Antaisitko pettämisen anteeksi?

Luulen että antaisin. Koska en jaksaisi erota ja aloittaa kenenkään kanssa alusta.

Tosin ihan mahdoton ajatus että näin tapahtuisi koska mieheni palvoo mua ja mun vartaloa ja on koko ajan kimpussa. Miksihän hän yhtäkkiä vieraissa kävisi. Ei taitais riittää aika ei energia 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?

Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?

Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.

Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.

Tarkoitat siis.

Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.

Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.

Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893

Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.

Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.

Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.

Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Yritätkö tahallaan muuttaa sitä mitä olen sanonut että voit argumentoida sitä vastaan vai mikä tässä on nyt pointtisi?

En nimittäin jaksa kirjoitella ihmisten kanssa, jotka tahallaan yrittävät väännellä minun sanomisestani jotain, mitä se ei ole.

Tuossakaan artikkelissa ei lainkaan puhuta siitä, onko kyse 4v lapsesta vai 17v lapsesta.

Tuo vääntelijä on tuttu hahmo näissä pettämisasioissa täällä. Ei kestä totuutta. Itsestään.

Tottahan tuo. Pettäjät haluavat suojella itseään jopa oman lapsen kustannuksella pysyäkseen muiden silmissä "hyvänä ihmisenä".

Lapsen kehityksen kannalta olisi hyvä, että pettäjä säilyykin lapsen silmissä hyvänä ihmisenä. Se on kuitenkin lapsen toinen vanhempi ja voi muilta osin olla ihan hyvä isä/äiti ja lapselle tärkeä. Ja etenkin pienellä lapsella vanhemman näkeminen hyvänä tukee lapsen omaakin identiteettiä. Jos sanot pienelle lapselle vanhemman olevan paha, hän käsittää olevansa itsekin puoliksi paha.

Jos pettäjä välittää lapsistaan, hän kertoo itse tehneensä jotain väärää äitiä kohtaan ja siksi perhe hajoaa.

Pettäjä, joka ei ota vastuuta ei välitä myöskään omista lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos uskottomuus tekee vuosikausiksi toimintakyvyttömän ja lasten hyvinvoinnista piittaamattoman ihmisraunion, niin silloin pitää hakea apua. En halua väheksyä pettämisen aiheuttamaa kipua, mutta minä tiedän ihmisiä jotka ovat selviytyneet raskaasta fyysisestä väkivallasta, konkurssista tai läheisen kuolemasta kaatamatta sitä lasten harteille noin pahasti kuin sinusta petetyllä on oikeus tehdä. Olen itse melko tiukkapipoinen uskollisuuden suhteen enkä ikinä uskoisi sanovani näin, mutta kuule, elämässä on oikeasti pahempiakin asioita ja olen iloinen puolestasi ettet ole niitä joutunut vielä kohtaamaan. Niinkuin oma äitini joskus sanoi, elämän ja kuoleman asioita ja tämä ei ole niitä.

Itseasiassa petetyksi tuleminen on paljon vakavampi, kuin mikään rahallinen konkurssi. Petetyksi tuleminen on verrattavissa raskaaseen fyysiseen väkivaltaan. Pettäjä tuhoaa petetyn henkisesti ihan kokonaan ja siitä pois pääseminen vie noin kaksi vuotta päästä yli. Joskus vielä kauemmin.

Sinä haluat tässä syyllistää jälleen petettyä. Kyse ei ole minkään kaataminen lapsen niskaan. Sinä et voi olettaa, että saat hakata vaimosi/miehesi sairaalakuntoon ja sitten uskotella itsellesi, että sen jälkeen sen vaimon/miehen pitää käyttäytyä ja olla ihan normaalisti lapsen ympärillä. Se on täysin mahdotonta. Sinä oletat muiden kykenevän olemaan yli-ihmisiä, mutta pettäjä saa olla niin suuri roskasakka ja paska ihminen, kuin haluaa. Asetat pettäjän ja uhrin ihan sairaaseen asetelmaan, mikä on yleistä ihmisillä, jotka on pettäjiä ja narsisteja.

