Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko pettämisen anteeksi?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?
Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?
Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.
Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.
Tarkoitat siis.
Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.
Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.
Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).
Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)
Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.
Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.
Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?
(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)
Se on pettäjä joka trollailee aina vieden asian sivuraiteille. Niin nähty täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Aika iso määrä miehiä jättää käytännössä myös lapsensa eron tullen. Petokseksi sekin kai voidaan luokitella.
Varsinkin jos on ollut ihan ok isä eroon saakka.
Kyllä näitä on, itsekin olen nähnyt .
Eikä läheskään aina johdu ex- vaimosta.
Tiedättekö kuinka moni pettää. Niin moni täällä sanoo ettei ikinä antaisi anteeksi, mutta uskon että monen vastaajan kumppani on saattanut jo pettää. Mun silmät aukesi muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen itsekseni pikkuhiljaa tutkinut asiaa ja järkyttynyt, miten yleistä se on ja miten oikeasti hyvät ja kunnolliset miehet, sekä naiset, pettävät jos vaan sopiva tilaisuus tulee. Ja ei se ero ole itsestäänselvää sen jälkeen, asiat eivät ole niin mustavalkoisia mitä moni täällä ajattelee niiden olevan. Varsinkin te naiset, jotka olette niin tiukasti sitä mieltä että se on kerrasta poikki jos pettää. Jos vaan tietäisitte miehenne ajatukset, teidän pää sekoaisi.
"Hakkasin puolisoni siihen kuntoon, ettei hän kykene liikkumaan, pitämään itsestään tai lapsistaan yhtä hyvää huolta vuoteen, koska joutuu kuntoutumaan....
....Mutta minusta on loukkaava ajatus, että mukamas en tekisi parastani lasteni eteen tai välittäisi heidän hyvinvoinnista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?
Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?
Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.
Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.
Tarkoitat siis.
Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.
Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.
Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).
Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)
Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.
Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.
Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?
(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)
Aivan koska vakava rikos, jonka seuraukset koskevat suoraan lasta ja joka on vienyt toisen ihmisen hengen, on täysin verrannollinen siihen että kumppanini petti luottamukseni ja teki minut surulliseksi. Vähän nyt suhteellisuudentajua. Ihminen joka on noin riippuvainen parisuhteestaan vahingoittaa yleensä kumppaniaan liiallisella kontrolloinnilla ja syyllistämisellä. Sellaista tapaa pettää yhteinen luottamus on vaan vaikeampi osoittaa kuin konkreettista tekoa, kuten pettäminen, jolla voi sitten uhriutua pitkin kyliä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka moni pettää. Niin moni täällä sanoo ettei ikinä antaisi anteeksi, mutta uskon että monen vastaajan kumppani on saattanut jo pettää. Mun silmät aukesi muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen itsekseni pikkuhiljaa tutkinut asiaa ja järkyttynyt, miten yleistä se on ja miten oikeasti hyvät ja kunnolliset miehet, sekä naiset, pettävät jos vaan sopiva tilaisuus tulee. Ja ei se ero ole itsestäänselvää sen jälkeen, asiat eivät ole niin mustavalkoisia mitä moni täällä ajattelee niiden olevan. Varsinkin te naiset, jotka olette niin tiukasti sitä mieltä että se on kerrasta poikki jos pettää. Jos vaan tietäisitte miehenne ajatukset, teidän pää sekoaisi.
Puhuu henkilö, jonka lapsuus on ollut helvettiä ja tällaisia asioita pidetään itsestäänselvyytenä.
Tunnen itseni ja en pystyisi siinä helvetissä elämään.
Sattuu olemaan osa omaa lapsuuden traumaa. En lähtisi pettäjän vuoksi työstämään, tekisin sen yksin itseni ja lasteni vuoksi.
Vm-71
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?
Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?
Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.
Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.
Tarkoitat siis.
Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.
Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.
Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).
Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)
Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.
Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.
Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?
