Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka kokevat saavansa elämästä ilon irti ilman jatkuvaa ostamista ja rahankäyttöäkin?
16.03.2023 |
Mulla on pieni palkka, saan käteen noin 1300 €/kk.
Meillä on teini-ikäisiä lapsia, mulla oma auto, koti jonka asumiskuluista maksan puolet ja ruoasta myös (mies puolet) sekä maksan kaikki omat kuluni (puhelinlaskut, vakuutukset autostani, itsestäni, lapsista, bensat, vaatteet itselleni ja pääsääntöisesti lapsille, pesuaineet)
Ja mulle jää silti lähes joka kuukausi rahaa palkastani säästöönkin! (säästyneillä rahoilla ostan sitten sitä mitä joskus harvoin tarvitaan, esim. uusi kodinkone hajonneen tilalle tms, mutta harvoinhan esim. pesukone hajoaa, kerran 10 vuodessa ehkä)
Tankkaan autoni 2 x kk (yht. 140 €), asumiskulujen puolikas on 240 € (100 m2 kerrostaloasunnon vastikkeen puolikas, sis. vesi ja autopaikka) , sähkölasku 40 €, puhelin 30 €, ruokakauppaan 300 €, vakuutukset 100 €, auton muihin kuluihin (huolto, katsastus, renkaat) pistän sivuun 100 €, lapsiin 100 € (plus lapsilisät menee kokonaan heihin)... Menoni yht. siis n. 1050 €/kk.
Sitten jää vielä 250 €, josta johonkin "yllättävään" menee kuukausittain ehkä 100 € (esim. jollekin jotain lääkettä, jollekin synttärilahja, perheen leffakäynti yms) ja jää siis vielä n. 150 € säästöön.
Käyn siis ruokakaupassa 4 x kk (tehdään aina viikon ruokaostokset kerralla, ennalta suunnitellun listan mukaan), tankkauspisteellä 2 x kk, kirpputorilla ehkä 1 x kk (ostan kaikki omat vaatteet ja suuren osan lasten vaatteistakin kirppiksiltä)
Ja siinä se.
En pyöri muuten vapaa-ajallani IKINÄ kaupoissa, ostoskeskuksissa, kahviloissa, ravintoloissa, nettikauppojen sivuilla... Koska mulla on elämässä muutakin tekemistä ja sisältöä, niin etten edes kaipaa mihinkään ostelemaan yhtään mitään ylimääräistä.
Mä käyn töissä ja tykkään työstäni, luen paljon (kirjastoista lainaan kirjat), opiskelen kieliä koska tarvitsen työssäni kielitaitoa (puhelimessa Duolingo, youtube-videot ja kirjaston kielioppikirjat), katselen dokumentteja ja elokuvia televisiosta, seuraan maailman tapahtumia, käyn lenkkeilemässä, tapaan ystäviäni suht usein, leivon, kokkaan, käyn ilmaisissa tapahtumissa jne.
Elämä on täyttä ja hyvää enkä koe tarvitsevani yhtään enempää mitään (edes rahaa) kuin mitä nyt tulee ja on.
Enkä ymmärrä ihmisten jatkuvaa valitusta rahan vähyydestä.
Tuntuu että valtaosalle ihmisistä asioiden ostelu on se ainoa autuaaksitekevä asia, ja elämä on automaattisesti "kärsimystä" mikäli ei ole rahaa jota säännöllisesti syöksyä tuhlaamaan..?
Kommentit (98)
Meillä täällä maalla tuollainen elämä on aivan tavallista. Voimme tulla toimeen uskomattoman vähällä rahalla, kun emme saa edes asumistukea vanhaan omistusasuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi elämäntapa vaikuttaa aika paljon: perinteitten arvostaminen. Ei tarvitse aina hankkia uutta muotitavaraa vaan vaarivainaan tekemät huonekalut kelpaavat vallan hyvin, ja esimerkiksi kodin tekstiilit eivät ole mitään ikeaa vaan kestäviä ja kauniita. Joka joulu ei osteta uusia koristeita vaan käytetään niitä samoja, jotka meillä on "aina" ollut. Kotoa muuttava nuori tekee uuden asuntonsa kodikkaaksi, kun on jotain tuttua ja vanhaa mukana eikä ole uutta ja vierasta.
