Jos mies harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja sinä et, painostaako mies sinua?

Ehkäpä sinä voisit etsiä enemmän itsesi kaltaisen kumppanin etkä yrittää muuttaa toista ihmistä mieleiseksi? En minä ainakaan aikoinaan huolinut mitään täysin itseni vastakohtaa, vaan löysin mieheni, joka tykkäsi samoista asioista kuin minä jo valmiiksi.

Ei meidän kuitenkaan tarvitse olla koko ajan yhdessä ja tehdä kaikkea kahdestaan, vaan esimerkiksi mies kävi jo aamulla aikaisin fillaroimassa ja minä jäin nukkumaan, kun kerrankin sain nukkua. Olemme kuitenkin pyöräilleet kevään ja kesän aikana yhdessä monta kertaa ja molemmat olemme tyytyväisiä.

Nuorena seurustelin miehen kanssa, joka tykkäsikin ottaa kuppia ja koska se ei ollut minun mieleeni, niin en edes yrittänyt käskeä häntä olemaan ilman alkoholia, vaan lähdimme eri suuntiin. Valitse siis viisaasti ja anna muiden olla sitä mitä he ovat.

Hirveetä sössötystä taas kerran

Tuo on yksi syy miksi en haluaisi mieheksi aktiiviliikkujaa - siitä huolimatta, että olen itse aktiivisesti liikkuva nainen. Mulle liikunta on sellainen kiva oma juttu. Jos joku kyttää liikkumisiani tai painostaa minua siihen, silloin siitä katoaa kaikki ilo. En näkisi mitään ongelmaa olla suhteessa miehen kanssa, jolle liikunta ei ole kovin tärkeä asia.

Voit muuttaa vain itseäsi, se on totta. Mielummin yksin kuin huonossa seurassa.

Muista kuitenkin ap, että vaikka sinä oletkin urheilullinen, niin et ole sen parempi ihminen kuin muutkaan, joten varmaan tuon ylimielisyyden takia olet yksin. Voit muuttaa vain itseäsi ja tuossa olisi aika iso muutoskohde.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yksi syy miksi en haluaisi mieheksi aktiiviliikkujaa - siitä huolimatta, että olen itse aktiivisesti liikkuva nainen. Mulle liikunta on sellainen kiva oma juttu. Jos joku kyttää liikkumisiani tai painostaa minua siihen, silloin siitä katoaa kaikki ilo. En näkisi mitään ongelmaa olla suhteessa miehen kanssa, jolle liikunta ei ole kovin tärkeä asia.

Sama juttu. Jos ap käyttää omaa liikunnallisuutta lyöntiaseena ja kerskailun aiheena, niin hän saa olla yksin aina ja ikuisesti. Kukaan ei jaksa kuunnella ja katsoa typeryyttä.

Liikunta on mukavaa, kun sen osaa ottaa viisaasti.

Veikkaan ap, että et ole kovin miellyttävä ihminen.

Mä liikuin 120 kiloisena enemmän kuin suurin osa normaalipainoisista naisista, mutta tuskinpa silloin olisin sulle edes kelvannut jäätävän ylipainoni kanssa. Eihän tällä oikeasti mitään liikunnan kanssa tekemistä olekaan, kunhan haluat timmin naisen.

Ei kaikki hoikatkaan harrasta yhtään mitään liikuntaa.

En sanoisin että mies on mikään himoliikkuja, mutta paljon enemmän urheilee kuin minä. Mies on normaalipainoinen ja minä olen lihava, nyt etenkin raskaana olen varsinainen ryhävalas. Tiedän että hän pitää minua siitä huolimatta kauniina.

Mies ei ole koskaan painostanut minua liikkumaan. Joskus kyllä käydään vaikka vaeltelemassa ja kävelemässä yhdessä, mutta esim. pyöräilemässä tai hölkkälenkillä minulla ei olisi mitään toivoa pysyä ukon perässä.

Sanoisin, että etsi itsellesi liikunnallinen kumppani jos et siedä "sohvaperunaa". Toista kun ei voi muuttaa.

Olin erittäin aktiivinen liikkuja kunnes onnettomuus vei osan liikuntakyvystäni, joten meinaatko että olen nyt huonompi ihminen kuin silloin kun pystyin kilpailemaan kansainvälisellä tasolla? Ei mun persoona ole mihinkään muuttunut vaikka olen monesti sohvaperuna. Mies yhä liikkuu erittäin paljon.

Mieheni harrastaa aktiivisesti juoksua ja minä käyn pari kertaa viikossa salilla välillä juoksen tvs. Käydään joskus yhdessä lenkillä, miehelle ne ovat ns pk-lenkkejä matalalla sykkeellä minulle normaaleja kovempia. En ole ylipainoinen kuitenkaan aika tavis. Ei mieheni minua painosta, joskus kysyy mukaansa juoksemaan. Hyvä suhde meillä on.