Ja voin sanoa, että olen varmasti kokenut elämässäni paljon isompia asioita, kuin sinä. Siksi puhunkin täällä siitä, miten nämä asiat eivät ole mitään pikkuisia asioita, mihin vaan voivat uhrit kohauttaa harteitaan ja olla ihan kuin asialla ei ole mitään merkitystä.

Älä nyt mun puolesta ainakaan puhu. Petetyksi tuleminen oli vähemmän traumatisoivaa kuin ero, äidin rintasyöpä, rakkaan koiran kuolema herkässä iässä. Mulla on ihan terve itsetunto niin petetyksi tulemisen jälkeen ei tarvinnut itseään keräillä ollenkaan niin syvältä kuin nuo em tilanteet vaati

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?

Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?

Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.

Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.

Tarkoitat siis.

Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.

No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.

En tietenkään, mitä järkeä? Olen suhteessani tehnyt varsin selväksi, että olen sitoutunut uskollisuuteen kaikilla elämän osa-alueilla. Tämän pettäminen on luottamuksen pettämistä - se vesittää koko suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.

Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.

Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893

Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.

Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.

Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.

Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Yritätkö tahallaan muuttaa sitä mitä olen sanonut että voit argumentoida sitä vastaan vai mikä tässä on nyt pointtisi?

En nimittäin jaksa kirjoitella ihmisten kanssa, jotka tahallaan yrittävät väännellä minun sanomisestani jotain, mitä se ei ole.

Tuossakaan artikkelissa ei lainkaan puhuta siitä, onko kyse 4v lapsesta vai 17v lapsesta.

Tuo vääntelijä on tuttu hahmo näissä pettämisasioissa täällä. Ei kestä totuutta. Itsestään.

Tottahan tuo. Pettäjät haluavat suojella itseään jopa oman lapsen kustannuksella pysyäkseen muiden silmissä "hyvänä ihmisenä".

Lapsen kehityksen kannalta olisi hyvä, että pettäjä säilyykin lapsen silmissä hyvänä ihmisenä. Se on kuitenkin lapsen toinen vanhempi ja voi muilta osin olla ihan hyvä isä/äiti ja lapselle tärkeä. Ja etenkin pienellä lapsella vanhemman näkeminen hyvänä tukee lapsen omaakin identiteettiä. Jos sanot pienelle lapselle vanhemman olevan paha, hän käsittää olevansa itsekin puoliksi paha.

Lapselle on myös tärkeää nähdä, että virheitä voi tehdä ja kun ottaa niistä vastuun ja korjaa tekemänsä virheen, voi päätyä paremmaksi ihmiseksi.

Lakaisemalla kaikki maton alle kasvatat lapsen, joka kuvittelee että pahaa voi tehdä kunhan kaiken piilottelee.

Kun pettäjä sanoo lapselle "Minä tein nyt jotain tosi typerää ja nyt minun on korjattava se tekoni" ei tee lapsen silmissä vanhemmasta millään tavalla huonompaa, vaan aikuisen joka ottaa vastuun teoistaan.

Tätä pettäjä ei tosin ymmärrä, koska pettäjä ei suostu ottamaan vastuuta, vaan vierittää vastuun lapsien ja petetyn niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?

Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?

Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.

Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.

Tarkoitat siis.

Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.

No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.

Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.

Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).

Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.

Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.

Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893

Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.

Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.

Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.

Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Yritätkö tahallaan muuttaa sitä mitä olen sanonut että voit argumentoida sitä vastaan vai mikä tässä on nyt pointtisi?

En nimittäin jaksa kirjoitella ihmisten kanssa, jotka tahallaan yrittävät väännellä minun sanomisestani jotain, mitä se ei ole.

Tuossakaan artikkelissa ei lainkaan puhuta siitä, onko kyse 4v lapsesta vai 17v lapsesta.

Tuo vääntelijä on tuttu hahmo näissä pettämisasioissa täällä. Ei kestä totuutta. Itsestään.

Tottahan tuo. Pettäjät haluavat suojella itseään jopa oman lapsen kustannuksella pysyäkseen muiden silmissä "hyvänä ihmisenä".

