Mitenkä otan vaikean asian puheeksi, epäilen että puolisoni valehtelee?

Kysy häneltä mitä mieltä olisi jos sinäkin kävisit vähän seikkailemassa .

Miehesi on valehtelija, niitä tässä maailmassa riittää. Heille on tyypillistä, että kiistävät viimeiseen asti.

Olen pahoillani. Voimia Ap <3 Muista, että mitä ripeämmin toimit, sitä nopeammin myös toivut.

Jos ei ole mitään selviä ns. todisteita pettämisestä niin vaikea paikka on! Mietitääns nyt, jos mies puhuisikin totta? Miten reagoisi turhiin syytöksiin tai miten ylipäänsä ihminen reagoi kun ja jos valehtelee?

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on kyllä sairaalloisen mustasukkaista porukkaa. No mikäs siinä, tehkää omasta elämästänne niin kurjaa kuin haluatte, ei se minulta ole pois.

Pettäminen on niin yleistä, että sen uhriksi joutuu ennemmin tai myöhemmin. Jos epäilyksiä nousee, niitä kannattaa kuunnella.

Ap lähde yllättäen seuraavan kerran miehen mukaan kun lähtee uuteen harrastukseensa.

- saat todisteen että ainakin tällä kertaa on siellä missä väittää

- saatte viettää aikaa yhdessä harrastuksen parissa (minä esim saatan lähteä miehelle mukaan radalle kun ajaa radalla harrasteautolla, hengaillen radalla ja autan taukojen aikana hakemalla työkaluja ym.). Ja minä en siis tee tätä siksi että epäilisin miehen pettävän tai valehtelevan vaan minusta on kiva nähdä mies onnellisena harrastuksensa parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on kyllä sairaalloisen mustasukkaista porukkaa. No mikäs siinä, tehkää omasta elämästänne niin kurjaa kuin haluatte, ei se minulta ole pois.

Kuinka niin on? Jos ekan kerran pitkässä parisuhteessaan alkaa epäillä toista muuttuneen käytöksen ja valehtelun vuoksi niin onko se sairaalloista mustasukkaisuutta? ap

Haluatko olla tuollaisessa suhteessa? Omaa toimintaasi voit muuttaa, et toista. 

Olen koko hel vetin päivän pyöritellyt ajatuksia päässäni. Voisiko se olla todellakin totta että ihminen jota olen rakastanut jumalattoman kauan aikaa, onkin pettäjä?! Sanotaan näin että "ratsasin" äsken miehen tavaroita kun ei ole kotona. Löysin treenivihkon johon merkkaa kaikki harrastuksensa, on ollut ainakin ennen tarkka merkinnöissään kun seuraa kuntoaan. Ja kas kummaa mitä siellä näkyi. Puuttui lukuisia aukkoja niiltä päiviltä kun on ollut harrastamassa. Että missäköhän on viettänyt ne tunnit?! Nyt alkaa pinna kiristyä.

Mietin tämmöistä. Kun kerran ei myönnä mitään niin taidan alkaa käydä niillä nurkilla mihin muka lähtee ja katsoa että ilmestyykö sinne vai eikö? Jotenkin tämä on saatava päätökseen. Ehdotuksia kenelläkään? ap

Palkkaa etsivä, sitten tiedät

Et selvästikään luota mieheesi. Mitä vielä odotat?

turha siltä on kysyä, kun se valehtelee

Klassiset merkit pettäjän käytöksestä. Voi tietenkin olla muutakin. Mieti mitä haluat. Saatko suhteestasi sen mitä haluat ja tarvitset. Pystytkö luottamaan mieheen ja mitä voit hyväksyä. Pettäjän kanssa on vaikea keskustella. Kiistää loppuun saakka. Valitettavasti tuota tapahtuu niissä pitkissä liitoissakin.

Itselläni tuossa kyllä häiritsisi eniten tuo,ettei asiasta voida keskustella. Jos itse otan mieltäni painavan asian miehen kanssa puheeksi ( ilman huutoa,suoraa syyttelyä) ja toinen ei halua kuunnella ollenkaan, niin kokisin kyllä että en saa olla suhteessa oma itseni. Toki, ensireaktio voi olla tuollainen että mies kokee syyttelynä puheeksi oton ja häipyy, mutta kun tunteet on kaantuneet, niin kyllä mä odottaisin, että tulee juttelemaan. Tuohan olisi nimenomaan se hetki, kun mies saa sanottua, ettei ole pettänyt ja voisi selittää miksi ollut paljon pois, samalla kuulisi mua ja varmaan ihmettelisi mun johtopäätöksiä. Ei syyttömän ihmisen tarvitse juosta tuollaista asiaa pakoon.

