Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?

Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?

Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.

Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.

Tarkoitat siis.

Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.

No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.

Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.

Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).

Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)

Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.

Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?

Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.

Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?

(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)

Aivan koska vakava rikos, jonka seuraukset koskevat suoraan lasta ja joka on vienyt toisen ihmisen hengen, on täysin verrannollinen siihen että kumppanini petti luottamukseni ja teki minut surulliseksi. Vähän nyt suhteellisuudentajua. Ihminen joka on noin riippuvainen parisuhteestaan vahingoittaa yleensä kumppaniaan liiallisella kontrolloinnilla ja syyllistämisellä. Sellaista tapaa pettää yhteinen luottamus on vaan vaikeampi osoittaa kuin konkreettista tekoa, kuten pettäminen, jolla voi sitten uhriutua pitkin kyliä.

Kummallakaan ylläolevalla vertauksella ei ole mitään tekemistä tilanteen kanssa, jossa toinen henkilö pettää ja mukana on myös lapset.

Siksi kumpaankaan ei tarvitse edes vastata.

Miten niin ei ole? Meillä on lapsi, mies petti luottamukseni joka ei palautunut koskaan. Miksi en kertoisi lapselle miten se tapahtui, vai kuuluuko lapsen tietää vain jos luottamuksen pettämiseen liittyy penetroituminen peniksellä?

Väännä asiasta vaikka kuinka paljon, mutta ei ole sama asia. Koska samalla tavalla minä voin alkaa argumentoida tuota toista vertauskohdetta yhtä typerillä tavoilla.

Pysytään sen oikean aiheen ympärillä, eli pettämisessä.

Eli kysyn sinulta nyt yksinkertaisesti: onko seksuaalinen uskottomuuden teko ainoa tapa pettää kumppanin luottamus, josta lasten kuuluu tietää? Kun esim pahan puhuminen kumppanista ja häntä vastaan hyökkääminen haukkuvan joukon osana ei ole tällainen lapsille kerrottava asia.

Mites jos äiti on jättänyt isälle kertomatta ehkäisyn pois ja tullut raskaaksi, kertoisitko tästä tulevalle lapselle ja hänen sisaruksilleen? Ei mitään kiertelyä nyt vaan kyllä/ei

Tämä! Monesti lukenut täältä ketjuja et naiset aikoo salaa tehdä vielä yhden lapsen. Pitäiskö miesten kuitenkin paljastaa sit lapsille et yks ei ollut hänen toiveesta vaan äitin salaa tekemä?

Mistä se mies tietää oliko lapsi salaa tekemä vai vahinko?

Nii eihän se sillee haittaa jos ei ikinä tuu selville et pillerit jätettiin tahalleen poisa.. voi aikoja voi tapoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se minua syvästi huolestuttaa ettet sinä usko sanaakaan 😆 Hän ei (tietääkseni) ollut pannut ketään muuta vielä 2009 kun tuo siemen meidän ongelmille istutettiin, mutta todellakin oli jo 2012. 2015 mulle viimein riitti, enkä todella ala perkaamaan lapselle näitä asioita, olkoonkin että luultavasti hänen näkemyksen mukaan äiti halusi erota ja hajottaa kivan perheen.

Liar liar pants on fire ;)

Taisit itse pettää ja syytät puolisoasi pettämisestä. Ehkä se "juoru" olisikin siitä...

Juu, nimenomaan, valehtelen täällä palstalla nimettömänä muille nimettömille umpivieraille ihmisille koska... jaa, no enpä keksinytkään mitään syytä. Come on, olisko sulla aika pistää ison tytön housut jalkaan ja hyväksyä se, ettei kaikilla ole se ego niin ulkonäköön tai miessuhteisiin kietoutunut, että loukkaavin asia maailmassa olisi se kun oma mies pitäisi jotain toista haluttavampana. Jollekin saattaa jopa se oma integriteetti olla se tärkein asia, jonka epäileminen on paljon loukkaavampaa kuin se pitääkö mies vielä pantavimpana yksilönä.