(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)
Aivan koska vakava rikos, jonka seuraukset koskevat suoraan lasta ja joka on vienyt toisen ihmisen hengen, on täysin verrannollinen siihen että kumppanini petti luottamukseni ja teki minut surulliseksi. Vähän nyt suhteellisuudentajua. Ihminen joka on noin riippuvainen parisuhteestaan vahingoittaa yleensä kumppaniaan liiallisella kontrolloinnilla ja syyllistämisellä. Sellaista tapaa pettää yhteinen luottamus on vaan vaikeampi osoittaa kuin konkreettista tekoa, kuten pettäminen, jolla voi sitten uhriutua pitkin kyliä.
Kummallakaan ylläolevalla vertauksella ei ole mitään tekemistä tilanteen kanssa, jossa toinen henkilö pettää ja mukana on myös lapset.
Siksi kumpaankaan ei tarvitse edes vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.
Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.
Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.
Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893
Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.
Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.
Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947
Älä moiti toista vanhempaa
Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.Ensi-ja turvakotien liiton asiantuntijat ovat petetyn oikeudesta avautua-vänkkääjän kanssa kategorisesti eri mieltä
https://apuaeroon.fi/tietoaerosta/lapsi_ja_ero/#1603892277577-bc1d5293-…
Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudestahttps://www.psychologytoday.com/us/blog/love-and-sex-in-the-digital-age…
Siinä :)
Jos ei enkku oikein taitu niin koita Googlen kääntäjää:
general statement that one of you crossed a relationship boundary and the other is upset about it is more than sufficient.
Artikkelissa nimenomaan sanotaan, ettei lapselle pidä kertoa uskottomuudesta tai muutenkaan vanhempien seksiasioista.Jos olisit lukenut mitä olen aiemmin tänne kirjoittanut tai edes pyrkinyt ymmärtämään niin huomaisit että koko artikkeli tukee sanomaani.
Ja kuten artikkelissa sanotaan. Lapsen ikä ja kehittymisen vaihe tulee ottaa huomioon, mutta pettämisestä voi kertoa. Ei 10v lapselle kerrota, että "isi petti", mutta että "isi teki jotain typerää eikä se ole lapsen vika, että isi teki jotain typerää". Tätä samaa sanotaan myös tuossa artikkelissa.
Näin ollen kyllähän siitä pettämisestä kerrotaan, mutta ei yksityiskohtaisesti. Et vain tunnu ymmärtän näin simppeliä asiaa jostain syystä.
"Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta". Odottelen vielä sellaista artikkelia.
Johon minä linkitin sen, millä viittaan siihen mitä itse olen sanonut.
Voit yrittää väännellä ja käännellä asiaa vaikka kuinka paljon, mutta olen aina sanonut samaa mitä artikkelissakin sanotaan:
"Lapselle voi kertoa pettämisestä, mutta ottamalla lapsen ikä ja kehittymisvaihe huomioon ja valitsemalla siihen sopivat sanat".
Suututtaako, kun omat linkittämäsi jutut sanoo kyllä ihan samaa.
Sinä voit ihan napata suoran lainauksen kohdasta jossa sanotaan "Lapselle voi kertoa pettämisestä, mutta ottamalla lapsen ikä ja kehittymisvaihe huomioon ja valitsemalla siihen sopivat sanat". Ei se sen vaikeampaa ole kuin copy paste kohdasta jossa sanotaan että yes you should tell the children that their parent has Been unfaithful in the marriage.
Tässä on nyt aika moni sanonut, että lapselle voi sanoa, että äiti/isä on pahoittanut minun mieleni ja siksi olemme päättäneet yhdessä, että on parempi erota. Joku erityinen syy miksi tuo ei riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?
Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?
Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.
Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.
Tarkoitat siis.
Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.
Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.
Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).
Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)
Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.
Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.
Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?