Vierailija kirjoitti:
helppo se on lapsiperheenä kehuskella rahojen riittävyyttä, kun on kaksi tienaajaa ja kaikki tuet päälle
Aina on näitä, jotka näkevät, että toisella on paremmin kuin itsellä. Joskus minulle sanotaan, että hyvähän sinun on, kun on kaksi maksajaa. Ok. Olen pitänyt avioliittoni koossa. Aina ei ole ollut auvoista, mutta jotakin iloa siitäkin on, kun on kaksi laskujen maksajaa. Hyvähän sinun on, kun on oma asunto. Niin onkin, mutta kaksikymmentä vuotta oltiin pankin orjana. Nyt minäkin sanon. Hyvähän teidän lapsiperheiden on on shoppailla ja matkustaa, kun joka kuukausi yhteiskunta työntää teille ilmaista rahaa, meidän verorahoja. Vielä kehitätte valittaa. Minä elän jokseenkin kuten ap ja joka kuukausi jää rahaa säästöön.
Palkka 1300€/kk ja työssä tarvitaan useiden kielten osaamista? Tuolla palkalla ei tarvitse osata edes lukea!
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tilanne olla melko vertailukelvoton esim. vaikka sinkun tai yhn elämään. Mene muualle hyvesignaloimaan, jos et ymmärrä, että me kaikki emme elä elämäämme kuten sinä.
Kiitos, ihanaa et huomasit! t. Yh joka maksaa yksin kaiken.
Ap, mulla sama palkka kuin sulla, siihen päälle lapsesta elarit ja lapsilisä 340 e ja tiukkaa on vaikka hyödynnän ruokakaupan punalappuiset ja lapsen vaatteet ostan alesta ja kirpputorilta.
Aloituksesi vaikuttaa lähinnä hurskastelulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tilanne olla melko vertailukelvoton esim. vaikka sinkun tai yhn elämään. Mene muualle hyvesignaloimaan, jos et ymmärrä, että me kaikki emme elä elämäämme kuten sinä.
Mut kuitenkin valitatte ettei rahat riitä mihinkään niin kannattaisi jo huomata et elätte yli varojenne. Tai sit voitte vaihtoehtoisesti tehdä lisää töitä jos maksimaalinen kulutus hype on elin ehtonne. kylmä fakta on se et jos mä pärjään tonnilla kuukauden niin säkin pärjäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tilanne olla melko vertailukelvoton esim. vaikka sinkun tai yhn elämään. Mene muualle hyvesignaloimaan, jos et ymmärrä, että me kaikki emme elä elämäämme kuten sinä.
Kiitos, ihanaa et huomasit! t. Yh joka maksaa yksin kaiken.
Ap, mulla sama palkka kuin sulla, siihen päälle lapsesta elarit ja lapsilisä 340 e ja tiukkaa on vaikka hyödynnän ruokakaupan punalappuiset ja lapsen vaatteet ostan alesta ja kirpputorilta.
Aloituksesi vaikuttaa lähinnä hurskastelulta.
Saat varmasti myös asumistukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tilanne olla melko vertailukelvoton esim. vaikka sinkun tai yhn elämään. Mene muualle hyvesignaloimaan, jos et ymmärrä, että me kaikki emme elä elämäämme kuten sinä.
Niin, vertailukelvoton siinä mielessä, että ap:lla on paljon vähemmän rahaa käytettävissään kuin jos olisi teiniensä yh. Silloin saisi palkkansa lisäksi yh-korotusta, elareita, varmaan asumistukeakin.
Lienet hieman yksinkertainen? Yh myös maksaa kaiken yksin joten oletan että Ap olisi huomattavasti huonommassa tilanteessa rahallisesti.
Kumma, että heti hyökätään sellaisen ihmisen kimppuun, joka sanoo että pärjää pienellä rahalla eikä edes haaveile isommista rahoista. Jälkimmäinen varsinkin tässä aloituksessa minun ymmärtäkseni oli se varsinainen jutun ydin, joka meni kaikilta ap:ta vastaan hyökkääviltä ohitse.
Tyytyväinen, ei ahne, eikä materialistinen ihminen on hyvesignaloija ja hurskastelija?
Kertoo ja alleviivaa hyvin paljon sitä, mikä ajatusmaailma ihmisillä kuluttamisen suhteen nykyään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kuluni ovat noin 650€/kk. Loput säästöön, eli noin 2000€/kk. Pärjään siis vielä paljon vähemmällä kuin ap! Olen siis parempi.
Meillä on 2 aikuista ja 4 lasta.
Kaikki rahat menee.
Ollaan panostettu hyvään taloyhtiöön ja yhtiövastike on n 350 e.
Huonekalut ovat vanhoja. Perittyä talonpoikaisantiikkia, käytettynä ostettua Artekkia. Sängyt ostettu uusina, siinäpä se.
Astiat ovat pääasiallisesti häälahjaksi saatuja, taulut saatuja kummastakin sivusta jne.
Siskollani on myös 4 lasta, asuu Amerikassa.
Vuosikausia saimme sieltä vaatteet ja pieneksi menneet myin. Joista tuli hvät rahat.