Lapsen kehityksen kannalta olisi hyvä, että pettäjä säilyykin lapsen silmissä hyvänä ihmisenä. Se on kuitenkin lapsen toinen vanhempi ja voi muilta osin olla ihan hyvä isä/äiti ja lapselle tärkeä. Ja etenkin pienellä lapsella vanhemman näkeminen hyvänä tukee lapsen omaakin identiteettiä. Jos sanot pienelle lapselle vanhemman olevan paha, hän käsittää olevansa itsekin puoliksi paha.

Lapselle on myös tärkeää nähdä, että virheitä voi tehdä ja kun ottaa niistä vastuun ja korjaa tekemänsä virheen, voi päätyä paremmaksi ihmiseksi.

Lakaisemalla kaikki maton alle kasvatat lapsen, joka kuvittelee että pahaa voi tehdä kunhan kaiken piilottelee.

Kun pettäjä sanoo lapselle "Minä tein nyt jotain tosi typerää ja nyt minun on korjattava se tekoni" ei tee lapsen silmissä vanhemmasta millään tavalla huonompaa, vaan aikuisen joka ottaa vastuun teoistaan.

Tätä pettäjä ei tosin ymmärrä, koska pettäjä ei suostu ottamaan vastuuta, vaan vierittää vastuun lapsien ja petetyn niskaan.

Tämä! Paatuneimmat pettäjät uhriutuvat itse kun he joutuvat teoistaan arvostelun kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.

Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.

Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893

Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.

Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.

Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.

Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Ensi-ja turvakotien liiton asiantuntijat ovat petetyn oikeudesta avautua-vänkkääjän kanssa kategorisesti eri mieltä

https://apuaeroon.fi/tietoaerosta/lapsi_ja_ero/#1603892277577-bc1d5293-…

Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta

https://www.psychologytoday.com/us/blog/love-and-sex-in-the-digital-age…

Siinä :)

Jos ei enkku oikein taitu niin koita Googlen kääntäjää:

general statement that one of you crossed a relationship boundary and the other is upset about it is more than sufficient.

Artikkelissa nimenomaan sanotaan, ettei lapselle pidä kertoa uskottomuudesta tai muutenkaan vanhempien seksiasioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.

Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.

Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893

Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.

Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.

Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.

Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Yritätkö tahallaan muuttaa sitä mitä olen sanonut että voit argumentoida sitä vastaan vai mikä tässä on nyt pointtisi?

En nimittäin jaksa kirjoitella ihmisten kanssa, jotka tahallaan yrittävät väännellä minun sanomisestani jotain, mitä se ei ole.

Tuossakaan artikkelissa ei lainkaan puhuta siitä, onko kyse 4v lapsesta vai 17v lapsesta.

Tuo vääntelijä on tuttu hahmo näissä pettämisasioissa täällä. Ei kestä totuutta. Itsestään.

Tottahan tuo. Pettäjät haluavat suojella itseään jopa oman lapsen kustannuksella pysyäkseen muiden silmissä "hyvänä ihmisenä".

Lapsen kehityksen kannalta olisi hyvä, että pettäjä säilyykin lapsen silmissä hyvänä ihmisenä. Se on kuitenkin lapsen toinen vanhempi ja voi muilta osin olla ihan hyvä isä/äiti ja lapselle tärkeä. Ja etenkin pienellä lapsella vanhemman näkeminen hyvänä tukee lapsen omaakin identiteettiä. Jos sanot pienelle lapselle vanhemman olevan paha, hän käsittää olevansa itsekin puoliksi paha.

Eli jos vanhemmat rikkovat jotain, hajoittavat, lyövät toisiaan, hajoittavat tavaroita julkisella paikalla jne... niin aina pitää vaan esittää, ettei mikään näistä ollut vanhempien syytä vaan jonkun muun, koska hehän ovat vanhempina "hyviä ihmisiä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.

Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.

Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893

Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.

Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.

Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.

Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Ensi-ja turvakotien liiton asiantuntijat ovat petetyn oikeudesta avautua-vänkkääjän kanssa kategorisesti eri mieltä

https://apuaeroon.fi/tietoaerosta/lapsi_ja_ero/#1603892277577-bc1d5293-…

Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta

https://www.psychologytoday.com/us/blog/love-and-sex-in-the-digital-age…

Siinä :)

Jos ei enkku oikein taitu niin koita Googlen kääntäjää:

general statement that one of you crossed a relationship boundary and the other is upset about it is more than sufficient.

Artikkelissa nimenomaan sanotaan, ettei lapselle pidä kertoa uskottomuudesta tai muutenkaan vanhempien seksiasioista.

Jos olisit lukenut mitä olen aiemmin tänne kirjoittanut tai edes pyrkinyt ymmärtämään niin huomaisit että koko artikkeli tukee sanomaani.

Ja kuten artikkelissa sanotaan. Lapsen ikä ja kehittymisen vaihe tulee ottaa huomioon, mutta pettämisestä voi kertoa. Ei 10v lapselle kerrota, että "isi petti", mutta että "isi teki jotain typerää eikä se ole lapsen vika, että isi teki jotain typerää". Tätä samaa sanotaan myös tuossa artikkelissa.

Näin ollen kyllähän siitä pettämisestä kerrotaan, mutta ei yksityiskohtaisesti. Et vain tunnu ymmärtän näin simppeliä asiaa jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että antaisin. Koska en jaksaisi erota ja aloittaa kenenkään kanssa alusta.

Tosin ihan mahdoton ajatus että näin tapahtuisi koska mieheni palvoo mua ja mun vartaloa ja on koko ajan kimpussa. Miksihän hän yhtäkkiä vieraissa kävisi. Ei taitais riittää aika ei energia 😃

Trollaa vaan noita keskenkasvuisia tarinoitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?

Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?

Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.

Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.

Tarkoitat siis.

Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.

No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.

Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.

Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).

Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)

Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.

Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.

Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.

Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893

Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.

Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.

Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.

Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Ensi-ja turvakotien liiton asiantuntijat ovat petetyn oikeudesta avautua-vänkkääjän kanssa kategorisesti eri mieltä

https://apuaeroon.fi/tietoaerosta/lapsi_ja_ero/#1603892277577-bc1d5293-…

Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta

https://www.psychologytoday.com/us/blog/love-and-sex-in-the-digital-age…

Siinä :)

Jos ei enkku oikein taitu niin koita Googlen kääntäjää:

general statement that one of you crossed a relationship boundary and the other is upset about it is more than sufficient.

Artikkelissa nimenomaan sanotaan, ettei lapselle pidä kertoa uskottomuudesta tai muutenkaan vanhempien seksiasioista.

Jos olisit lukenut mitä olen aiemmin tänne kirjoittanut tai edes pyrkinyt ymmärtämään niin huomaisit että koko artikkeli tukee sanomaani.

Ja kuten artikkelissa sanotaan. Lapsen ikä ja kehittymisen vaihe tulee ottaa huomioon, mutta pettämisestä voi kertoa. Ei 10v lapselle kerrota, että "isi petti", mutta että "isi teki jotain typerää eikä se ole lapsen vika, että isi teki jotain typerää". Tätä samaa sanotaan myös tuossa artikkelissa.

Näin ollen kyllähän siitä pettämisestä kerrotaan, mutta ei yksityiskohtaisesti. Et vain tunnu ymmärtän näin simppeliä asiaa jostain syystä.

"Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta". Odottelen vielä sellaista artikkelia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäjä ei itse kerro omille lapsilleensa sitä, että hän on tehnyt äidille nyt jotain tosi pahaa ja siksi tilanne on se mitä on?

Tätäpä mietin. Jos pettäjä on oikeasti pahoillaan siitä mitä hän on aiheuttanut ja jos pettäjä OIKEASTI välittää lapsistaan, niin eikö hän itse halua kantaa vastuun tekemisistään ja kertoa itse lapsilleen, että hän on se, joka nyt aiheutti tämän ja hän on se, joka pyrkii korjaamaan sen minkä aiheutti?