(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)
Aivan koska vakava rikos, jonka seuraukset koskevat suoraan lasta ja joka on vienyt toisen ihmisen hengen, on täysin verrannollinen siihen että kumppanini petti luottamukseni ja teki minut surulliseksi. Vähän nyt suhteellisuudentajua. Ihminen joka on noin riippuvainen parisuhteestaan vahingoittaa yleensä kumppaniaan liiallisella kontrolloinnilla ja syyllistämisellä. Sellaista tapaa pettää yhteinen luottamus on vaan vaikeampi osoittaa kuin konkreettista tekoa, kuten pettäminen, jolla voi sitten uhriutua pitkin kyliä.
Ei millään pahalla, mutta nyt kyllä projosoit itseäsi ja kontrolloimisesi tarvetta tuolla "riippuvainen parisuhteestaan". Missään ei kukaan puhun mitään, mikä liittyisi tuohon lauseeseen. Tosin pettäjää voi kyllä syyttää vaikka maailman tappiin asti pettämisestä, koska pettäjä on aina 100% syyllinen pettämiseen.
Tosin ehkä epäilen sun olevan narsisti, kun sulta puuttuu se empatia ja ymmärrys miten vakava henkinen väkivallan muoto on pettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.
Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.
Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.
Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893
Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.
Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.
Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947
Älä moiti toista vanhempaa
Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.Ensi-ja turvakotien liiton asiantuntijat ovat petetyn oikeudesta avautua-vänkkääjän kanssa kategorisesti eri mieltä
https://apuaeroon.fi/tietoaerosta/lapsi_ja_ero/#1603892277577-bc1d5293-…
Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudestahttps://www.psychologytoday.com/us/blog/love-and-sex-in-the-digital-age…
Siinä :)
Jos ei enkku oikein taitu niin koita Googlen kääntäjää:
general statement that one of you crossed a relationship boundary and the other is upset about it is more than sufficient.
Artikkelissa nimenomaan sanotaan, ettei lapselle pidä kertoa uskottomuudesta tai muutenkaan vanhempien seksiasioista.Jos olisit lukenut mitä olen aiemmin tänne kirjoittanut tai edes pyrkinyt ymmärtämään niin huomaisit että koko artikkeli tukee sanomaani.
Ja kuten artikkelissa sanotaan. Lapsen ikä ja kehittymisen vaihe tulee ottaa huomioon, mutta pettämisestä voi kertoa. Ei 10v lapselle kerrota, että "isi petti", mutta että "isi teki jotain typerää eikä se ole lapsen vika, että isi teki jotain typerää". Tätä samaa sanotaan myös tuossa artikkelissa.
Näin ollen kyllähän siitä pettämisestä kerrotaan, mutta ei yksityiskohtaisesti. Et vain tunnu ymmärtän näin simppeliä asiaa jostain syystä.
"Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta". Odottelen vielä sellaista artikkelia.
Johon minä linkitin sen, millä viittaan siihen mitä itse olen sanonut.
Voit yrittää väännellä ja käännellä asiaa vaikka kuinka paljon, mutta olen aina sanonut samaa mitä artikkelissakin sanotaan:
"Lapselle voi kertoa pettämisestä, mutta ottamalla lapsen ikä ja kehittymisvaihe huomioon ja valitsemalla siihen sopivat sanat".
Suututtaako, kun omat linkittämäsi jutut sanoo kyllä ihan samaa.
Sinä voit ihan napata suoran lainauksen kohdasta jossa sanotaan "Lapselle voi kertoa pettämisestä, mutta ottamalla lapsen ikä ja kehittymisvaihe huomioon ja valitsemalla siihen sopivat sanat". Ei se sen vaikeampaa ole kuin copy paste kohdasta jossa sanotaan että yes you should tell the children that their parent has Been unfaithful in the marriage.
Tässä on nyt aika moni sanonut, että lapselle voi sanoa, että äiti/isä on pahoittanut minun mieleni ja siksi olemme päättäneet yhdessä, että on parempi erota. Joku erityinen syy miksi tuo ei riitä?