Edelleen tulee, mutta vähän vaan.
Meidän perheessä on kaikki ylimääräinen laitettu asuntolainaan. Nyt , kun lapsiin menee enemmän, voi maksaa lainaa vähemmän.
Jokaisella lapsella on oma huone ja toivotaan lapset asuvat pitkään kotona.
Kerkeevät opintolainaa ottamaan myöhemminkin
Itselle ostamiset. Mitä ne on ?
Ainoastaan ostan jotain pientä, rahat siihen otan kirppismyynnistä. Siskoni amerikkalaiseen tapasn, ostaa itselle jotain ja tarpeeton tuler minulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmat ilon aiheet tulevat minulle luontoelämyksistä ja musiikista. Periaatteessa ilmaisia, mutta toisaalta musiikin kuunteluun tarvitsee hyvää äänentoistoa ja se maksaa.
Vuoden ympäri ulkoilu vaatii kunnon varusteet. Kun kävelen paljon, kengät kuluu puhki jos ei ihan joka vuosi, niin joka toinen. Vähintään suutarin apua tarvitsee silloin.
Matkoillakin nautin eniten puistoista ja merenrannoista, mutta ei ne matkakustannukset ole ilmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde vähentää kuluja muutenkin kuin asumisen osalta.
Jos on sinkku, on mukava olla kuitenkin jonkinlainen sosiaalinen elämä, eli käydään kavereiden kanssa jossain tai käydään treffeillä (ellei ole ääri-introvertti ja haluaa olla vain itsekseen). Ihmisten ilmoilla olemiseen tarvitsee esim pääsylippuja ja monipuolisemmin vaatteita. Tämä ei sinänsä ole edes pinnallisuutta, vaan vain tosiasia.
Olen eri mieltä siitä, että parisuhde toisi taloudellista säästöä. Yksin minulle riitti tilava yksiö, parisuhteessa piti muuttaa isompaan. Ja perheen perustamisen jälkeen vieläkin isompaan. Asumiseen meni vuosi vuodelta enemmän. Ja yksin asuessa pärjäsin julkisen liikenteen varassa, perheellisenä emme pärjäisi ilman autoa.
Parisuhteessa tuli kuluja ihan jo siitä sosiaalisen elämän kasvusta. Yhtäkkiä oli sen toisenkin suku ja ystävät, joiden juhlissa käytiin ja lahjat ostettiin, piti olla juhlavaatetta jne. Toki periaate oli, että molemmat ostaa "omilleen" lahjat, mutta ei nuo juhlat menneet tasan ja silloin siinä parisuhteessa on suuri paine maksaa toisenkin kuluja.
Puolet pareista myös eroaa ja se se vasta on kallista. I know.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan saman verran palkkaa ja se riittää. En harrasta ostostelua ja kaupoissa pyörimistä, enkä käy edes kirpputoreilla. Ostan sitä mitä tarvitsen silloin kun on aivan pakko. En kuitenkaan tee tästä shoppailemattomuudestani mitään oman egoni kiilloketta, enkä mieti asiaa sen vertaa, että haluaisin avautua siitä kenellekään. Mun ostoskäyttäytymiseni ei kiinnosta ketään, ei edes minua.
Itseäni kanssa harmittaa, että vähävaraisten perheiden lasten elämästä maalaillaan väkisin jotain surunäytelmää. Juuri hiljattain oli joku lehtijuttu, missä kauhisteltiin kun jonkun nuoren ''ainoat huvit'' olivat uimahallissa käynti ja joku harrastus. Tuoko on sitten niin kamalaa? Varsinkin näinä aikoina, kun kaikkien pitäisi vähentää kulutusta, olisi hyvä tarkastella kriittisemmin sitä mistä hyvä elämä koostuu. Olen itsekin elänyt lapsuuteni pienituloisessa perheessä enkä juuri kokenut jääväni jostain paitsi vaikka ei lennelty Thaimaan lomilla vuosittain.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kanssa harmittaa, että vähävaraisten perheiden lasten elämästä maalaillaan väkisin jotain surunäytelmää. Juuri hiljattain oli joku lehtijuttu, missä kauhisteltiin kun jonkun nuoren ''ainoat huvit'' olivat uimahallissa käynti ja joku harrastus. Tuoko on sitten niin kamalaa? Varsinkin näinä aikoina, kun kaikkien pitäisi vähentää kulutusta, olisi hyvä tarkastella kriittisemmin sitä mistä hyvä elämä koostuu. Olen itsekin elänyt lapsuuteni pienituloisessa perheessä enkä juuri kokenut jääväni jostain paitsi vaikka ei lennelty Thaimaan lomilla vuosittain.