Tiedän toki, että ihmiset on erilaisia ja kommunikointitapoja on satoja, mutta itselleni tuo olisi iso miinus, ettei hankalasta asiasta voida puhua.

Kyllä meidän parisuhteessa avoimesti jutellaan siitä, miten esimerkiksi mun toiminta on miehestä tuntunut ja toisinpäin, eikä se ole syyttelyä.

Tämä on hyvä provo kun ap keksii jatkoja eikä vain heitä pelkkää aloitusta. Kerro seuraavaksi kuinka seuraat mistäsi salaa ja hän tapaa jonku vieraan naisen.

Miksi kukaan pitäisi harrastuksista kirjaa.

Kiitos kun olette vastailleet. En oikein voi puhua näistä epäilyksistä kenenkään kanssa. Tuntuu etten kehtaa tai jotain. Mies sai tuntemaan minut "hulluksi kyyläksi" että vika on minussa. Täytyy nyt miettiä rauhassa seuraavaa ns. siirtoa. Kerronko esim. tuosta treenivihkosta jne. Nyt miehen seuraaminen tai vastaava tuntuisi väärältä. Eilen olisin ollut valmis siihenkin. Mutta jollain tavalla minun on totuus saatava kaivettua? En pysty muuten isoja päätöksiä tekemään. ap

Jos kysytään, oletko pettänyt, on siihen helppo vastata k/e. Ainakin, jos käsitys pettämisestä on sama.

Vaisto ei petä. Joskus jotain jää huomaamatta, mutta sisäinen tunne / varoitus ei herää koskaan tyhjästä.

Ap:n tilanteessa menisin miehen oletetun oleskelupaikan liepeille vakoilemaan tai laittaisin kaverin asialle.

Tsemppiä! Lähipiirissä oli juuri samanlainen tilanne, joka vaikutti moneen muuhunkin kuin pettäjään ja petettyyn. Oli hyvä muistutus siitä, että on hullua pelleillä ja pilata (eniten oma pettäjän) elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kysytään, oletko pettänyt, on siihen helppo vastata k/e. Ainakin, jos käsitys pettämisestä on sama.

Vaisto ei petä. Joskus jotain jää huomaamatta, mutta sisäinen tunne / varoitus ei herää koskaan tyhjästä.

Ap:n tilanteessa menisin miehen oletetun oleskelupaikan liepeille vakoilemaan tai laittaisin kaverin asialle.

Tsemppiä! Lähipiirissä oli juuri samanlainen tilanne, joka vaikutti moneen muuhunkin kuin pettäjään ja petettyyn. Oli hyvä muistutus siitä, että on hullua pelleillä ja pilata (eniten oma pettäjän) elämänsä.

Tämä ei kyllä pidä yhtään paikkaansa. Useimmat ihmiset jotka kehuvat vaistonsa / intuitionsa pettämättömyyttä, antavat käytännössä sisäisille peloilleen vallan ja elävät niiden ohjaamina.

Vierailija kirjoitti:

Olen koko hel vetin päivän pyöritellyt ajatuksia päässäni. Voisiko se olla todellakin totta että ihminen jota olen rakastanut jumalattoman kauan aikaa, onkin pettäjä?! Sanotaan näin että "ratsasin" äsken miehen tavaroita kun ei ole kotona. Löysin treenivihkon johon merkkaa kaikki harrastuksensa, on ollut ainakin ennen tarkka merkinnöissään kun seuraa kuntoaan. Ja kas kummaa mitä siellä näkyi. Puuttui lukuisia aukkoja niiltä päiviltä kun on ollut harrastamassa. Että missäköhän on viettänyt ne tunnit?! Nyt alkaa pinna kiristyä.

Mietin tämmöistä. Kun kerran ei myönnä mitään niin taidan alkaa käydä niillä nurkilla mihin muka lähtee ja katsoa että ilmestyykö sinne vai eikö? Jotenkin tämä on saatava päätökseen. Ehdotuksia kenelläkään? ap

Mene tapaamaan juristia ja selvitä, miten ero hoituu sinulle parhaalla tavalla. Älä puhu mitään puolisolle.