Tekstisäsi kyllä loistaa selkeästi se, että valehtelet etkä kestä sitä, että jäit kiinni valheestasi.

Mutta tällä ei nyt ole enää mitään tekemistä keskustelun kanssa, joten en enää vastaa tähän. Ihan turhaa jankkausta.

En itse voisi kuvitella pettäväni puolisoani. Puolisollani on aiempaa kokemusta petetyksi tulemisesta, ja tämän vuoksi hän on sanonut, ettei myöskään jatkaisi kanssani enää jos minäkin pettäisin häntä. Samoin hän sanoi tuon aiemman kokemuksen opettaneen hänelle, miten tuskallista on tulla petetyksi, ja ettei hän haluaisi aiheuttaa samaa kokemusta kenellekään toiselle.

Jos tällaisten keskustelujen jälkeen tulisinkin tässä suhteessa petetyksi, en usko että jatkaisin suhdetta enää. Tai ainakin vaatisi puolisoltani todella paljon saada luottamukseni takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö kuinka moni pettää. Niin moni täällä sanoo ettei ikinä antaisi anteeksi, mutta uskon että monen vastaajan kumppani on saattanut jo pettää. Mun silmät aukesi muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen itsekseni pikkuhiljaa tutkinut asiaa ja järkyttynyt, miten yleistä se on ja miten oikeasti hyvät ja kunnolliset miehet, sekä naiset, pettävät jos vaan sopiva tilaisuus tulee. Ja ei se ero ole itsestäänselvää sen jälkeen, asiat eivät ole niin mustavalkoisia mitä moni täällä ajattelee niiden olevan. Varsinkin te naiset, jotka olette niin tiukasti sitä mieltä että se on kerrasta poikki jos pettää. Jos vaan tietäisitte miehenne ajatukset, teidän pää sekoaisi.

Itselle on ollut täysin itsestäänselvää aina, että pettäminen johtaa eroon, ja tulee aina olemaan. Kaksi pettäjää olen jättänyt ja tasan satavarmasti jätän seuraavankin, jos pettää edes kerran, tai siis jää siitä kiinni. En tiedä tosin haluanko enää koskaan parisuhteeseen, koska pettäminen on tosiaan niin yleistä. Se, että jatkuvasti pelkää toisen pettävän tai muuten alkavan kohdella huonosti, on aika kauhea tunne ja siinä voi todella huonosti henkisesti, tulee myös fyysisiä oireita.

Vierailija kirjoitti:

Nii eihän se sillee haittaa jos ei ikinä tuu selville et pillerit jätettiin tahalleen poisa.. voi aikoja voi tapoja!

Et vastannut kysymykseen, vaan heitit ylidramaattisen lauseen.

Vastaa kysymykseen: Mistä se mies tietää, oliko kyseessä vahinko vai tahallinen raskautuminen?

Ja tässäkin tapauksessa jos mies saa jotenkin selville että se oli tahallinen, ja hän kokee että tämä on niin paha loukkaus hänen luottamusta kohtaan, ettei parisuhdetta voida jatkaa eikä hän voi enää luottaa äidin sanaan... Niin se äiti kertoo lapselle, että "äiti teki jotain typerää, minkä takia äiti ja isi eroavat. äiti kuitenkin keskittyy parantamaan omaa käyttäytymistään ja korjaamaan tilanteen. Äiti ja isi rakastaa sinua todella paljon"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö kuinka moni pettää. Niin moni täällä sanoo ettei ikinä antaisi anteeksi, mutta uskon että monen vastaajan kumppani on saattanut jo pettää. Mun silmät aukesi muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen itsekseni pikkuhiljaa tutkinut asiaa ja järkyttynyt, miten yleistä se on ja miten oikeasti hyvät ja kunnolliset miehet, sekä naiset, pettävät jos vaan sopiva tilaisuus tulee. Ja ei se ero ole itsestäänselvää sen jälkeen, asiat eivät ole niin mustavalkoisia mitä moni täällä ajattelee niiden olevan. Varsinkin te naiset, jotka olette niin tiukasti sitä mieltä että se on kerrasta poikki jos pettää. Jos vaan tietäisitte miehenne ajatukset, teidän pää sekoaisi.