Mä olen jo kirjoittanut saman asian 10 kertaa täällä. Jos et tämänkään jälkeen kykyene ymmärtämään jotain tosi simppeliä asiaa, niin anteeksi mutta se, että selittäisin sen 11 kertaa ei enää muuta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?
Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?
Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.
Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.
Tarkoitat siis.
Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.
Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.
Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).
Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)
Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.
Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.
Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?
(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)
Aivan koska vakava rikos, jonka seuraukset koskevat suoraan lasta ja joka on vienyt toisen ihmisen hengen, on täysin verrannollinen siihen että kumppanini petti luottamukseni ja teki minut surulliseksi. Vähän nyt suhteellisuudentajua. Ihminen joka on noin riippuvainen parisuhteestaan vahingoittaa yleensä kumppaniaan liiallisella kontrolloinnilla ja syyllistämisellä. Sellaista tapaa pettää yhteinen luottamus on vaan vaikeampi osoittaa kuin konkreettista tekoa, kuten pettäminen, jolla voi sitten uhriutua pitkin kyliä.
Kummallakaan ylläolevalla vertauksella ei ole mitään tekemistä tilanteen kanssa, jossa toinen henkilö pettää ja mukana on myös lapset.
Siksi kumpaankaan ei tarvitse edes vastata.
Miten niin ei ole? Meillä on lapsi, mies petti luottamukseni joka ei palautunut koskaan. Miksi en kertoisi lapselle miten se tapahtui, vai kuuluuko lapsen tietää vain jos luottamuksen pettämiseen liittyy penetroituminen peniksellä?
Äh. No vielä 11 kerran:
Pettämisestä kertominen 10v lapselle:
"Isi teki jotain todella typerää ja on saanut äidin surulliseksi. Syy on täysin isän ja isä aikoo korjata tekemänsä virheen." (pettäjä ottaa vastuun teoistaan)
Pettämisestä ei kerrota lapselle:
"Isi ja äiti on päättänyt, että eroavat." (pettäjä ei ota vastuuta teoistaan ja vierittää vastuun äidille ja lapselle)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.
Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.
Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?
-eri
En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.
Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.
Ajatteletko oikeasti niin, että jos toinen vanhempi tekee jotain lapsille vahingollista, niin sinullakin on "oikeus" tehdä lapsille vahinkoa? Minkälainen vanhempi ajattelee noin?
Kerrotko mitä vahinkoa teini-ikäiselle totuus aiheuttaa?
Vahingoittaa turhaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaansa. Sehän siinä kertomisessa toki tarkoitus onkin. Halutaan kääntää lapsi toista vanhempaa vastaan. Ja se vahingoittaa lasta missä iässä tahansa, lapsia ei koskaan pitäisi käyttää välineenä vanhempien välisissä kiistoissa.
Jos nyt puhutaan isommista lapsista lähellä teini-ikää ja sitä vanhemmista, on rehellisyys kaikkein tärkeintä.
Siitä ei pääse mihinkään. Tietysti jos ainoa motiivi on vahingoittaa pettänyttä vanhempaa , menee se väärin.
Mutta asiallisesti kertominen mitä on tapahtunut, on oikea vaihtoehto. Siinä ei kaikkiin yksityiskohtiin tarvitse mennä. Lapsi nimittäin yleensä tietää jo enemmän kuin luullaan ja tulee kuulemaan jostain muualta suurella todennäköisyydellä asioita ja niitä ei aina kerrota neutraalisti .
Lapsi saattaa tuntea itsensä myös petetyksi ellei asioita kerrota niin kuin ne ovat.
Kerrotaan tuomitsematta, pöyristymättä yms ihan asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?
Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?
Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.
Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.
Tarkoitat siis.
Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.
Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.
Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).
Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)
Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.
Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.
Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?