Mulla pisti korvaan lapsen terveystarkastuksessa, kun terkkari kysyi lapseltani onko tällä mitään harrastuksia.
Lapseni vastasi innoissaan silmät kirkkaana, että joo, hän harjoittelee ohjelmointia tietokoneellaan, ja lukee paljon kirjoja, sekä käy isänsä kanssa kerran viikossa uimassa.
Terkkari hymisi "no onpa kivaa" ja kysyi sitten uudestaan "niin mutta onko sinulla mitään oikeita harrastuksia?"
Jäin suu auki katsomaan tätä vähättelyä ja lasten harrastusten dissaamista. Harmitti vietävästi, etten hämmästykseltäni saanut sivusta sanottua mitään!!
Elämäntilanteet vaihtelevat. Kai sitä lapsiperheen äitinä - kun se nyt jo velaton asunto ja tarpeellinen kalustuskin on jo hankittu - voi elää melko vähällä kulutuksella.
Kiinnostaisi tietää miten ap kulutti rahaa nuorempana. Istuitko silloin kotona purkulangoista sukkaa kutoen sillä välin kun pullataikina kohosi?
Etkö nuorempanakaan ennen puolisoa ja lapsia käynyt "IKINÄ kaupoissa, ostoskeskuksissa, kahviloissa, ravintoloissa"?
Näkisin, että monella muullakin se elämä vanhemmiten seestyy. Etenkin kun kaikki pakollinen on jo hankittu.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntilanteet vaihtelevat. Kai sitä lapsiperheen äitinä - kun se nyt jo velaton asunto ja tarpeellinen kalustuskin on jo hankittu - voi elää melko vähällä kulutuksella.
Kiinnostaisi tietää miten ap kulutti rahaa nuorempana. Istuitko silloin kotona purkulangoista sukkaa kutoen sillä välin kun pullataikina kohosi?
Etkö nuorempanakaan ennen puolisoa ja lapsia käynyt "IKINÄ kaupoissa, ostoskeskuksissa, kahviloissa, ravintoloissa"?
Näkisin, että monella muullakin se elämä vanhemmiten seestyy. Etenkin kun kaikki pakollinen on jo hankittu.
Ei kaikki kuluta nuorenakaan. Itse ainakin sain hyvät opit järkevään rahankäyttöön, ostosten harkitsemiseen, ja elämisestä nauttimiseen (ei-materialistisesti) jo kotoa. Muistan ihmetelleeni omien kavereiden holtitonta rahankäyttöä, ja varsinainen "puulla päähän lyönti" oli tajuta, että jotkut aikuisetkin ihmiset hassaavat rahansa turhuuksiin, eikä heillä ole pesukoneen hajottua jemmassa rahaa sen vertaa, että saisivat ostettua uuden.
Olinhan nähnyt vain omien vanhempieni mallin, jossa toisen vanhemman työttömyydestä ja köyhyydestä huolimatta rahaa tärkeisiin asioihin oli jemmassa aina. Arvostus heitä kohtaan nousi 110%
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kanssa harmittaa, että vähävaraisten perheiden lasten elämästä maalaillaan väkisin jotain surunäytelmää. Juuri hiljattain oli joku lehtijuttu, missä kauhisteltiin kun jonkun nuoren ''ainoat huvit'' olivat uimahallissa käynti ja joku harrastus. Tuoko on sitten niin kamalaa? Varsinkin näinä aikoina, kun kaikkien pitäisi vähentää kulutusta, olisi hyvä tarkastella kriittisemmin sitä mistä hyvä elämä koostuu. Olen itsekin elänyt lapsuuteni pienituloisessa perheessä enkä juuri kokenut jääväni jostain paitsi vaikka ei lennelty Thaimaan lomilla vuosittain.
No kyllähän nämäkin asiat ovat yksilöllisiä. Yksi tykkää yhdestä tekemisestä ja toinen toisesta, samoin yhdelle riittää yksi tai kaksi harratusta, toinen taas on innostunut monista asioista.
Ja jos jatkuvasti törmää siihen, että joku asia kiinnostaisi valtavasti, mutta ikinä siihen ei ole rahaa, on se masentavaa ja voi viedä elämästä paljon iloa pois. Pahimmillan se katkaisee ihmiseltä siivet.
Mieluisiin ja mielekkäisiin harrastuksiin satsaaminen ei ole materialismia eikä turhaa kulutusta - on sitten kyseessä lapsi tai aikuinen.
Hups, piti vastata tähän että ostin tai sain eron jälkeen melkein kaikki huonekalut ja tavarat käytettynä. Kaunis koti meillä on vaikkei rahaa mennyt montaa satasta. Teinikin viihtyy. En halunnut tylsää, uutuuttaan hohtavaa, persoonatonta kotia.