Itselle on ollut täysin itsestäänselvää aina, että pettäminen johtaa eroon, ja tulee aina olemaan. Kaksi pettäjää olen jättänyt ja tasan satavarmasti jätän seuraavankin, jos pettää edes kerran, tai siis jää siitä kiinni. En tiedä tosin haluanko enää koskaan parisuhteeseen, koska pettäminen on tosiaan niin yleistä. Se, että jatkuvasti pelkää toisen pettävän tai muuten alkavan kohdella huonosti, on aika kauhea tunne ja siinä voi todella huonosti henkisesti, tulee myös fyysisiä oireita.

Sama täällä.

Oma näkemykseni pettäjistä on, ettei pettäjät välitä lainkaan siitä puolisostaan, hänen hyvinvoinnistaa, henkisestä hyvinvoinnista ja myös fyysisestä. Koska joka kerta kun petät, saatat siirtää sukupuolitauteja puolisoosi tämän tietämättä. Miten tuollainen henkilö voi väittää välittävänsä kenestäkään muusta kuin itsestään?

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?

Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....

Se on kerrasta poikki sanon suoraan sen...moro ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö kuinka moni pettää. Niin moni täällä sanoo ettei ikinä antaisi anteeksi, mutta uskon että monen vastaajan kumppani on saattanut jo pettää. Mun silmät aukesi muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen itsekseni pikkuhiljaa tutkinut asiaa ja järkyttynyt, miten yleistä se on ja miten oikeasti hyvät ja kunnolliset miehet, sekä naiset, pettävät jos vaan sopiva tilaisuus tulee. Ja ei se ero ole itsestäänselvää sen jälkeen, asiat eivät ole niin mustavalkoisia mitä moni täällä ajattelee niiden olevan. Varsinkin te naiset, jotka olette niin tiukasti sitä mieltä että se on kerrasta poikki jos pettää. Jos vaan tietäisitte miehenne ajatukset, teidän pää sekoaisi.

Tämä on jotenkin asenne, mitä en koskaan ole ymmärtänyt. Että se, että uskottomuudesta on mahdollista valehdella jotenkin vähentäisi niiden ihmisten mielipiteiden painoarvoa, jotka sanovat eroavansa puolison pettäessä. Ei kai kukaan ole täällä itseään meedioksi väittänytkään. Tietysti kyse on siitä, miten toimitaan puolison jäädessä kiinni. Jos ei jää kiinni, niin sitten petetty elää valheessa. Entä sitten? Ihmissuhteissa on se erityispiirre, että ne vaativat ainakin jollain tasolla luottamusta siihen ettei joku koko ajan selän takana sumuta. Ei se tarkoita sitä, että se sumuttaminen pitäisi paljastuttuaan hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?

Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....

Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Menepä peilin eteen ja kasva aikuiseksi ensin. Pitkäaikaista puolisoa sulla ei voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Nykymaailma: pitää mennä kuulemma terapiaan, jos vaatii ja odottaa suhteessa uskollisuutta ja yksiavioisuutta. Parisuhteethan ovat sitten täysin hyödyttömiä virityksiä, jos haluaa seikkailla voi olla sitten sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?

Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....

Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.

Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Nykymaailma: pitää mennä kuulemma terapiaan, jos vaatii ja odottaa suhteessa uskollisuutta ja yksiavioisuutta. Parisuhteethan ovat sitten täysin hyödyttömiä virityksiä, jos haluaa seikkailla voi olla sitten sinkku.