(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)
Aivan koska vakava rikos, jonka seuraukset koskevat suoraan lasta ja joka on vienyt toisen ihmisen hengen, on täysin verrannollinen siihen että kumppanini petti luottamukseni ja teki minut surulliseksi. Vähän nyt suhteellisuudentajua. Ihminen joka on noin riippuvainen parisuhteestaan vahingoittaa yleensä kumppaniaan liiallisella kontrolloinnilla ja syyllistämisellä. Sellaista tapaa pettää yhteinen luottamus on vaan vaikeampi osoittaa kuin konkreettista tekoa, kuten pettäminen, jolla voi sitten uhriutua pitkin kyliä.
Kummallakaan ylläolevalla vertauksella ei ole mitään tekemistä tilanteen kanssa, jossa toinen henkilö pettää ja mukana on myös lapset.
Siksi kumpaankaan ei tarvitse edes vastata.Miten niin ei ole? Meillä on lapsi, mies petti luottamukseni joka ei palautunut koskaan. Miksi en kertoisi lapselle miten se tapahtui, vai kuuluuko lapsen tietää vain jos luottamuksen pettämiseen liittyy penetroituminen peniksellä?
Väännä asiasta vaikka kuinka paljon, mutta ei ole sama asia. Koska samalla tavalla minä voin alkaa argumentoida tuota toista vertauskohdetta yhtä typerillä tavoilla.
Pysytään sen oikean aiheen ympärillä, eli pettämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.
Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.
Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?
-eri
En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.
Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.
Ajatteletko oikeasti niin, että jos toinen vanhempi tekee jotain lapsille vahingollista, niin sinullakin on "oikeus" tehdä lapsille vahinkoa? Minkälainen vanhempi ajattelee noin?
Kerrotko mitä vahinkoa teini-ikäiselle totuus aiheuttaa?
Vahingoittaa turhaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaansa. Sehän siinä kertomisessa toki tarkoitus onkin. Halutaan kääntää lapsi toista vanhempaa vastaan. Ja se vahingoittaa lasta missä iässä tahansa, lapsia ei koskaan pitäisi käyttää välineenä vanhempien välisissä kiistoissa.
Jos nyt puhutaan isommista lapsista lähellä teini-ikää ja sitä vanhemmista, on rehellisyys kaikkein tärkeintä.
Siitä ei pääse mihinkään. Tietysti jos ainoa motiivi on vahingoittaa pettänyttä vanhempaa , menee se väärin.
Mutta asiallisesti kertominen mitä on tapahtunut, on oikea vaihtoehto. Siinä ei kaikkiin yksityiskohtiin tarvitse mennä. Lapsi nimittäin yleensä tietää jo enemmän kuin luullaan ja tulee kuulemaan jostain muualta suurella todennäköisyydellä asioita ja niitä ei aina kerrota neutraalisti .
Lapsi saattaa tuntea itsensä myös petetyksi ellei asioita kerrota niin kuin ne ovat.
Kerrotaan tuomitsematta, pöyristymättä yms ihan asiallisesti.
Moni lapsihan on kokenut aikuisena, miten koko lapsuus oli valetta, kun hänelle valehdeltiin siitä mitä vanhempien välillä oli.
Kyllä se on niin, että sen pettäjän pitää kertoa, että hän on nyt rikkonut lupauksen/luottamuksen ja että hän pyrkii sitä korjaamaan. Näin lapsi näkee, että omat vanhemmat ovat vastuuntuntevia ihmisiä, jotka eivät vieritä omia virheitään toisten harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?
Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?
Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.
Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.
Tarkoitat siis.
Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.
Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.
Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).
Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)
Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.
Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.
Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?
(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)
Aivan koska vakava rikos, jonka seuraukset koskevat suoraan lasta ja joka on vienyt toisen ihmisen hengen, on täysin verrannollinen siihen että kumppanini petti luottamukseni ja teki minut surulliseksi. Vähän nyt suhteellisuudentajua. Ihminen joka on noin riippuvainen parisuhteestaan vahingoittaa yleensä kumppaniaan liiallisella kontrolloinnilla ja syyllistämisellä. Sellaista tapaa pettää yhteinen luottamus on vaan vaikeampi osoittaa kuin konkreettista tekoa, kuten pettäminen, jolla voi sitten uhriutua pitkin kyliä.
