuskelee hyvin pinnallisella levelillä. Näiden elämä on kuin päiväperhon lento; tarkoituksetonta ja mihinkään tarttumatonta. Merkityksetöntä.