Jännää, että täälläkin syytetään petettyä/uhria vaikka kuinka paljon tästäkin tilanteesta, vaikka se on pettäjän syytä.

Koska. Vanhempien. Seksielämä. Ei. Kuulu. Lapsille.

Tarkoitat siis.

Koska. Pettäjän. Ei. Tarvitse. Kantaa. Vastuuta. Teoistaan.

No eihän se lapselle olekaan sänkypuuhistaan vastuussa, ei se ole lapselle seksuaalista uskollisuutta luvannut.

Pettämisellä ei ole kysymys siitä, että joku pani jotain toista henkilöä.

Pettämisessä ja miksi se satuttaa sitä petettyä pointtina on se, että se pettäjä on pettänyt kahden väliset lupaukset ja luottamuksen (ei mitään tekemistä seksin kanssa).

Joten avaa yhä millä tavalla tässä on kyse sänkypuuhista? Missään kun ei niistä sänkypuuhista puhuttu (paitsi sinä)

Mun ex-mieheni kuuli vanhemmiltaan minun läheistä ja kiertoteitse myös minua koskevan juorun ja sen sijaan, että he olisivat kysyneet asiasta minulta tai läheiseltäni, päättivät he vatvoa asiaa selkäni takana ja sitten perhejuhlassa humaltuneena yhdessä hyökätä kimppuuni tivaamaan asiasta. Olin tilanteessa täysin yksin, kuulin koko asiasta ensimmäistä kertaa ja siksi mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, eikä myöskään paeta paikalta, koska olimme tilaisuudessa samalla kyydillä ja tuntien matkan päässä kotoa. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja koetti korjata asiaa, mutta menetin luottamuksen ja kunnioitukseni häntä kohtaan. Aloin inhota hänen alkoholin käyttöään myös. Erosimme lopulta.

Olisiko lapseni, tuolloin 9, kuulunut kuulla kuinka isänsä ja isovanhempansa loukkasivat minua vuosia aiemmin? Miksi, tai Miksi ei?

Ex-mieheni m u r h a s i toisen lapsemme.

Olisiko minun pitänyt esittää, ettei tätä koskaan tapahtunut 14v lapsellemme, että ex-mieheni näyttäyisi hänen silmiin yhä "hyvänä ihmisenä"?

(tein samanlaisen vertauskuvan kuin sinä, mikä ei oikeasti liity aiheeseen mitenkään)

Ei siitä anteeksiannosta varmaan tulisi mitään.

Kyllä se heikkoina hetkinä kömpisi mieleen. En kestäisi sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.

Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.

Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893

Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.

Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.

Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.

Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Ensi-ja turvakotien liiton asiantuntijat ovat petetyn oikeudesta avautua-vänkkääjän kanssa kategorisesti eri mieltä

https://apuaeroon.fi/tietoaerosta/lapsi_ja_ero/#1603892277577-bc1d5293-…

Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta

https://www.psychologytoday.com/us/blog/love-and-sex-in-the-digital-age…

Siinä :)

Jos ei enkku oikein taitu niin koita Googlen kääntäjää:

general statement that one of you crossed a relationship boundary and the other is upset about it is more than sufficient.

Artikkelissa nimenomaan sanotaan, ettei lapselle pidä kertoa uskottomuudesta tai muutenkaan vanhempien seksiasioista.

Jos olisit lukenut mitä olen aiemmin tänne kirjoittanut tai edes pyrkinyt ymmärtämään niin huomaisit että koko artikkeli tukee sanomaani.

Ja kuten artikkelissa sanotaan. Lapsen ikä ja kehittymisen vaihe tulee ottaa huomioon, mutta pettämisestä voi kertoa. Ei 10v lapselle kerrota, että "isi petti", mutta että "isi teki jotain typerää eikä se ole lapsen vika, että isi teki jotain typerää". Tätä samaa sanotaan myös tuossa artikkelissa.

Näin ollen kyllähän siitä pettämisestä kerrotaan, mutta ei yksityiskohtaisesti. Et vain tunnu ymmärtän näin simppeliä asiaa jostain syystä.

"Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta". Odottelen vielä sellaista artikkelia.

Mä odottaisin sulta asiantuntijalähdettä sille että pettäjän on syytä salata tekonsa joka johti perheen hajoamiseen lapsiltaan hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan terapeutti ei koskaan suosittele, ettei lapsille saisi mukamas kertoa, että toinen vanhempi on rikkonut luottamuksen ja pettänyt. Terapeutit tosin suosittelevat, että informaatio pitää kertoa niin, että lapsen ikä ja henkinen kehitysvaihe otetaan huomioon.

Esimerkiksi nuorelle lapselle voidaan sanoa, että isi teki jotain typerää ja petti äidin luottamuksen. Yksityiskohtaisesti siitä ei tarvitse kertoa.

Narsistit yrittävät kääntää tilanteen niin, ettei kenellekkään saisi kertoa ja näin vain uudelleen tehdä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

Väestöliiton asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2014102418777893

Lapselle voi kertoa esim että äiti/isä on surullinen erosta, ei olisi toivonut eroa, mutta isä/äiti on pahoittanut hänen mielensä niin, ettei yhteiselämä enää suju. Mutta että nämä ovat vanhempien, aikuisten välisiä asioita, joita he eivät aina itsekään ymmärrä ja osaa ratkaista niin vaikea on teille lapsillekaan selittää kovin tarkasti miksi tähän tilanteeseen päädyttiin.

Ensinnäkin linkitit melkein 10 vuotta vanhan uutisen.

Toisekseen tuossa jo otsikossa lukee "ei liian yksityiskohtaisesti". Eli kyllä saa kertoa.

Mielenterveystalon asiantuntijat mm heli vaaranen ovat kanssasi yksiselitteisesti eri mieltä https://www.mielenterveystalo.fi/sv/node/947

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Ensi-ja turvakotien liiton asiantuntijat ovat petetyn oikeudesta avautua-vänkkääjän kanssa kategorisesti eri mieltä

https://apuaeroon.fi/tietoaerosta/lapsi_ja_ero/#1603892277577-bc1d5293-…

Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta

https://www.psychologytoday.com/us/blog/love-and-sex-in-the-digital-age…

Siinä :)

Jos ei enkku oikein taitu niin koita Googlen kääntäjää:

general statement that one of you crossed a relationship boundary and the other is upset about it is more than sufficient.

Artikkelissa nimenomaan sanotaan, ettei lapselle pidä kertoa uskottomuudesta tai muutenkaan vanhempien seksiasioista.

Jos olisit lukenut mitä olen aiemmin tänne kirjoittanut tai edes pyrkinyt ymmärtämään niin huomaisit että koko artikkeli tukee sanomaani.

Ja kuten artikkelissa sanotaan. Lapsen ikä ja kehittymisen vaihe tulee ottaa huomioon, mutta pettämisestä voi kertoa. Ei 10v lapselle kerrota, että "isi petti", mutta että "isi teki jotain typerää eikä se ole lapsen vika, että isi teki jotain typerää". Tätä samaa sanotaan myös tuossa artikkelissa.

Näin ollen kyllähän siitä pettämisestä kerrotaan, mutta ei yksityiskohtaisesti. Et vain tunnu ymmärtän näin simppeliä asiaa jostain syystä.

"Haastaisinkin tässä kohtaa jonkun esittämään yhdenkään asiantuntijalausunnon jossa suositellaan avautumista lapsille toisen vanhemman uskottomuudesta". Odottelen vielä sellaista artikkelia.

Johon minä linkitin sen, millä viittaan siihen mitä itse olen sanonut.

Voit yrittää väännellä ja käännellä asiaa vaikka kuinka paljon, mutta olen aina sanonut samaa mitä artikkelissakin sanotaan:

"Lapselle voi kertoa pettämisestä, mutta ottamalla lapsen ikä ja kehittymisvaihe huomioon ja valitsemalla siihen sopivat sanat".

Suututtaako, kun omat linkittämäsi jutut sanoo kyllä ihan samaa.