Ei millään pahalla, mutta nyt kyllä projosoit itseäsi ja kontrolloimisesi tarvetta tuolla "riippuvainen parisuhteestaan". Missään ei kukaan puhun mitään, mikä liittyisi tuohon lauseeseen. Tosin pettäjää voi kyllä syyttää vaikka maailman tappiin asti pettämisestä, koska pettäjä on aina 100% syyllinen pettämiseen.
Tosin ehkä epäilen sun olevan narsisti, kun sulta puuttuu se empatia ja ymmärrys miten vakava henkinen väkivallan muoto on pettäminen.
Just tuo ilmaisun riippuvainen parisuhteestaan käyttö on aika paljastavaa. Tuota ilmaisua käyttävät vain tietyn elämänhistorian omaavat. 😉
Jos mun äitini nyt pettäisi isääni, niin kyllä mä arvostaisin sitä paljon enemmän, että äitini kertoisi siitä minulle suoraan ja ottaisi vastuun teoistaansa. Näin osaisin antaa isälleni oikeanlaista tukea ja myös ymmärtää, miksi välit äidillä ja isälläni muuttuvat.
Vähemmän minä äitiini luottaisin, jos hän valehtelisi asiasta ja sitten vuosien jälkeen saisin jostain asiasta kuulla. Jos hän voi valehdella tuollaisesta, niin mistäköhän muustakin hän valehtelee ja piilottelee näyttääkseen hyvältä muiden silmissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?
Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?
Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.
Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.
Tarkoitat siis.
Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.
Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.
Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).
Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)
Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.
Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.
Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?
(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)
Aivan koska vakava rikos, jonka seuraukset koskevat suoraan lasta ja joka on vienyt toisen ihmisen hengen, on täysin verrannollinen siihen että kumppanini petti luottamukseni ja teki minut surulliseksi. Vähän nyt suhteellisuudentajua. Ihminen joka on noin riippuvainen parisuhteestaan vahingoittaa yleensä kumppaniaan liiallisella kontrolloinnilla ja syyllistämisellä. Sellaista tapaa pettää yhteinen luottamus on vaan vaikeampi osoittaa kuin konkreettista tekoa, kuten pettäminen, jolla voi sitten uhriutua pitkin kyliä.
Kummallakaan ylläolevalla vertauksella ei ole mitään tekemistä tilanteen kanssa, jossa toinen henkilö pettää ja mukana on myös lapset.
Siksi kumpaankaan ei tarvitse edes vastata.Miten niin ei ole? Meillä on lapsi, mies petti luottamukseni joka ei palautunut koskaan. Miksi en kertoisi lapselle miten se tapahtui, vai kuuluuko lapsen tietää vain jos luottamuksen pettämiseen liittyy penetroituminen peniksellä?
Väännä asiasta vaikka kuinka paljon, mutta ei ole sama asia. Koska samalla tavalla minä voin alkaa argumentoida tuota toista vertauskohdetta yhtä typerillä tavoilla.
Pysytään sen oikean aiheen ympärillä, eli pettämisessä.
Eli kysyn sinulta nyt yksinkertaisesti: onko seksuaalinen uskottomuuden teko ainoa tapa pettää kumppanin luottamus, josta lasten kuuluu tietää? Kun esim pahan puhuminen kumppanista ja häntä vastaan hyökkääminen haukkuvan joukon osana ei ole tällainen lapsille kerrottava asia.
Mites jos äiti on jättänyt isälle kertomatta ehkäisyn pois ja tullut raskaaksi, kertoisitko tästä tulevalle lapselle ja hänen sisaruksilleen? Ei mitään kiertelyä nyt vaan kyllä/ei
Kyllä! Tai sitä, ettei koskaan saa kertoa myöskään suvulle, että pettäjä petti!
Näitä asiantuntijalähdettä odotellen....