Selvitä, miten toimit, ja sitten toimi. Selvitellessä on aikaa kuulostella, haluatko tosiaan. Suunnitelman voi keskeyttää.

Mutta erolta tuo nyt alkaa kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tuossa kyllä häiritsisi eniten tuo,ettei asiasta voida keskustella. Jos itse otan mieltäni painavan asian miehen kanssa puheeksi ( ilman huutoa,suoraa syyttelyä) ja toinen ei halua kuunnella ollenkaan, niin kokisin kyllä että en saa olla suhteessa oma itseni. Toki, ensireaktio voi olla tuollainen että mies kokee syyttelynä puheeksi oton ja häipyy, mutta kun tunteet on kaantuneet, niin kyllä mä odottaisin, että tulee juttelemaan. Tuohan olisi nimenomaan se hetki, kun mies saa sanottua, ettei ole pettänyt ja voisi selittää miksi ollut paljon pois, samalla kuulisi mua ja varmaan ihmettelisi mun johtopäätöksiä. Ei syyttömän ihmisen tarvitse juosta tuollaista asiaa pakoon.

Tiedän toki, että ihmiset on erilaisia ja kommunikointitapoja on satoja, mutta itselleni tuo olisi iso miinus, ettei hankalasta asiasta voida puhua.

Kyllä meidän parisuhteessa avoimesti jutellaan siitä, miten esimerkiksi mun toiminta on miehestä tuntunut ja toisinpäin, eikä se ole syyttelyä.

Tämä.

Jos minun puolisoni epäilisi minua salailusta tai petoksesta, en saisi rauhaa, ennen kuin asia olisi selvitetty. Kysyisin, millä voin hänet vakuuttaa, ja toteuttaisin parhaani mukaan.

Mihinkään kohtuuttomuuksiin en toki suostuisi, eikä merkkejä sairaasta mustasukkaisuudesta ole ollut, kumpaankaan suuntaan.

Ap, miehen seuraaminen ei ole väärin, ei laitonta, eikä edes moraalitonta. Se, että mies valehtelee, eikä myönnä totuutta on väärin ja moraalitonta. Et joutuisi edes harkitsemaan miehen seuraamista jos hän olisi toiminut oikein. Pahoin pelkään, että teit niin tai näin, lopputulos on silti sama: mies on pettänyt.

Erot monesti pitkittyvät miehen salailun takia, eli jos pääset aloittamaan eroprosessin nopeammin miestä seuraamalla ja saamalla totuuden selville aiemmin, kannustan sinua siihen. Jos et joka tapauksessa aio tai uskalla erota, ei sillä ole väliä milloin totuus selviää vai selviääkö, eikä seuraaminenkaan johda mihinkään. Voi myös olla, että mies jättää pian sinut, kun uusi "harrastus" on edennyt tarpeeksi pitkälle.

Minä jouduin luottamaan vaan vaistoihini ja toteamaan itselleni, että miehelläni on toinen. Hän ei sitä ikinä myöntänyt ja meni lähes puoli vuotta, ennen kuin sain todisteita. Ne auttoivat pääsemään lopullisesti irti hänestä.

Tsemppiä tuhannesti ap. Onhan sinulla toki jo todisteita kasassa tuossakin. Älä jää odottelemaan miehen tunnustusta.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun olette vastailleet. En oikein voi puhua näistä epäilyksistä kenenkään kanssa. Tuntuu etten kehtaa tai jotain. Mies sai tuntemaan minut "hulluksi kyyläksi" että vika on minussa. Täytyy nyt miettiä rauhassa seuraavaa ns. siirtoa. Kerronko esim. tuosta treenivihkosta jne. Nyt miehen seuraaminen tai vastaava tuntuisi väärältä. Eilen olisin ollut valmis siihenkin. Mutta jollain tavalla minun on totuus saatava kaivettua? En pysty muuten isoja päätöksiä tekemään. ap

Miltei kaikki petetyt ihmiset ovat hulluja ja/tai vainoharhaisia kyyliä. Kyllä hyökkäysreaktio kertoo jo kaiken tarvittavan.

T. Itsekin ollut vainoharhainen hullu, vaikka ex-mies jäi oikeastaan kirjaimellisesti housut kintuissa kiinni.