Ei se ole noin. Tuo asenne kuvaa jonkun elämässään täydellisesti epäonnistuneen yksilön harhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Nykymaailma: pitää mennä kuulemma terapiaan, jos vaatii ja odottaa suhteessa uskollisuutta ja yksiavioisuutta. Parisuhteethan ovat sitten täysin hyödyttömiä virityksiä, jos haluaa seikkailla voi olla sitten sinkku.

Onko ihme, että nykyään moni on mielummin sinkku kuin parisuhteessa, kun pettäminen on nykyajan normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Menepä peilin eteen ja kasva aikuiseksi ensin. Pitkäaikaista puolisoa sulla ei voi olla.

Tähän on valitettavasti todettava, että minä tiedän useamman yli viisikymppisen mieslapsen, jotka suoltavat juurikin tällaista scheissea. Osa ihmisistä on kuvottavaa ja kehityskelvotonta materiaalia ihan loppuunsa saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Itseasiassa he ovat niitä turvallisia puolisoita. Koska muussa tapauksessa pettäjät seurustelivat toistensa kanssa , eikö niin?

Mikäköhän siinä on, että pettäjät eivät tahdo seurustella toisten pettäjien kanssa....

Kuka sellaista väittää? Kyllä minä ainakin tiedän pareja, joiden suhde on alkanut kummankin ollessa vielä tahollaan naimisissa toisen kanssa, eli molemmat on pettäjiä. Itse olen pettänyt 25 vuotta sitten ensimmäistä poikaystävääni ja puolisoni oli pettänyt entistä avovaimoaan. Kyllä monikin virheen tehnyt voi olla suhteessa toisen virheen tehneen kanssa. Kun itse ymmärtää, miksi on pettänyt ja miksei tee sitä enää uudestaan, voi ymmärtää että moni toinenkin ihminen on tämän kasvuprosessin käynyt läpi.

Nämä sun tarinat muuttuu jatkuvasti täällä. Kirjoitustyylistäsi sut tunnistaa, jos et tajunnut.

Taitaa olla sukupuolet toisin päin tuossa 25 vuotta sitten olleessa casessa ja kirjoittaja petetyn roolissa. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ehdottomat ihmiset olette turvattomia puolisoita. Menkää terapiaan. Ette te ehdoitta riitä. Jokaisella pitää sanomattakin olla oikeus muutamaan suhteen ulkopuoliseen seikkailuun.

Menepä peilin eteen ja kasva aikuiseksi ensin. Pitkäaikaista puolisoa sulla ei voi olla.

Tähän on valitettavasti todettava, että minä tiedän useamman yli viisikymppisen mieslapsen, jotka suoltavat juurikin tällaista scheissea. Osa ihmisistä on kuvottavaa ja kehityskelvotonta materiaalia ihan loppuunsa saakka.

Eipä noista taida terapiassakaan pystyä kaivamaan mitään rehellistä ihmistä esiin:

Miksi täällä jatkutetaan, että lapsille kertomista vastustava on itse pettäjä? Itse on ole pettäjä, olen useammassa kommentissa sanonut olevani väkivaltaisen parisuhteen uhri ja jättäjä ja useamman lapsen vanhempi. Suhtaudun erittäin tuomitsevasti uskottomuuteen enkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, ettei vanhempien parisuhdelikapyykki kuulu lapsille eikä toista vanhempaa kuulu koskaan mustamaalata lapselle. Se vahingoittaa lasta syvästi. Ja nämä käsitykset on tulleet, kun oman eroni aikaan luin paljon lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdemalleista ja kävin sekä ero- että perhe- että yksilöterapiassa. Itse en aio koskaan kertoa väkivallasta lapsilleni, ellei tule syytä epäillä exän kohdistavan väkivaltaa myös lapsiin. Huono puoliso voi olla monella tapaa hyvä vanhempi, kuten exäni on osoittanut. En minä näe mitään järkeä riistää lapsiltani sitä kokemusta. Ja tavallaan uskottomuus on minusta vielä vähemmän lasten asia kuin parisuhdeväkivalta. Väkivaltaa voi kohdistaa myös lapsiin, uskottomuutta ei.